Niimaarin vahva visio: kestävä yhteiskunta

Nollahukkareita kiehtoo valtavasti vastuullinen yrittäjyys ja tuotanto. On hienoa päästä keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä toimijoiden kanssa, jotka pyrkivät kohti parempaa tulevaisuutta ja etsivät keinoja tehdä asioita hieman toisella tavalla, ympäristöarvoja kunnioittaen. Yksi tällaisista uuden ajan yrityksistä on Zero Waste -ideologiaan vahvasti nojaava suomalainen designyritys Niimaar. Nollahukan Aino haastatteli Niimaarin yrittäjä Enni Karikoskea selvittääkseen millaista samankaltaisuutta arvopohjistamme löytyy. Sukelletaanpa siis siihen, kenestä Enni Karikoskesta on kysymys ja minkälaista yrittäjyyttä tämä nainen harjoittaa yhdessä siskonsa sekä äitinsä kanssa.

d92381a2-3bd2-4a14-804c-b4d320890580

Perheyritys Niimaar perustettiin 1983. Sukupolven vaihdoksen myötä 2016 design-yrityksen kantavaksi arvoiksi nousivat omistajiensa syvän luontoyhteyden ja aktiivisuuden kautta Zero Waste, ympäristöarvot ja yhteisöllisyys. Äidin ja kahden tyttären trio luotsaa yritystään uudella tavalla innostaen ihmisiä niin organisaation sisällä kuin ulkonakin. Kestävän kehityksen ja luontoarvojen mukaan tuominen oli selvää sillä yritystoiminnasta on tärkeää tehdä oman näköistä. Niimaarin ykköstuote on Harri Koskisen suunnittelema designkierrätyskaluste Ecosmol, jonka elinkaari on suunniteltu materiaalivalinnoista ja tuotannosta alkaen ekologiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuori yrittäjä vie eteenpäin Zero Wasten ja vastuullisuuden sanomaa niin työelämässään kuin vapaa-ajallaankin. Enni on mahtavan aktiivinen ja tarmokas persoona, joka luottaa esimerkin voimaan aivan kuten me täällä Nollahukan tiimissä. Yrityksen pyörittämisen ohella hän löytää vielä ihailtavasti tarmoa opiskeluun – pääaineena, mikäs muu kuin ympäristötiede.

Kaiken perusta, luontoarvot ja suhde kuluttamiseen, on tainnut tulla jaettuna perintönä jo lapsuudessa. Enni kertoo kuinka heille oli tärkeää järkevä kuluttaminen, tavaroiden uudelleenkäyttö, metsän antimien keräily ja hyödyntäminen sekä lähiruoka. Ylipäänsä asenne luontoa kohtaan, luontoyhteys ja luonnossa liikkuminen olivat lapsuuden kodin ja perheen yhteisiä juttuja. Itsestäänselvää oli myös kierrättäminen.

Niimaarin konseptia uusittaessa keskityttiin ympäristöarvoihin ja yhteisöllisyyden luomiseen. Yrityksessä on otettu uudet, toimintaa ohjaavat arvot hyvin vastaan Enni kertoo. Asenne on ollut positiivisen mielenkiintoinen ja yrityskulttuuri on muokkautunut kestävän kehityksen arvoja kannattelevaksi, jopa siinä määrin, että työntekijät opiskelevat asioita omalla ajallaan ja vievät oppimaansa työn ulkopuolellekin.

Sama kulkee toki toisinkin päin; tiimiläisten innostus ja mielenkiinnonkohteet antavat yritykselle paljon. Niimaarin tiimi koostuu monenlaisista persoonista yli kansallisuusrajojen vaikka Niimaarin päätuote Ecosmol on täysin suomalaista tuotantoa. Myös muissa tuotteissa elinkaariajattelu ja jätteen vähentäminen ovat vahvasti mukana. Niimaarin verkkokaupasta löytyy vihanneksille ja hedelmille tarkoitettuja pellavapusseja sekä Lushin kosmetiikkapurkeista valmistettuja kierrätys-muovisia Polymarble seinäkelloja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kestävän designin ja ympäristöarvojen Enni kokee olevan yritysperhettä yhdistäviä tekijöitä. Töissä on mukavaa ja innokkuutta ja energiaa riittää aivan eri lailla, kun työssä on merkityksellisyyttä. Ajoittain työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, se lienee yrittäjille hyvin tyypillistä, mutta mikä sen hienompaa kuin saada tehdä asioita, jotka sytyttävät päivästä toiseen Enni pohtii. Solidaarinen ja yhteen hiileen puhaltava porukka on työhyvinvoinnin tae ja pitää työilmapiirin hyvänä.

Samaa joukkohenkeä ja yhdessä tekemistä Enni tavoittelee yhteisöllisten projektiensa kautta. Niimaaria ja Enniä seuranneille Helsingin, Barcelonan ja Tukholman plogginjuoksut ovat lienee tulleet jo tutuiksi. Yhteisöllisyyttä halutaan herätellä toiminnan kautta jatkossakin. Sosiaalinen media auttaa saamaan ihmisiä yhteen, mutta mielenkiintoisinta on kuitenkin fyysisesti tapahtuva yhteinen toiminta ja erityisesti keskustelut ympäristö- ja vastuullisuusaiheiden ympärillä, kertoo Enni.

Barcelona on Karikoskelle Helsingin ohella kuin toinen kotikaupunki, sillä aiemmin hän työskenteli ja asui siellä 12 vuotta. Kaupunkeina Helsinki ja Barcelona tarjoavat ekotietoiselle melkolailla samat mahdollisuudet. Ekoyrittäjänä Enni kokee, että vastuullisuusasioissa Helsinki on joissain asioissa edellä ja Barcelona on mukavasti heräilemässä. Varsin mielenkiintoisia projekteja on molemmissa koko ajan tekeillä.

Nollahukan ja Niimaarin välistä yhteistyötä teimme syksyn 2018 Habitare-messuilla. Pääsimme messuilla puhumaan jo jonkin verran designin ja Nollahukka-ajatuksen yhdistämisestä. Kodin sisustuksen viitekehyksessä ajatusmaailmamme yhdistyvät helposti monikäyttöisyyden ja pitkäikäisyyden myötä. Kestävä sisustus on näitä molempia; muutettavissa monenlaiseen tarkoitukseen monikäyttöisyyden ansiosta ja suunniteltu palvelemaan kestäen vuosikymmeniä.

Lue lisää Niimaarista täältä.

Mainokset

Otetaan vastuu – vaati laki sitä tai ei

Näinnikkään äänestettiin keskiviikkona EU-parlamentissa joidenkin kertakäyttöisten muoviesineiden myymisen kieltämisestä lailla EU:ssa. Ehdotus meni äänestyksessä läpi huomattavan enemmistön voimin. Myyntikiellon kohteena olisivat mm. vanupuikot, kertakäyttöaterimet, -lautaset ja pillit, yhteensä kymmenen muoviartikkelia. Myyntikielto astuisi esityksen mukaan voimaan 2021. Lisäksi asiaa käsiteltäessä on ehdotettu mm. ohuiden hevipussien ja polystyreenisten take-away-astioiden kieltoa, mutta näiden sisällyttämistä lakiin jäämme vielä odottamaan.

EU-parlamentti (EP) tukee siis ympäristövaliokuntansa esitystä, mutta vielä tarvitaan EP:n ja EU:n ministerineuvoston neuvotteluita päättämään, että tuleeko muoviesineiden myyntikiellosta asetus vai direktiivi, saatetaanko kielto oikeasti voimaan ja missä muodossa. Muuttujia on melko paljon ennen kuin voimme olla varmoja, että ehdotetut muovituotteet poistuisivat myynnistä 2021. Siihen mennessä ehditään järjestää useat eri vaalit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esimerkiksi Suomen edustajat EU ministerineuvostossa vaihtuvat 2019 eduskuntavaalien seurauksena. Maamme pienen koon ansiosta Suomen edustajilla on neuvoston lakityössä suhteessa suurempi valta. Eli sillä kenet me äänestäjät valitsemme johtamaan maatamme tulevissa eduskuntavaaleissa on todella merkitystä. Meillä alkaa myös EU-neuvoston puheenjohtajakausi 2019, aikana jolloin tuleva komissio muodostetaan. Suomen nykyinen ja tuleva hallitus voivat siis olla isossa roolissa vaikuttamassa siihen mitä teemoja EU:n lähitulevaisuudessa lähdetään ajamaan ja millä painoarvolla. Nyt todellakin kannattaa keskittyä tuleviin eduskunta- ja EU-parlamenttivaaleihin tulevaisuus- ja ilmastovaaleina.

Näemme tärkeinä nämä EU:n ottamat ensiaskeleet, sillä unioni voisi tämmöisellä kieltolailla avata oven ja sulkea perässään toisen. Toteutuessaan lainsäädäntö kykenisi paremmin sitouttamaan johdonmukaisiin ilmastotoimiin tulevaisuudessa ja luoda uudenlaisia pelisääntöjä, jotka toivottavasti muuttaisivat myös toiminnan arvopohjaa. Vaikkakin EU:n päätöksenteon arvopohja ehkä muuttuisi, niin nähtäväksi jää muuttaisiko tämänlainen lakiuudistus yritysten arvopohjaa. Ketkä tarttuisivat tilanteeseen mahdollisuutena ja ketkä yrittäisivät jatkaa vanhaan kestämättömään malliin, mutta vain uusin keinoin?

Tässä nyt kuitenkin kielletään vain roskaa, jota ei olisi koskaan pitänyt keksiäkään. Vai ovatko ilmapallotikut jotenkin edesauttaneet ihmiskuntaa? Korvakäytäväänkään ei saisi lääkäreiden mukaan tunkea mitään kyynärpäätä pienempää. Kuitenkaan jo tehdystä vahingosta ei oikeastaan laiteta vastuuseen ketään, ei edes sitä lukuisia ilmapallotikkuja jakanutta kaaribaaria. Lopulta uusi lakikin kieltäisi vain myynnin, mutta ei valmistusta vaikka tällä rajallisella ihmistietämyksellä polymeerit ovat timanttien tapaan ikuisia. Jokainen koskaan valmistettu muovituote on edelleen olemassa jatkaen eloaan jauhautuneena pienen pieniksi hiukkasiksi kiertäen vedessä, maassa ja ilmassa. Vuoteen 2021 mennessä muovia ehditään tuottaa valtaisat määrät lisää ja myydä sitä muualle maailmaan sen jälkeenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myyntikieltolain etenemisen aiheuttamat muoviteollisuuden ensireaktiot ovat olleet ymmärrettäviä, mutta samalla jännittävän vaisuja. Tämä ei tietysti ole yllätys, kun pitää mielessä sen, ettei mitään velvoittavaa ole vielä sovittu. Liiketoiminnan jatkuvuudesta ollaan huolissaan, mikä on inhimillinen reaktio. Mekin mietimme, että kuinka käy työntekijöiden ja teollisuuden alan, sillä liiketoiminta synnyttää niitä tärkeitä työpaikkoja, verotuloja ja hyvinvointia.

Median rooli taitaa olla nostella esiin näitä eri tahojen ensireaktioita, mutta miten synnyttää keskustelua siitä, että mitä nyt pitäisi tehdä? Olisi hienoa nähdä muovikiellon koskettaman yrityksen heittävän pallon takaisin sidosryhmilleen ja pyytävän apua kestävämpien ratkaisujen keksimiseen yhdessä, siten että työpaikat ja liiketoiminta säilytetään. Tämä tietysti vaatisi teollisuudelta, ravintoloilta ja kaupoilta selkärankaa myöntää, että entinen muovinen malli oli huono ja nyt on aika siirtyä eteenpäin kohti kestävämpiä ratkaisuja.

Myyntikiellon yksi nähtäväksi jäävä vaikutus on juuri tuo, että lisääkö se yhteistä innovointia, keskustelua ja yhteistoimintaa, vai ajaako se teollisuuden materiaalivalintoineen entistä syvempiin taisteluasemiin. Jos meillä olisi maailma missä yritystoiminta lähtökohtaisesti tuumailisi toiminnan vaikutuksia laajemmin yhdessä sidosryhmiensä kanssa, ennen ensimmäisenkään tuotteen lanseeraamista, me emme tarvitsisi näitä kieltoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi on niin vaikeaa kerralla kieltää kertakäyttöisiä turhakkeita ja päättää siitä, mitä tavoitteita toiminnalla tulisi saavuttaa? Poliitikot voisivat asettaa selvempiä sosiaalista ja ympäristöllistä kestävyyttä edistäviä tavoitteita valjastaen yritykset ratkaisemaan haasteita mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä yhteistä hyvinvointia kasvattavalla tavalla. Pääsemme seuraamaan tähän yhteistyöhön tarttumista oikein aitiopaikalta nyt tämän kertismuovin myyntilain etenemisen kanssa. Mitäs tuumitte, löytyykö yhteistyötä?

Kertakäyttötavaroiden myyntikielloilla ei taklata sitä, että yritysten toimintatavat ja meidän kulutustottumukset ovat kestämättömiä. Eikä sitäkään, ettei jo tuotteiden elinkaaren aiheuttamaa todellista hintaa maksa lopulta kukaan muu kuin me, luontoympäristömme ja tulevat sukupolvet. Tällä hetkellä ei vahdita ja varmisteta, että kertakäyttöisten muoviesineiden tilalle ei kehitellä jotain jokseenkin yhtä surkeaa ratkaisua. Kompostoitavat ja kierrätettävät materiaalit toki vaikuttavat muoviongelmaan, mutta eivät automaattisesti jäteongelmaan tai resurssien turhanpäiväisen kulutuksen ongelmaan. Yritysten vastavetojen kekseliäisyys voi vieläkin yllättää meidät.

Nollahukka-elämäntyylin kannalta asian seuraaminen on kyllä mielenkiintoista, mutta myös turhauttavaa. Henkilökohtaisessa elämässämme olemme jo luopuneet vanupuikoista pilleistä ja muista listalla esitetyistä asioista aikaa sitten. Tämä lakiuudistus ei kosketa meidän arkisia kulutusvalintoja, eikä myöskään monen muun roskattomuuden merkityksen ymmärtävän kanssakulkijan arkea. Päällimmäisenä ajatuksena on, että asiat tapahtuvat lainsäädännöllisesti aivan liian hitaasti – nopeaan muutokseen tarvitaan oma-aloitteista tekemistä.

Kaikki edellä mainittu kiteytyy tähän: kulutusvalintamme ovat poliittisia ja äänestämisellä on väliä. Kannustetaan ja tehdään työtä sen eteen, että kertismuovikiellon kaltaiset lait saataisiin asetettua, mutta ei jäädä odottamaan niiden voimaan astumista ennen kuin äänestämme kukkarollamme. Otetaan vastuu teoistamme jo nyt – vaati laki sitä tai ei.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilmastosynnitön astukoon esiin

Nämä ”Ilmasto muuttuu, miksi me emme?” sekä ”Toivo syntyy teoista” iskulauseet kiteyttävät Nollahukan ajatukset aikamoisen hyvin. Viikonlopun ilmastomarssissa oli noin 8000 ihmistä! Marssin kaltaista aktiivisuutta tarvitaan enemmän. Sillä viimeistään nyt on jokaisen aika ryhtyä toimiin. Toimimalla yhdessä kaikilla yhteiskunnan tasoilla saamme aikaan suurimman vaikutuksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poliitikoiden pistäminen piinapenkkiin on ajankohtaista. Selvää on etteivät päättävät elimet tai yritykset ole toimineet riittävällä vakavuudella ilmastonmuutoksen suhteen. Vajetta on myös siinä, kuinka me tavalliset kuluttajat olemme ottaneet asiaksemme opetella ilmastoystävällisempää elämäntapaa. Lainsäädäntö ja päästörajoituksen eivät kykene tarpeeksi nopeasti puuttumaan kaikkeen toimintaamme.  Meidän on oltava valmiita kantamaan kortemme kekoon, näytettävä oma tahtotilamme ja aktiivisuutemme, jos aiomme syytellä jotakuta toimettomuudesta tai vastuun laiminlyönnistä. Ilmastosynnitön siis heittäköön ensimmäisen kiven.

Otso kertoo avoimesti olleensa vielä kolmisen vuotta sitten aikamoinen ilmastokatastrofi, mutta päätti kuitenkin muuttaa suuntaa. Hän ei jäänyt odottamaan, että joku muu pakottaisi tekemään niin.  Aino taas ei seurannut uutisointia eikä ottanut osaa politiikkaan edes sen vertaa, että tietäisi millaiset ihmiset meidän asioista päättää. Vaikkei näistä asioista lukeminen tai aktivoituminen tule helposti eikä luonnostaan päätti Aino silti pakottaa itsensä hankkimaan lisää tietoa ja opetteli ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Molempien meidän muutoksen saivat aikaan rakentavasti ja inspiroivasti puhuvat ihmiset, jotka näyttivät mallia ja kärsivällisesti selittivät ja valaisivat yhteiskunnan epäkohtia. Meitä ei saaneet kasvamaan ne, ketkä syyttivät toimettomuudesta tai heiluttelivat sormea, kun emme vielä tienneet mikä on paras vaihtoehto tai ”miten maailma toimii”. Siksi me karsastetaan ”Miksette toimi jo, idiootit?” ja ”Ei tuo nyt riitä mihinkään” kaltaisia tuhahduksia. Me yritämme vilpittöminä ja nöyrinä toimia joka päivä kannustavalla ja toimeliaalla tavalla – se on tuntunut tähän mennessä toimivan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa meihin kaikkiin. Tarvitsemme kaikki osallisiksi ongelman ratkaisemiseen – yksi ihminen tai puolue ei siihen pysty. Syyllistämällä jaamme toisiamme leireihin, josta ei tehokkuuden ja tulosten kannalta ole mitään hyötyä. Voisimme näyttää mallia vaikkapa olemalla buuamatta ihmisille ennen kuin kuulemme mitä heillä on sanottavana. Poliitikoiden täytyy pystyä istumaan yhteen ratkaistakseen kestävyysongelma tavalla, joka on paras mahdollinen kaikille, unohtamatta poliittisen päätöksenteon muitakin osa-alueita. Miten voimme odottaa heidän toimivan tehokkaasti ellemme itse ylläpidä osallistavaa ja kannustavaa keskusteluilmapiiriä?

Kannustetaan siis myös esimerkillä samalla kun vaadimme päättäjiltä rankempia toimenpiteitä. Meillä ei oikein ole varaa hukata kalliita resursseja (aikaa, rahaa, voimia, yhteistyömahdollisuuksia, verkostoja, tahtotilaa) vastakkainasetteluun, syyttelyyn ja ennakkoluuloista tai tietämättömyydestä johtuvaan vihanpitoon. Keskustellaan kestävästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

7 kuukautta ilman roskista

Yllättävän helppoa, mutta samalla haastavaa. Ajoittain ahdistavaa, mutta silti palkitsevaa. Pääsääntöisesti, no, arkipäiväistä.

 

Se on myös todistanut jälleen kerran, että viiden K:n malli on tehokas ajattelukehys elämän yksinkertaistamiseen ja oman negatiivisen ympäristövaikutuksen minimoimiseen. Uskon, että jos minä yksin elävänä opiskelijana ja yrittäjänä voin elää tuottaen näin vähän jätettä, voi jokainen ainakin vähentää sitä omasta elämästään. Ehkä jopa radikaalistikin. Samalla pienentää omaa hiilijalanjälkeä ja on helpompi alkaa toimia vastuullisemmin pienentääkseen omaa negatiivista ympäristövaikutusta. Kaikin puolin aika positiivista, eikö? Aluksi kuitenkin tietoa siitä, miten olen roskapurkkini kanssa elänyt ja mitä sinne on mennyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan tässä välissä erikseen mainita, että olen päässyt tähän tilanteeseen kahden ja puolen vuoden aktiivisen Nollahukka-elämän harjoittelemisen jälkeen. Kuten kirjassani mainitsin, on roskiksesta loupuminen varmasti nopein tapa päästä Nollahukkaan, mutta en suosittele sitä kellekään – valtavan muutoksen tekeminen äkillisesti päättyy todennäköisimmin epäonnistumisen tunteisiin ja nopeaan paluuseen vanhaan. Mulle roskapurkki on tapa haastaa itseäni vielä enemmän ja todistaa itselleni, että tämän päivän Suomessa (tai ainakin suurissa kaupungeissa) voi elää lähes jätteettä. Toivon tämän oman yritykseni inspiroivan sua näkemään, mikä on mahdollista – mutta sun ei tarvitse itse saavuttaa samaa. Ainakaan heti!

Elämää yhden purkin varassa

En oikein keksi muutakaan tapaa kuvailla elämää pienen roskapurkin kanssa, kun mitä aluksi kirjoitin. Se on asia, jota en ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen oikein ole ajatellut sen enempää. Se vaan on osa päivittäistä elämää, ihan niinkuin elämä kahdeksan roskiksen kanssa oli vielä kolmisen vuotta sitten.

Se on kuitenkin takonut päähän ajatuksen vastuun ottamisesta vieläkin vahvemmin. Jos aiheutan jonkun roskan kodin ulkopuolella, täytyy mun laittaa se reppuun tai taskuun ja viedä kotiin. Myös valtaosa kaikesta kierrätettävästä jätteestä kantautuu mukana kotiin, ellen voi varmistua siitä, että ne kierrätettäisiin kunnolla. Tämä on oma tapani ottaa vastuuta kulutuksestani ja toimia vastuullisesti kodin ulkopuolellakin.

Sekajäteastian pienentäminen yhteen lasipurkkiin on myös entuudestaan havainnollistanut, kuinka paljon kaikkea me kulutamme tänä päivänä. Varsinkin kaikkia sellaisia pieniä, turhia roskia. Hintalappuja, kertakäyttöisiä hammaslankaimia, pillejä, kertisaterimia, bränditarroja, vaatteita, lääkkeitäkin. Uskon todella, että yksi pääsyistä sille ettemme tiedosta aiheuttamamme jätteen valtavaa määrää on se, ettei meidän itse tarvitse käsitellä niitä. Kun ne vaan nakkaa pussiin ja pussin ulkona olevaan astiaan, katoavat kaikki ne turhat kuluttamisen merkit mielestä. Roskapurkin kanssa, jos sen tekee niin kuin minä, ei voi käydä samaa.

Mitä kaikkea purkista löytyy?

Lyhykäisyydessään siellä on kaikki se mistä en ole voinut kieltäytyä, mitä en ole voinut karsia, käyttää uudelleen ja korjata, kierrättää tai kompostoida. Purkissa on kaikki vuoden 2018 aikana aiheuttamani jäte, joka kelpaisi ainoastaan poltettavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roskapurkin kanssa eläminen ei kuitenkaan tarkoita, että olisin korvannut kaikki kertakäyttötavarat ja pakkaukset kierrätettävillä vaihtoehdoilla. Viiden K:n malli, tarkassa järjestyksessä, ohjaa toimintaa:

  1. Kanna mukana ja kieltäydy: ensisijaisesti kieltäydyn siitä mitä en tarvitse. Esimerkiksi en tarvitse muovi- tai paperipusseja, sillä käytän omia kestokasseja sekä -pusseja.
  2. Karsi: olen luopunut myymällä, lahjoittamalla ja kierrättämällä asioista, joille mulla ei ole käyttöä. Näin olen saanut yksinkertaistettua elämääni niin, että jätteiden vähentämisestä, turhan kulutuksen karsimisesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä on tullut huomattavasti helpompaa.
  3. Käytä uudelleen ja korjaa: ennen kuin harkitsen kierrättämistä, yritän korjata ja käyttää asioita uudelleen niin pitkään kuin mahdollista.
  4. Kierrätä: kierrätän kaiken sen mistä en ole voinut kieltäytyä, mitä en ole voinut karsia, käyttää uudelleen tai korjata. Tämä on tärkeää – kierrättämistäkin tulee pyrkiä vähentämään!
  5. Kompostoi: kaikki jäljelle jäävä päätyy pihakompostiin tai biojäteastiaan – ainakin ideaalimaailmassa. Mutta me emme sellaisessa elä. Siksi mullakin on roskapurkki.

Haluan myös sanoa, etten elä täysin muovitonta elämää. Olen tämän vuoden aikana ostanut muun muassa kahvia, tofua, jäätelöä (Choicen vegaaninen caramel-tuutti vaan on niin syntisen hyvää – kiitos vinkistä PS Olen Vegaanien Minni ja Paju!) ja nyhtökauraa muovipakkauksissa. Olen kuitenkin voinut joko käyttää niitä uudelleen (nyhtökaurapakkauksia idätyslaatikkoina) tai kierrättää ne muovinkeräyksessä. Yhdestä muovilaadusta valmistetut pakkaukset kelpaavat parhaiten kierrätykseen, sillä ne on helppo eritellä laadun mukaan. Kierrätettävät muovipakkaukset ovat silti vasta viimeisenä vaihtoehtona mun ostoslistalla. Joskus jätelönhimoa ei vaan voi hillitä – mutta sen voi tyydyttää vastuullisesti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kuvissa näkyy on roskapurkissa kaikennäköistä pientä roskaa: punnitustarroja, lääkeliuskoja, hammaslankaimia, teipinpalasia, muovisia hintalapun kiinnikkeitä käytettynä ostetuista vaatteista, pillejä, muovisia etikettejä lasipurkeista, ja muuta sekalaista, kuten kuivahiivapaketti, muovipinnoitettu paperikääre, SIM-kortti ja viinipullon suojakääre.

Alkuvuodesta tein vielä valtaosan ostoksistani S- ja K-Marketeissa, kunnes huomasin kuinka paljon roskaa mun jätteettömistäkin ostoksista aiheutuu punnitustarrojen muodossa. Purkki olisi täyttynyt jo aikaa sitten, ellen olisi alkanut ostaa ruokaa Lidlistä. Ihmettelen, mikseivät muutkin ketjut tee samaa, että he punnitsevat hevi-tuotteet suoraan kassalla. Luulisi kauppojen säästävän kustannuksissakin, kun ei koko ajan tarvitsisi ostaa lisää tarrarullia ja huoltaa vaakoja.

Toiseksi suurin jätteenlähde mun elämässä on lääkeliuskat. Testit eivät ole selittäneet miksi mun iho alkaa syyhytä, ellen syö antihistamiinia vähintään joka toinen päivä. Mutta joudun niitä popsimaan lähes päivittäin – eikä ole vielä ainakaan löytänyt niitä irtona suurissa muovipurkeissa. Liuskat ovat yksi jäte, joista en voi kieltäytyä, joita en voi karsia, käyttää uudelleen tai kierrättää. Tarpeellisia lääkkeitä ei pidä karsia, vaikka ne jätettä aiheuttavatkin. En pystyisi tätäkään postausta kirjoittamaan ilman antihistamiinia – vaikutusta kannattaa miettiä laajasti.

Oon kuitenkin alkanut kieltäytyä ja karsia muita turhaksi käyneitä roksaa aiheuttavia lääkkeitä kiitos roskapurkin. Sairastin kovan flunssan alkuvuodesta, jonka olisin normaalisti lääkinnyt useammalla Finrexin-paketilla ja vitamiinipastilleilla. Totesin tuolloin, että ihan luonnolliset vaihtoehdot (esim. sitruuna, inkivääri, valkosipuli, hunaja sekä vihreä tee ja eteerinen oreganoöljy) auttoivat mun kroppaa nitistämään taudin. Pahimpina aikoina apuna toimi myös ihan ibuprofeeni, jota ostan suurissa kierrätettävissä muovipurkeissa. Aikaisemmin luulin että nuo apteekkien flunssalääkkeet ovat tarpeellisia taudin peittoamiseen, nyt olen kuitenkin alkanut katsoa niitä kriittisemmin silmin. Mediassakin puhutaan kasvavissa määrin siitä, miten monet syövät useita lääkkeitä turhaan (HS 2013, HS 2018, HS 2018) vaikka ilmankin pärjäisi tai niille olisi jätteettömiä vaihtoehtoja olemassa. Lääketeollisuuskin tavoittelee jatkuvasti kasvavia voittoja, kuten muutkin alat – tämä kannattaa pitää mielessä. Älkää kuitenkaan kuunnelko vain minua, vaan tehkää oma tutkimuksenne asiasta ja keskustelkaa terveydenalan ammattilaisten kanssa. Nämä ovat vain omia ajatuksiani ja kokemuksiani.

Saatat ihmetellä miksi purkistani löytyy kertakäyttöisiä hammaslankaimia. No, ne ovat ajalta ennen Nollahukkaa ja haluan käyttää ne loppuun ennen kuin ne päätyvät poltettavaksi. Olisin voinut lahjoittaa ne eteenpäin, mutta silloin en olisi varmistunut siitä että ne oikeasti käytetään loppuun. Vaikka näitä lankaimia markkinoidaan kertakäyttöisinä, voin kokemuksella kertoa että yksi voi kestää jopa kolme kuukautta. Käytän itse lankainta niin kauan, kunnes se katkeaa, kuten hammaslääkäri on minua ohjeistanut. Niitä on myös jäljellä sen verran, että joudun ehkä vasta viiden vuoden päästä alkaa harkita niille Nollahukka-ystävällistä korvaavaa vaihtoehtoa. Siihen asti ne päätyvät yksitellen roskapurkkiini (mikäli päätän jatkaa sen pitämistä tämän vuoden jälkeenkin).

Purkissa on myös tuollaisia muovisia hammasväleille tarkoitettuja harjoja. Hammaslääkärini suositteli lankainten vaihtoa tikkuihin, ja aloin käyttää näitä jo omistamiani muovisia harjaksia. Löysin kuitenkin apteekista puisia hammastikkuja, joita myydään kierrätettävässä pahvipakkauksessa. Muoviset harjakset ovat sittemmin vaihtuneet puisiin tikkuihin, sillä ne voi kompostoida!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuten nuo sekalaiset roskat ovat aiheutuneet omasta huolimattomuudestani. Pillit siitä, etten vieläkään tahdo muistaa pyytää juomia ilman niitä, niinä harvoina kertoina kun ulkona käyn. Ja sitten esimerkiksi tuo ruskea voipaperilta näyttävä kääre: kävin aamiaisella Wayne’s Coffeessa ja otin siellä vegaanisen bagelin. Ennen kuin ehdin asiasta huomauttaa, oli työntekijä tuikannut lämmitetyn leivän kääreeseen. Kysyin, että onko se kompostoituva, johon hän sanoi että ei, sillä paperi on sisäpuolelta pinnoitettu muovilla. En uskaltanut luottaa siihen, että he käyttäisivät kääreen uudestaan, joten otin sen sitten mukaani. Mainitsin tietysti heille siitä, että voisivat mieluummin käyttää ihan vaikka leivinpaperia, sillä sen voi ainakin lajitella biojätteeseen. Kerroin myös että kääre päätyy nyt pieneen roskapurkkiini, kun sitä ei voi kierrättää, siinä toivossa että se saisi työntekijät ajattelemaan asiaa. Leipä tarjoiltiin kuitenkin myös lautasella – mielestäni kääre on täysin turha!

Tämä tarina havainnollistaa myös sen, että nykyään teidän mistä jokainen purkissa olevan roska on aiheutunut. En enää kuluta asioita ja heitä niitä pois ajattelematta. En edes pakkauksia. Tässä on mielestäni yksi Nollahukka-ajattelun ydinperiaatteista – mitään ei pitäisi kuluttaa tiedostamatta sen vaikutusta tai ottamatta vastuuta asian mahdollisista haittapuolista. Sitä paitsi eikö ole ihan päätöntä, että tänä päivänä on normaalia käyttää paljon rahaa asioihin, jotka heitämme melkein suoraan yhden käyttökerran jälkeen roskiin? Mua myös ihmetyttää se, miten oon joskus voinut heittää pois asioita välittämättä niistä sen enempää – käytin suuria summia rahaa vaatteisiin ja sisustustavaroihin, jotka sitten vaan heitin pois kun halusin ostaa uutta tilalle. En ymmärrä miten silloin ei tuntunut pahalta heittää rahaa roskiin. Rahaa, jonka eteen tein paljon työtä täyspäiväisen opiskelun ohella.

Mielestäni kaikki pitäisi pystyä vähintään kierrättämään, kuten kiertotalous vaatii. Meidän täytyy aktiivisesti alkaa keksiä vaihtoehtoisia tapoja nykyisille kulutustottumuksillemme, jos haluamme selviytyä nykyisestä globaalista jäteongelmasta ja estää ilmastonmuutosta riistäytymästä käsistämme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen voin vielä sanoa roskapurkin kanssa elämisestä, että ekologisemman elämäntyylin toteuttamisessa on todellakin kyse pienistä arkisista teoista, joita jokainen voi tehdä. Roskien vähentäminen ja välttäminen ympäristön ja ihmisten kannalta vastuullisella tavalla onnistuu tekemällä pieniä muutoksia arjessa. Isojen haasteiden pilkkominen pieniin välietappeihin auttaa pysymään polulla, sillä jokainen onnistuminen kannustaa jatkamaan. Oman negatiivisen ympäristövaikutuksen pienentämistä kannattaakin ajatella elämän pituisena matkana – jokaisella meillä on aikaa ja oikeus oppia uutta ja muuttua sen pohjalta. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, tai tehdä kaikkea heti. Ja vaikket koskaan pääsisikään roskapurkkia kokeilemaan, on oman kulutuksen vähentäminen jo iso teko – jokainen säästetty roskapussi on askel eteenpäin!

-Otso

Roskaton piknik

Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa piknikillä, vaikka ehdinkin suurinpiirtein vain piipahtamaan paikan päällä. Zero Waste Finland ry järesti eilen ensimmäsitä kertaa roskattoman piknikin, jonne oli kaikille avoin kutsu. Oli aivan mahtavaa päästä tapaamaan uusia tuttavuuksia ja muita, joita Nollahukka kiinnostaa. Musta on upeeta, että ihmiset taustasta riippumatta voivat tulla yhteen nauttimaan kesäisestä sunnuntaista hyvän ruoan äärellä – ja vielä ilman turhaa roskaa! Paikalla olivat myös mm. Paula Trashless-blogista, Roskavallankumouksen Emilia ja Roskapuhetta, sekä ranskalainen Justine, joka on tullut takaisin Suomeen tehdäkseen dokumettiprojektia Zero Waste -elämästä. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupunkikulttuurin ja jonkinlaisen “kansalaistoiminnan” lisääminen on alkanut kiinnostaa mua enenevissä määrin viime aikoina. Helsingissä on avoin Facebook ryhmä nimeltä Lisää kaupunkia Helsinkiin, jossa kaikki halukkaat voivat jakaa ja kommentoida kehitysideoita ja jakaa tietoa kaupungissa tapahtuvista hankkeista. Tavoitteena on lisätä korttelielämää, kivijalkaliikkeitä ja korttelipuistoja. Toinen tapa kehittää kaupunkikulttuuria on lisätä yhteisöllisyyttä asukkaille. Avoimen piknikin järjestäminen on yksi tapa tehdä sitä. Kiitokset Zero Waste Finlandille siitä, että olette uskaltaneet ottaa ensimmäisen askeleen ja alkaa järjestää erilaisia Nollahukka-arvojen mukaisia tapahtumia! Unohdan itse usein, etten ole yksin omien ympäristö- ja yhteiskuntahuolien kanssa. Meitä on monia, ja useampia kuin itse muistan aina kuvitella. Joukossa on voimaa, ja se huojentaa. Kunhan me vaan kokoonnumme yhteen, voimme saada aikaan suuriakin muutoksia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nollahukka tarjoaa puitteet oman elämän ja myös yhteiskunnan muuttamiseen yksi askel kerrallaan. Meidän täytyy vaan rohkeasti alkaa puhua aiheesta, tehdä muutoksia ja tuoda niitä esille kaikissa elämän osa-alueissa. Me ollaan Ainon kanssa keskusteltu Herttoniemi Block Partyn ympäristötiimin kanssa siitä, miten roskien vähentämisestä festareilla voisi viestiä, ja mulla on agendalla järjestää Nollahukka-pihajuhlat naapureille sekä ystäville. On myös ollut hienoa lukea, että esimerkiksi Flow Festival on ottanut tavoitteekseen ilmastovaikutuksensa minimoinnin – tavoitteena on esim. pitää hiilijalanjälki nollassa ja käyttää 100% käytettyjä materiaaleja. Kaikki lähtee siitä, että vaan päätetään edes yrittää tehdä asioita eri tavalla. Toivon mukaan vastuullisemmalla sellaisella. (Flow festareilla voi myös bongata Nesteen Nolla-mökin, jonka sisällä voi käydä selaamassa mun kirjaa Zero Waste – jäähyväiset jätteille!)

Tapahtumissa voi positiivisella tavalla esitellä omaa arvomaailma muille, mikä toivottavasti herättää keskustelua ja pohdintaa. Vasta kun joku herättää ajatuksen jätteiden vähentämisestä (tai elämän yksinkertaistamisesta) ja sen hyödyistä toisen päässä, voi matka esimerkiksi kohti Nollahukkaa ja kestäväpää elämäntapaa alkaa. Eikä tapahtuman tarvitse olla iso – haasta sun kaverit auttamaan jätteettömien piha- tai puistojuhlien järjestämisessä, ja aseta synttärijuhlien tavoitteksi, että kaikki roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin! Mitä jos seuraavissa bileissä olisi teemana pukeutua käytettynä ostettuihin vaatteisiin 100% oman tyylin mukaan? Tai että kaikki lahjoittavat yhden oluen hinnan verran rahaa johonkin synttärisankarin valitsemaan hyväntekeväisyyteen? Mahdollisuuksia on lukemattomia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta takaisin piknikiin. Mun valmistautuminen tapahtui hieman muiden kiireiden lomassa, ja tajusin ettei piknikille lähteminen juuri vaadi sen enempää ajattelua kuin arkeen valmistautuminen. Nämä asiat heitin reppuun:

  • Oman vesipullon
  • Termarin (just-in-case)
  • Lasirasian
  • Kangasliinan
  • Vahakääreeseen käärityn voileivän
  • Pussillisen herneitä
  • Uudelleen käytettävän istuinalustan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki mahtui mun käytettynä ostettuun Kånkeniin ja paikan päälle pääsi helposti pyörällä. Multa on usein kysytty, etteikö kaikki ne tavarat, joita mä kannan mukana vie hirveästi tilaa ja eikö laukku paina ihan liikaa. Vastaus tähän on, että vain kerran reilun kahden ja puolen vuoden aikana olen kironnut repun painoa, ja se oli silloin kun jouduin kantamaan kaiken lisäksi kolme kurssikirjaa ja läppärin kotiin, samalla kun lähdin viikonlopuksi pois kaupungista. Lyhyesti: ei paina laukku, eikä myöskään omatunto.

Vastuuvapauslauseke: tietysti laukku painaa tavaroiden verran enemmän, kuin ilman. Tarkoitan enemmänkin, ettei niiden tuoma pieni lisäpaino haittaa minua, sillä mukana kantamisesta aiheutuva “vaiva” on pienempi kuin saamani hyödyt: voin kieltäytyä jätteistä, säästän rahaa, en kannusta kestämättömiä käytäntöjä, ja saan elää omien arvojeni mukaista elämää. Ja painaisivathan nuo samat asiat kaupasta ostettuina ja muoviin käärittyinäkin, mutta vaan kauppakassissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vielä muutama vinkki, jotka kannattaa pitää mielessä kun lähdet piknikille, rannalle, tai illanviettoon ulkosalle ruoan kera:

  1. Pakkaa mukaan tarvitsemasi kestotuotteet mitä tarvitset. Mukaan kannattaa ainakin ottaa juomapullo, kangasliina, omat aterimet, (kannellisia) astioita ja pusseja ruoalle ja kierrätettäville pakkauksille sekä tähteille. Myös uudelleen käytettävät pillit, mukit, kulhot ja lautaset voivat olla kiva lisä – pakkaa ne keittiöliinojen väliin välttyäksesi haavereilta. Liinoja voi sitten käyttää lian pyyhkimiseen ja likaisten astioiden käärimiseen.
  2. Valmista ruokia itse – ja suosi lähituotettuja kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Eläintuotteet pilaantuvat helpommin lämpimässä ja kuljetuksen aikana. Kasvikset, hedelmät ja marjat eivät juurikaan piittaa kylmäketjun katkeamisesta!
    • Tee voileivät pakkauksetta ostetusta kokonaisesta leivästä. Niitä voi ostaa omaan pussiin useista paikoista, kuten Lidlistä, pienistä leipomoista ja suuremmista ruokakaupoista. Pakkaa voileivät kangaspusseihin, vahakääreisiin tai suljettaviin rasioihin. Vaihtoehtoisesti voit myös käyttää kompostoituvaa ruskeaa leivinpaperia. (Vinkki Töölöläisille: Helsinki Homemade Bakerystä Cygnaeuksenkadulla saa tuoreita ranskalaisia leipiä hintaan 2,5€! Tampereella Lentävänniemessä on Mikon Leipä Salen yhteydessä, mistä saa tuoreita leipiä alle kahdella eurolla.)
    • Osta sesongissa olevia hedelmiä ja kasviksia jotka eivät tarvitse suojapakkauksia: omenat, aprikoosit ja herneet voi tarjoilla sellaisenaan tai paikan päällä paloiteltuina. Vesimelonin voi halkaista paikan päällä ja jokainen voi syödä omalla lusikalla/sitä voi kauhoa tarjoilulusikalla jokaisen omaan mukiin. Valitse ensisijaisesti luomua – kuoret ja karat voi tarvittaessa kaivaa maahan jonkun puskan juurelle. Käytä kuitenkin myös omia astioita näiden kantamiseen lähimpään biojäteastiaan!
    • Osta tuoreita marjoja omiin pusseihin tai astioihin: pyydä torimyyjiä pakkaamaan mansikat, mustikat tai herneet suoraan omaan astiaan tai pussiin. Helpoin tapa on ojentaa litran astia ja kieltäytyä kauniisti kertakäyttöisistä pusseista. Tyhjä termari toimii hyvin tilapäisenä biojäteastiana karoille!
    • Valmista itse levitteet ja dipit: tee hummus, hernepesto tai öljy-balsamico -sekoitus kotona ja ota se mukaan uudelleen käytetyssä lasipurkissa. Eipähän tarvitse pelätä, että pakkaus lähtee karkuun tuulen mukana!
    • Leivo omat tarjottavat ja kanna ne mukana omissa kannellisissa astioissa. Ota tarvittaessa erillinen tarjoilulautanen tai kangasliinoja mukaan.
  3. Ota mukaan omat juomat ja suosi kierrätettäviä pakkauksia: pakkaa tarpeeksi vettä mukaan, keitä kahvi valmiiksi termariin, hauduta jäätee lasipulloon ja sekoita omat mehut kotona (esimerkiksi itse-tehdystä marjamehutiivisteestä). Jos haluat ostaa pullotettuja juomia, suosi 100% kierrätettäviä sellaisia. Alumiinitölkit ja mahdollisimman pelkistetyt metallikorkkiset lasipullot voi käytännössä kierrättää ikuisesti (vältä siis turhia muovietikettejä ja -korkkeja, jotka päätyisivät poltettaviksi) ja muista kierrättää ne. Mikäli haluat ostaa muovisia, niin osta mieluummin pari suurta pulloa kuin useamman pienemmän – tällöin aiheutat suhteessa vähemmän muovijätettä. Muista myös kierrättää muoviset pullot!
  4. Osta karkit, kuivatut hedelmät ja keksit omiin pusseihin. Kestopussi tai uudelleen käytetty paperipussi eivät aiheuta lisäkustannuksia punnittaessa. Hyvän tarjonnan löydät Punnitse&Säästä ja ItsPure -myymälöistä. Myös isommissa ruokakaupoissa on usein irtolaareissa karkkia ja pähkinöitä.
  5. Valitse vain 100% kierrätettäviä tai kompostoituvia pakkauksia, jos joudut varautumaan kaupan tarjontaan. Kaupoissa on jatkuvasti enemmän kompostoituvissa pakkauksissa myytäviä herkkuja. Muovisetkin pakkaukset voi tänä päivänä kierrättää ainakin Helsingissä ja Tampereella, kasvavissa määrin ympäri Suomea. Valitse syötävä ensisijaisesti pakkauksen mukaan – saatat yllättyä kun ostat jotain mitä et ole ennen kokeillut! Valitse yhdestä muovilaadusta valmistettuja pakkauksia ja tarkista pakkausseloste – varmista, että se kelpaa kierrätykseen kokonaisuudessaan! Ja muista tällöin seuraavakin vinkki →
  6. Ota mukaan ylimääräinen kangaskassi tai kestopussi kierrätettäville jätteille. Älä jätä mitään jälkeesi ja ota roskat omien astioiden kanssa mukaan kotiin putsattaviksi ja lajiteltaviksi. Lähtiessä voi tehdä ylimääräisen ekoteon ja poimia lähellä olevia roskia mukaan. Se minkä tuo luontoon, pitää myös viedä mukanaan. Eikä kukaan meistä ole liian hyvä poimiakseen myös muiden jättämiä roskia – sillä mitä enemmän roskia jossain on sitä suuremmalla todennäköisyydellä niitä heitetään sinne lisää. Kannustat siistimpää kaupunkielämää aktiivisesti poimimalla roskia (esim. ploggaamalla), ja toimit tietysti inspiroivana esimerkkinä niin nuorille kuin vanhemmillekin!
    • Tarkasta oman kuntasi jätehuollon ohjeistus roskien lajitteluun ja toimi sen mukaan. Esimerkiski pullojen palautuksen ja kauppareissun yhteydessä voi kierrättää jätteet suuremman ruokakaupan (esim. Prisma tai K-Citymarket) lajittelupisteellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko sulla vielä jotain hyviä vinkkejä Nollahukka-piknikille valmistautumiseen? Kommentoi se alle!

Hukaton hummus (resepti)

Blogi on ollut hetken tauolla, kun mulla ja Ainolla on ollut uudet kuviot kehitteillä. Nollahukkaa puunataan paraikaa uuteen uskoon ja konseptia kehitellään  – sillä välin ajattelin kuitenkin jakaa teille reseptin, joka on potkaissut mun aamut käyntiin jo muutaman kuukauden ajan: paahdettu leipä kotitekoisella hummuksella, oliiviviipaleilla, tomaatilla ja ravintohiivalla.

photo5927197096778247481

Leipä, varsinkin juureen leivottu, on yksi mun lempiruoista. Ostan sitä omaan pussiin useimmiten Lidlistä, tai sitten pienemmistä leipomoista, joissa leipiä ei ole valmiiksi pakattu paperipusseihin, joissa on muovi-ikkuna. Oon ajatellut aloittaa uuden taikinajuuren, jotta alkaisin taas leipoa leipää itse. Kommentoi alle, jos sua kiinnostaisi lukea siitä!

Itse leivottu ja tuore leipä on hyvää sellaisenaan, mutta vielä parempaa levitteiden ja päällysteiden kanssa. Erilaisia levitteitä voi kuitenkin olla vaikea löytää ilman pakkausta. Margariinia ja voita voi ostaa paperin tyylisissä kääreissä, mutta ne ovat nykyisin useamman materiaalin sekoituksia, joiden kierrättämisestä en löytänyt selkeitä ohjeita HSYn verkkosivuilta. Olen löytänyt voita pakkauksetta kauppahallista, mutta suosin itse mieluummin kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Siksi valmistankin levitteen itse! Haluan kuitenkin vielä painottaa, että kasviperäisen levitevaihtoehdon valitseminen on ilmaston kannalta paljon parempi valinta, vaikka se tulisikin muoviin pakattuna. Mutta jatka lukemista, jos muovittoman vaihtoehdon valmistaminen kiinnostaa!

photo5927197096778247480

Erilaiset pavut ovat kasvipohjaista ruokavaliota syövän hyviä ystäviä. Ne on pakattu täyteen kuituja, proteiinia ja hivenaineita, joiden ansiosta ne pitävät nälän poissa pitkään. Pavut ovat myös todella halpoja sekä erittäin ilmastoystävällinen ruokavalinta – muistaakseni jopa Etelä-Amerikasta Suomeen lennätetyillä pavuilla on pienempi hiilijalanjälki kuin lähituotetulla liha- tai maitotuotteella. Kuivattuna ne säilyy käytännössä ikuisesti ja niistä voi tehdä kaikkea burgeripihveistä kakkuihin. Siksi mulla on aina jonkinlaisia papuja keittiössäni. (Mun kirjassa Zero Waste – jäähyväiset jätteille on lista kaiksita perusaineista, joita pidän keittiössä. Kirjan voi löytää Akateemisesta, Suomalaisesta ja e-kirjana mm. täältä, sekä tietysti kirjastosta!) Eniten käytän niitä levitteiden ja dippien tekoon – paras papu tähän on mun mielestä kikherne. Tässä postauksessa resepti herkulliseen valkopapupastaan!

photo5927197096778247478

photo5927197096778247483

photo5927197096778247475

Ostan papuja irtona Punnitse & Säästä liikkeistä, mutta myös purkitettuna esimerkiksi Lidlistä. Purkitetut pavut voi huuhtelemisen jälkeen käyttää välittömästi, kun taas kuivatut pavut pitää liottaa ja keittää ennen käyttöä. (Niin purkitettujen kuin keitettyjen papujen huuhteleminen ehkäisee ilmavaivoja.) Yleensä valmistan suuremman erän kuivattuja papuja jotakin ruokaa varten, josta käytän sitten osan levitteen valmistamiseen ja loput säilön joko jääkaapissa tai pakastimessa. Keitetyt pavut säilyvät jääkaapissa suljetussa purkissa noin 4 päivää.

Tähän levitteeseen on myös helppo käyttää erilaisia ”hukkatuotteita”, joita jääkaappiin monella meistä varmasti kertyy. Käytän tässä reseptissä esimerkiksi oliivipurkin liemen ja aurinkokuivattujen tomaattien öljyn pelkän veden ja oliiviöljyn sijaan. Niistä saa makua ilman mausteita ja samalla välttää hävikkiä. Onhan niistä liemistäkin kuitenkin jotain maksettu! Vesi ja oliiviöljy kelpaavat tietysti aivan yhtä hyvin, mutta suosittelen rohkeasti kokeilemaan näitä erilaisia liemiä ja öljyjä, mitä elintarvikkeiden ohella tulee.

photo5927197096778247482

photo5927197096778247489

photo5927197096778247484.jpg

Oon pidemmän aikaa haaveillut monitoimikoneesta, jolla voisin tehdä esimerkiksi tämän hummuksen nopeammin. En ole kuitenkaan vielä löytänyt hyvänlaatuista sellaista käytettynä, joten valmistan hummuksen käsivoimin morttelissa. Itse asiassa nautin siitä, kun saa rauhassa keskittyä hummuksen valmistamiseen käsin – hieman kuin meditoisi arjen ohessa huomaamatta. Käsin tehtynä säästää sitä paitsi energiaa ja olet enemmän kosketuksissa ruoan kanssa. Tällöin ainakin minä arvostan tekemääni ruokaa enemmän, jolloin myös siitä harvemmin aiheutuu hukkaa. Jos siis voit, niin suosittelen käyttämään lihasvoimaa kokkauksessa – voit saada siitä muutakin hyötyä kuin vain säästettyjä senttejä sähkölaskussa!

photo5927197096778247477photo5927197096778247476.jpg

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, en oikein seuraa tarkkoja reseptejä kun kokkaan. Olen halunnut opetella laittamaan ruokaa luottamatta liikaa ohjeisiin, vaan muokkaan niitä mututuntumalla sellaisiksi kuin itse haluan. Kannustankin sua kokeilemaan samaa, joten annan tässä vain suuntaa antavat määrät mun hukattomaan hummukseen. Näin voit tehdä siitä juuri sellaisen kuin itse haluat! Tähän reseptiin sopii muutkin pavut kuin kikherneet. Oon käyttänyt muun muassa valkoisia, punaisia ja mustia papuja tämän levitteen valmistamiseen.

photo5927197096778247487

Hukaton Hummus

n. 200–250 g keitettyjä papuja
1 valkosipulin kynsi
1 rlk tahinia
1-2 rlk öljyä
3-7 rlk nestettä
1-2 rlk sitruunanmehua
ripaus jauhettua juustokuminaa
suolaa ja pippuria maun mukaan
(maun mukaan muita mausteita/oliiveja/aurinkokuivattua tomaattia/punajuurta/jne.)

Murskaa valkosipuli suolan kanssa tahnaksi. Lisää pavut ja murskaa ne kunnes kokonaisia papuja ei enää näy. Lisää loput ainekset ja jauha/sekoita seosta kunnes tahna on tarpeeksi sileää omaan makuusi. Lisää vettä pari ruokalusikallista kerrallaan, jos tahna on vielä liian paksua. Käytä sellaisenaan levitteenä tai tarjoile dippinä lorauttamalla päälle hieman öljyä ja ripottelemalla päälle mieluisia mausteita. Säilyy suljetussa lasipurkissa jääkaapissa noin viikon.

photo5927197096778247485

Nollahukan visio tulevaisuudesta

Nollahukkatiimi kävi seuraamassa Sitran ja Demos Helsingin julkaisun: Hyvinvoinnin seuraava erä – Visio kestävän hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, julkistamistilaisuutta. Kirjan on toimittanut Vesa-Matti Lahti ja kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2018.

 

Tilaisuus oli todella innostava ja inspiroiva sekä käsitteli kattavasti juuri niitä aiheita, joita Nollahukka pyrkii viestimään. Olemme kaikki tulevaisuuden tekijöitä tavalla tai toisella.

“Edistys on myös laajenevaa yhteistyötä”, s. 154.  Individualismin aika voisi hyvin olla jo ohitse. Rakenteilla olevaa Nollahukka-verkostoa edelsi kahden ihmisen oma taistelu ilmastonmuutosta vastaan arkielämässä ja nyt tämä taistelu nousi uudelle tasolle. Tästä lähin Nollahukka-tekstiä ja -sisältöä tuottaa parivaljakkona minä Otso Sillanaukee ja Aino Kämäräinen, kuten varmasti innokkaimmat seuraajat jo ovat huomanneetkin.

32147500_10213058158662495_5878806872324046848_n

Kokonainen Elämä Edessä– ja Nollahukka-blogit auttoivat jäsentämään henkilökohtaisen arkemme ja elämäntyylimme muutosta, mutta nyt on aika kohota yksilötasolta yhteisöllisemmälle tasolle, yhdistää voimia, kerätä joukkoja ja saada Nollahukan sanoma laajempaan tietoisuuteen kuin mitä sitä yksin tekemällä saisi. Valjastamme yhteisöllisyyden voiman arvoihimme pohjaavan Nollahukka-ajatuksen moottoriksi.

Mitä Nollahukka sitten on ja miten se eroaa vaikkapa Zero Wastesta?

Meitä alkoi hieman kismittää kansainvälisen Zero Waste -liikkeen ajoittainen kaksinaismoralismi: roskia vältellään viimeiseen asti, mutta kauppaan saatetaan ajaa citymaasturilla ostamaan lihaa ja maitotuotteita omaan purkkiin. Meille Nollahukka tarkoittaa kaiken hukan välttämistä – jätteiden, turhan kuluttamisen, henkilökohtaisen hiilijalanjäljen ja negatiivisen ympäristövaikutuksen vähentämistä.

Samalla Nollahukka tarkoittaa meille läpinäkyvämmän, vastuullisemman ja yhteisöllisemmän yhteiskunnan ja tulevaisuuden kehittämistä omien valintojen avulla. Nollahukka tarkoittaa meille tiedostavaa tietoon pohjautuvaa kestävämpää elämäntyyliä. Kirjoitin aiheesta kattavammin kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille (ostettavissa Akateemisesta, Suomalaisesta, Adlibriksesta ja e-kirjana Elisa Kirjasta). Meidän ajatusten samankaltaisuus selvisi yhden keskustelun aikana jolloin haastattelin kirjaani varten Ainoa. Ymmärsimme molemmat, että olemme samassa kohdin henkilökohtaista matkaamme ja tästä olisi hyvä jatkaa yhteistuumin eteenpäin.

32286544_10213058189703271_5272355604638203904_n

Olemme yhdessä työskentelemällä alkaneet koota ympärillemme kasvavaa joukkoa erilaisia nollahukkatekijöitä ja tämä tie tuntuu todella oikealta. Hyvä aate ja tarkoitus on tehty kaikkien omittavaksi, yhdessä omistettavaksi.  Tätä ei yksi ihminen, henkilöbrändi tai yritys voi omistaa: ideologia tai aate on yhteinen ja muokkautuu jäsentensä näköiseksi. Näin tulevaisuutta tulee rakentaa, yhdessä kilvoitellen vanhoja kuluneita ja tuhoisia toimintamalleja vastaan, ei toisiamme vastaan.

Jokainen Nollahukasta, kestävämmästä elintavasta, elämän yksinkertaistamisesta kiinnostunut ja näistä arvoista käsin elämäänsä järjestävä ammattilainen, innokas tekijä, osaaja, jne., on tervetullut riveihin. Haluamme edistää avointa yhteisöllisyyttä. Aktiivisuutta on tiedon jakaminen, esimerkkinä toimiminen, tykkääminen ja seuraaminen, keskusteluun osallistuminen. Jokainen voi olla tekijä, kaikki mahtuvat mukaan.

“Hyvinvointi ei enää voi perustua luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Globaali kestävyyskriisi on jopa eksistentiaalinen haaste ihmiskunnalle, mikäli siihen liittyvät pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Toisaalta, koska kestävyyskriisi on syntynyt ihmisen toiminnan seurauksena, ihmiset myös pystyvät sen ratkaisemaan, ainakin osittain. Ratkaisu on siirtyä kohti hiilineutraalia kiertotaloutta. Kestävien ratkaisujen luomiseen ja käyttöönottoon on kuitenkin tartuttava nopeasti – on jo valtava kiire. Suomen etu olisi olla tässä edelläkävijä.” (Sitra & Demos Helsinki, 2018, s. 171.)

Hiilineutraaliin kiertotalouteen siirtymistä mahdollistavia asioita pitäisi tehdä ja ideoida, mutta mistä saamme joustavuutta tällaiselle tekemiselle tässä yhteiskunnassa? Elämämme tuntuvat jatkuvasti hektisemmiltä ja tietotulvan aallonharjalla pysyminen vaatii jatkuvaa työtä. Yhteiskunnallisesta muutoksesta puhutaan paljon, mutta entä me ihmiset yksilöinä? Mitä me omissa kodeissamme voisimme tehdä nopeuttaaksemme kestävän yhteiskunnan luomista?

32130592_10213058225344162_5478422397423976448_n

Siihen Nollahukkaelämä tuo vastauksia: kulut pienenevät, arkeen ilmestyy enemmän aikaa, olennainen jää jäljelle, terveys paranee, hektisyyden tunne hellittää. Muutos ohjaa kuluttamisen oravanpyörästä vapaampaan elämään. Sellaiselle itsensä toteuttamisen kentälle, jossa työskentely eri aihepiireissä tapahtuu kestävältä arvopohjalta ja erilaisisten tulevaisuuden ajatusmallien pohjalta kuin tämänhetkinen kilpaileva ja kapitalismi. Tarvitsemme talouskasvua, mutta sen tulee toteutua eri tavalla kuin tähän mennessä. Nollahukka tarjoaa vaihtoehdon sille, miten laajamittainen yhteiskunnallinen muutos voidaan potkaista käyntiin jo tänään – miten jokainen meistä voi aloittaa oman kestävän tulevaisuuden tekijän matkansa vaikka heti.

– Aino & Otso