Näin elät kestävämmin

Neljäkymmentätuhatta kiloa
joka vuosi.

 

Tuo on keskivertosuomalaisen vuosittainen materiaalijalanjälki. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa kiloissa kaiken vuosittain kuluttamamme biomassan, fossiilisisten polttoaineiden, metallimalmien ja ei-metallimalmien summaa. Se on siis meidän elämäntyyliistä aiheutuva luonnonvarojen kulutuksen taso kiloissa.

 

markus-spiske-tSAa1UFoOgI-unsplash.jpgPhoto by Markus Spiske on Unsplash

 

Tuon 40 tuhannen kilon luokassa me suomalaiset olemme maailmanlaajuista kärkikastia, mutta sillä en lähtisi leveilemään toreille. Varsinkin, kun ekologisesti kestävä kulutus olisi 8000 kg/vuosi/henkilö. Se tarkoittaisi 80% vähennystä nykytasoon.

 

Tämä kirkasti minulle sen, ettei näitä suuria haasteita, joiden kanssa me kamppaillaan tiukkenevalla aikataululla, ratkaista keskittymällä yhteen materiaaliin tai ongelmaan kerralla. Meidän tarvitsee kokonaisvaltaisesti keskittyä vähentämään kulutustamme kieltäytymällä, karsimalla, käyttämällä asioita uudelleen, kierrättämällä ja kompostoimalla. Tämä haaste on myös niin suuri, ettemme me pysty sitä yksin kulutusvalinnoillamme ratkaisemaan – mutta kulutusvalintoja tekemällä voimme merkittävällä tavalla vaikuttaa tulevaisuuteemme. Kaikista näistä arkisista kulutusvalinnoista, niitä karsivista tavoista ja rutiineista kirjoitin kirjaani ”Zero Waste – jäähyväiset jätteille”. Ne mahdollistivat sen, että kaikki vuoden 2018 jätteeni mahtuivat 05l lasipurkkiin.

 

jon-tyson-uEXc4WGAI2c-unsplash.jpgPhoto by Jon Tyson on Unsplash

 

Mutta miten tuohon 8000 kilon vuositasoon voisi päästä? Onko se edes mahdollista? Kyllä, sanoo Michael Lettenmeier, joka väitöskirjassaan asiaa tutki. Monet teot voi tehdä kaupan hyllyillä (esim. karsimalla ruokahävikkiä ja suosimalla kasvipohjaista ruokaa) ja niiden ulkopuolella (eli olemalla kävelemättä sisään ostamaan mitään), mutta suuret vaikutukset tulevat rankemmista toimista: esim. remontoimalla kodista energianeutraalin tavalla, joka ei lisää materiaalikulutusta nykyisestä, asumalla pienemmin (20 m2/henkilö), karsimalla liikkumisen materiaalikuormaa 200g/km (hieman nykytason julkisen liikenteen ja pyöräilyn materiaalikuormaa tehokkaampi taso) ja matkustamalla 10 000km/vuosi, jne. Kaikki teot ovat kuitenkin asioita joihin ainakin ne meistä, ketkä elämme keskivertoelämää tai hulppeammin pystymme. Se on tutkitusti todistettu.

 

Päivittäisessä elämässä on kuitenkin yksi asia, jonka avulla voi huomattavasti pienentää materiaalijalanjälkeään:

 

osta käytettyä.

 

Käytetyn tavaran ostaminen on aina ekologisesti kestävämpi vaihtoehto materiaalijalanjäljen osalta. Samalla se myös tukee kehitystä kohti kierto- ja hyvinvointitaloutta. Yksilötasolla myös säästät rahaa samalla kun teet merkittävän ympäristöteon. Sama pätee uudelleenkäytetyistä ja kierrätysmateriaaleista valmistettuihin tuotteisiin (jos näiden käsitteiden ero kiinnostaa suosittelen lukemaan Outi les Pyyn kirjoituksen aiheesta täältä).

 

Olin esimerkiksi itse tänään ostamassa äitini pyynnöstä hänelle uutta silityslautaa ja -rautaa, mutta kaupassa vilkaisin vielä tori.fin läpi, ja löysin sieltä lähes käyttämättömän paketin pilkkahintaan. Samoten löysin meidän mökille valtavasti erilaisia keittiötarvikkeita Kierrätyskeskuksesta. Molemmat teot pienensivät omaa henkilökohtaista ja läheistenikin materiaalijalanjälkeä. Kierrätyskeskuksesta saa muuten aina ostosten yhteydessä tietää, kuinka monta kiloa materiaalia on säästänyt ostamalla käytettyä heiltä uuden sijaan. Kirjoitin asiasta aikaisemmin täällä.

 

charles-etoroma-k78R0lDxd48-unsplash.jpgPhoto by Charles Etoroma on Unsplash

 

Jos siis haluat elää ekologisesti kestävämmällä tavalla, niin pyri ensisijaisesti karsimaan kuluttamistasi ja ostamaan kaikki tarvitsemasi second handina tai yrityksiltä, jotka tuottavat tarvitsemasi tavarat uudelleenkäytetyistä tai kierrätysmateriaaleista.

 

-Otso

Mainokset

Nollahukkaa podcastmuodossa

Niin vaan on melkein puolet tästä vuodesta jo kulunut. Täällä Nollahukka-blogin puolella on viime aikoina ollut hieman hiljaisempaa, mutta vain siksi, että olemme kokeilleet hieman uusia tapoja jakaa aatteitamme kestävämmästä elämäntyylistä. Meille mieluisammaksi tavaksi kehkeytyi puhuminen – podcast-muodossa koemme voivamme tuoda esille ajatuksiamme useammalta eri kantilta, antaa tilaa pohdiskelulle ja olettamusten esiin tuomiselle, sekä toisilta oppimiselle.

 

Tähän blogiin olemme koonneet podcastit, jotka olemme itse nauhoittaneet tai joissa olemme olleet vierailemassa.

 

Nollahukka-podcast

 

Ensimmäisessä jaksossa keskustelimme ilmastoahdistuksesta ja siitä, miten itse koemme päässeemme siitä yli. Toisessa jaksossa vastasimme Instagramin puolelta saamiimme kysymyksiin, kolmannessa jaksossa puhuimme vastuusta, ja neljännessä jaksossa keskustelimme ensimmäisen vieraamme Outi les Pyyn kanssa arvoista ja hänen kehittämästään arvohierarkia-konseptista. Jakso alla:

 

 

Studio Planet

Otso vieraili Metson sponsoroimassa ja Riku Rantalan juontamassa kestävämmän yhteiskunnan Studio Planet -podcastissa. Jaksossa keskustelemassa myös Helsingin yliopiston professori Atte Korhola, joka on tutkinut erityisesti ilmastonmuutosta ja ilmaston vaihteluja. Alla nosto ensimmäisestä jaksosta ”Missä mennään, planeetta?”

 

Vaikka ilmastomuutosta enää harva kiistää, on kuitenkin edelleen niitä, jotka vetoavat aina ilmastossa esiintyneisiin vaihteluihin. Miksi tämänkertainen muutos sitten on erilainen?

– Seuraavan jääkauden ennakoidaan tulevan noin 20 000 vuoden kuluttua, ja kaikkien muuttujien mukaan meidän pitäisi olla menossa kohti viileämpää vaihetta. Noin 150 vuotta sitten kehitys kääntyi kohti lämpimämpää, eivätkä luonnolliset vaihtelut selitä sitä. Ihminen on muuttanut maapallon ilmastoa aika radikaalisti, sanoo professori Korhola sarjan ensimmäisessä jaksossa.

Jaksossa vieraat ottavat myös kantaa paljon puhuttuun ilmastoahdistukseen. Molemmat tunnistavat oireet, mutta eivät enää tunne ahdistusta. He antavat omalla esimerkillään uskoa kaikille tämän parissa kamppaileville. Ohje on yksinkertainen. – Olen itse ollut hyvin syvällä siinä ahdistuksessa, mutta hyvin nopeasti huomasin, että toiminnan kautta se ahdistus lieventyy, kertoo Sillanaukee.

 

 

Rahariihi podcast

Rahariihi-podcastin jaksossa ”Mitä raha sinulle merkitsee?” jaksossa Otso ja Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilén keskustelevat rahan merkityksesta yhdessä juontajien Helka Miettunen ja Ilari Lehtinen kanssa. Jaksossa puhutaan myös mm. säästämisestä ja sijoittamisesta.

 

 

Nina & Tellu Rahamania vlogipodi

Rahamania-podcastin 33. jaksossa Aino kertoo siitä, miten hän eli vuoden ostamatta itselleen yhtään mitään. Aino jakaa tarinansa tästä no spend -vuodestaan ja siitä, miten hän sen ansiosta pääsi velattomaksi.

 

 

Mikä keskustelunaihe sua kiinnostaisi? Onko jokin kysymys, johon haluaisit meidän vastaavan joko keskustellen tai kirjoittaen? Kerro se meille kommenteissa!

-Otso & Aino

Pienempi on parempi

Kaupallinen yhteistyö: Niimaar (Ecosmol kierrätyskaluste saatu kokeiluun)

 

Nollahukka-koti – millainen se on? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Nollahukan tavoin se on jokaiselle yksilöllinen asia. Keskittyminen kestävämpiin ratkaisuihin on kuitenkin yhdistävä tekijä.

 

Nollahukka-ajattelu pätee kaikkiin kodintavaroihin ja myös asumismuotoon. Aikana jolloin ihmiset ympäri maailman (ja me täällä Suomessakin) kasvavissa määrin himoavat suuremman ja uudemman perään, ovat mielipiteeni alkaneet kääntyä vastakkaiseen suuntaan: miksen havittelisi pienempää ja vanhempaa?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Asumiseen liittyvän kulutuksen päästöt muodostavat WWF:n selvityksen mukaan kolmasosan jokaisen suomalaisen hiilijalanjäljestä. Se tarkoittaa noin 3000 kg CO2 ekvivalenttipäästöjä vuodessa. Suhteellisuuden vuoksi todettakoon, että globaalisti kestävä hiilijalanjälki olisi 1000kg/vuosi/henkilö. Pohjoisessa asuessamme on kodin lämmitys yksi suurimmista syyllisistä.

 

Mitä suurempi ja väljempi tila, sitä enemmän energiaa kulutamme lämmittämiseen ja sitä enemmän tavaraa meille mahtuu nurkkia asuttamaan. Ja kun vanhasta puhuin niin totean myös, että uudemmat rakennukset ovat usein energiatehokkaampia, kuin vanhemmat. (Tästä voin jakaa lisää ajatuksia toisessa postauksessa, sillä itse tykkään ja olen valinnut asua hyvin vanhassa rakennuksessa uudemman sijaan. Vanhaa valitessa täytyy vaan tehdä erilaisia ratkaisuja.)

 

Nollahukan myötä muodostunut yksinkertaisempi elämäntyyli teki ajatuksen pienemmässä tilassa asumisesta paljon luonnollisemmaksi, kuin loogiseksi seuraavaksi askeleeksi matkallani kohti kestävämpää elämäntyyliä. Kaikki järjelliset perusteet sille olivat jo olemassa: se on kestävämpää, se karsii turhaa kuluttamista, pakottaa positiivisella tavalla yksinkertaistamaan elämäntyyliä, ja se on halvempaa.

 

Minulle suuri oivallus oli tämä: vuokraa tai omistusasunnon lainaa lyhentäessä maksat jokaisesta neliömetristä – kannattaako oikeasti maksaa säilytystilasta turhille tai käyttämättömille asioille sen sijaan että käyttäisit sen rahan vaikka ruokaan tai palveluihin? Siksi en ole oikein ymmärtänyt julkista keskustelua ja joidenkin pöyristymistä ajatuksesta, että opiskelijat, yksinelävät tai miksei jopa perheetkin voisi muka asua huomattavasti pienemmissä kodeissa. Eikö kuitenkin tärkeämpää ole elämän mielekkyys, joka nousee muusta kuin siitä monenko neliön kokoiselle alueelle voi omistuksensa levittää? Luulen, että vanhat ja rajalliset käsitykset siitä millainen kodin pitäisi olla ja mitä muut ovat mieltä vaikuttavat ajatteluumme.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Jokainen asumistilasta vähennetty neliö nimittäin pienentää haitallista ympäristövaikutustasi. Se on suuri yksittäinen ekoteko, jonka useimmat meistä voivat tehdä ja jolla on merkittävät vaikutukset tulevaisuuteen. Se voi myös olla konkreettinen tapa auttaa löytämään itselle sopivia yksinkertaisen elämäntyylin ratkaisuja, jotka voivat lisätä koettua hyvinvointia.

 

Pienesti asuminen vaatii hieman enemmän suunnittelua ja vaivannäköä, varsinkin jos muuttaa suuremmasta pienempään. (Olen listannut loppuun muutaman videon pienistä asunnoista, jotka ovat inspiroineet minua ajattelemaan asumista eri näkökulmasta.) Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tämä vaiva on tulosten arvoista. Siksi jaankin omat ensivinkkini siihen, miten pienemmän tilan voi helpommin saada riittämään.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1. Pohdi tarpeitasi

Mieti ensitöiksi mitä kaikkea oikeasti tarvitset? Mitkä huonekalut, kodinkoneet ja -tavarat aidosti helpottavat arkeasi? Kannattaako esimerkiksi omistaa kookkaita huonekaluja tai erityiskoneita siltä varalta, että niitä joskus sattuisi tarvitsemaan?Minun pieneen kotiini ei esimerkiksi mahdu tavaroita, joita en ole käyttänyt yli vuoteen. Ne laitan eteenpäin kiertoon, jotta ne pääsisivät käyttöön jonkun toisen kotona.

 

2. Odota

Älä hanki tarpeelliseksi kokemaasi asiaa välittömästi, ellei sille ole polttavaa tarvetta. Odottaminen, tarpeen pohtiminen ja sopivan vaihtoehdon etsiminen auttavat tekemään kestävämpiä hankintoja. Asettamalla itselle vaikka viikon, kahden tai kuukauden odotusajan antaa mahdollisuuden tarkastella hankintaa ja pohtia sen todellista tarpeellisuutta. Tämän voi tehdä vähän kuin puolivahingossa pyrkimällä löytämään tavaran käytettynä.

 

3. Suosi monikäyttöistä

Monikäyttöiset esineet tekevät pienesti asumisesta huomattavasti helpompaa. Esimerkki hyvin pieneen tilaan sopivasta huonekalusta on mielestäni Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste. Laatikkoa voi käyttää kolmijakoisen kierrätysastian ohella sohvapöytänä, ruokapöydän tuolina tai penkkinä eteisessä. kyljelleen kumottuna se toimii pienenä hyllykkönä ja sohva- tai yöpöytänä. Kukaan ei arvannut, että kotonani jonkun aikaa ollut sohvapöytä itse asiassa sisälsi useamman kuukauden aikana kuluttamani kierrätyspakkaukset!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Monikäyttöisyys pätee moniin kodintavaroihin. Nykyisin myydään yhdistettäviä vesikalusteita (pesukoneen huuhteluvesi käytetään WC-pöntön huuhteluun), liikuteltavia hylly-, seinä- ja sänkyratkaisuja (tässä kiinnostava esimerkki kattoon hinattavasta sängystä), sekä muunneltavia huonekaluja. Nollahukan myötä olen alkanut ajatella tavaroiden käyttötarkoitusta vähintään yhtä paljon ellen enemmän kuin niiden esteettisyyttä. Tiedän, kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Ja niinhän sen pitäisi olla, että käyttötarkoitus menee kaiken edelle – vahva esteettisyyteen fokusoiminen on saattanut meidät tälle kestämättömien kulutustottumusten polulle.

 

On kuitenkin ollut innostavaa nähdä miten suunnittelijat ovat alkaneet ottaa kestävyysnäköulmia huomioon ja siten parantaneet tuotteiden laatua, monikäyttöisyyttä ja tuotantomenetelmiä. Kuvan Niimaarin Ecosmol on Harri Koskisen suunnittelema ja kokonaan Suomessa valmistettu kotimaisesta vanerista. Kaiken suunnittelun tulisi olla laadukasta, kestämään tarkoitettua ja vastuullisesti tuotettua. Ei ole olemassa päteviä tekosyitä sille, miksei tuotteita voisi niin valmistaa.

 

4. Valitse ikuista  

Ikuista ei ole olemassa, mutta sen ajattelu on auttanut minua valitsemaan kestävämpiä vaihtoehtoja pieneen kotiini. Olen ostanut vain sellaisia huonekaluja, joiden voin kuvitella muuttavan mukanani elämän edetessä. Meille myydään tänä päivänä niin paljon erilaisia halpoja ja tilapäisiä ratkaisuja, jotka ovat tehneet kodin sisustamisesta luonnonvaroja hurjasti kuluttavan harrastuksen. Kestävien, laatutavaroiden valitsemisen ensisijaisesti käytettynä ja välillä uutena auttaa muuttamaan trendiä kohti ympäristöystävällisempää suuntaa ja tukee kiertotaloutta. Halpaa ei ole tehty kestämään. Ellei kyseessä ole kirppikseltä sattumalta tehty laatulöytö.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

-Otso

 

Videoita

NEVER TOO SMALL

Debt-free Family Life in a Zero Waste, Plant Based Tiny House

Majestic off-grid cabin in the Japanese mountains

Lego-style apartment

Thoreauvian simple living

Vancouver dad raising 5 kids in city apartment

Transforming walls get 5 rooms from 1

12 kuukautta ilman roska-astiaa

Nyt on selonteon aika. Kahden instapostauksen ja aikaisempien blogikirjoitusten (tässä ja tässä) jatkeeksi kerron tänään mitä kaikkea roskapurkissani oikein on ja mitä sinne ei päätynyt. Kiitos kaikista kysymyksistä ja kommenteista, joita olette jättäneet aiempiin julkaisuihin – toivottavasti tästäkin herää keskustelu!

 

Mun vuoden 2018 roskapurkissa on siis kaikki se jäte, josta en voinut kieltäytyä, jota en voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida. Toisin sanoen kaikki vain poltettavaksi kelpaava sekajäte.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kierrätettävää materiaalia kuitenkin kulutin viime vuoden aikana, mutta sitäkin niin vähän kuin vain olosuhteiden mukaan oli mahdollista. Vein kierrätettävät pakkaukset lajitteluun ensimmäistä kertaa 2018 huhtikuun puolenvälin jälkeen. Loppuvuoden kierrätettävät jakautuivat kahteen tyhjennyskertaan, joista toinen oli tämän vuoden helmikuun alussa. Pyrin siis aktiivisesti myös kierrättämään niin vähän kuin mahdollista suosimalla kestopakkauksia ja pakkauksettomia vaihtoehtoja. Nollahukka ei minulle tarkoita roskatonta elämää, vaan resurssiviisasta, ilmaston ja ympäristön huomioonottavaa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää elämäntapaa.

 

 

IMG_3344

Kaikki kierrätettävä materiaali 2018 alusta saman vuoden huhtikuun puoleen väliin asti.

 

 

Nollahukkaelämä ei minulle myöskään tarkoita muovitonta elämää, kuten olen aikaisemmin kertonut. Pyrin silti välttämään kaikkea muovia niin pitkälle kuin mahdollista, sillä se on materiaalina käytännössä luotu polttouuniin – sitä ei voi kierrättää kuin muutaman kerran, kunnes se vääjäämättä kelpaa vain tuhottavaksi. Sen lisäksi muovin kaikkia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisterveyteen yhteydessä muihin aineisiin ei vielä kunnolla tunneta – seuraan omassa elämässäni ja siten Nollahukka-ajattelussa varovaisuusperiaatetta (englanniksi ”precautionary principle”) ja pyrin minimoimaan altistumiseni erilaisille muoveille ja keinokuiduille omassa kodissani. Roskapurkissani on siis kaikki se muovi, jota en pystynyt kierrättämään. Perusteluni sille miksi vielä kulutan joitain kierrätettäviä muovipakkauksia on seuraavat:

 

1. Seuraan kasvipohjaista lähi- ja sesonkiruokiin perustuvaa ruokavaliota niin ilmasto-, terveys-, kuin eettisistä syistä. En osta tai kuluta lihaa, muuta kuin sukulaisteni kalastamaa kotimaista järvikalaa (sitäkin yhdellä kädellä laskettavan verran kertoja viime vuonna). Kulutan maitotuotteita ja muita eläinproteiineja hyvin harvoin, silloinkin pääsääntöisesti hävikin vähentämiseksi. Oman terveyden ja jaksamisen varmistamiseksi (opiskelu ja työ vaatii aivotyötä, urheilen keskimäärin kolmesti viikossa ja liikun paljon jalan tai pyöräillen) kulutan siis kotimaisia kasviproteiinivalmisteita ja myös esimerkiksi luomutofua, joita ei vielä voi löytää pakkauksetta. Kulutan niitäkin säästeliäästi. Joitain näistä saatuja muovipakkauksia olen käyttänyt uudelleen mm. taimien kasvattamiseen, loput ovat päätyneet suoraan kierrätykseen.

 

2. Pelastan ruokaa päätymästä hävikiksi, vaikka se olisikin pakattu muoviin. Ruoan hiilijalanjälki on merkittävästi itse pakkausta suurempi, joten kokonaisvaltaisen ilmastovaikutuksen minimoimiseksi olen valmis välillä tuomaan kotiini muovipakkauksia sekä vähentääkseni hävikkiä että säästääkseni siten rahaa. Esimerkiksi naapurini pystyy pelastamaan ruokaa päätymästä hävikiksi oman työpaikkansa kahvilasta. Hän tuo pelastettua ruokaa meille naapureille välillä kestopakkauksissa ja toisinaan muovipusseissa. Usein hän ottaa pussin uudelleen käyttöön, mutta välillä ne jäävät minulle.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tässä kuvassa näkyvät ne muovipussit, jotka olen hävikkiä vähentämällä kerryttänyt vuoden 2018 aikana. Kuusi ohutta hevipussia (torilta valmiiksi pakattujen hävikkikasvisten tai naapurin hävikkileipien ja -leivonnaisten mukana tulleita), pari leipäpussia (@ravintolaloop’ista ilmaiseksi mukaan saatuja), ja muutama pieni pakastepussi (toisen mummon kesällä pakastamista marjoista). Nämä pussit eivät päätyneet purkkiini, sillä kassi-info.fi:n ja HSY:n jäteoppaan mukaan pussit voi lajitella muovinkeräykseen. Säilytän niitä kuitenkin vielä yrittääkseni löytää niille uusia käyttötarkoituksia.

 

Toinen ”jäte”, josta on tullut useampia kysymyksiä on siivousjäte. Puhuin tästä siivoukseen keskittyvässä Insta-tarinaketjussa alkuvuodesta (voit löytää sen tilini @otsosillanaukee kohokohdista), mutta kertaan pääkohdat tässä vielä uudestaan. Omistan imurin, jota käytän noin kerran kaksi kuukaudessa. En ole joutunut vaihtamaan pölypussia vielä kertaakaan viimeisen kahden vuoden aikana, kun minulla on nykyinen imurini ollut käytössä. Tuo pölypussi kuitenkin päätyy täytyttyään sekajätteeseen, sillä sen sisuksissa on joukossa lasinsiruja muutamasta rikkoutuneesta juomalasista ja lasipurkista.

 

Yritän pitkittää pölypussin käyttöikää siivoamalla välillä nurkat harjalla ja rikkalapiolla. Nämä pölyt kippaan taloyhtiön pihakompostiin muun kompostin, hiusten ja leikattujen kynsien mukana. Teen näin siksi, että olen pyrkinyt minimoimaan kaikki keinokuidut ja -materiaalit kodistani – valtaosa tästä on siis luonnonkuituja ja ulkoa sisälle kulkeutunutta pölyä. Biojätekeräykseen näitä ei voi laittaa, mutta haluan päästää kaikki ne biohajoavat aineet mitkä vaan voin takaisin kiertoon oman kompostin kautta. En usko kodistani kertyvän pienen pölymäärän lisäävän luonnon keinokuitu- ja mikromuovipitoisuutta merkittävissä määrin, sillä niitä erittyy kotiemme ulkopuolella suuret määrät mm. liikenteestä ja luontoon päätyvistä roskista sekä hulevesistä. Meiltä jokaiselta tippuu hiuksia ja vaatteista lähtee pölyä luontoon muutenkin ollessamme ulkona ja julkisissa tiloissa. Mikromuoveja ja -kuituja on jo sitä paitsi kaikkialla luonnossa. Suuri teko, jonka jokainen voimme tehdä, on aktiivisesti vähentää niiden kuluttamista kieltäytymällä turhasta muovista ja suosimalla luonnonmateriaaleja.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Purkissa on siis kaikki vain poltettavaksi kelpaavat jätteeni vuodelta 2018, joista en ole voinut kieltäytyä, joita en ole voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida kotikompostissa. Kierrätettäviä materiaaleja kulutin, mutta niitäkin niin vähän kuin mahdollista, varsinkin (100% kierrätettävää) muovia.

 

Kommentoi alle, jos jokin asia jäi vielä mietityttämään!

 

-Otso

Rohkenetko vaatia itseltäsi vastuuta?

Nollahukka sai alkunsa vuosi sitten halusta näyttää, kuinka kestävämpää elämäntyyliä voi toteuttaa arjessa. Yhdestä seuraajasta on kasvanut lähes 9000 seuraajan elävä joukko, jolla on paljon tahtotilaa ja sanottavaa. Nyt vastaamme viikoittain kysymyksiin, esiinnymme, annamme haastatteluita ja viemme Nollahukka-ajattelua eteenpäin eri areenoilla. Olemme vajaan vuoden ajan kaksin tehneet tätä työtä muun elämän ohella – nyt on aika meidänkin rohkaistua ja viedä Nollahukka alkaneen vuoden aikana taas uudelle tasolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähestyttävyys ja arkiset vinkit ovat meille tärkeä osa toimintaa ja tulevat olemaan sitä jatkossakin. Saamamme huomio ja mielenkiinto pyörii paljolti roskattomuuden ja jätteen vähentämisen ympärillä, täysin syystä, mutta Nollahukka on huomattavasti enemmän. Tavoitteemme on, että Nollahukka yhdistetään entistä tiiviimmin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vastaiseen taistoon sekä kestävyyteen laajasti ajateltuna niin hyvinvoinnin, ilmaston ja ympäristön, kuin taloudenkin kannalta. Haastamme itseämme rohkeasti astumaan mukavuusalueeltamme entistä isompien ja vaikuttavampien toimien kimppuun.

Samalla tavoin kuin aikoinaan jännitti mennä kauppaan omien kestohevipussien ja astioiden kanssa, jännittää meitä ottaa uusia askeleita, mennä pidemmälle ja sanoa sanottavamme rohkeasti. Kumpaakaan meistä ei johdata kiinnostus olla julkisuudenhenkilö, mutta tämä on keino, jolla saamme kaikkien meidän yhteisiä asioita esille. On vaatinut rohkeutta ja luottamusta heittäytyä täysillä ajamalleen asialle, samalla pitäen mielen avoinna uudelle tiedolle, henkilöityä arvojensa kautta, ja toimia lahjomattomana tiedonlähteenä pyrkien samalla vastuulliseen toimeentuloon.

Niinpä Nollahukan vuoden 2019 teemaksi nostetaan rohkeus. Ilmastotalkoiden edistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen vaativat todella paljon töitä. Ei riitä, että jo hillitysti kuluttavat kansanosat nipistävät entistä tiukemmin ja tiukemmin jalanjäljestään, vaan sen ylikuluttavan osuudenkin on pistettävä kerskakulutusta kuriin ja tultava lähemmäs kohtuullisuutta. Syyllistämisen sijaan uskomme kaiken voivan tapahtua avoimella keskustelulla ja inspiroimisella, sekä ensisijaisesti kääntämällä ajatukset ja puheet päivittäisiksi teoiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarvitsemme tänään rohkeutta elää omannäköistämme elämää ja rohkeutta rikkoa vanhoja kaavoja – kestävästi tietenkin. Rohkeutta ottaa asioita puheeksi ja kyseenalaistaa omaa toimintaamme, tehdä kokeiluja ja haastaa itseämme vaikkemme voi olla täysin selvillä kaikista yksityiskohdista tai vaikutuksista. Kannustamme toimimaan, kuten me täällä Nollahukassa olemme lähteneet liikkeelle, sillä tiedolla ja taidolla, joka meillä on käytettävissämme juuri nyt, unohtamatta jatkuvaa pyrkimystä itsensä kehittämiseen. Kokonaiskuva kyllä karttuu, kun kulkee matkaa avoimen uteliaana eteenpäin jatkuvin korjausliikkein.

Aiomme jatkossakin vakavasti kyseenalaistaa puhetta, jossa yksilön tekoja ja vaikuttamismahdollisuuksia vähätellään tai vastuuta siirretään pelkästään päättäjille ja yhteiskunnalle. Me seitsemän miljardia tämän planeetan asukkia olemme yksin ja yhdessä vastuussa siitä, miltä tulevaisuutemme näyttää meille ja tuleville sukupolville. Olemme jokainen kuin yksi solu – meistä yhdessä muodostuu elimiä, organismeja, eläviä kokonaisuuksia. Jokaisen yrityksen, järjestön, puolueen ja muun ryhmän pienin mitattavissa oleva yksikkö on yksilö. Toisilla meistä on enemmän vaikutusmahdollisuuksia omissa piireissämme, kuin toisilla ja näistä mahdollisuuksista on jokaisen meistä otettava vastuu toiminnallamme. Hyväksymmekö yleiset mutta kestämättömät tavat tai väärinkäsityksiin perustuvat olettamukset, vai rohkenemmeko kyseenalaistaa ja alkaa muuttaa niitä? Voimme tänään ottaa vastuun omista toimistamme ja sen kautta vaikuttaa muihinkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksilöinä yhdessä muodostamme myös niin kulttuurin, markkinat kuin taloudenkin. Ylläpidämme ja kehitämme niitä päivittäisillä teoillamme. Olemme tilanteessa, jossa aikaisempien sukupolvien muodostamien kulttuurien, yhteiskuntien ja markkinoiden on muututtava perustavanlaatuisesti voidaksemme varmistaa lajimme säilymisen tällä pallolla. Kulttuuri, yhteiskunta ja markkinat ovat kaikki ihmisten luomia järjestelmiä. Ne eivät ole ylimaallisia olentoja tai asioita, joita meidän pitäisi totella, seurata tai palvoa sokeasti. Aiempien sukupolvien historia on muovannut totuutemme sellaiseksi kuin tänään sen näemme. Meillä on yhdessä mahdollisuus kehittyä toisenlaisiksi. Joudumme olemaan tiukkoja itsellemme, haastamaan toimintamallejamme ja käsityksiämme maailmasta, sekä tekemään vaikeita asioita, jotta pääsemme kestävän elämäntyylin äärelle. Mitä pidemmäs tulevaisuuteen etenemme toimimattomina, sitä suurempia ja radikaalimpia toimia joudumme väistämättä tulevaisuudessa tekemään, jos haluamme välttää jonkinlaisen romahduspisteen saavuttamisen. Edistysaskeleet eivät synny itsestään tai helposti, vaan kovalla työllä ja vastuuta ottamalla.

Kestävä elämäntyyli ei todellakaan tarkoita luopumista ja kurjuutta vaan mahdollisuutta elvyttää ja säilyttää elävien metsien, lajien kirjon, puhtaan veden ja ilman kaltaisia elämää mahdollistavia arvokkaita asioita sekä lisätä hyvinvointia niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Löysä, hedonismiin ja järjettömään kulutukseen johtanut pehmentynyt kulttuurimme vaatii kipeästi rajoja ja rakkautta. Kasvatustyötä, johon hullulla tavalla pystyy ruotsalainen 15-vuotias nuori, muttei valta-osa muutamasta aikaisemmasta sukupolvesta. On uskallettava sanoa suoraan, että ainoa tie ulos ahdistuksesta ja epätoivosta on toiminta. Rohkenetko sinä vaatia itseltäsi vastuuta?

 

Nollahukka joulukalenteri 2018

Nyt parasta aikaa verkkokalvomme saavat aimo annoksen jouluista mainontaa. Meille mainostetaan ja markkinoidaan kakenlaista turhaa tavaraa. Tuntuu, että tänä päivänä joulun sanomasta valtaosa liittyy vain materiaan. Tingeltangelikalenterit ovat meille tuttu näky vuoden pimeimpänä aikana ja vaikka ne säihkyvinä kovasti mieltämme kohottavatkin, on niiden sisältö usein hippusen onttoa.

 

Vastavetona taas olemme törmänneet monenlaisiin hyvänmielen joulukalentereihin, mutta valitettavasti ne tuntuvat vielä hukkuvan krääsäkaupallisuuden jalkoihin. Eikö olisi jo aika lempeämmälle ja vastuullisemmalle kalenterille, jossa kestävyysajattelun kaikki kolme osatekijää, sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen, on otettu huomioon?

 

Näiden ajatusten siivittämänä päätimme väkertää kokoon meidän vaihtoehtomme somejoulukalenterille! Nollahukan Joulukalenteri syntyi yhteisöllisyyden kaipuusta. Halusimme vielä lisää yhteisöllisyyttä kestävämmän elämäntyylin ja joulun ympärille, unohtamatta hyviä tarinoita ja lahjoja. Tiedämme, että joukossa on voimaa ja mitä enemmän hienoja tyyppejä löytää toinen toisensa niin sitä makeammat kekkerit.

 

Ilmastotalkoisiin täytyy osallistua kaikilla mahdollisilla keinoilla
– myös juhlimalla!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Päivittäisten luukkujen takaa löytyy nollahukkavinkkejä ja yllätyksellistä kivaa kaikille seuraajillemme sekä satunnaisille poikkeajille Instagramissa. Alustana Instagram on mutkaton kalenterin toteuttamiseen vaikkei ole kalenterissa tai arvonnoissa muutoin mukana.

 

Astetta mielenkiintoisemmat arvontamme ovat auki Instagramissa julkaisupäivästään aina jouluaattoon saakka ja arvonnat suoritetaan, milloinkas muulloin kuin jouluaattona 24.12. Ainon toimiessa onnettarena. Voittajat ilmoitamme silloin @nollahukka tilillämme Instagramissa sekä yksityisviestillä. Apukätemme yhteistyökumppaneiden muodossa toimittavat lahjat onnellisille voittajilleen arvonnan jälkeen. Arvontoihin osallistut kommentoimalla kuviin ja laittamalla @nollahukka sekä arvontalahjan antajan tilin seurantaan.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Jouluisia terveisiä tekstien ja kuvien kautta tulee lähettämään moni meille tärkeä vaikuttaja, läheinen, yhteistyökumppani ja ystävä. Sisällöt vaihtelevat vinkeistä, jouluisiin kertomuksiin ja arvontoihin. Vastavuoroisuuden ja yhteisöllisyyden nimissä myös Nollahukka vierailee muiden jouluprojekteissa.

 

Osallistuimme esimerkiksi omien vinkkiemme kera Meeri Koutaniemen, Kemikaalicocktailista tutun Noora Shinglerin, Spark Sustainabilityn ja Goodion kanssa Lovian Give–Don’t take Gift Guideen. Me kaikki lahjaoppaan allekirjoittaneet haluamme tehdä ja kannustaa muitakin tekemään kestävämpiä valintoja tänä jouluna. Lisää vinkkejä voi löytää somesta häsärillä #givedonttake

 

Lahjaoppaan löydät täältä.

 

Kalenteriluukkujen visuaalisesta ilmeestä  saamme kiittää Nollahukan luottograafikkoa Riina Junilaa ❤

 

IMG_9193

Jouluterveisin

Nollahukka-tontut Aino ja Otso

Anna tarinan jatkua

Kaupallinen yhteistyö: Kierrätyskeskus

 

Päätimme Ainon kanssa aloittaa täällä blogin puolella uuden juttusarjan, jonka teemana on sisustaminen ja asuminen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron hieman entisistä sisustustavoistani sekä kestävämmän kodinsisustuksen ykkösvinkin.

 

”Niin, totta. Oho.” Näin tokaisin, kun norjalainen ystäväni totesi oluen äärellä tuon sinikeltaisen kodintavaralabyrintin tehneen huonekaluille ja sisustusteollisuudelle saman, kuin pikamuotiliikkeet tekivät muotiteollisuudelle. Tähän havahtuminen sai minut tarkastelemaan silloin omistamiani  kalusteita uusin silmin. Kuinka paljon tällaisia pikahuonekaluja maailmassa tänä päivänä oikein on? Monetko niistä hankitaan vain yhteen juhlaan tai yhdeksi sesongiksi?

 

Tunnustan, olen syyllistynyt  pikakiertoon itsekin. Yhden huonekalun hakumatka muuttui helposti täyden auton roudausreissuksi, ja parin kuukauden päästä olinkin jo kauppaamassa monia tuotteita eteenpäin. Tuntuu ihan hassulta kirjoittaa tämä paperille. Olinhan  omille muuttaessani tehnyt päätöksen, että mieluummin odotan ja säästän, voidakseni ostaa ajattomia laatuhuonekaluja tarpeen mukaan.  Kuitenkin hurahdin selailemaan verkkokauppoja aina, kun niiltä tipahti uusi uutiskirje sähköpostiini. Nopeisiin, melkein designhuonekaluilta näyttäviin, halvempien versioiden ostamiseen oli vaan niin helppo sortua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuttaessani nykyiseen, pienempään asuntooni, myin valtataosan kodintarvikkeistani ja tarpeettomiksi kokemani huonekalut. (Olen kirjoittanut Nollahukasta ja karsimisesta enemmän kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille). 20 neliön parvelliseen yksiöön mahtuu vain rajallinen määrä asioita ja halusin käyttää jokaisen neliön mahdollisimman tehokkaasti. Ellen olisi päättänyt lähteä omalle Nollahukka-polulleni olisin varmaankin muuttaessa istahtanut uuden kotini lattialle, avannut koneen, alkanut surffata Finnish Design Shoppia (en halua edes ajatella montako viikkoa eliniästäni olen käyttänyt kyseisen verkkokaupan sivuja selaillen…) ja pistänyt luottokortit haisemaan. Sen sijaan päätin uutta kotiani mittaillessa pistää jäitä hattuun. Asetin sisustamiselleni yhden ainoan vaatimuksen: tavaroiden täytyy olla ensisijaisesti kierrätettyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asetin tämän vaatimuksen siksi, että se on tehokkain yksittäinen teko pienentää kodin sisustamisesta aiheutuvaa materiaali-  ja hiilijalanjälkeä.  Päätös sai minut myös asennoitumaan uudelleen sen ajatuksen pariin, että oikeasti odotan ja etsin sitä oikeaa huonekalua, samalla tutkaillen onko tarpeeni aito ja minkälainen tämä tarve on.

 

Siinä missä ennen sisustin ulkonäkö ja esteettisyys edellä, päätin nyt keskittyä käyttötarkoitukseen ja materiaaliin. Aikaisemmat huonekaluni olivat sieluttomia massatuotteita, joiden ostamisenhalu todennäköisesti kumpusi siitä, kun näin monien muiden omistavan sellaisia. Halusin sisustuksellani ilmentää maailmalle kuuluvuuttani trendikkäseen ja tyylitietoiseen ihmisryhmään. Se hoitui niinkin helposti kuin kuluttamalla – ensin suuri osa vapaa-ajasta töitä tehden ja sitten omistuksia jatkuvasti päivittäen. En oikein missään välissä ollut tyytyväinen kotiini – aina löytyi jotain muutettavaa, joku uusi elementti jolla ”pitää sisustus ajan tasalla”. Mitä ihmettä? 😀

 

Kehtaan väittää, että nämä nopeat kestämättömät ratkaisut ovat seuraus ajan puutteen tuntemuksista. On niin paljon muuta, mitä pitää tehdä—lasten hoito, työnteko, kodin siivous, sähköposteihin vastaaminen, median kuluttaminen, matkustaminen, ystävien tapaaminen arkikiireiden ohella—miten meillä muka olisi aikaa etsiä jotain käytettynä? Kaikkea on niin helppo saada muutamalla hiiren painalluksella, ettei sitä välttämättä edes kahdesti mieti, tarvitseeko tavaraa oikeasti vai ei. Kun ei ole pakko odottaa, niin emme sitä halua tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä odotus voi kuitenkin usein kirkastaa oikeat tarpeemme. Olen nyt asunut tässä asunnossa vuoden ilman hyllyä ja selvinnyt elossa, jopa nauttinut. En minä hyllyä olisi välttämättä oikeasti tarvinnut. Pienessä asunnossa jokainen neliömetri on kuitenkin kullan arvoinen joten halusin vapauttaa lattialta tilaa helpottaakseni siivousta sekä tilankäyttömahdollisuuksia. Varsinkin, kun huonekorkeutta on se kolmisen metriä.

 

Noin vuoden kestänyt etsintä tuli vihdoinkin päätökseen löydettyäni Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta loistavassa kunnossa olevia Lundia-hyllyjen osia. Heiltä löytyi jo tuotannosta poistuneita korkeita hyllytikkaita ja leveitä hyllyjä, joista sain kasailtua juuri omaan tilaani sopivan ratkaisun. Tikkaat ostin itse, hyllyt sain Kierrätyskeskuksesta osana yhteistyötä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos sinulla on pk-seudulla hylly hakusessa niin suosittelen käymään Kierrätyskeskuksen Porttipuiston ja Nihtisillan liikkeissä! Nyt on minulla uusi huonekaluperheenjäsen, joka sopii erinomaisesti myös käytettynä ostettujen pöydän, sohvan ja tuolien joukkoon.

 

Tosiaan, jos minä yhden ohjeen antaisin sisustukseen liittyen, on se, että osta käytettyä. Se nimittäin pakottaa vähentämään kulutusta ja harkitsemaan hankintoja tarkemmin. Käytetyn ostaminen Suomessa tekee sitä paitsi ulkomaisistakin tuotteista Suomen kansantaloutta hyödyttäviä hankintoja. Samalla myös vähennät jätekierrossa olevia tavaroita antamalla niille uuden elämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Facebook-kirppikset, tori.fi ja kirpputorit ovat erinomaisia paikkoja Kierrätyskeskuksen ohella löytää sisustus- ja kodintavaroita. Monissa kaupungeissa on myös useita pienempiä vintage-huonekaluliikkeitä, joista voi tehdä todellisia design-löytöjä!

 

Pidän Kierrätyskeskuksesta erityisesti sen takia, että he  ilmoittavat ostosten yhteydessä kuinka paljon kiinteitä luonnonvaroja heillä asioiminen on säästänyt. Esimerkiksi pelkästään nuo hyllylevyt säästivät 91,50 kg luonnonvaroja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kierrätyskeskuksessa myös todetaan hyvin, että jokainen meistä on ”enemmän kuin kuluttaja”. Meidän ostovalinnoilla on todellakin väliä kestävämmän kulttuurin ja huomisen luomisessa. Hyvää kannattaa odottaa etsien.

 

P.S. opiskelijana saat vielä -20%:n alennuksen kaikista ostoksista! Tämän viikonlopun 17.-18.11. ajan kaikki tuotteet -30%. Tarjolla on kakkukahvit kestävän elämäntavan kunniaksi kaikissa Kierrätyskeskuksen myymälöissä. Tarjolla on myös vegaanikakkua.

-Otso