Rohkenetko vaatia itseltäsi vastuuta?

Nollahukka sai alkunsa vuosi sitten halusta näyttää, kuinka kestävämpää elämäntyyliä voi toteuttaa arjessa. Yhdestä seuraajasta on kasvanut lähes 9000 seuraajan elävä joukko, jolla on paljon tahtotilaa ja sanottavaa. Nyt vastaamme viikoittain kysymyksiin, esiinnymme, annamme haastatteluita ja viemme Nollahukka-ajattelua eteenpäin eri areenoilla. Olemme vajaan vuoden ajan kaksin tehneet tätä työtä muun elämän ohella – nyt on aika meidänkin rohkaistua ja viedä Nollahukka alkaneen vuoden aikana taas uudelle tasolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähestyttävyys ja arkiset vinkit ovat meille tärkeä osa toimintaa ja tulevat olemaan sitä jatkossakin. Saamamme huomio ja mielenkiinto pyörii paljolti roskattomuuden ja jätteen vähentämisen ympärillä, täysin syystä, mutta Nollahukka on huomattavasti enemmän. Tavoitteemme on, että Nollahukka yhdistetään entistä tiiviimmin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vastaiseen taistoon sekä kestävyyteen laajasti ajateltuna niin hyvinvoinnin, ilmaston ja ympäristön, kuin taloudenkin kannalta. Haastamme itseämme rohkeasti astumaan mukavuusalueeltamme entistä isompien ja vaikuttavampien toimien kimppuun.

Samalla tavoin kuin aikoinaan jännitti mennä kauppaan omien kestohevipussien ja astioiden kanssa, jännittää meitä ottaa uusia askeleita, mennä pidemmälle ja sanoa sanottavamme rohkeasti. Kumpaakaan meistä ei johdata kiinnostus olla julkisuudenhenkilö, mutta tämä on keino, jolla saamme kaikkien meidän yhteisiä asioita esille. On vaatinut rohkeutta ja luottamusta heittäytyä täysillä ajamalleen asialle, samalla pitäen mielen avoinna uudelle tiedolle, henkilöityä arvojensa kautta, ja toimia lahjomattomana tiedonlähteenä pyrkien samalla vastuulliseen toimeentuloon.

Niinpä Nollahukan vuoden 2019 teemaksi nostetaan rohkeus. Ilmastotalkoiden edistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen vaativat todella paljon töitä. Ei riitä, että jo hillitysti kuluttavat kansanosat nipistävät entistä tiukemmin ja tiukemmin jalanjäljestään, vaan sen ylikuluttavan osuudenkin on pistettävä kerskakulutusta kuriin ja tultava lähemmäs kohtuullisuutta. Syyllistämisen sijaan uskomme kaiken voivan tapahtua avoimella keskustelulla ja inspiroimisella, sekä ensisijaisesti kääntämällä ajatukset ja puheet päivittäisiksi teoiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarvitsemme tänään rohkeutta elää omannäköistämme elämää ja rohkeutta rikkoa vanhoja kaavoja – kestävästi tietenkin. Rohkeutta ottaa asioita puheeksi ja kyseenalaistaa omaa toimintaamme, tehdä kokeiluja ja haastaa itseämme vaikkemme voi olla täysin selvillä kaikista yksityiskohdista tai vaikutuksista. Kannustamme toimimaan, kuten me täällä Nollahukassa olemme lähteneet liikkeelle, sillä tiedolla ja taidolla, joka meillä on käytettävissämme juuri nyt, unohtamatta jatkuvaa pyrkimystä itsensä kehittämiseen. Kokonaiskuva kyllä karttuu, kun kulkee matkaa avoimen uteliaana eteenpäin jatkuvin korjausliikkein.

Aiomme jatkossakin vakavasti kyseenalaistaa puhetta, jossa yksilön tekoja ja vaikuttamismahdollisuuksia vähätellään tai vastuuta siirretään pelkästään päättäjille ja yhteiskunnalle. Me seitsemän miljardia tämän planeetan asukkia olemme yksin ja yhdessä vastuussa siitä, miltä tulevaisuutemme näyttää meille ja tuleville sukupolville. Olemme jokainen kuin yksi solu – meistä yhdessä muodostuu elimiä, organismeja, eläviä kokonaisuuksia. Jokaisen yrityksen, järjestön, puolueen ja muun ryhmän pienin mitattavissa oleva yksikkö on yksilö. Toisilla meistä on enemmän vaikutusmahdollisuuksia omissa piireissämme, kuin toisilla ja näistä mahdollisuuksista on jokaisen meistä otettava vastuu toiminnallamme. Hyväksymmekö yleiset mutta kestämättömät tavat tai väärinkäsityksiin perustuvat olettamukset, vai rohkenemmeko kyseenalaistaa ja alkaa muuttaa niitä? Voimme tänään ottaa vastuun omista toimistamme ja sen kautta vaikuttaa muihinkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksilöinä yhdessä muodostamme myös niin kulttuurin, markkinat kuin taloudenkin. Ylläpidämme ja kehitämme niitä päivittäisillä teoillamme. Olemme tilanteessa, jossa aikaisempien sukupolvien muodostamien kulttuurien, yhteiskuntien ja markkinoiden on muututtava perustavanlaatuisesti voidaksemme varmistaa lajimme säilymisen tällä pallolla. Kulttuuri, yhteiskunta ja markkinat ovat kaikki ihmisten luomia järjestelmiä. Ne eivät ole ylimaallisia olentoja tai asioita, joita meidän pitäisi totella, seurata tai palvoa sokeasti. Aiempien sukupolvien historia on muovannut totuutemme sellaiseksi kuin tänään sen näemme. Meillä on yhdessä mahdollisuus kehittyä toisenlaisiksi. Joudumme olemaan tiukkoja itsellemme, haastamaan toimintamallejamme ja käsityksiämme maailmasta, sekä tekemään vaikeita asioita, jotta pääsemme kestävän elämäntyylin äärelle. Mitä pidemmäs tulevaisuuteen etenemme toimimattomina, sitä suurempia ja radikaalimpia toimia joudumme väistämättä tulevaisuudessa tekemään, jos haluamme välttää jonkinlaisen romahduspisteen saavuttamisen. Edistysaskeleet eivät synny itsestään tai helposti, vaan kovalla työllä ja vastuuta ottamalla.

Kestävä elämäntyyli ei todellakaan tarkoita luopumista ja kurjuutta vaan mahdollisuutta elvyttää ja säilyttää elävien metsien, lajien kirjon, puhtaan veden ja ilman kaltaisia elämää mahdollistavia arvokkaita asioita sekä lisätä hyvinvointia niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Löysä, hedonismiin ja järjettömään kulutukseen johtanut pehmentynyt kulttuurimme vaatii kipeästi rajoja ja rakkautta. Kasvatustyötä, johon hullulla tavalla pystyy ruotsalainen 15-vuotias nuori, muttei valta-osa muutamasta aikaisemmasta sukupolvesta. On uskallettava sanoa suoraan, että ainoa tie ulos ahdistuksesta ja epätoivosta on toiminta. Rohkenetko sinä vaatia itseltäsi vastuuta?

 

Mainokset

Nollahukka joulukalenteri 2018

Nyt parasta aikaa verkkokalvomme saavat aimo annoksen jouluista mainontaa. Meille mainostetaan ja markkinoidaan kakenlaista turhaa tavaraa. Tuntuu, että tänä päivänä joulun sanomasta valtaosa liittyy vain materiaan. Tingeltangelikalenterit ovat meille tuttu näky vuoden pimeimpänä aikana ja vaikka ne säihkyvinä kovasti mieltämme kohottavatkin, on niiden sisältö usein hippusen onttoa.

 

Vastavetona taas olemme törmänneet monenlaisiin hyvänmielen joulukalentereihin, mutta valitettavasti ne tuntuvat vielä hukkuvan krääsäkaupallisuuden jalkoihin. Eikö olisi jo aika lempeämmälle ja vastuullisemmalle kalenterille, jossa kestävyysajattelun kaikki kolme osatekijää, sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen, on otettu huomioon?

 

Näiden ajatusten siivittämänä päätimme väkertää kokoon meidän vaihtoehtomme somejoulukalenterille! Nollahukan Joulukalenteri syntyi yhteisöllisyyden kaipuusta. Halusimme vielä lisää yhteisöllisyyttä kestävämmän elämäntyylin ja joulun ympärille, unohtamatta hyviä tarinoita ja lahjoja. Tiedämme, että joukossa on voimaa ja mitä enemmän hienoja tyyppejä löytää toinen toisensa niin sitä makeammat kekkerit.

 

Ilmastotalkoisiin täytyy osallistua kaikilla mahdollisilla keinoilla
– myös juhlimalla!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Päivittäisten luukkujen takaa löytyy nollahukkavinkkejä ja yllätyksellistä kivaa kaikille seuraajillemme sekä satunnaisille poikkeajille Instagramissa. Alustana Instagram on mutkaton kalenterin toteuttamiseen vaikkei ole kalenterissa tai arvonnoissa muutoin mukana.

 

Astetta mielenkiintoisemmat arvontamme ovat auki Instagramissa julkaisupäivästään aina jouluaattoon saakka ja arvonnat suoritetaan, milloinkas muulloin kuin jouluaattona 24.12. Ainon toimiessa onnettarena. Voittajat ilmoitamme silloin @nollahukka tilillämme Instagramissa sekä yksityisviestillä. Apukätemme yhteistyökumppaneiden muodossa toimittavat lahjat onnellisille voittajilleen arvonnan jälkeen. Arvontoihin osallistut kommentoimalla kuviin ja laittamalla @nollahukka sekä arvontalahjan antajan tilin seurantaan.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Jouluisia terveisiä tekstien ja kuvien kautta tulee lähettämään moni meille tärkeä vaikuttaja, läheinen, yhteistyökumppani ja ystävä. Sisällöt vaihtelevat vinkeistä, jouluisiin kertomuksiin ja arvontoihin. Vastavuoroisuuden ja yhteisöllisyyden nimissä myös Nollahukka vierailee muiden jouluprojekteissa.

 

Osallistuimme esimerkiksi omien vinkkiemme kera Meeri Koutaniemen, Kemikaalicocktailista tutun Noora Shinglerin, Spark Sustainabilityn ja Goodion kanssa Lovian Give–Don’t take Gift Guideen. Me kaikki lahjaoppaan allekirjoittaneet haluamme tehdä ja kannustaa muitakin tekemään kestävämpiä valintoja tänä jouluna. Lisää vinkkejä voi löytää somesta häsärillä #givedonttake

 

Lahjaoppaan löydät täältä.

 

Kalenteriluukkujen visuaalisesta ilmeestä  saamme kiittää Nollahukan luottograafikkoa Riina Junilaa ❤

 

IMG_9193

Jouluterveisin

Nollahukka-tontut Aino ja Otso

Anna tarinan jatkua

Kaupallinen yhteistyö: Kierrätyskeskus

 

Päätimme Ainon kanssa aloittaa täällä blogin puolella uuden juttusarjan, jonka teemana on sisustaminen ja asuminen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron hieman entisistä sisustustavoistani sekä kestävämmän kodinsisustuksen ykkösvinkin.

 

”Niin, totta. Oho.” Näin tokaisin, kun norjalainen ystäväni totesi oluen äärellä tuon sinikeltaisen kodintavaralabyrintin tehneen huonekaluille ja sisustusteollisuudelle saman, kuin pikamuotiliikkeet tekivät muotiteollisuudelle. Tähän havahtuminen sai minut tarkastelemaan silloin omistamiani  kalusteita uusin silmin. Kuinka paljon tällaisia pikahuonekaluja maailmassa tänä päivänä oikein on? Monetko niistä hankitaan vain yhteen juhlaan tai yhdeksi sesongiksi?

 

Tunnustan, olen syyllistynyt  pikakiertoon itsekin. Yhden huonekalun hakumatka muuttui helposti täyden auton roudausreissuksi, ja parin kuukauden päästä olinkin jo kauppaamassa monia tuotteita eteenpäin. Tuntuu ihan hassulta kirjoittaa tämä paperille. Olinhan  omille muuttaessani tehnyt päätöksen, että mieluummin odotan ja säästän, voidakseni ostaa ajattomia laatuhuonekaluja tarpeen mukaan.  Kuitenkin hurahdin selailemaan verkkokauppoja aina, kun niiltä tipahti uusi uutiskirje sähköpostiini. Nopeisiin, melkein designhuonekaluilta näyttäviin, halvempien versioiden ostamiseen oli vaan niin helppo sortua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuttaessani nykyiseen, pienempään asuntooni, myin valtataosan kodintarvikkeistani ja tarpeettomiksi kokemani huonekalut. (Olen kirjoittanut Nollahukasta ja karsimisesta enemmän kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille). 20 neliön parvelliseen yksiöön mahtuu vain rajallinen määrä asioita ja halusin käyttää jokaisen neliön mahdollisimman tehokkaasti. Ellen olisi päättänyt lähteä omalle Nollahukka-polulleni olisin varmaankin muuttaessa istahtanut uuden kotini lattialle, avannut koneen, alkanut surffata Finnish Design Shoppia (en halua edes ajatella montako viikkoa eliniästäni olen käyttänyt kyseisen verkkokaupan sivuja selaillen…) ja pistänyt luottokortit haisemaan. Sen sijaan päätin uutta kotiani mittaillessa pistää jäitä hattuun. Asetin sisustamiselleni yhden ainoan vaatimuksen: tavaroiden täytyy olla ensisijaisesti kierrätettyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asetin tämän vaatimuksen siksi, että se on tehokkain yksittäinen teko pienentää kodin sisustamisesta aiheutuvaa materiaali-  ja hiilijalanjälkeä.  Päätös sai minut myös asennoitumaan uudelleen sen ajatuksen pariin, että oikeasti odotan ja etsin sitä oikeaa huonekalua, samalla tutkaillen onko tarpeeni aito ja minkälainen tämä tarve on.

 

Siinä missä ennen sisustin ulkonäkö ja esteettisyys edellä, päätin nyt keskittyä käyttötarkoitukseen ja materiaaliin. Aikaisemmat huonekaluni olivat sieluttomia massatuotteita, joiden ostamisenhalu todennäköisesti kumpusi siitä, kun näin monien muiden omistavan sellaisia. Halusin sisustuksellani ilmentää maailmalle kuuluvuuttani trendikkäseen ja tyylitietoiseen ihmisryhmään. Se hoitui niinkin helposti kuin kuluttamalla – ensin suuri osa vapaa-ajasta töitä tehden ja sitten omistuksia jatkuvasti päivittäen. En oikein missään välissä ollut tyytyväinen kotiini – aina löytyi jotain muutettavaa, joku uusi elementti jolla ”pitää sisustus ajan tasalla”. Mitä ihmettä? 😀

 

Kehtaan väittää, että nämä nopeat kestämättömät ratkaisut ovat seuraus ajan puutteen tuntemuksista. On niin paljon muuta, mitä pitää tehdä—lasten hoito, työnteko, kodin siivous, sähköposteihin vastaaminen, median kuluttaminen, matkustaminen, ystävien tapaaminen arkikiireiden ohella—miten meillä muka olisi aikaa etsiä jotain käytettynä? Kaikkea on niin helppo saada muutamalla hiiren painalluksella, ettei sitä välttämättä edes kahdesti mieti, tarvitseeko tavaraa oikeasti vai ei. Kun ei ole pakko odottaa, niin emme sitä halua tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä odotus voi kuitenkin usein kirkastaa oikeat tarpeemme. Olen nyt asunut tässä asunnossa vuoden ilman hyllyä ja selvinnyt elossa, jopa nauttinut. En minä hyllyä olisi välttämättä oikeasti tarvinnut. Pienessä asunnossa jokainen neliömetri on kuitenkin kullan arvoinen joten halusin vapauttaa lattialta tilaa helpottaakseni siivousta sekä tilankäyttömahdollisuuksia. Varsinkin, kun huonekorkeutta on se kolmisen metriä.

 

Noin vuoden kestänyt etsintä tuli vihdoinkin päätökseen löydettyäni Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta loistavassa kunnossa olevia Lundia-hyllyjen osia. Heiltä löytyi jo tuotannosta poistuneita korkeita hyllytikkaita ja leveitä hyllyjä, joista sain kasailtua juuri omaan tilaani sopivan ratkaisun. Tikkaat ostin itse, hyllyt sain Kierrätyskeskuksesta osana yhteistyötä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos sinulla on pk-seudulla hylly hakusessa niin suosittelen käymään Kierrätyskeskuksen Porttipuiston ja Nihtisillan liikkeissä! Nyt on minulla uusi huonekaluperheenjäsen, joka sopii erinomaisesti myös käytettynä ostettujen pöydän, sohvan ja tuolien joukkoon.

 

Tosiaan, jos minä yhden ohjeen antaisin sisustukseen liittyen, on se, että osta käytettyä. Se nimittäin pakottaa vähentämään kulutusta ja harkitsemaan hankintoja tarkemmin. Käytetyn ostaminen Suomessa tekee sitä paitsi ulkomaisistakin tuotteista Suomen kansantaloutta hyödyttäviä hankintoja. Samalla myös vähennät jätekierrossa olevia tavaroita antamalla niille uuden elämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Facebook-kirppikset, tori.fi ja kirpputorit ovat erinomaisia paikkoja Kierrätyskeskuksen ohella löytää sisustus- ja kodintavaroita. Monissa kaupungeissa on myös useita pienempiä vintage-huonekaluliikkeitä, joista voi tehdä todellisia design-löytöjä!

 

Pidän Kierrätyskeskuksesta erityisesti sen takia, että he  ilmoittavat ostosten yhteydessä kuinka paljon kiinteitä luonnonvaroja heillä asioiminen on säästänyt. Esimerkiksi pelkästään nuo hyllylevyt säästivät 91,50 kg luonnonvaroja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kierrätyskeskuksessa myös todetaan hyvin, että jokainen meistä on ”enemmän kuin kuluttaja”. Meidän ostovalinnoilla on todellakin väliä kestävämmän kulttuurin ja huomisen luomisessa. Hyvää kannattaa odottaa etsien.

 

P.S. opiskelijana saat vielä -20%:n alennuksen kaikista ostoksista! Tämän viikonlopun 17.-18.11. ajan kaikki tuotteet -30%. Tarjolla on kakkukahvit kestävän elämäntavan kunniaksi kaikissa Kierrätyskeskuksen myymälöissä. Tarjolla on myös vegaanikakkua.

-Otso

Niimaarin vahva visio: kestävä yhteiskunta

Kaupallinen yhteistyö: Niimaar

Nollahukkareita kiehtoo valtavasti vastuullinen yrittäjyys ja tuotanto. On hienoa päästä keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä toimijoiden kanssa, jotka pyrkivät kohti parempaa tulevaisuutta ja etsivät keinoja tehdä asioita hieman toisella tavalla, ympäristöarvoja kunnioittaen. Yksi tällaisista uuden ajan yrityksistä on Zero Waste -ideologiaan vahvasti nojaava suomalainen designyritys Niimaar. Nollahukan Aino haastatteli Niimaarin yrittäjä Enni Karikoskea selvittääkseen millaista samankaltaisuutta arvopohjistamme löytyy. Sukelletaanpa siis siihen, kenestä Enni Karikoskesta on kysymys ja minkälaista yrittäjyyttä tämä nainen harjoittaa yhdessä siskonsa sekä äitinsä kanssa.

d92381a2-3bd2-4a14-804c-b4d320890580

Perheyritys Niimaar perustettiin 1983. Sukupolven vaihdoksen myötä 2016 design-yrityksen kantavaksi arvoiksi nousivat omistajiensa syvän luontoyhteyden ja aktiivisuuden kautta Zero Waste, ympäristöarvot ja yhteisöllisyys. Äidin ja kahden tyttären trio luotsaa yritystään uudella tavalla innostaen ihmisiä niin organisaation sisällä kuin ulkonakin. Kestävän kehityksen ja luontoarvojen mukaan tuominen oli selvää sillä yritystoiminnasta on tärkeää tehdä oman näköistä. Niimaarin ykköstuote on Harri Koskisen suunnittelema designkierrätyskaluste Ecosmol, jonka elinkaari on suunniteltu materiaalivalinnoista ja tuotannosta alkaen ekologiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuori yrittäjä vie eteenpäin Zero Wasten ja vastuullisuuden sanomaa niin työelämässään kuin vapaa-ajallaankin. Enni on mahtavan aktiivinen ja tarmokas persoona, joka luottaa esimerkin voimaan aivan kuten me täällä Nollahukan tiimissä. Yrityksen pyörittämisen ohella hän löytää vielä ihailtavasti tarmoa opiskeluun – pääaineena, mikäs muu kuin ympäristötiede.

Kaiken perusta, luontoarvot ja suhde kuluttamiseen, on tainnut tulla jaettuna perintönä jo lapsuudessa. Enni kertoo kuinka heille oli tärkeää järkevä kuluttaminen, tavaroiden uudelleenkäyttö, metsän antimien keräily ja hyödyntäminen sekä lähiruoka. Ylipäänsä asenne luontoa kohtaan, luontoyhteys ja luonnossa liikkuminen olivat lapsuuden kodin ja perheen yhteisiä juttuja. Itsestäänselvää oli myös kierrättäminen.

Niimaarin konseptia uusittaessa keskityttiin ympäristöarvoihin ja yhteisöllisyyden luomiseen. Yrityksessä on otettu uudet, toimintaa ohjaavat arvot hyvin vastaan Enni kertoo. Asenne on ollut positiivisen mielenkiintoinen ja yrityskulttuuri on muokkautunut kestävän kehityksen arvoja kannattelevaksi, jopa siinä määrin, että työntekijät opiskelevat asioita omalla ajallaan ja vievät oppimaansa työn ulkopuolellekin.

Sama kulkee toki toisinkin päin; tiimiläisten innostus ja mielenkiinnonkohteet antavat yritykselle paljon. Niimaarin tiimi koostuu monenlaisista persoonista yli kansallisuusrajojen vaikka Niimaarin päätuote Ecosmol on täysin suomalaista tuotantoa. Myös muissa tuotteissa elinkaariajattelu ja jätteen vähentäminen ovat vahvasti mukana. Niimaarin verkkokaupasta löytyy vihanneksille ja hedelmille tarkoitettuja pellavapusseja sekä Lushin kosmetiikkapurkeista valmistettuja kierrätys-muovisia Polymarble seinäkelloja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kestävän designin ja ympäristöarvojen Enni kokee olevan yritysperhettä yhdistäviä tekijöitä. Töissä on mukavaa ja innokkuutta ja energiaa riittää aivan eri lailla, kun työssä on merkityksellisyyttä. Ajoittain työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, se lienee yrittäjille hyvin tyypillistä, mutta mikä sen hienompaa kuin saada tehdä asioita, jotka sytyttävät päivästä toiseen Enni pohtii. Solidaarinen ja yhteen hiileen puhaltava porukka on työhyvinvoinnin tae ja pitää työilmapiirin hyvänä.

Samaa joukkohenkeä ja yhdessä tekemistä Enni tavoittelee yhteisöllisten projektiensa kautta. Niimaaria ja Enniä seuranneille Helsingin, Barcelonan ja Tukholman plogginjuoksut ovat lienee tulleet jo tutuiksi. Yhteisöllisyyttä halutaan herätellä toiminnan kautta jatkossakin. Sosiaalinen media auttaa saamaan ihmisiä yhteen, mutta mielenkiintoisinta on kuitenkin fyysisesti tapahtuva yhteinen toiminta ja erityisesti keskustelut ympäristö- ja vastuullisuusaiheiden ympärillä, kertoo Enni.

Barcelona on Karikoskelle Helsingin ohella kuin toinen kotikaupunki, sillä aiemmin hän työskenteli ja asui siellä 12 vuotta. Kaupunkeina Helsinki ja Barcelona tarjoavat ekotietoiselle melkolailla samat mahdollisuudet. Ekoyrittäjänä Enni kokee, että vastuullisuusasioissa Helsinki on joissain asioissa edellä ja Barcelona on mukavasti heräilemässä. Varsin mielenkiintoisia projekteja on molemmissa koko ajan tekeillä.

Nollahukan ja Niimaarin välistä yhteistyötä teimme syksyn 2018 Habitare-messuilla. Pääsimme messuilla puhumaan jo jonkin verran designin ja Nollahukka-ajatuksen yhdistämisestä. Kodin sisustuksen viitekehyksessä ajatusmaailmamme yhdistyvät helposti monikäyttöisyyden ja pitkäikäisyyden myötä. Kestävä sisustus on näitä molempia; muutettavissa monenlaiseen tarkoitukseen monikäyttöisyyden ansiosta ja suunniteltu palvelemaan kestäen vuosikymmeniä.

Lue lisää Niimaarista täältä.

Otetaan vastuu – vaati laki sitä tai ei

Näinnikkään äänestettiin keskiviikkona EU-parlamentissa joidenkin kertakäyttöisten muoviesineiden myymisen kieltämisestä lailla EU:ssa. Ehdotus meni äänestyksessä läpi huomattavan enemmistön voimin. Myyntikiellon kohteena olisivat mm. vanupuikot, kertakäyttöaterimet, -lautaset ja pillit, yhteensä kymmenen muoviartikkelia. Myyntikielto astuisi esityksen mukaan voimaan 2021. Lisäksi asiaa käsiteltäessä on ehdotettu mm. ohuiden hevipussien ja polystyreenisten take-away-astioiden kieltoa, mutta näiden sisällyttämistä lakiin jäämme vielä odottamaan.

EU-parlamentti (EP) tukee siis ympäristövaliokuntansa esitystä, mutta vielä tarvitaan EP:n ja EU:n ministerineuvoston neuvotteluita päättämään, että tuleeko muoviesineiden myyntikiellosta asetus vai direktiivi, saatetaanko kielto oikeasti voimaan ja missä muodossa. Muuttujia on melko paljon ennen kuin voimme olla varmoja, että ehdotetut muovituotteet poistuisivat myynnistä 2021. Siihen mennessä ehditään järjestää useat eri vaalit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esimerkiksi Suomen edustajat EU ministerineuvostossa vaihtuvat 2019 eduskuntavaalien seurauksena. Maamme pienen koon ansiosta Suomen edustajilla on neuvoston lakityössä suhteessa suurempi valta. Eli sillä kenet me äänestäjät valitsemme johtamaan maatamme tulevissa eduskuntavaaleissa on todella merkitystä. Meillä alkaa myös EU-neuvoston puheenjohtajakausi 2019, aikana jolloin tuleva komissio muodostetaan. Suomen nykyinen ja tuleva hallitus voivat siis olla isossa roolissa vaikuttamassa siihen mitä teemoja EU:n lähitulevaisuudessa lähdetään ajamaan ja millä painoarvolla. Nyt todellakin kannattaa keskittyä tuleviin eduskunta- ja EU-parlamenttivaaleihin tulevaisuus- ja ilmastovaaleina.

Näemme tärkeinä nämä EU:n ottamat ensiaskeleet, sillä unioni voisi tämmöisellä kieltolailla avata oven ja sulkea perässään toisen. Toteutuessaan lainsäädäntö kykenisi paremmin sitouttamaan johdonmukaisiin ilmastotoimiin tulevaisuudessa ja luoda uudenlaisia pelisääntöjä, jotka toivottavasti muuttaisivat myös toiminnan arvopohjaa. Vaikkakin EU:n päätöksenteon arvopohja ehkä muuttuisi, niin nähtäväksi jää muuttaisiko tämänlainen lakiuudistus yritysten arvopohjaa. Ketkä tarttuisivat tilanteeseen mahdollisuutena ja ketkä yrittäisivät jatkaa vanhaan kestämättömään malliin, mutta vain uusin keinoin?

Tässä nyt kuitenkin kielletään vain roskaa, jota ei olisi koskaan pitänyt keksiäkään. Vai ovatko ilmapallotikut jotenkin edesauttaneet ihmiskuntaa? Korvakäytäväänkään ei saisi lääkäreiden mukaan tunkea mitään kyynärpäätä pienempää. Kuitenkaan jo tehdystä vahingosta ei oikeastaan laiteta vastuuseen ketään, ei edes sitä lukuisia ilmapallotikkuja jakanutta kaaribaaria. Lopulta uusi lakikin kieltäisi vain myynnin, mutta ei valmistusta vaikka tällä rajallisella ihmistietämyksellä polymeerit ovat timanttien tapaan ikuisia. Jokainen koskaan valmistettu muovituote on edelleen olemassa jatkaen eloaan jauhautuneena pienen pieniksi hiukkasiksi kiertäen vedessä, maassa ja ilmassa. Vuoteen 2021 mennessä muovia ehditään tuottaa valtaisat määrät lisää ja myydä sitä muualle maailmaan sen jälkeenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myyntikieltolain etenemisen aiheuttamat muoviteollisuuden ensireaktiot ovat olleet ymmärrettäviä, mutta samalla jännittävän vaisuja. Tämä ei tietysti ole yllätys, kun pitää mielessä sen, ettei mitään velvoittavaa ole vielä sovittu. Liiketoiminnan jatkuvuudesta ollaan huolissaan, mikä on inhimillinen reaktio. Mekin mietimme, että kuinka käy työntekijöiden ja teollisuuden alan, sillä liiketoiminta synnyttää niitä tärkeitä työpaikkoja, verotuloja ja hyvinvointia.

Median rooli taitaa olla nostella esiin näitä eri tahojen ensireaktioita, mutta miten synnyttää keskustelua siitä, että mitä nyt pitäisi tehdä? Olisi hienoa nähdä muovikiellon koskettaman yrityksen heittävän pallon takaisin sidosryhmilleen ja pyytävän apua kestävämpien ratkaisujen keksimiseen yhdessä, siten että työpaikat ja liiketoiminta säilytetään. Tämä tietysti vaatisi teollisuudelta, ravintoloilta ja kaupoilta selkärankaa myöntää, että entinen muovinen malli oli huono ja nyt on aika siirtyä eteenpäin kohti kestävämpiä ratkaisuja.

Myyntikiellon yksi nähtäväksi jäävä vaikutus on juuri tuo, että lisääkö se yhteistä innovointia, keskustelua ja yhteistoimintaa, vai ajaako se teollisuuden materiaalivalintoineen entistä syvempiin taisteluasemiin. Jos meillä olisi maailma missä yritystoiminta lähtökohtaisesti tuumailisi toiminnan vaikutuksia laajemmin yhdessä sidosryhmiensä kanssa, ennen ensimmäisenkään tuotteen lanseeraamista, me emme tarvitsisi näitä kieltoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi on niin vaikeaa kerralla kieltää kertakäyttöisiä turhakkeita ja päättää siitä, mitä tavoitteita toiminnalla tulisi saavuttaa? Poliitikot voisivat asettaa selvempiä sosiaalista ja ympäristöllistä kestävyyttä edistäviä tavoitteita valjastaen yritykset ratkaisemaan haasteita mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä yhteistä hyvinvointia kasvattavalla tavalla. Pääsemme seuraamaan tähän yhteistyöhön tarttumista oikein aitiopaikalta nyt tämän kertismuovin myyntilain etenemisen kanssa. Mitäs tuumitte, löytyykö yhteistyötä?

Kertakäyttötavaroiden myyntikielloilla ei taklata sitä, että yritysten toimintatavat ja meidän kulutustottumukset ovat kestämättömiä. Eikä sitäkään, ettei jo tuotteiden elinkaaren aiheuttamaa todellista hintaa maksa lopulta kukaan muu kuin me, luontoympäristömme ja tulevat sukupolvet. Tällä hetkellä ei vahdita ja varmisteta, että kertakäyttöisten muoviesineiden tilalle ei kehitellä jotain jokseenkin yhtä surkeaa ratkaisua. Kompostoitavat ja kierrätettävät materiaalit toki vaikuttavat muoviongelmaan, mutta eivät automaattisesti jäteongelmaan tai resurssien turhanpäiväisen kulutuksen ongelmaan. Yritysten vastavetojen kekseliäisyys voi vieläkin yllättää meidät.

Nollahukka-elämäntyylin kannalta asian seuraaminen on kyllä mielenkiintoista, mutta myös turhauttavaa. Henkilökohtaisessa elämässämme olemme jo luopuneet vanupuikoista pilleistä ja muista listalla esitetyistä asioista aikaa sitten. Tämä lakiuudistus ei kosketa meidän arkisia kulutusvalintoja, eikä myöskään monen muun roskattomuuden merkityksen ymmärtävän kanssakulkijan arkea. Päällimmäisenä ajatuksena on, että asiat tapahtuvat lainsäädännöllisesti aivan liian hitaasti – nopeaan muutokseen tarvitaan oma-aloitteista tekemistä.

Kaikki edellä mainittu kiteytyy tähän: kulutusvalintamme ovat poliittisia ja äänestämisellä on väliä. Kannustetaan ja tehdään työtä sen eteen, että kertismuovikiellon kaltaiset lait saataisiin asetettua, mutta ei jäädä odottamaan niiden voimaan astumista ennen kuin äänestämme kukkarollamme. Otetaan vastuu teoistamme jo nyt – vaati laki sitä tai ei.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilmastosynnitön astukoon esiin

Nämä ”Ilmasto muuttuu, miksi me emme?” sekä ”Toivo syntyy teoista” iskulauseet kiteyttävät Nollahukan ajatukset aikamoisen hyvin. Viikonlopun ilmastomarssissa oli noin 8000 ihmistä! Marssin kaltaista aktiivisuutta tarvitaan enemmän. Sillä viimeistään nyt on jokaisen aika ryhtyä toimiin. Toimimalla yhdessä kaikilla yhteiskunnan tasoilla saamme aikaan suurimman vaikutuksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poliitikoiden pistäminen piinapenkkiin on ajankohtaista. Selvää on etteivät päättävät elimet tai yritykset ole toimineet riittävällä vakavuudella ilmastonmuutoksen suhteen. Vajetta on myös siinä, kuinka me tavalliset kuluttajat olemme ottaneet asiaksemme opetella ilmastoystävällisempää elämäntapaa. Lainsäädäntö ja päästörajoituksen eivät kykene tarpeeksi nopeasti puuttumaan kaikkeen toimintaamme.  Meidän on oltava valmiita kantamaan kortemme kekoon, näytettävä oma tahtotilamme ja aktiivisuutemme, jos aiomme syytellä jotakuta toimettomuudesta tai vastuun laiminlyönnistä. Ilmastosynnitön siis heittäköön ensimmäisen kiven.

Otso kertoo avoimesti olleensa vielä kolmisen vuotta sitten aikamoinen ilmastokatastrofi, mutta päätti kuitenkin muuttaa suuntaa. Hän ei jäänyt odottamaan, että joku muu pakottaisi tekemään niin.  Aino taas ei seurannut uutisointia eikä ottanut osaa politiikkaan edes sen vertaa, että tietäisi millaiset ihmiset meidän asioista päättää. Vaikkei näistä asioista lukeminen tai aktivoituminen tule helposti eikä luonnostaan päätti Aino silti pakottaa itsensä hankkimaan lisää tietoa ja opetteli ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Molempien meidän muutoksen saivat aikaan rakentavasti ja inspiroivasti puhuvat ihmiset, jotka näyttivät mallia ja kärsivällisesti selittivät ja valaisivat yhteiskunnan epäkohtia. Meitä ei saaneet kasvamaan ne, ketkä syyttivät toimettomuudesta tai heiluttelivat sormea, kun emme vielä tienneet mikä on paras vaihtoehto tai ”miten maailma toimii”. Siksi me karsastetaan ”Miksette toimi jo, idiootit?” ja ”Ei tuo nyt riitä mihinkään” kaltaisia tuhahduksia. Me yritämme vilpittöminä ja nöyrinä toimia joka päivä kannustavalla ja toimeliaalla tavalla – se on tuntunut tähän mennessä toimivan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa meihin kaikkiin. Tarvitsemme kaikki osallisiksi ongelman ratkaisemiseen – yksi ihminen tai puolue ei siihen pysty. Syyllistämällä jaamme toisiamme leireihin, josta ei tehokkuuden ja tulosten kannalta ole mitään hyötyä. Voisimme näyttää mallia vaikkapa olemalla buuamatta ihmisille ennen kuin kuulemme mitä heillä on sanottavana. Poliitikoiden täytyy pystyä istumaan yhteen ratkaistakseen kestävyysongelma tavalla, joka on paras mahdollinen kaikille, unohtamatta poliittisen päätöksenteon muitakin osa-alueita. Miten voimme odottaa heidän toimivan tehokkaasti ellemme itse ylläpidä osallistavaa ja kannustavaa keskusteluilmapiiriä?

Kannustetaan siis myös esimerkillä samalla kun vaadimme päättäjiltä rankempia toimenpiteitä. Meillä ei oikein ole varaa hukata kalliita resursseja (aikaa, rahaa, voimia, yhteistyömahdollisuuksia, verkostoja, tahtotilaa) vastakkainasetteluun, syyttelyyn ja ennakkoluuloista tai tietämättömyydestä johtuvaan vihanpitoon. Keskustellaan kestävästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

7 kuukautta ilman roskista

Yllättävän helppoa, mutta samalla haastavaa. Ajoittain ahdistavaa, mutta silti palkitsevaa. Pääsääntöisesti, no, arkipäiväistä.

 

Se on myös todistanut jälleen kerran, että viiden K:n malli on tehokas ajattelukehys elämän yksinkertaistamiseen ja oman negatiivisen ympäristövaikutuksen minimoimiseen. Uskon, että jos minä yksin elävänä opiskelijana ja yrittäjänä voin elää tuottaen näin vähän jätettä, voi jokainen ainakin vähentää sitä omasta elämästään. Ehkä jopa radikaalistikin. Samalla pienentää omaa hiilijalanjälkeä ja on helpompi alkaa toimia vastuullisemmin pienentääkseen omaa negatiivista ympäristövaikutusta. Kaikin puolin aika positiivista, eikö? Aluksi kuitenkin tietoa siitä, miten olen roskapurkkini kanssa elänyt ja mitä sinne on mennyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan tässä välissä erikseen mainita, että olen päässyt tähän tilanteeseen kahden ja puolen vuoden aktiivisen Nollahukka-elämän harjoittelemisen jälkeen. Kuten kirjassani mainitsin, on roskiksesta loupuminen varmasti nopein tapa päästä Nollahukkaan, mutta en suosittele sitä kellekään – valtavan muutoksen tekeminen äkillisesti päättyy todennäköisimmin epäonnistumisen tunteisiin ja nopeaan paluuseen vanhaan. Mulle roskapurkki on tapa haastaa itseäni vielä enemmän ja todistaa itselleni, että tämän päivän Suomessa (tai ainakin suurissa kaupungeissa) voi elää lähes jätteettä. Toivon tämän oman yritykseni inspiroivan sua näkemään, mikä on mahdollista – mutta sun ei tarvitse itse saavuttaa samaa. Ainakaan heti!

Elämää yhden purkin varassa

En oikein keksi muutakaan tapaa kuvailla elämää pienen roskapurkin kanssa, kun mitä aluksi kirjoitin. Se on asia, jota en ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen oikein ole ajatellut sen enempää. Se vaan on osa päivittäistä elämää, ihan niinkuin elämä kahdeksan roskiksen kanssa oli vielä kolmisen vuotta sitten.

Se on kuitenkin takonut päähän ajatuksen vastuun ottamisesta vieläkin vahvemmin. Jos aiheutan jonkun roskan kodin ulkopuolella, täytyy mun laittaa se reppuun tai taskuun ja viedä kotiin. Myös valtaosa kaikesta kierrätettävästä jätteestä kantautuu mukana kotiin, ellen voi varmistua siitä, että ne kierrätettäisiin kunnolla. Tämä on oma tapani ottaa vastuuta kulutuksestani ja toimia vastuullisesti kodin ulkopuolellakin.

Sekajäteastian pienentäminen yhteen lasipurkkiin on myös entuudestaan havainnollistanut, kuinka paljon kaikkea me kulutamme tänä päivänä. Varsinkin kaikkia sellaisia pieniä, turhia roskia. Hintalappuja, kertakäyttöisiä hammaslankaimia, pillejä, kertisaterimia, bränditarroja, vaatteita, lääkkeitäkin. Uskon todella, että yksi pääsyistä sille ettemme tiedosta aiheuttamamme jätteen valtavaa määrää on se, ettei meidän itse tarvitse käsitellä niitä. Kun ne vaan nakkaa pussiin ja pussin ulkona olevaan astiaan, katoavat kaikki ne turhat kuluttamisen merkit mielestä. Roskapurkin kanssa, jos sen tekee niin kuin minä, ei voi käydä samaa.

Mitä kaikkea purkista löytyy?

Lyhykäisyydessään siellä on kaikki se mistä en ole voinut kieltäytyä, mitä en ole voinut karsia, käyttää uudelleen ja korjata, kierrättää tai kompostoida. Purkissa on kaikki vuoden 2018 aikana aiheuttamani jäte, joka kelpaisi ainoastaan poltettavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roskapurkin kanssa eläminen ei kuitenkaan tarkoita, että olisin korvannut kaikki kertakäyttötavarat ja pakkaukset kierrätettävillä vaihtoehdoilla. Viiden K:n malli, tarkassa järjestyksessä, ohjaa toimintaa:

  1. Kanna mukana ja kieltäydy: ensisijaisesti kieltäydyn siitä mitä en tarvitse. Esimerkiksi en tarvitse muovi- tai paperipusseja, sillä käytän omia kestokasseja sekä -pusseja.
  2. Karsi: olen luopunut myymällä, lahjoittamalla ja kierrättämällä asioista, joille mulla ei ole käyttöä. Näin olen saanut yksinkertaistettua elämääni niin, että jätteiden vähentämisestä, turhan kulutuksen karsimisesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä on tullut huomattavasti helpompaa.
  3. Käytä uudelleen ja korjaa: ennen kuin harkitsen kierrättämistä, yritän korjata ja käyttää asioita uudelleen niin pitkään kuin mahdollista.
  4. Kierrätä: kierrätän kaiken sen mistä en ole voinut kieltäytyä, mitä en ole voinut karsia, käyttää uudelleen tai korjata. Tämä on tärkeää – kierrättämistäkin tulee pyrkiä vähentämään!
  5. Kompostoi: kaikki jäljelle jäävä päätyy pihakompostiin tai biojäteastiaan – ainakin ideaalimaailmassa. Mutta me emme sellaisessa elä. Siksi mullakin on roskapurkki.

Haluan myös sanoa, etten elä täysin muovitonta elämää. Olen tämän vuoden aikana ostanut muun muassa kahvia, tofua, jäätelöä (Choicen vegaaninen caramel-tuutti vaan on niin syntisen hyvää – kiitos vinkistä PS Olen Vegaanien Minni ja Paju!) ja nyhtökauraa muovipakkauksissa. Olen kuitenkin voinut joko käyttää niitä uudelleen (nyhtökaurapakkauksia idätyslaatikkoina) tai kierrättää ne muovinkeräyksessä. Yhdestä muovilaadusta valmistetut pakkaukset kelpaavat parhaiten kierrätykseen, sillä ne on helppo eritellä laadun mukaan. Kierrätettävät muovipakkaukset ovat silti vasta viimeisenä vaihtoehtona mun ostoslistalla. Joskus jätelönhimoa ei vaan voi hillitä – mutta sen voi tyydyttää vastuullisesti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kuvissa näkyy on roskapurkissa kaikennäköistä pientä roskaa: punnitustarroja, lääkeliuskoja, hammaslankaimia, teipinpalasia, muovisia hintalapun kiinnikkeitä käytettynä ostetuista vaatteista, pillejä, muovisia etikettejä lasipurkeista, ja muuta sekalaista, kuten kuivahiivapaketti, muovipinnoitettu paperikääre, SIM-kortti ja viinipullon suojakääre.

Alkuvuodesta tein vielä valtaosan ostoksistani S- ja K-Marketeissa, kunnes huomasin kuinka paljon roskaa mun jätteettömistäkin ostoksista aiheutuu punnitustarrojen muodossa. Purkki olisi täyttynyt jo aikaa sitten, ellen olisi alkanut ostaa ruokaa Lidlistä. Ihmettelen, mikseivät muutkin ketjut tee samaa, että he punnitsevat hevi-tuotteet suoraan kassalla. Luulisi kauppojen säästävän kustannuksissakin, kun ei koko ajan tarvitsisi ostaa lisää tarrarullia ja huoltaa vaakoja.

Toiseksi suurin jätteenlähde mun elämässä on lääkeliuskat. Testit eivät ole selittäneet miksi mun iho alkaa syyhytä, ellen syö antihistamiinia vähintään joka toinen päivä. Mutta joudun niitä popsimaan lähes päivittäin – eikä ole vielä ainakaan löytänyt niitä irtona suurissa muovipurkeissa. Liuskat ovat yksi jäte, joista en voi kieltäytyä, joita en voi karsia, käyttää uudelleen tai kierrättää. Tarpeellisia lääkkeitä ei pidä karsia, vaikka ne jätettä aiheuttavatkin. En pystyisi tätäkään postausta kirjoittamaan ilman antihistamiinia – vaikutusta kannattaa miettiä laajasti.

Oon kuitenkin alkanut kieltäytyä ja karsia muita turhaksi käyneitä roksaa aiheuttavia lääkkeitä kiitos roskapurkin. Sairastin kovan flunssan alkuvuodesta, jonka olisin normaalisti lääkinnyt useammalla Finrexin-paketilla ja vitamiinipastilleilla. Totesin tuolloin, että ihan luonnolliset vaihtoehdot (esim. sitruuna, inkivääri, valkosipuli, hunaja sekä vihreä tee ja eteerinen oreganoöljy) auttoivat mun kroppaa nitistämään taudin. Pahimpina aikoina apuna toimi myös ihan ibuprofeeni, jota ostan suurissa kierrätettävissä muovipurkeissa. Aikaisemmin luulin että nuo apteekkien flunssalääkkeet ovat tarpeellisia taudin peittoamiseen, nyt olen kuitenkin alkanut katsoa niitä kriittisemmin silmin. Mediassakin puhutaan kasvavissa määrin siitä, miten monet syövät useita lääkkeitä turhaan (HS 2013, HS 2018, HS 2018) vaikka ilmankin pärjäisi tai niille olisi jätteettömiä vaihtoehtoja olemassa. Lääketeollisuuskin tavoittelee jatkuvasti kasvavia voittoja, kuten muutkin alat – tämä kannattaa pitää mielessä. Älkää kuitenkaan kuunnelko vain minua, vaan tehkää oma tutkimuksenne asiasta ja keskustelkaa terveydenalan ammattilaisten kanssa. Nämä ovat vain omia ajatuksiani ja kokemuksiani.

Saatat ihmetellä miksi purkistani löytyy kertakäyttöisiä hammaslankaimia. No, ne ovat ajalta ennen Nollahukkaa ja haluan käyttää ne loppuun ennen kuin ne päätyvät poltettavaksi. Olisin voinut lahjoittaa ne eteenpäin, mutta silloin en olisi varmistunut siitä että ne oikeasti käytetään loppuun. Vaikka näitä lankaimia markkinoidaan kertakäyttöisinä, voin kokemuksella kertoa että yksi voi kestää jopa kolme kuukautta. Käytän itse lankainta niin kauan, kunnes se katkeaa, kuten hammaslääkäri on minua ohjeistanut. Niitä on myös jäljellä sen verran, että joudun ehkä vasta viiden vuoden päästä alkaa harkita niille Nollahukka-ystävällistä korvaavaa vaihtoehtoa. Siihen asti ne päätyvät yksitellen roskapurkkiini (mikäli päätän jatkaa sen pitämistä tämän vuoden jälkeenkin).

Purkissa on myös tuollaisia muovisia hammasväleille tarkoitettuja harjoja. Hammaslääkärini suositteli lankainten vaihtoa tikkuihin, ja aloin käyttää näitä jo omistamiani muovisia harjaksia. Löysin kuitenkin apteekista puisia hammastikkuja, joita myydään kierrätettävässä pahvipakkauksessa. Muoviset harjakset ovat sittemmin vaihtuneet puisiin tikkuihin, sillä ne voi kompostoida!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuten nuo sekalaiset roskat ovat aiheutuneet omasta huolimattomuudestani. Pillit siitä, etten vieläkään tahdo muistaa pyytää juomia ilman niitä, niinä harvoina kertoina kun ulkona käyn. Ja sitten esimerkiksi tuo ruskea voipaperilta näyttävä kääre: kävin aamiaisella Wayne’s Coffeessa ja otin siellä vegaanisen bagelin. Ennen kuin ehdin asiasta huomauttaa, oli työntekijä tuikannut lämmitetyn leivän kääreeseen. Kysyin, että onko se kompostoituva, johon hän sanoi että ei, sillä paperi on sisäpuolelta pinnoitettu muovilla. En uskaltanut luottaa siihen, että he käyttäisivät kääreen uudestaan, joten otin sen sitten mukaani. Mainitsin tietysti heille siitä, että voisivat mieluummin käyttää ihan vaikka leivinpaperia, sillä sen voi ainakin lajitella biojätteeseen. Kerroin myös että kääre päätyy nyt pieneen roskapurkkiini, kun sitä ei voi kierrättää, siinä toivossa että se saisi työntekijät ajattelemaan asiaa. Leipä tarjoiltiin kuitenkin myös lautasella – mielestäni kääre on täysin turha!

Tämä tarina havainnollistaa myös sen, että nykyään teidän mistä jokainen purkissa olevan roska on aiheutunut. En enää kuluta asioita ja heitä niitä pois ajattelematta. En edes pakkauksia. Tässä on mielestäni yksi Nollahukka-ajattelun ydinperiaatteista – mitään ei pitäisi kuluttaa tiedostamatta sen vaikutusta tai ottamatta vastuuta asian mahdollisista haittapuolista. Sitä paitsi eikö ole ihan päätöntä, että tänä päivänä on normaalia käyttää paljon rahaa asioihin, jotka heitämme melkein suoraan yhden käyttökerran jälkeen roskiin? Mua myös ihmetyttää se, miten oon joskus voinut heittää pois asioita välittämättä niistä sen enempää – käytin suuria summia rahaa vaatteisiin ja sisustustavaroihin, jotka sitten vaan heitin pois kun halusin ostaa uutta tilalle. En ymmärrä miten silloin ei tuntunut pahalta heittää rahaa roskiin. Rahaa, jonka eteen tein paljon työtä täyspäiväisen opiskelun ohella.

Mielestäni kaikki pitäisi pystyä vähintään kierrättämään, kuten kiertotalous vaatii. Meidän täytyy aktiivisesti alkaa keksiä vaihtoehtoisia tapoja nykyisille kulutustottumuksillemme, jos haluamme selviytyä nykyisestä globaalista jäteongelmasta ja estää ilmastonmuutosta riistäytymästä käsistämme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen voin vielä sanoa roskapurkin kanssa elämisestä, että ekologisemman elämäntyylin toteuttamisessa on todellakin kyse pienistä arkisista teoista, joita jokainen voi tehdä. Roskien vähentäminen ja välttäminen ympäristön ja ihmisten kannalta vastuullisella tavalla onnistuu tekemällä pieniä muutoksia arjessa. Isojen haasteiden pilkkominen pieniin välietappeihin auttaa pysymään polulla, sillä jokainen onnistuminen kannustaa jatkamaan. Oman negatiivisen ympäristövaikutuksen pienentämistä kannattaakin ajatella elämän pituisena matkana – jokaisella meillä on aikaa ja oikeus oppia uutta ja muuttua sen pohjalta. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, tai tehdä kaikkea heti. Ja vaikket koskaan pääsisikään roskapurkkia kokeilemaan, on oman kulutuksen vähentäminen jo iso teko – jokainen säästetty roskapussi on askel eteenpäin!

-Otso