Wabi sabi ja kulutuskulttuuri

Meidän länsimaalainen ajattelu ja kulttuuri on fiksoitunut täydellisyyteen ja symmetriaan kauneuden sekä estetiikan suhteen. Siihen vaikuttaa todennäköisimmin mm. meidän vahva arvostus matematiikkaan, universaaleja lakeja ja tieteen objektiivisia tulkintoja kohtaan – ne painottavat täydellisyyttä ja ikuisuutta, jotain pysyvää. Se on mahdollistanut meille tämän elintason ja kannustaa meitä jatkuvaan kuluttamiseen. Eihän kolhuista, naarmuista tai epätäydellistä kukaan halua.

Japanilainen wabi sabiksi kutsuttu ajattelutapa ja estetiikka on tämän vastakohta. Sille ei ole hyvää suoraa käännöstä, mutta sen mukaan kauneutta voidaan nähdä asioiden ja tilanteiden hetkellisyydessä, epätäydellisyydessä ja rustiikkisuudessa. Ajatteluun liitetään myös tietynlaista katkeransuloista melankoliaan liittyen juurikin ajan rajallisuuteen ja yksinäisyyteen. Kauneus nousee kunnioituksesta ohimenevää, haurasta,  jopa rikkonaista ja vaatimatonta kohtaan.

Ytimekkäästi wabi sabi -ajattelun mukaan asiat ovat kauniimpia, kun niissä näkyy ajan, historian ja yksilöllisyyden jälki. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää keramiikkaa, jossa jossa on virheitä, halkeamia tai säröjä. Piilottamisen sijaan niitä juhlistetaan – japanilaiset ovat kehittäneet tähän taiteenlajinsakin: kintsugissa halkeamat korjataan kullan värisellä liimalla, tai korjatut kohdan maalataan kullalla rikkonaisuuden korostamiseksi. Ja esineen arvo kasvaa sen myötä.

Toinen esimerkki nousee luonnosta, johon wabi sabi on vahvasti kytkeytynyt: meillä on neljä vuodenaikaa, joissa kuvastuu hauraus, hetkellisyys, syntymä, elämä ja kuolema sekä uudelleensyntyminen. Jokaisesta ja kaikista näissä yhdessä voi löytää kauneutta, joka juurikin syntyy siitä ajallisesta rajallisuudesta, hauraudesta ja hienovaraisten erilaisuuksien “epätäydellisyydestä”.

Tämä ajattelu liittyy vahvasti buddhalaisuuteen, jonka ytimessä on ajatus siitä, että viisaus kasvaa meidän oppiessa olemaan sinut epätäydellisen, rajallisen ja epäsankarillisen olemuksemme kanssa. Ovathan nämä asioita, joita kukaan meistä ei pääse pakoon vaikka kuinka yrittäisimme.

Tämä ajattelutapa on vastakohta meidän länsimaiselle kulutuskulttuusille,  jossa arvotetaan uudenkiiltoa, symmetriaa ja täydellisyyttä. Eihän meillä pohjoisessa tai kulutuskulttuurin mekassa Atlantin toisella puollella nähdä arvoa rikkinäisten esineiden korjaamisessa, kun uutta ja erilaista saa tilalle jopa halvemmalla kuin mitä korjaus maksaisi. Väittäisin, että tässä palloillaan kahden erilaisen maailmankatsomuksen / ajattelutavan / arvomaailman välillä.

Se näkyy mielestäni siinä, että meidän käsitykset asioista voivat muuttua sen perusteella mistä kulmasta niitä katsomme tai miten joku meille niitä sanoittaa. Mieti vaikka sitä, miten runoilijan sanat tai taiteilijan kuvaus jostain näkymästä, hetkestä tai esineestä voi muuttaa käsitystäsi esimerkiksi sammaleisesta kalliosta tai auringonlaskusta. Tämä todistaa sen, että meidän maut ja mieltymykset ovat kaikki muutettavissa – mikään ei ole ikuista tai “objektiivisesti” oikeaa, vaan kehitykselle ja muutokselle altista. Vaikka se viekin aikaa, antaa se toivoa sille, että mm. meidän nykyinen kulutuskulttuuri voi muuttua kestävämmäksi ja armollisemmaksi ihmisyyttä ja meitä ympäröivää luontoa kohtaan.

Miksi tämä on mielestäni niin upea tapa ajatella varsinkin esineistä ja sopiva asennoituminen siihen kulttuuriseen muutokseen sekä ajattelutapaan, jota Nollahukan kautta olen yrittänyt kannustaa on se, että wabi sabin kaltainen asennoituminen tuo tasapainoa meidän uutta arvottavaan kultuuriin ja ihmisyyteen liittyvään progression kaipuuseen. Tiede ja talous vie meitä kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin. Tällä hetkellä ne uudistavat tekemällä monista asioista vanhentuneita ennen aikojaan. Vanhassa ei nähdä arvoa, vaikka siihen on aina sitoutunut historiaa, aikaa ja kokemuksia. Pohjimmiltaan tässä heijastuu arvo ja ajatus “uusi on aina parempi”, vaikka jokainen meistä varmaan on kokenut todeksi, ettei se aina pidä paikkaansa.

Nollahukkaremonttini aikana ovat nämä ajatukset pyörineet mielessä useasti. Miksei meidän kodeissa voisi näkyä elämän ja ajan jäljet? Voisimmeko oppia hyväksymään meidän ympäristön ja elämän haurauden, ja nähdä kauneutta sekä arvoa siinä? Niitä jälkiä kun ei voi välttää ja niiden poispyyhkiminen vaatii useimmiten täydellistä uusimista, joka on vahvasti sidottua luonnonvarojen kuluttamiseen.

Siksi päädyin vain pintapuolin kunnostamaan mun uuden kodin lautalattian. Kunnioitan ja juhlistan historiaa, joka näihin lankkuihin on ikuistunut ja joka tekee niistä “epätäydelliset” (länsimaisen) vallitsevan estetiikan silmissä. Olen kiitollinen siitä, että saan olla osa tämän lattian tarinan jatkumoa, lommoneen, lovineen ja naulanreikineen. Siksi halusin myös, että korjattavat kohdat saivat selkeästi näkyä, ja että ne korjattiin hyvän ystävän mökiltä saaduista laudoista. Näin eri tarinat yhdistyvät ja jatkuvat omilla raiteillaan tulevaisuuteen.

Tulkitsit tämän kaltaisen ajattelun ja fiilistelyn miten tahansa, on sillä iso vaikutus siihen miten me kulutetaan arjessakin: jos me pohjimmiltaan osaamme arvostaa vain täydellisyyttä, uutuutta ja “ikuista” (jos mitää sellaista onkaan), johtaa se jatkuvaan uudistamisen tavoitteluun – emme voi koskaan olla tyytyväisiä siihen mitä meillä on, koska “todellisuus” on hauras ja aika jättää jälkensä kaikkeen ja jokaiseen meistä.

Silloin me päädytään jatkuvasti hankkimaan uutta, kun “vanhaan” tulee ajan ja elämän jälkiä. Tämä uudistaminen tapahtuu tällä hetkellä vakavalla tavalla meidän ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden kustannuksella. Globaalit kestävyystavoitteet (esim. SDG2030 ja Pariisin ilmastosopimus) vaativat toimintatapojen, kulttuurin ja yhteiskuntien muutosta. Kierto- ja palvelutalouteen siirtyminen yksin ei riitä – meidän täytyy myös merkittävästi karsia luonnonvarojen kulutusta

Maailmankatsomukset, ajatuksen ja arvot ihmisyyteen, olemiseen, esineisiin ja ympäristöön vaikuttavat ja ohjaavat sitä miten me toimimme. Oletko ajatellut miksi pidämme uutta ja “täydellistä” vanhaa arvokkaampana? Miksi vanhuuteen liityy negatiivisia mielleyhtymiä? Mitä jos rypyissä, halkeamissa ja naarmuissa nähtäisiinkin kauneutta, joka syntyy juurikin kaikista niistä hetkellisistä, epätäydellisistä kokemuksista ja hetkistä, jotka niihin ovat ikuistuneet? Hymyrypyt huonoista vitseistä, tai sururypyt vaikeista ajoista joiden myötä olemme kasvaneet ihmisinä. Lohkeamat isoäidin posliinikupeissa muistoina ystävistä ja illallishetkistä. Kyynärpäiden paikat lempineuleessa. Miksi ne pitäisi piilottaa tai hävittää? Miksi tilalla pitäisi koko ajan olla uudenkiltävää ja ”täydellistä”?

Lopulta me kaikki ollaan tälläkin planeetalla vain hetken verran. Halusimme sitä tai emme, koskee haurauden, hetkellisyyden ja epätäydellisyyden kanssa eläminen jokaista meistä – meillä on mahdollisuus nähdä siinä kauneutta ja juhlaa, tai ahdistua. Itseäni on lohduttanut näiden kanssa sinuksi tulemisen opetteleminen sekä epätäydellisyyden juhlistaminen. Innostavaa myös Nollahukan kannalta on ollut huomata miten se on vaikuttanut kulutukseen kestävällä tavalla. Minä, mun tavarat, koti ja elämä ei ole “täydellistä” ja niissä näkyy ajan kosketus – se on ihanaa ja juhlan arvoista.

-Otso

2020 tulee – jätä haaskaus menneelle vuosikymmenelle

Vuosi 2019 on pian pulkassa ja siirrymme uudelle vuosikymmenelle. Mitä jos jätettäisiin turhat haaskaavat perinteet ja käytännöt päättyvälle 2010-luvulle? Tässä listaus uuteen vuoteen liittyvistä haaskaavista asioista ja miten voisimme toimia toisin uudella vuosikymmenellä.

 

 

Ilotulitteet. Taivas täyttyy tänäkin vuodenvaihteena räiskeestä ja värikkäistä valoista, jättäen jälkeensä valtavan määrän roskaa. Äiti pisti meidät pienenä poimimaan rakettien maahan jääneet roskat, mutta järven jäälle ammutut raketit jäivät sinne odottamaan jäiden sulamista. Onko rakettien jälkiä mahdollista siivota ampumisen jälkeen? Miten poimit mikromuovit hangesta ja viet ne sekajätteeseen? Miksi edelleen teemme näin?

 

 

Roskaavuutensa lisäksi ilotulitteet ovat myös terveyshaitta ihmisille ja eläimille. Lumen sulamisen myötä muovia päätyy vesistöihin, joka vuosi 10-30 ihmistä saa vakavia vaurioita ilotulitteista ja kotieläimet kärsivät ahdistuksesta. Puhumattakaan siitä, että ilotulitteita taivaalle tykittäessäsi kirjaimellisesti ammut rahaa taivaan tuuliin muutaman sekunnin valoilmiön vuoksi, joka aiheuttaa edellä mainittuja asioita.

 

 

Screenshot 2019-12-29 at 22.02.28

 

 

YLE julkaisi pari päivää sitten uutisen, jossa kerrottiin Bauhausin ja Hong Kongin päättäneen lopettaa ilotulitteiden myyminen ”paremman huomisen puolesta”.  Hieno esimerkki sanon minä! Tietysti myyntiluvutkin varmasti kannustivat tähän päätökseen, sillä viimeaikaisen mielipidekyselyn perusteella n. 50% suomalaisista olisivat valmiita kieltämään ilotulitteiden käytön muilta kuin ammattilaisilta. Silti poliitikot ovat suhtautuneet nuivasti kiellon käsittelemiseen, vaikka 65000 allekirjoitusta saanut Lääkäriliiton alullepanema kansalaisaloite ilotulitteiden kieltämisestä eteni eduskuntaan.

 

 

Eiköhän olisi aika jättää tämä haaskaava ja roskaava perinne päättyvälle vuosikymmenelle ja keskittyä tulevissa uuden vuoden -juhlissa yhdessäoloon. Sytytä mehiläisvaha- tai soijakynttilöitä, pistä hyvä musa soimaan ja syö hyvin (ja tähteet talteen!) Juhlan tunne syntyy muusta kuin taivaalle ammuttavista kissanpieruista. Jos jotain räiskettä pitää saada, niin käytetyt tähtisädetikut voi lajitella metallinkeräykseen, tai mene katsomaan kotikaupunkisi järjestämää ilotulittusta/katso sellaisia telkkarin tai läppärin välityksellä. Käytä laskettelulaseja suojalaseina, ellei niitä jo kotoa löydy. Suojalaseja voi myös löytää käytettynä mm. torista.

 

 

danil-aksenov-gWZfmnDoL_E-unsplash

Photo by Danil Aksenov on Unsplash

 

 

Glitter. Ilmiö, joka on minua ihmetyttänyt viimeisten vuosien ajan. Juhlat, festarit, keikat, tapahtumat – glitteriä näkee kaikkialla. Voin ymmärtää, että erityistilanneta varten on kiva tälläytyä, eikä siinä ole mitään vikaa. Kenkä puristaa kuitenkin siksi, että glitteriä tunnutaan käyttävän vaan enemmän ja enemmän kaikkialla, vaikka se on kierrätykseen kelpaamatonta mikromuovia, joka usein huuhdotaan sellaisenaan viemäristä alas.

 

 

Noora Shingler kirjoitti todella hyvän jutun glitteristä ja sen ongelmallisuuksista. Suosittelen lukemaan tekstin, jonka löydät täältä. Jutussa hän esittelee myös vaihtoehtoja kosmetiikan glittereihin. Alla nosto hänen kirjoituksestaan:

 

 

”Jos sukelletaan kosmetiikkahyllyjen välistä takaisin meriveteen, on toki maailman mikromuoviongelmassa muitakin syypäitä kuin kosmetiikka. Mikromuovien suurin lähde on autoteollisuus. Mutta vaikka autonrenkaiden pinnasta irtoava muovi on ympäristössä kosmetiikan muovijäämiä isompi ongelma, on silti kosmetiikkakin ongelma. Ja kun kerran on olemassa luonnollisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto, miksi et tarttuisi siihen? Mikään ei koskaan muutu, jos jatkuvasti ajatellaan, että jonkun muun asian pitää muuttua ensin.” Noora kirjoittaa.

 

 

Jätä perinteinen glitteri taaksesi ja kokeile, miltä juhla tuntuu ilman sitä. Vaihda luonnollisemiin vaihtoehtoihin, jos vielä halajat sitä uudellakin, toivon mukaan kestävämmällä vuosikymmenellä.

 

 

Juhlakrääsä ja -koristeet. 2020-luvuilla painetut ilmapallot, numero foliopallot, serpentiini, viuhkat, konfettitykit, Happy New Year -tekstetin varustetut kertakäyttöastiat. Eikö olisi jo aika haudata tämä turha juhliin liittyvä kertakäyttökulttuuri?

 

 

Voisiko jo omistamasi joulun koristeet riittää luomaan juhlatunnelmaa? Vaikka niitä vain uudelleen järjestelemällä? Voisiko partyfiilistä luoda vaikka yhdessä askartelemalla viirejä värikkäistä aikakausilehdistä tai tekstiilikierrätykseen menevistä vaatteista?

 

 

Ota käyttöön erilaiset astiat ja lasit, joita kaapeissasi on. Pyydä vieraita tuomaan omat astiat tai lainaa puuttuvat skumppalasit ystäviltä. Miksi joisit kuohuvaa muovimukista, jos oikeita laseja on tarjolla? Tee keittiöliinasta pieniä lautasliinoja, joita voit käytää uudelleen ja uudelleen. Astu uuteen vuoteen ilman kertakäyttökrääsää!

 

 

glitter_toilet

Photo by Guy Shaffir

 

”Pic or didn’t happen”. Uskallan veikata, että monia koristeita, kuten noita instagramista tuttuja numero-foliopalloja hankitaan paljolti some-kuvien vuoksi. Mutta kuinka kestävää on hankkia jotain varusteita (kuten lemmikeille juhla-asuja) vain kuvan takia?

 

 

Tämä some-kulttuuri on pänninyt minua jo jonkun aikaa ja harras toiveeni olisi, että voisimme jättää tämän tavan loppuvalle vuosikymmenelle. Kieltäydytään kuluttamasta luonnonvaroja turhaan somekuvien takia. Juhlatunnelman ikuistaminen kuvaan onnistuu muillakin tavoin.

 

 

Samaan kategoriaan kuuluu juhlavaatteet. Nyt sanon asian niin suoraan kuin itsekin asiaan suhtaudun: ketään ei kiinnosta, mitä sinulla on päälläsi. Ketään ei varsinkaan kiinnosta, käytätkö samoja vaatteita useammassa kuin yhdessä instakuvassa. Me kaikki olemme niin keskittyneitä ajattelemaan sitä, mitä muut mahtavat meistä ajatella, että emme juurikaan kiinnitä huomiota muiden pukeutumiseen. Terveisin tyyppi, jolta yhden viikon aikana kysyttiin kolmesti ”onko sulla uus paita/housut?” vaikka pukeuduin samoihin kledjuihin koko viikon ajan. Tehdään kestämättömästä vaatteiden kuluttamisesta historiaa – tee vaikka kannanotto ja pukeudu samoihin vaateisiin kaikissa ensi vuoden juhlissa!

 

 

More is more -kulttuuri. Nykyinen kulutuskulttuurimme pohjautuu ajatukseen siitä, että enemmän on parempi. Meille sanotaan, että ”jos hankit tämän, tulet onnelliseksi/löydät itsesi/olet parempi ihminen”, mutta sen saatuamme huomaamme kaipaavamme tuota ja noita jne. Mikään ei riitä, kun koko ajan pitäisi olla jotain uutta. Toivomme saavamme merkitystä elämään haalimisttamme tavaroista.

 

 

Kasvava kiinnostus minimalismiin, zero wasteen, nollahukkaa, downshiftaukseen, essentialismiin, jne. kumpuaa mielestäni juurikin siitä, että monet ovat huomanneet sen, ettei onnellisuutta tai hyvää elämää voi saavuttaa vain kuluttamalla lisää ja lisää. Konmaritukset ovat signaaleja siitä, että alamme kyllästyä ja ahdistua merkityksettömästä tavaranpaljoudesta, jonka seassa elämme.

 

 

Överikoristelut ja -tarjoilut sekä tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen vain yhtä juhlia varten kuvastaa hyvin tätä kestämätöntä lineaariseen kuluttamiseen perustuvaa kulttuuriamme. Kehen yritämmekään tehdä vaikutuksen kulutusvalinnoillamme?

 

 

Ilmastosopimuksissa pitäytyminen ja hiilineutraliustavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin myös kulutustottumustemme muuttumista, ja se voi tapahtua ainoastaan lainsäädännöllä tai kulttuurin muuttumisella. Yksi suuri haaste on siis ”hyvän elämän” uudelleen määritteleminen, ja olennainen osa sitä on miten me juhlistamme erilaisia asioita.

 

 

Yksi parhaista uuden vuoden ”juhlista” omassa elämässäni oli se, kun ainut juhlallisuus oli jaettu pullo shampanjaa ja kävely ulkona pakkasella uudenvuodenaattona. Koristelut, tavarat ja härpäkkeet eivät tee illasta ikimuistoista, vaan se miten me sen vietämme läheistemme kanssa.

 

 

Toivomukseni alkavalle uudelle vuosikymmenelle on se, että keskittyisimme kuluttamaan vähemmän, mutta parempaa ja ajatuksella. Aloitetaan uusi vuosi yhdessä teoilla, jotka tekevät uudesta vuosikymmenestä kestävämmän kuin tämä, jonka jätämme taaksemme!

 

 

Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille!

-Otso

Lentovero ei yksin ole ratkaisu

Matkustajakohtaisen lentoveron kanssa otettiin askel eteenpäin lentomatkustamisen verottamista kohden. Tämä on hyvä asia, koska ilmailualahan pääsee edelleen globaalisti kuin koira veräjästä veronmaksun suhteen. Se tekee lentämisestä halvempaa kuin esim. junalla matkustamisesta. Lentopolttoaine on verovapaata maailmanlaajuisesti ja valtaosassa maita lentoyhtiöt eivät maksa palveluistaan alviakaan. Tämä on ongelmallista, koska se vääristää kilpailua liikkumisen markkinoilla ja siten kannustaa lentämään maata pitkin matkustamisen sijaan. Jos nyt ollaan rehellisiä, ei valtaosa meistä valitse kalliimpaa vaihtoehtoa (varsinkin kun se vie enemmän aikaa) vaikka se olisi kuinka paljon kestävämpi tapa matkustaa. Ainakin lentopolttoaine pitäisi saada verolle – siitä puhun tässä kirjoituksessa. (Käy allekirjoittamassa eurooppalainen kansalaisaloite asiasta täällä.)

 

 

IMG_2235

 

Olen tyytyväinen, että ainakin yli 50 000 suomalaista olisivat valmiita maksamaan enemmän lentolipuista matkustajakohtaisen lentoveron muodossa. Tämän kaltainen vero varmaankin vähentäisi Suomesta lennettyjen lentojen määrää jonkin verran ja samalla toisi jotain tuloja valtion kassaan. Olisi todella hienoa, jos näin kerätyt varat voisi käyttää esim. julkisen liikenteen parantamiseen ja kestävyystavoitteiden saavuttamiseen. Varmaa se ei kuitenkaan ole, sillä verovarat jaetaan yhdestä potista kunkin hetken poliittisen päätännän mukaan.

 

Haluan kuitenkin herättää keskustelua siitä, että ilmastoon liittyvässä verotuksessa olisi tärkeää tarkastella suurennuslasilla ketä verotetaan ja mitkä sen vaikutukset oikeasti ovat. Verotetaanko yksilöä vai yritystoimintaa? Kumman verotuksella on suuremmat vaikutukset kestävyystavoitteiden saavuttamisessa? Päästöjen radikaalin vähentämisen kannalta olisi mielestäni tärkeämpää ensisijaisesti verottaa kestämätöntä liiketoimintaa ja uusiutumattomien resurssien käyttöä. Carbon Majors Reportin mukaan maailman 100 suurinta yritystä ovat vastuussa n. 71% hiilidioksidipäästöistä – vaikka me kuluttajina vastaamme myös n. 70%, on meidän toimien kautta tapahtuva muutos paljon hitaampaa ja useammista eri tekijöistä riippuvaa.

 

Haluankin kysyä onko oikein, että yhden tai muutaman maan kuluttajat maksavat lentolipusta lisää, mutta lentoyhtiöillä ei edelleenkään ole pakotetta saati sitten kannustinta siirtyä kestävämpien polttoaineiden käyttöön tai keksiä kestävämpiä liiketoimintamalleja? Pahimmillaan yksittäisten maiden verot voivat kannustaa lentoyhtiöitä siirtämään toimintaansa maihin, joissa matkustajia ei veroteta. Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia maiden sisäisten teollisuuksien toimintaan, mikä heijastuu esimerkiksi työpaikkoihin.

 

photo_2019-11-16_11-03-56

 

Siksi olisi mielestäni tärkeää puhua myös koko ilmailualan tuomisesta samalle pelikentälle, tai edes melkein, kaikkien muiden liikkumisen alojen kanssa Euroopan tasolla. Lentopolttoaineen verottaminen olisi merkittävä askel tähän suuntaan. Tällöin yritykset joutuisivat maksamaan saastuttavasta toiminnasta, eivätkä pelkästään kuluttajat. Polttoaine yleensä muodostaa suurimman yksittäisen kustannuksen lentoyhtiöille – sen kallistuessa pitää yrityksen oikeasti miettiä voiko esim. Suomi-Puola lentoja myydä parilla kympillä ja että onko tällä toiminnalla mitään taloudellista järkeä.

 

Vielä parempi olisi verottaa lentopolttoaineita niiden ilmastovaikutuksen mukaan: mitä enemmän päästöjä, sitä korkeampi vero. Tällöin lentoyhtiöiden kannattaisi siirtyä käyttämään vaikkapa suomalaisen yrityksen jätteistä tuottamaa lentopolttoainetta, jolla on matalammat päästöt. Meillä on monilla aloilla yrityksiä, jotka ovat edelläkävijöitä ilmastoystävällisempien ratkaisuiden valmistamisessa, mutta niiden kasvun esteenä on ollut edelleen kestämätöntä liiketoimintaa kannattava verotus. Edelläkävijäyritysten menestys voisi tuoda enemmän veroja valtion kassaan yritysveron muodossa ja lisää työpaikkojakin. Tällä tavalla voisimme toimia maana edelläkävijänä ja esimerkin näyttäjinä vielä vahvemmalla tavalla. Varsinkin, kun monet alat meillä ovat viennistä ja matkailusta riippuvaisia.

 

EUssa onkin vireillä Eurooppalainen kansalaisaloite lentopolttoaineen verovapautuksen lopettamisesta Euroopassa. Lisää tietoa siitä täällä. Jos siis allekirjoitit nyt eduskunnan käsittelyyn menevän kansalaisaloitteen matkustajakohtaisesta lentoverosta, kannustamme ehdottomasti allekirjoittamaan myös tämän Eurooppalaisen kansalaisaloitteen. Vaikket sitä olisi allekirjoittanutkaan niin tähän kannattaa ehdottomasti rustata oma nimi.

 

photo_2019-11-16_11-03-50

 

Meidän kaikkien toimia tarvitaan. On hyvä, että kuluttajina moni meistä on valmis lentäessään maksamaan muutamia kymppejä lisää kerryttämään veropottia, jota on mahdollista käyttää kestävämmän yhteiskunnan luomiseksi. Mutta se ei yksin riitä muuttamaan kokonaista kestämätöntä alaa – yritystenkin täytyy kantaa kortensa kekoon. Kun kysymyksessä on globaalisti toimiva liikkumisen ala, täytyy meidän tarkastella vaikuttavuutta ainakin vähintään EUn tasolla. Olemme EU:na maailman toisiksi suurin talous – meidän toimilla huomattavia on vaikutuksia niin Amerikkaan, Aasiaan kuin Afrikkaankin. Verottamalla saastuttava polttoainetta voisimme saada aikaan merkittäviä päästövähennyksiä ilman, että siitä riippuvaiset alat ja ihmiset yksittäisissä maissa kärsisivät epäsopuauhtaisesti toisiin nähden. (Lue lisää siitä miten ekologiset siirtymät eivät luonnostaan ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia täällä).

 

-Otso

Ostetaan omatunto puhtaaksi

Kestävyysasioissa minua ajaa eteenpäin erityisesti mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin, käyttäytymiseen, ajattelumalleihin ja ajatusharhoihin. En ehkä ole se kaikista pedantein lajittelija tai väsymätön tee-se-itse- ihminen. Supervoimani on pikemminkin ajattelu kuin organisointi ja logistiikka.

 

Jokin aika sitten kirjoitin pienen pyyntöni tarkistaa yritysten ekoaskeleita kohtaan tuntemaamme vähättelyä. Nyt ajattelin ottaa puheeksi ”omantunnon puhtaaksi ostamisen.” Mennään tarinan kautta sisään aiheeseen.

 

Olet ostanut kaaribaarista hampurilaisaterian kaikilla mausteilla pilleineen päivineen. Nyt omatuntosi kolkuttaa edessäsi näkyvän kertakäyttöpakkausvuoren äärellä. Ruokaostoksia tehdessäsi nappaatkin sitten ”hyvitykseksi” tomaatit luomuna ja jätät muovipussin ostamatta kassalla, kiikutellen tavaroita epämukavasti käsissäsi kotiin. Olet ostanut itsellesi puhtaamman omantunnon tietoisesti tekemäsi ilmastosynnin jäljiltä. Tutun oloinen versiointi arkisesta tilanteesta? Ajattelet, että jos rakas, mutta ehdottomuuteen taipuvainen kuvitteellinen läheisesi Nollahukka-Aino tietäisi tästä, hän luultavasti tuomitsisi käytöksesi ja pitäisi sinua tekopyhyyden säälittävänä ilmentymänä.  

 

Tätähän me ruukaamme tehdä: tuomita ja arvostella kanssaihmisten hyviä pyrkimyksiä, koska motiivina ei mielestämme ole toiminut puhtaan pyyteetön epäitsekkyys. 

 

Vaan kuka sanoi, ettei itsekäs saisi olla? Terve itsekkyys on hyvästä ja auttaa pitämään rajat suhteessa toisiin siten, että sinun rajojasi ei ylitellä, etkä myöskään sinä tunkeile luvatta toisten rajojen yli. Tähän kunnioitukseen meidän kaikkien tulisi pyrkiä.

 

Omantunnon puhtaaksi ostamisessa on nimittäin muutama erittäin hieno puoli. Yksi on se, että ostaakseen omantuntonsa puhtaaksi täytyy ihmisellä olla omatunto. Putsimisen toimintoja eivät harrasta paatuneimmat tapaukset vailla omaatuntoa. 

 

Toinen hieno seikka on se, että kysehän on lopulta hyvittämisestä. Tiedämme tehneemme väärin, kun omatunto soimaa ja meillä on halua hyvittää tekemämme vääryys, huono valinta tai hairahdus. 

 

Mitä me siis lopulta teemme ”ostaessamme omatuntoamme puhtaaksi”? Me hyvitämme tekoja, jotka eivät ole olleet arvojemme mukaisia. Miksi me sitten arvostelemme nämä kanssaihmistemme hyvittämät teot usein niin suorasanaisesti? Toimimmehan lopultakin vain täysin luontomme mukaisesti hyvinä ihmisinä opetusten mukaisesti: kun teet jotain väärin, pyydät tekoasi anteeksi.

 

Keitä me olemme arvostelemaan sitä, onko toisen juuri hänen tilanteeseen keksimä, usein nopea hyvitys riittävä sovittamaan teon? Emmekö arvostellessamme vain lyö lyötyä? Ylennä itsemme jonkinlaisen moraalinvartijan asemaan päättämään toisen puolesta, mikä on riittävä hyvitys ekosynnistämme? 

 

Keskustelu siitä mikä on riittävä kompensaatio tai hyvitys kuhunkin ympäristöä vaurioittavaan tekoon on aiheellista. Keskustelun paikka ei mielestäni kuitenkaan ole siinä kohden, kun toisen omatunto soimaa ja on tarve tehdä edes jotain ja nopeasti. Keskustelun aika tulee, kun yhdessä mietimme ilman tunnereaktioita erilaisten vaihtoehtojen seurauksia. Näistä on varsin mahdollista puhua ja sopia ilman kenenkään syyllistämistä. 

 

Otan tähän vielä hyvin epäsovinnaisen esimerkin hyvittämisestä ja sen vaikutuksesta esim mielenterveyteen. Kuulin tämän Jari Sarasvuon Puheenvuorosta Yle Areenassa. 

 

Sarasvuo kertoi tutkimustuloksista, joiden mukaan katolilaiset kokevat vähemmän ahdistusta ja muita hengentuskia uskontoonsa kuuluvan ripittäytymisen ansiosta. Ripittäytymällä tunnustetaan syntinen teko yksityiskohtia myöden papille ja saadaan sen jälkeen teon vakavuusasteen mukainen hyvitystehtävä: rukouksia toistettavaksi ja vaikkapa yhteisöllistä palvelusta katumuksen osoittamiseksi. Riittävät sovitusteot ovat yhdessä päätettyjä ja ripittäytyvä tietää saavansa avun omantunnontuskiin.

 

Meille ihmisille on annettu arvokas lahja; armo ja anteeksianto. Meille on annettu myös seuraamusten ja vastuunkannon ymmärtämisen taito. Saamme olla tästä kiitollisia. Vaalikaamme näitä lahjoja ja käyttäkäämme niitä viisaasti. Ostakaamme omantuntomme puhtaaksi mielenterveytemme vuoksi jos siltä tuntuu. Miettikäämme toimivan omantuntomme siivittäminä keinoja tehdä seuraavalla kerralla toisin. Tuetaan toisiamme ja ollaan kiitollisia siitä, että myös muilla on toimiva omatunto ja toiminnallista kapasiteettia korjata virheensä. 

 

Toki hyvitystoiminnan taustalla voi olla myös häpeä tai vaikkapa vertaispaine, mutta tiedättekö mitä? Myös ne ovat erittäin normaaleja ja terveitä reaktioita sosiaalisista suhteista riippuvaiselle ihmiseläimelle. 

 

– Aino

Näin elät kestävämmin

Neljäkymmentätuhatta kiloa
joka vuosi.

 

Tuo on keskivertosuomalaisen vuosittainen materiaalijalanjälki. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa kiloissa kaiken vuosittain kuluttamamme biomassan, fossiilisisten polttoaineiden, metallimalmien ja ei-metallimalmien summaa. Se on siis meidän elämäntyyliistä aiheutuva luonnonvarojen kulutuksen taso kiloissa.

 

markus-spiske-tSAa1UFoOgI-unsplash.jpgPhoto by Markus Spiske on Unsplash

 

Tuon 40 tuhannen kilon luokassa me suomalaiset olemme maailmanlaajuista kärkikastia, mutta sillä en lähtisi leveilemään toreille. Varsinkin, kun ekologisesti kestävä kulutus olisi 8000 kg/vuosi/henkilö. Se tarkoittaisi 80% vähennystä nykytasoon.

 

Tämä kirkasti minulle sen, ettei näitä suuria haasteita, joiden kanssa me kamppaillaan tiukkenevalla aikataululla, ratkaista keskittymällä yhteen materiaaliin tai ongelmaan kerralla. Meidän tarvitsee kokonaisvaltaisesti keskittyä vähentämään kulutustamme kieltäytymällä, karsimalla, käyttämällä asioita uudelleen, kierrättämällä ja kompostoimalla. Tämä haaste on myös niin suuri, ettemme me pysty sitä yksin kulutusvalinnoillamme ratkaisemaan – mutta kulutusvalintoja tekemällä voimme merkittävällä tavalla vaikuttaa tulevaisuuteemme. Kaikista näistä arkisista kulutusvalinnoista, niitä karsivista tavoista ja rutiineista kirjoitin kirjaani ”Zero Waste – jäähyväiset jätteille”. Ne mahdollistivat sen, että kaikki vuoden 2018 jätteeni mahtuivat 05l lasipurkkiin.

 

jon-tyson-uEXc4WGAI2c-unsplash.jpgPhoto by Jon Tyson on Unsplash

 

Mutta miten tuohon 8000 kilon vuositasoon voisi päästä? Onko se edes mahdollista? Kyllä, sanoo Michael Lettenmeier, joka väitöskirjassaan asiaa tutki. Monet teot voi tehdä kaupan hyllyillä (esim. karsimalla ruokahävikkiä ja suosimalla kasvipohjaista ruokaa) ja niiden ulkopuolella (eli olemalla kävelemättä sisään ostamaan mitään), mutta suuret vaikutukset tulevat rankemmista toimista: esim. remontoimalla kodista energianeutraalin tavalla, joka ei lisää materiaalikulutusta nykyisestä, asumalla pienemmin (20 m2/henkilö), karsimalla liikkumisen materiaalikuormaa 200g/km (hieman nykytason julkisen liikenteen ja pyöräilyn materiaalikuormaa tehokkaampi taso) ja matkustamalla 10 000km/vuosi, jne. Kaikki teot ovat kuitenkin asioita joihin ainakin ne meistä, ketkä elämme keskivertoelämää tai hulppeammin pystymme. Se on tutkitusti todistettu.

 

Päivittäisessä elämässä on kuitenkin yksi asia, jonka avulla voi huomattavasti pienentää materiaalijalanjälkeään:

 

osta käytettyä.

 

Käytetyn tavaran ostaminen on aina ekologisesti kestävämpi vaihtoehto materiaalijalanjäljen osalta. Samalla se myös tukee kehitystä kohti kierto- ja hyvinvointitaloutta. Yksilötasolla myös säästät rahaa samalla kun teet merkittävän ympäristöteon. Sama pätee uudelleenkäytetyistä ja kierrätysmateriaaleista valmistettuihin tuotteisiin (jos näiden käsitteiden ero kiinnostaa suosittelen lukemaan Outi les Pyyn kirjoituksen aiheesta täältä).

 

Olin esimerkiksi itse tänään ostamassa äitini pyynnöstä hänelle uutta silityslautaa ja -rautaa, mutta kaupassa vilkaisin vielä tori.fin läpi, ja löysin sieltä lähes käyttämättömän paketin pilkkahintaan. Samoten löysin meidän mökille valtavasti erilaisia keittiötarvikkeita Kierrätyskeskuksesta. Molemmat teot pienensivät omaa henkilökohtaista ja läheistenikin materiaalijalanjälkeä. Kierrätyskeskuksesta saa muuten aina ostosten yhteydessä tietää, kuinka monta kiloa materiaalia on säästänyt ostamalla käytettyä heiltä uuden sijaan. Kirjoitin asiasta aikaisemmin täällä.

 

charles-etoroma-k78R0lDxd48-unsplash.jpgPhoto by Charles Etoroma on Unsplash

 

Jos siis haluat elää ekologisesti kestävämmällä tavalla, niin pyri ensisijaisesti karsimaan kuluttamistasi ja ostamaan kaikki tarvitsemasi second handina tai yrityksiltä, jotka tuottavat tarvitsemasi tavarat uudelleenkäytetyistä tai kierrätysmateriaaleista.

 

-Otso

Nollahukkaa podcastmuodossa

Niin vaan on melkein puolet tästä vuodesta jo kulunut. Täällä Nollahukka-blogin puolella on viime aikoina ollut hieman hiljaisempaa, mutta vain siksi, että olemme kokeilleet hieman uusia tapoja jakaa aatteitamme kestävämmästä elämäntyylistä. Meille mieluisammaksi tavaksi kehkeytyi puhuminen – podcast-muodossa koemme voivamme tuoda esille ajatuksiamme useammalta eri kantilta, antaa tilaa pohdiskelulle ja olettamusten esiin tuomiselle, sekä toisilta oppimiselle.

 

Tähän blogiin olemme koonneet podcastit, jotka olemme itse nauhoittaneet tai joissa olemme olleet vierailemassa.

 

Nollahukka-podcast

 

Ensimmäisessä jaksossa keskustelimme ilmastoahdistuksesta ja siitä, miten itse koemme päässeemme siitä yli. Toisessa jaksossa vastasimme Instagramin puolelta saamiimme kysymyksiin, kolmannessa jaksossa puhuimme vastuusta, ja neljännessä jaksossa keskustelimme ensimmäisen vieraamme Outi les Pyyn kanssa arvoista ja hänen kehittämästään arvohierarkia-konseptista. Jakso alla:

 

 

Studio Planet

Otso vieraili Metson sponsoroimassa ja Riku Rantalan juontamassa kestävämmän yhteiskunnan Studio Planet -podcastissa. Jaksossa keskustelemassa myös Helsingin yliopiston professori Atte Korhola, joka on tutkinut erityisesti ilmastonmuutosta ja ilmaston vaihteluja. Alla nosto ensimmäisestä jaksosta ”Missä mennään, planeetta?”

 

Vaikka ilmastomuutosta enää harva kiistää, on kuitenkin edelleen niitä, jotka vetoavat aina ilmastossa esiintyneisiin vaihteluihin. Miksi tämänkertainen muutos sitten on erilainen?

– Seuraavan jääkauden ennakoidaan tulevan noin 20 000 vuoden kuluttua, ja kaikkien muuttujien mukaan meidän pitäisi olla menossa kohti viileämpää vaihetta. Noin 150 vuotta sitten kehitys kääntyi kohti lämpimämpää, eivätkä luonnolliset vaihtelut selitä sitä. Ihminen on muuttanut maapallon ilmastoa aika radikaalisti, sanoo professori Korhola sarjan ensimmäisessä jaksossa.

Jaksossa vieraat ottavat myös kantaa paljon puhuttuun ilmastoahdistukseen. Molemmat tunnistavat oireet, mutta eivät enää tunne ahdistusta. He antavat omalla esimerkillään uskoa kaikille tämän parissa kamppaileville. Ohje on yksinkertainen. – Olen itse ollut hyvin syvällä siinä ahdistuksessa, mutta hyvin nopeasti huomasin, että toiminnan kautta se ahdistus lieventyy, kertoo Sillanaukee.

 

 

Rahariihi podcast

Rahariihi-podcastin jaksossa ”Mitä raha sinulle merkitsee?” jaksossa Otso ja Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilén keskustelevat rahan merkityksesta yhdessä juontajien Helka Miettunen ja Ilari Lehtinen kanssa. Jaksossa puhutaan myös mm. säästämisestä ja sijoittamisesta.

 

 

Nina & Tellu Rahamania vlogipodi

Rahamania-podcastin 33. jaksossa Aino kertoo siitä, miten hän eli vuoden ostamatta itselleen yhtään mitään. Aino jakaa tarinansa tästä no spend -vuodestaan ja siitä, miten hän sen ansiosta pääsi velattomaksi.

 

 

Mikä keskustelunaihe sua kiinnostaisi? Onko jokin kysymys, johon haluaisit meidän vastaavan joko keskustellen tai kirjoittaen? Kerro se meille kommenteissa!

-Otso & Aino

Pienempi on parempi

Kaupallinen yhteistyö: Niimaar (Ecosmol kierrätyskaluste saatu kokeiluun)

 

Nollahukka-koti – millainen se on? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Nollahukan tavoin se on jokaiselle yksilöllinen asia. Keskittyminen kestävämpiin ratkaisuihin on kuitenkin yhdistävä tekijä.

 

Nollahukka-ajattelu pätee kaikkiin kodintavaroihin ja myös asumismuotoon. Aikana jolloin ihmiset ympäri maailman (ja me täällä Suomessakin) kasvavissa määrin himoavat suuremman ja uudemman perään, ovat mielipiteeni alkaneet kääntyä vastakkaiseen suuntaan: miksen havittelisi pienempää ja vanhempaa?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Asumiseen liittyvän kulutuksen päästöt muodostavat WWF:n selvityksen mukaan kolmasosan jokaisen suomalaisen hiilijalanjäljestä. Se tarkoittaa noin 3000 kg CO2 ekvivalenttipäästöjä vuodessa. Suhteellisuuden vuoksi todettakoon, että globaalisti kestävä hiilijalanjälki olisi 1000kg/vuosi/henkilö. Pohjoisessa asuessamme on kodin lämmitys yksi suurimmista syyllisistä.

 

Mitä suurempi ja väljempi tila, sitä enemmän energiaa kulutamme lämmittämiseen ja sitä enemmän tavaraa meille mahtuu nurkkia asuttamaan. Ja kun vanhasta puhuin niin totean myös, että uudemmat rakennukset ovat usein energiatehokkaampia, kuin vanhemmat. (Tästä voin jakaa lisää ajatuksia toisessa postauksessa, sillä itse tykkään ja olen valinnut asua hyvin vanhassa rakennuksessa uudemman sijaan. Vanhaa valitessa täytyy vaan tehdä erilaisia ratkaisuja.)

 

Nollahukan myötä muodostunut yksinkertaisempi elämäntyyli teki ajatuksen pienemmässä tilassa asumisesta paljon luonnollisemmaksi, kuin loogiseksi seuraavaksi askeleeksi matkallani kohti kestävämpää elämäntyyliä. Kaikki järjelliset perusteet sille olivat jo olemassa: se on kestävämpää, se karsii turhaa kuluttamista, pakottaa positiivisella tavalla yksinkertaistamaan elämäntyyliä, ja se on halvempaa.

 

Minulle suuri oivallus oli tämä: vuokraa tai omistusasunnon lainaa lyhentäessä maksat jokaisesta neliömetristä – kannattaako oikeasti maksaa säilytystilasta turhille tai käyttämättömille asioille sen sijaan että käyttäisit sen rahan vaikka ruokaan tai palveluihin? Siksi en ole oikein ymmärtänyt julkista keskustelua ja joidenkin pöyristymistä ajatuksesta, että opiskelijat, yksinelävät tai miksei jopa perheetkin voisi muka asua huomattavasti pienemmissä kodeissa. Eikö kuitenkin tärkeämpää ole elämän mielekkyys, joka nousee muusta kuin siitä monenko neliön kokoiselle alueelle voi omistuksensa levittää? Luulen, että vanhat ja rajalliset käsitykset siitä millainen kodin pitäisi olla ja mitä muut ovat mieltä vaikuttavat ajatteluumme.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Jokainen asumistilasta vähennetty neliö nimittäin pienentää haitallista ympäristövaikutustasi. Se on suuri yksittäinen ekoteko, jonka useimmat meistä voivat tehdä ja jolla on merkittävät vaikutukset tulevaisuuteen. Se voi myös olla konkreettinen tapa auttaa löytämään itselle sopivia yksinkertaisen elämäntyylin ratkaisuja, jotka voivat lisätä koettua hyvinvointia.

 

Pienesti asuminen vaatii hieman enemmän suunnittelua ja vaivannäköä, varsinkin jos muuttaa suuremmasta pienempään. (Olen listannut loppuun muutaman videon pienistä asunnoista, jotka ovat inspiroineet minua ajattelemaan asumista eri näkökulmasta.) Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tämä vaiva on tulosten arvoista. Siksi jaankin omat ensivinkkini siihen, miten pienemmän tilan voi helpommin saada riittämään.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1. Pohdi tarpeitasi

Mieti ensitöiksi mitä kaikkea oikeasti tarvitset? Mitkä huonekalut, kodinkoneet ja -tavarat aidosti helpottavat arkeasi? Kannattaako esimerkiksi omistaa kookkaita huonekaluja tai erityiskoneita siltä varalta, että niitä joskus sattuisi tarvitsemaan?Minun pieneen kotiini ei esimerkiksi mahdu tavaroita, joita en ole käyttänyt yli vuoteen. Ne laitan eteenpäin kiertoon, jotta ne pääsisivät käyttöön jonkun toisen kotona.

 

2. Odota

Älä hanki tarpeelliseksi kokemaasi asiaa välittömästi, ellei sille ole polttavaa tarvetta. Odottaminen, tarpeen pohtiminen ja sopivan vaihtoehdon etsiminen auttavat tekemään kestävämpiä hankintoja. Asettamalla itselle vaikka viikon, kahden tai kuukauden odotusajan antaa mahdollisuuden tarkastella hankintaa ja pohtia sen todellista tarpeellisuutta. Tämän voi tehdä vähän kuin puolivahingossa pyrkimällä löytämään tavaran käytettynä.

 

3. Suosi monikäyttöistä

Monikäyttöiset esineet tekevät pienesti asumisesta huomattavasti helpompaa. Esimerkki hyvin pieneen tilaan sopivasta huonekalusta on mielestäni Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste. Laatikkoa voi käyttää kolmijakoisen kierrätysastian ohella sohvapöytänä, ruokapöydän tuolina tai penkkinä eteisessä. kyljelleen kumottuna se toimii pienenä hyllykkönä ja sohva- tai yöpöytänä. Kukaan ei arvannut, että kotonani jonkun aikaa ollut sohvapöytä itse asiassa sisälsi useamman kuukauden aikana kuluttamani kierrätyspakkaukset!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Monikäyttöisyys pätee moniin kodintavaroihin. Nykyisin myydään yhdistettäviä vesikalusteita (pesukoneen huuhteluvesi käytetään WC-pöntön huuhteluun), liikuteltavia hylly-, seinä- ja sänkyratkaisuja (tässä kiinnostava esimerkki kattoon hinattavasta sängystä), sekä muunneltavia huonekaluja. Nollahukan myötä olen alkanut ajatella tavaroiden käyttötarkoitusta vähintään yhtä paljon ellen enemmän kuin niiden esteettisyyttä. Tiedän, kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Ja niinhän sen pitäisi olla, että käyttötarkoitus menee kaiken edelle – vahva esteettisyyteen fokusoiminen on saattanut meidät tälle kestämättömien kulutustottumusten polulle.

 

On kuitenkin ollut innostavaa nähdä miten suunnittelijat ovat alkaneet ottaa kestävyysnäköulmia huomioon ja siten parantaneet tuotteiden laatua, monikäyttöisyyttä ja tuotantomenetelmiä. Kuvan Niimaarin Ecosmol on Harri Koskisen suunnittelema ja kokonaan Suomessa valmistettu kotimaisesta vanerista. Kaiken suunnittelun tulisi olla laadukasta, kestämään tarkoitettua ja vastuullisesti tuotettua. Ei ole olemassa päteviä tekosyitä sille, miksei tuotteita voisi niin valmistaa.

 

4. Valitse ikuista  

Ikuista ei ole olemassa, mutta sen ajattelu on auttanut minua valitsemaan kestävämpiä vaihtoehtoja pieneen kotiini. Olen ostanut vain sellaisia huonekaluja, joiden voin kuvitella muuttavan mukanani elämän edetessä. Meille myydään tänä päivänä niin paljon erilaisia halpoja ja tilapäisiä ratkaisuja, jotka ovat tehneet kodin sisustamisesta luonnonvaroja hurjasti kuluttavan harrastuksen. Kestävien, laatutavaroiden valitsemisen ensisijaisesti käytettynä ja välillä uutena auttaa muuttamaan trendiä kohti ympäristöystävällisempää suuntaa ja tukee kiertotaloutta. Halpaa ei ole tehty kestämään. Ellei kyseessä ole kirppikseltä sattumalta tehty laatulöytö.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

-Otso

 

Videoita

NEVER TOO SMALL

Debt-free Family Life in a Zero Waste, Plant Based Tiny House

Majestic off-grid cabin in the Japanese mountains

Lego-style apartment

Thoreauvian simple living

Vancouver dad raising 5 kids in city apartment

Transforming walls get 5 rooms from 1

Hukaton hummus (resepti)

Blogi on ollut hetken tauolla, kun mulla ja Ainolla on ollut uudet kuviot kehitteillä. Nollahukkaa puunataan paraikaa uuteen uskoon ja konseptia kehitellään  – sillä välin ajattelin kuitenkin jakaa teille reseptin, joka on potkaissut mun aamut käyntiin jo muutaman kuukauden ajan: paahdettu leipä kotitekoisella hummuksella, oliiviviipaleilla, tomaatilla ja ravintohiivalla.

photo5927197096778247481

Leipä, varsinkin juureen leivottu, on yksi mun lempiruoista. Ostan sitä omaan pussiin useimmiten Lidlistä, tai sitten pienemmistä leipomoista, joissa leipiä ei ole valmiiksi pakattu paperipusseihin, joissa on muovi-ikkuna. Oon ajatellut aloittaa uuden taikinajuuren, jotta alkaisin taas leipoa leipää itse. Kommentoi alle, jos sua kiinnostaisi lukea siitä!

Itse leivottu ja tuore leipä on hyvää sellaisenaan, mutta vielä parempaa levitteiden ja päällysteiden kanssa. Erilaisia levitteitä voi kuitenkin olla vaikea löytää ilman pakkausta. Margariinia ja voita voi ostaa paperin tyylisissä kääreissä, mutta ne ovat nykyisin useamman materiaalin sekoituksia, joiden kierrättämisestä en löytänyt selkeitä ohjeita HSYn verkkosivuilta. Olen löytänyt voita pakkauksetta kauppahallista, mutta suosin itse mieluummin kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Siksi valmistankin levitteen itse! Haluan kuitenkin vielä painottaa, että kasviperäisen levitevaihtoehdon valitseminen on ilmaston kannalta paljon parempi valinta, vaikka se tulisikin muoviin pakattuna. Mutta jatka lukemista, jos muovittoman vaihtoehdon valmistaminen kiinnostaa!

photo5927197096778247480

Erilaiset pavut ovat kasvipohjaista ruokavaliota syövän hyviä ystäviä. Ne on pakattu täyteen kuituja, proteiinia ja hivenaineita, joiden ansiosta ne pitävät nälän poissa pitkään. Pavut ovat myös todella halpoja sekä erittäin ilmastoystävällinen ruokavalinta – muistaakseni jopa Etelä-Amerikasta Suomeen lennätetyillä pavuilla on pienempi hiilijalanjälki kuin lähituotetulla liha- tai maitotuotteella. Kuivattuna ne säilyy käytännössä ikuisesti ja niistä voi tehdä kaikkea burgeripihveistä kakkuihin. Siksi mulla on aina jonkinlaisia papuja keittiössäni. (Mun kirjassa Zero Waste – jäähyväiset jätteille on lista kaiksita perusaineista, joita pidän keittiössä. Kirjan voi löytää Akateemisesta, Suomalaisesta ja e-kirjana mm. täältä, sekä tietysti kirjastosta!) Eniten käytän niitä levitteiden ja dippien tekoon – paras papu tähän on mun mielestä kikherne. Tässä postauksessa resepti herkulliseen valkopapupastaan!

photo5927197096778247478

photo5927197096778247483

photo5927197096778247475

Ostan papuja irtona Punnitse & Säästä liikkeistä, mutta myös purkitettuna esimerkiksi Lidlistä. Purkitetut pavut voi huuhtelemisen jälkeen käyttää välittömästi, kun taas kuivatut pavut pitää liottaa ja keittää ennen käyttöä. (Niin purkitettujen kuin keitettyjen papujen huuhteleminen ehkäisee ilmavaivoja.) Yleensä valmistan suuremman erän kuivattuja papuja jotakin ruokaa varten, josta käytän sitten osan levitteen valmistamiseen ja loput säilön joko jääkaapissa tai pakastimessa. Keitetyt pavut säilyvät jääkaapissa suljetussa purkissa noin 4 päivää.

Tähän levitteeseen on myös helppo käyttää erilaisia ”hukkatuotteita”, joita jääkaappiin monella meistä varmasti kertyy. Käytän tässä reseptissä esimerkiksi oliivipurkin liemen ja aurinkokuivattujen tomaattien öljyn pelkän veden ja oliiviöljyn sijaan. Niistä saa makua ilman mausteita ja samalla välttää hävikkiä. Onhan niistä liemistäkin kuitenkin jotain maksettu! Vesi ja oliiviöljy kelpaavat tietysti aivan yhtä hyvin, mutta suosittelen rohkeasti kokeilemaan näitä erilaisia liemiä ja öljyjä, mitä elintarvikkeiden ohella tulee.

photo5927197096778247482

photo5927197096778247489

photo5927197096778247484.jpg

Oon pidemmän aikaa haaveillut monitoimikoneesta, jolla voisin tehdä esimerkiksi tämän hummuksen nopeammin. En ole kuitenkaan vielä löytänyt hyvänlaatuista sellaista käytettynä, joten valmistan hummuksen käsivoimin morttelissa. Itse asiassa nautin siitä, kun saa rauhassa keskittyä hummuksen valmistamiseen käsin – hieman kuin meditoisi arjen ohessa huomaamatta. Käsin tehtynä säästää sitä paitsi energiaa ja olet enemmän kosketuksissa ruoan kanssa. Tällöin ainakin minä arvostan tekemääni ruokaa enemmän, jolloin myös siitä harvemmin aiheutuu hukkaa. Jos siis voit, niin suosittelen käyttämään lihasvoimaa kokkauksessa – voit saada siitä muutakin hyötyä kuin vain säästettyjä senttejä sähkölaskussa!

photo5927197096778247477photo5927197096778247476.jpg

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, en oikein seuraa tarkkoja reseptejä kun kokkaan. Olen halunnut opetella laittamaan ruokaa luottamatta liikaa ohjeisiin, vaan muokkaan niitä mututuntumalla sellaisiksi kuin itse haluan. Kannustankin sua kokeilemaan samaa, joten annan tässä vain suuntaa antavat määrät mun hukattomaan hummukseen. Näin voit tehdä siitä juuri sellaisen kuin itse haluat! Tähän reseptiin sopii muutkin pavut kuin kikherneet. Oon käyttänyt muun muassa valkoisia, punaisia ja mustia papuja tämän levitteen valmistamiseen.

photo5927197096778247487

Hukaton Hummus

n. 200–250 g keitettyjä papuja
1 valkosipulin kynsi
1 rlk tahinia
1-2 rlk öljyä
3-7 rlk nestettä
1-2 rlk sitruunanmehua
ripaus jauhettua juustokuminaa
suolaa ja pippuria maun mukaan
(maun mukaan muita mausteita/oliiveja/aurinkokuivattua tomaattia/punajuurta/jne.)

Murskaa valkosipuli suolan kanssa tahnaksi. Lisää pavut ja murskaa ne kunnes kokonaisia papuja ei enää näy. Lisää loput ainekset ja jauha/sekoita seosta kunnes tahna on tarpeeksi sileää omaan makuusi. Lisää vettä pari ruokalusikallista kerrallaan, jos tahna on vielä liian paksua. Käytä sellaisenaan levitteenä tai tarjoile dippinä lorauttamalla päälle hieman öljyä ja ripottelemalla päälle mieluisia mausteita. Säilyy suljetussa lasipurkissa jääkaapissa noin viikon.

photo5927197096778247485

Ne tärkeimmät tarpeellisuudet

Aloittaessani nollahukka-tavoitteeseen pyrkimisen tein muutamia todella yksinkertaisia päätöksiä välttääkseni turhan kaatopaikkajätteen aiheuttamista. Huomasin nopeasti, että salaisuus jätteettömään arkeen todellakin piilee arkipäiväisissä ja pienissä teoissa, joilla on pitkällä aikavälillä merkittävä vaikutus. Nykyään nämä arkiset valinnat tulevat luonnostaan, mutta alussa minun piti tietoisesti ja jatkuvasti muistuttaa itseäni ottamaan termari ja kangaskassi mukaan.

Alle olen listannut viisi vinkkiä, joiden koen auttaneen minua arkisen roskan ja kertakäyttökätteen vähentämisessä.

  1. Lopeta muovipullojen ja kertakäyttöastioiden ostaminen/käyttäminen. Sijoita mieluisaan termosmukiin ja juomapulloon (ellei sellaisia jo löydy kotoa), ne maksavat itsensä takaisin yllättävän nopeasti ja ympäristökin kiittää!
  2. Ota mukaan omat aterimet tapahtumiin, joissa on ruokaa tarjolla. Näin voit välttää muovisia kertakäyttöaterimia!
  3. Lopeta muovipussien ostaminen. Pidän aina mukanani kangaskassia tai kahta, niin ettei edes heräteostoksia tehdessä tule kiusausta ostaa ympäristölle haitallista muovipussia.
  4. Vaihda muovinen hammasharja  bambuiseen/puiseen. Se toimii aivan yhtä hyvin kuin muoviset hammasharjat eikä hammaslääkärikään valita, kunhan muistat harjata purukalustosi kahdesti päivässä!
  5. Kokeile tehdä jokin hygieniatuotte itse! Tässä ohje kotitekoiseen deodoranttiin.
  1. Ensipäätökseni oli tosiaan lopettaa muovipullojen, kertakäyttömukien ja –aterinten osto sekä käyttö. Tämä osoittautui helpoksi, kun kotoa löytyi kaikki tarpeellinen näiden korvaamiseen: termosmuki, lasinen juomapullo ja normaalit aterimet.

Lempitermoksen tittelistä kamppailevat Nespresson 0,345l ja Steltonin 0,2l termari. Molemmat ovat tyylikkäitä omasta mielestäni, eivätkä vuoda tipan tippaa! Ne ovat sitä paitsi suhteellisen edullisia: Nespressosta maksoin n. 20€ jollain etukupongilla ja Steltonin matkamukista 19,90€. Suosittelisin ehkä Nespressoa enemmän, koska muki on kokonaan terästä, kun taas Stelton on sisältää huomattavasti enemmän muovia. Älä kuitenkaan turhaan osta uutta mukia, jos sellainen jo löytyy kotoa! Käytä ensin se, minkä jo omistat.

img_6267Molemmat ovat maksaneet itsensä takaisin jo aikaa sitten. Laskeskelin yhtenä päivänä ruotsinkurssin esitelmää varten paljonko olen vuodessa säästänyt pelkästään ostamalla sitä omaan termariin koulun kahvilasta: 70€ vuodessa! Laskemalla mukaan vielä säästöt, joita on kertynyt oman kahvin mukaan ottamisesta kotoa, niin voin kyllä hyvin mielin välillä käydä noissa Punavuoren trendikkäissä (lue: hervottoman kalliissa) kahviloissa nauttimassa kupillisen etiopialaista aeropress-laitteella haudutettua kahvia.

img_6265

Aikaisemmin käytin usein muovisia juomapulloja muutaman kerran, ennen kuin ne saivat syöksyä pullonpalautusautomaatin syövereihin. Vaikka ”kierrätinkin” näitä muovipulloja, niin olivat ne kyllä aikamoisia luonnonvarojen haaskaajia. Kun vuosi sitten Hulluilta Päiviltä tarttui mukaan Frooshin 1l smoothiepullo, tuli yksi aamu mieleeni, että ”tämähän on täydellinen juomapullo!” Nautittuani sen hedelmäisen sisällön, irrottelin etiketit pullosta ja se alkoi kulkea mukanani vesipullona koulurepussa. Eikä siinä vielä kaikki! Todettuani lasipullojen monikäyttöisyyden kertyi niitä lisää, ja olen käyttänyt niitä tomaattikastikkeiden, itsetehtyjen kasvislienten sekä esim. kotitekoisen Glögin säilytykseen ja kuljetukseen. Nyt minulla on erikseen kaksi lasista pulloa juomille ja kaksi kastikkeille ja liemille.

img_6264

Termosmuki ja juomapullo maksavat itsensä takaisin kyllä yllättävän nopeasti ja saat nauttia kylmistä ja lämpimistä juomista hyvällä omatunnolla, ja vielä tyylikkäästi! Termosmuki toimii kätevästi myös vesipullona esim. lennoilla tai vaikka töissä, jos laukkuun ei satu mahtumaan kahta eri pulloa. Sen kun kahvin/teen hörrpimisen jälkeen käyt täyttämässä termarin lähimmällä vesipisteellä, jolloin se tulee samalla huuhdeltua puhtaaksi!

  1. Seuraava saattaa kuulostaa hieman tylsältä, mutta on sekin uskomattoman helppo kikka jätteen vähentämiseksi. Nappaa mukaan aterinlaatikosta haarukka, jos olet lähdössä jonnekin, missä teidät olevan ruokaa/naposteltavaa tarjolla. ”Sporkki” (haarukan ja lusikan yhdistelmä) on vielä kätevämpi! Arkisin en yleensä kanna laukussa mukanani haarukkaa/lusikkaa, mutta jos olen menossa johonkin ruokatapahtumaan tai seminaariin, niin nappaan sellaiset mukaan, käärin ne pellavaliinaan tai paperipussiin, ja sujautan kangaskassiin tai takin taskuun. Ei sitten tarvitse sormin napostella erinäisiä herkkuja tai käyttää niitä ties mille haitallisia muoviaterimia.
  1. Kolmanneksi päätin lopettaa muovipussien kuluttamisen. Tämäkin osoittautui helpoksi, kun eteisen kaapissa roikkui noin 7 kangas- ja kestokassia. Aluksi oli hieman vaikeaa muistaa aina ottaa kangaskassi mukaan ovesta ulos lähtiessä, mutta kyllä siihen nopeasti oppi. Jos kangaskassi jäi aamulla kotiin, menin ensin hakemaan sellaisen kotoa ennen lähi-Ässään tepastelemista. Näin tuli samalla tarkistettua mitä jääkapista jo löytyi ja ruokahävikin määrä kääntyi myös laskuun!

Täysin en ole onnistunut muovipusseja välttämään. Esimerkiksi kesällä käydessäni torilla ostamassa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä oli yhdessä kojussa aina tarjolla ”kakkoslaadun” kasviksia (niitä hieman nuutuneita/tummuneita, joita ei kauniiden kasvisten joukosta valita) valmiiksi pakattuina euron pusseissa. Hinta-määrä -suhde oli sen verran hyvä, etten opiskelijana voinut olla ostamatta ainakin viittä pussillista silloin, kun niitä oli tarjolla. Ulkonäöstään huolimatta nuo kasvikset olivat täysin syötäviä! Ainoa miinus olivat ne ohuet kertakäyttöiset muovipussit, joihin kasvikset oli valmiiksi pakattu. Ajattelin kuitenkin asian niin, että säästin ruokahävikkiä ostamalla pois ne ”rumat” vihannesraukat. Ruokahävikin ilmastovaikutus on kuitenkin yksittäistä muovipakkausta suurempi.

Nykyään minulla onvarmuuden vuoksi aina mukana 1-2 kangaskassia jokaisessa laukussa. Joskus saattaa olla mukana myös pieniä (uusiokäytettyjä) paperipusseja, joihin voi laittaa esimerkiksi hedelmiä tai muita irtotuotteita.

Monet kuitenkin käyttävät kauppojen muovikasseja myös roskapusseina, mikä sinänsä lasketaan kierrätykseksi, mutta monet meistä ostavat sen lisäksi vielä erikseen roskapusseja rullakaupalla. Tätä kirjoittaessa on minulla vieläkinkaapissa yli vuosi sitten ostamiani muovipussirullia, jotka aion käyttää loppuun. Poltettavaksi ne päätyvät tavalla tai toisella. Niiden loputtua roskien vieminen sujuu kätevästi pelkän roska-astian avulla! Siis käyttämällä pelkästään sitä laatikkoa, mihin ne pussit laitetaan. Useimmissa on kahvakin, jolla saa astian helposti kannettua roskakatokseen ja sisällön kaadettua roska-astiaan. Ei niitä muovipusseja ihan oikeasti tarvita. Tulee ohessa muutama terveellinen lisäaskelkin otettua, kun vie roska-astian takaisin kotiin sen tyhjentämisen jälkeen, jos on ollut tapana viedä roskat menomatkalla johonkin.

img_6263

Yksi kangaskassi mahtuu aina mukaan koulu-, työ- tai salikassiin. Kun sellainen on valmiiksi mukana, ei tarvitse muovipussin valitsemista edes miettiä! Myös paperipussit kestävät yllättävän kauan, kun ne säilyttää taiteltuina. Ei tarvitse siis myöskään käyttää niitä ohuimpia muovipusseja hedelmien punnitsemiseen!

  1. Luovuin hammasharjoista. Siis niistä muovisista. Ennen ei tullut edes mietittyä, kuinka paljon jätettä yhdestä todella tarpeellisesta hygieniatuotteesta aiheutuu, kun itse harja on valmistettu 100% kierrätyskelvottomasta muovista. Myyntipakkauksesta puhumattakaan.

img_6262

Nykyään käytän maatuvia bambuhammasharjoja, joita löytyy ainakin Ruohonjuuri ja eko-liikkeistä. Harjat tulevat myös kierrätettävistä materiaaleista valmistetuissa suojapakkauksissa, joten hygieenisyyskin on kunnossa. Harjan tultua elinkaarensa loppuun voi sen heittää suoraan biojätteisiin. Harjakset on kuitenkin tehty nailonista, joten ne kannattaa irrottaa pihdeillä ennen kompostiin heittämistä. Harjakset joutuvat sekajätteeseen, ellei paikallinen jätehuoltosi hyväksy niiden lisäämistä muovinkierrätykseen.

img_6261

Huom: Bambuharjojen kohdalla on turha pelätä tikkujen saamista hampaiden pesun yhteydessä. Minua tämä mietitytti ja jännittikin aluksi, mutta nyt melkein vuoden käyttökokemuksella voin kertoa, ettei niistä mitään irtoa. Lisäksi ne toimivat aivan yhtä hyvin, kuin kalleimmat muovihammasharjat kaikkine erityisominaisuuksineen. Harjaustavalla on loppupeleissä harjaksen ominaisuuksia suurempi merkitys. Hampaiden harjaukseen käyttökelvottomia harjoja voi vielä käyttää esimerkiksi siivoukseen tai kenkien puhdistukseen, ennen niiden pois heittämistä!

  1. Oman deodorantin tekeminen, josta kirjoittelinkin jo aikaisemmin.

Huomasin nopeasti alkaneeni miettiä arkipäiväisten tekojen ja valintojen merkitystä paljon syvällisemmin alettuani seuraamaan näitä ”ohjeita”. Enää ei tule edes mieleen käyttää muovipusseja tai ostaa pullotettua vettä (Suomessa ainakaan). Myöskin kaupoilla käydessä tulee ostovalintoja mietittyä enemmän henkilökohtaisten arvojen ja kestävyyden kannalta. Esimerkiksi ostin aikaisemmin lähes viikottain uusia vaatteita, kun halusin pukeutua tyylikkäästi ja trendikkäästi. Nykyään ostan pääsääntöisesti käytettyjä vaatteita. Uusia ostaessa vertailen vaatteiden alkuperää, tuottajaa ja materiaalia, ja sijoitan mieluummin johonkin kestävämpään ja kotimaiseen vaihtoehtoon halvan massatuotannon sijasta. Sama pätee elintarvikkeisiin ja muihinkin tarpeisiin!

Vaikka nämä teot saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä globaalilla tasolla, uskon, että meillä kuluttajilla on oikeasti voima muuttaa vallitsevaa kulutusmallia huomattavasti kestävämpään suuntaan – juurikin omien ostovalintojemme kautta. Suoraan emme pysty vaikuttamaan taloudelliseen valtapeliin tai politiikkaan, mutta loppujen lopuksi me päätämme, että mikä on okei ja mikä ei; omien (kestävien) valintojen avulla!


When I decided to go Zero Waste, I made some simple decisions that would steer my daily choices in regard to different actions. Here I’ve made a short list of the first few things I decided to do in my effort to minimize the amount of trash that I produce daily. These are simple, and efficient, little things to try out and do if you wish to cut back on your waste as well!

  1. Stop buying bottled water/drinks and single-use cups and mugs. Invest in a thermos mug and reusable bottle that you really like. They will pay themselves back pretty quickly and you’ll be stylish. And sustainable of course!
  2. Start bringing your of fork, or better yet spork, to events where you know food is being served. The you won’t have to use that harmful and unrecyclable plastic cutlery!
  3. Stop buying plastic bags. Also give up those thin bags that they give out for free by the fruit and vegetable isles! Make a habit of carrying a canvas bag or two with you always. They don’t take up much space and you won’t have to resort to buying trash (bags)!
  4. Swap your toothbrush for a recyclable one! These Humble Brush bamboo toothbrushes are a great choice for you, and the environment!
  5. Try making your own hygiene products, like deodorant! You’ll skip on all of the nasty ingredients and unnecessary packaging, but still get the benefits!

What I noticed quickly after starting to live by these ”rules”, was that my appreciation for food and other goods increased exponentially. Earlier I used to shop for new clothes almost weekly and just throw out the old ones. I also didn’t care if some food items had gone bad in my fridge and I had to throw them out. I could alway buy new ones, right?

Now, however, I consume more consciously and with waste in mind. I no longer buy cheap clothing just for the sake of being trendy, or buy extra food without checking my fridge first. I don’t see these things as just sources of energy or disposable goods, rather I have an appreciation for the raw materials and the work that has been put into making said goods.

Even though these actions may seem futile on the grand scheme of things, I truly believe that these kind of individual choices and actions will have an effect on susatinability related issues on the long run. We can’t directly change the power dynamics of our global economy and politics, but we can live by example, as individuals. Ultimately it’s us who have the final say in what goes, through our daily choices!