Roskapurkki on erinomainen haaste – ei elämäntapa

Olen tullut lopputulokseen, että “roskapurkki” on loistava haaste, mutta pitkäkestoisen kestävämmän elämäntyylin kannalta meidän kannattaa keskittyä edistämään kiertotaloutta. Tämä kirjoitus on jatkoa jutulle, jossa kerroin eroavani roskapurkistani. Voit lukea sen täällä. Kirjoitin myös toisen jutun siitä, miten Nollahukka on tästedes kiertotalouselämäntapa. Voit lukea sen täällä.

 

 

Tällä kirjoituksella haluan hieman purkaa ajatuksiani zero waste -elämäntyylistä ja siihen liittyvästä roskapurkki-konseptista. Keskeisin asia on se, että koen roskapurkin kanssa elämisen, eli  yksilötasolla jätteettömyyteen pyrkimisen rajoittavana tavoitteena, kun taas kiertotalousajattelun mukaan sen pitäisi olla yksi elämäntyylin sivuvaikutuksista.

 

 

Zero waste -elämäntyyli nousi Yhdysvalloista, missä jätteenkäsittely ja kulutustottumukset ovat hyvin erilaista kuin meillä Suomessa. Roskapurkkikuvasto myös lähti leviämään, sillä se on mediaseksikäs ja huomion kiinnittävä asia. Halusin itsekin lähteä kokeilemaan sitä nähdäkseni kuinka pitkälle zero waste -elämäntyylin voisi viedä Suomessa. Tällaisia kokeiluja siitä, miten pitkälle kestävään elämäntyyliin liittyviä asioita voi viedä tarvitaan, sillä ne osoittavat mikä on mahdollista. Ellemme kokeile ääripäähän menemistä emme todennäköisesti edes päädy puolitiehen. Kestävä elämäntyyli ei kuitenkaan ole kestävä, ellei löydä tapaa toteuttaa sitä pitkällä aikavälillä. Bad pun intended.

 

 

Looginen ja tärkeä asennoituminen jätteeseen siellä missä et pysty kierrättämään tai vastuullisesti käsittelemään jätteitä kuten muovi-, lasi- tai metallipakkauksia on kieltäytyä niistä. Meillä asiaa täytyy mielestäni tarkastella eri kantilta, koska meillä taas on mahdollisuus kierrättää kaikkia näitä ja muitakin jakeita (ainakin suhteellisen hyvin). Sen myötä määritelmästä mitä jäte/roska zero waste -ajattelussa on tulisi mielestäni keskustella enemmän. Varsinkin, jos haluamme edistää vähähiilistä elämäntapaa.

 

 

Aloitin omat kestävän elämäntavan kokeiluni Yhdysvalloista rantautuneella zero waste -ajattelulla, joka oli vahvalla muovikriittisyydellä maustettua. Ne veivät pitkälle: karsin kertakäyttöisten pakkausten ja tavaroiden kuluttamista, karsin kulutustani huomattavasti siitä mitä se ennen oli, ja aloin ostaa kaiken tarvitsemani minkä vaan löydän käytettynä uuden sijan. Parin vuoden kuluessa pääsin niin pitkälle, että pienen roskapurkin ottaminen käyttöön sekajäteastiana tuntui luonnolliselta, tarpeeksi haastavalta seuraavalta askeleelta. Olin jo kieltäytynyt siitä mitä en tarvitse, karsinut sitä mitä tarvitsen, alkanut käyttää uudelleen ja korjaamaan omistamiani asioita, kierrättämään paremmin ja kompostoimaan loput.

 

 

Matkallani aloin kuitenkin oppia enemmän mm. kulutukseni hiili-, vesi- ja materiaalijalanjäljestä, mikä laajensi ajatteluani siksi, mitä aloin kutsua omassa elämässäni Nollahukaksi: kaikkea hukkaa minimoivaksi elämäntavaksi. Kirjani “Zero Waste – jäähyväiset jätteille” sai nimensä siitä, kun kirjoittaessani keskityin enemmän kosketeltavan roskan minimoimiseen ja yhteiskunnassamme edelleenkin valloillaan olevien roskaavien tottumusten tarkasteluun siitä näkökulmasta johon pystyin: yksilön silmin. Esiin nousi kuitenkin ristiriitoja zero waste ja vähähiilisten vaihtoehtojen välille. Näistä yleisin on muoviset muovia sisältävät elintarvikepakkaukset.

 

 

Haastettuani itseni elämään vuoden 0,5l roskapurkin kanssa aloin pohtia tämän elämäntyylin vaikutuksia laajemmin. Siitä oli ollut minulle henkilökohtaista hyötyjä: ilmastoahdistus helpotti, rahaa säästyi ja koin eläväni arvojeni mukaisesti. Toisaalta se myös hankaloitti asioita: koko vuoden sekajätteiden mahduttaminen pieneen lasipurkkiin vaatii vaivannäköä ja työtä sekä itsekuria, johon uskon että jokainen meistä pystyy jos vaan niin päättää, mutta johon en usko valtavirran oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti siirtyvän sekä pitäytyvän. Se myös alkoi vaikeuttaa päätöksentekoa elämäntilanteen muuttuessa. Roskapurkista oli tullut itselleni päämäärä, vaikka sen piti olla vain sivutuote.

 

 

Olen edelleen sitä mieltä, että meidän kaikkien tulisi ehdottomasti tarkastella kulutustottumuksiamme edes kokeilumielessä ja ymmärtää, ettemme voi jatkaa turhan ja yltiöpäisen kertakäyttökulttuurin lietsomista kaikessa takeaway-kupeista jopa kodintavaroihin. Samoten olisi hyvä kriittisesti pohtia omaa kulutustaan ymmärtääkseen mikä oikeasti tuottaa hyvinvointia: tavarat vai kokemukset? Roskapurkki-haasteesta olisi mielestäni hyötyä jokaiselle niin kotiarjessa kuin työpaikoillakin (eikä vaan kahvihuoneessa vaan johtoryhmien kokouksissa, joissa päätetään siitä miten organisaatio kokonaisuutena toimii ja miten liiketoimintamalleja kehitetään). Suosittelen kokeilemaan sitä kuukauden, puolen vuoden tai pidemmänkin aikaa – niin kauan kuin se tuntuu tarkoituksenmukaiselta.

 

 

Haluan kuitenkin painottaa, ettei Nollahukkaa pidä ajatella elämäntyylinä, jossa jätteiden mahduttaminen roskapurkkiin olisi päämäärä. Pieni määrä sekajätettä tulisi olla Nollahukka-elämäntyylin seuraus. Siksi roskapurkki on haasteena erinomainen tapa pistää omat kulutustottumukset testiin. Sen ei kuitenkaan kannata antaa määrittää sitä, miten hyvin elät Nollahukkaa todeksi, jos se on tavoitteesi.

 

 

-Otso

 

Advertisement

12 kuukautta ilman roska-astiaa

Nyt on selonteon aika. Kahden instapostauksen ja aikaisempien blogikirjoitusten (tässä ja tässä) jatkeeksi kerron tänään mitä kaikkea roskapurkissani oikein on ja mitä sinne ei päätynyt. Kiitos kaikista kysymyksistä ja kommenteista, joita olette jättäneet aiempiin julkaisuihin – toivottavasti tästäkin herää keskustelu!

 

Mun vuoden 2018 roskapurkissa on siis kaikki se jäte, josta en voinut kieltäytyä, jota en voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida. Toisin sanoen kaikki vain poltettavaksi kelpaava sekajäte.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kierrätettävää materiaalia kuitenkin kulutin viime vuoden aikana, mutta sitäkin niin vähän kuin vain olosuhteiden mukaan oli mahdollista. Vein kierrätettävät pakkaukset lajitteluun ensimmäistä kertaa 2018 huhtikuun puolenvälin jälkeen. Loppuvuoden kierrätettävät jakautuivat kahteen tyhjennyskertaan, joista toinen oli tämän vuoden helmikuun alussa. Pyrin siis aktiivisesti myös kierrättämään niin vähän kuin mahdollista suosimalla kestopakkauksia ja pakkauksettomia vaihtoehtoja. Nollahukka ei minulle tarkoita roskatonta elämää, vaan resurssiviisasta, ilmaston ja ympäristön huomioonottavaa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää elämäntapaa.

 

 

IMG_3344

Kaikki kierrätettävä materiaali 2018 alusta saman vuoden huhtikuun puoleen väliin asti.

 

 

Nollahukkaelämä ei minulle myöskään tarkoita muovitonta elämää, kuten olen aikaisemmin kertonut. Pyrin silti välttämään kaikkea muovia niin pitkälle kuin mahdollista, sillä se on materiaalina käytännössä luotu polttouuniin – sitä ei voi kierrättää kuin muutaman kerran, kunnes se vääjäämättä kelpaa vain tuhottavaksi. Sen lisäksi muovin kaikkia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisterveyteen yhteydessä muihin aineisiin ei vielä kunnolla tunneta – seuraan omassa elämässäni ja siten Nollahukka-ajattelussa varovaisuusperiaatetta (englanniksi ”precautionary principle”) ja pyrin minimoimaan altistumiseni erilaisille muoveille ja keinokuiduille omassa kodissani. Roskapurkissani on siis kaikki se muovi, jota en pystynyt kierrättämään. Perusteluni sille miksi vielä kulutan joitain kierrätettäviä muovipakkauksia on seuraavat:

 

1. Seuraan kasvipohjaista lähi- ja sesonkiruokiin perustuvaa ruokavaliota niin ilmasto-, terveys-, kuin eettisistä syistä. En osta tai kuluta lihaa, muuta kuin sukulaisteni kalastamaa kotimaista järvikalaa (sitäkin yhdellä kädellä laskettavan verran kertoja viime vuonna). Kulutan maitotuotteita ja muita eläinproteiineja hyvin harvoin, silloinkin pääsääntöisesti hävikin vähentämiseksi. Oman terveyden ja jaksamisen varmistamiseksi (opiskelu ja työ vaatii aivotyötä, urheilen keskimäärin kolmesti viikossa ja liikun paljon jalan tai pyöräillen) kulutan siis kotimaisia kasviproteiinivalmisteita ja myös esimerkiksi luomutofua, joita ei vielä voi löytää pakkauksetta. Kulutan niitäkin säästeliäästi. Joitain näistä saatuja muovipakkauksia olen käyttänyt uudelleen mm. taimien kasvattamiseen, loput ovat päätyneet suoraan kierrätykseen.

 

2. Pelastan ruokaa päätymästä hävikiksi, vaikka se olisikin pakattu muoviin. Ruoan hiilijalanjälki on merkittävästi itse pakkausta suurempi, joten kokonaisvaltaisen ilmastovaikutuksen minimoimiseksi olen valmis välillä tuomaan kotiini muovipakkauksia sekä vähentääkseni hävikkiä että säästääkseni siten rahaa. Esimerkiksi naapurini pystyy pelastamaan ruokaa päätymästä hävikiksi oman työpaikkansa kahvilasta. Hän tuo pelastettua ruokaa meille naapureille välillä kestopakkauksissa ja toisinaan muovipusseissa. Usein hän ottaa pussin uudelleen käyttöön, mutta välillä ne jäävät minulle.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tässä kuvassa näkyvät ne muovipussit, jotka olen hävikkiä vähentämällä kerryttänyt vuoden 2018 aikana. Kuusi ohutta hevipussia (torilta valmiiksi pakattujen hävikkikasvisten tai naapurin hävikkileipien ja -leivonnaisten mukana tulleita), pari leipäpussia (@ravintolaloop’ista ilmaiseksi mukaan saatuja), ja muutama pieni pakastepussi (toisen mummon kesällä pakastamista marjoista). Nämä pussit eivät päätyneet purkkiini, sillä kassi-info.fi:n ja HSY:n jäteoppaan mukaan pussit voi lajitella muovinkeräykseen. Säilytän niitä kuitenkin vielä yrittääkseni löytää niille uusia käyttötarkoituksia.

 

Toinen ”jäte”, josta on tullut useampia kysymyksiä on siivousjäte. Puhuin tästä siivoukseen keskittyvässä Insta-tarinaketjussa alkuvuodesta (voit löytää sen tilini @otsosillanaukee kohokohdista), mutta kertaan pääkohdat tässä vielä uudestaan. Omistan imurin, jota käytän noin kerran kaksi kuukaudessa. En ole joutunut vaihtamaan pölypussia vielä kertaakaan viimeisen kahden vuoden aikana, kun minulla on nykyinen imurini ollut käytössä. Tuo pölypussi kuitenkin päätyy täytyttyään sekajätteeseen, sillä sen sisuksissa on joukossa lasinsiruja muutamasta rikkoutuneesta juomalasista ja lasipurkista.

 

Yritän pitkittää pölypussin käyttöikää siivoamalla välillä nurkat harjalla ja rikkalapiolla. Nämä pölyt kippaan taloyhtiön pihakompostiin muun kompostin, hiusten ja leikattujen kynsien mukana. Teen näin siksi, että olen pyrkinyt minimoimaan kaikki keinokuidut ja -materiaalit kodistani – valtaosa tästä on siis luonnonkuituja ja ulkoa sisälle kulkeutunutta pölyä. Biojätekeräykseen näitä ei voi laittaa, mutta haluan päästää kaikki ne biohajoavat aineet mitkä vaan voin takaisin kiertoon oman kompostin kautta. En usko kodistani kertyvän pienen pölymäärän lisäävän luonnon keinokuitu- ja mikromuovipitoisuutta merkittävissä määrin, sillä niitä erittyy kotiemme ulkopuolella suuret määrät mm. liikenteestä ja luontoon päätyvistä roskista sekä hulevesistä. Meiltä jokaiselta tippuu hiuksia ja vaatteista lähtee pölyä luontoon muutenkin ollessamme ulkona ja julkisissa tiloissa. Mikromuoveja ja -kuituja on jo sitä paitsi kaikkialla luonnossa. Suuri teko, jonka jokainen voimme tehdä, on aktiivisesti vähentää niiden kuluttamista kieltäytymällä turhasta muovista ja suosimalla luonnonmateriaaleja.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Purkissa on siis kaikki vain poltettavaksi kelpaavat jätteeni vuodelta 2018, joista en ole voinut kieltäytyä, joita en ole voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida kotikompostissa. Kierrätettäviä materiaaleja kulutin, mutta niitäkin niin vähän kuin mahdollista, varsinkin (100% kierrätettävää) muovia.

 

Kommentoi alle, jos jokin asia jäi vielä mietityttämään!

 

-Otso

Roskaton piknik

Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa piknikillä, vaikka ehdinkin suurinpiirtein vain piipahtamaan paikan päällä. Zero Waste Finland ry järesti eilen ensimmäsitä kertaa roskattoman piknikin, jonne oli kaikille avoin kutsu. Oli aivan mahtavaa päästä tapaamaan uusia tuttavuuksia ja muita, joita Nollahukka kiinnostaa. Musta on upeeta, että ihmiset taustasta riippumatta voivat tulla yhteen nauttimaan kesäisestä sunnuntaista hyvän ruoan äärellä – ja vielä ilman turhaa roskaa! Paikalla olivat myös mm. Paula Trashless-blogista, Roskavallankumouksen Emilia ja Roskapuhetta, sekä ranskalainen Justine, joka on tullut takaisin Suomeen tehdäkseen dokumettiprojektia Zero Waste -elämästä. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupunkikulttuurin ja jonkinlaisen “kansalaistoiminnan” lisääminen on alkanut kiinnostaa mua enenevissä määrin viime aikoina. Helsingissä on avoin Facebook ryhmä nimeltä Lisää kaupunkia Helsinkiin, jossa kaikki halukkaat voivat jakaa ja kommentoida kehitysideoita ja jakaa tietoa kaupungissa tapahtuvista hankkeista. Tavoitteena on lisätä korttelielämää, kivijalkaliikkeitä ja korttelipuistoja. Toinen tapa kehittää kaupunkikulttuuria on lisätä yhteisöllisyyttä asukkaille. Avoimen piknikin järjestäminen on yksi tapa tehdä sitä. Kiitokset Zero Waste Finlandille siitä, että olette uskaltaneet ottaa ensimmäisen askeleen ja alkaa järjestää erilaisia Nollahukka-arvojen mukaisia tapahtumia! Unohdan itse usein, etten ole yksin omien ympäristö- ja yhteiskuntahuolien kanssa. Meitä on monia, ja useampia kuin itse muistan aina kuvitella. Joukossa on voimaa, ja se huojentaa. Kunhan me vaan kokoonnumme yhteen, voimme saada aikaan suuriakin muutoksia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nollahukka tarjoaa puitteet oman elämän ja myös yhteiskunnan muuttamiseen yksi askel kerrallaan. Meidän täytyy vaan rohkeasti alkaa puhua aiheesta, tehdä muutoksia ja tuoda niitä esille kaikissa elämän osa-alueissa. Me ollaan Ainon kanssa keskusteltu Herttoniemi Block Partyn ympäristötiimin kanssa siitä, miten roskien vähentämisestä festareilla voisi viestiä, ja mulla on agendalla järjestää Nollahukka-pihajuhlat naapureille sekä ystäville. On myös ollut hienoa lukea, että esimerkiksi Flow Festival on ottanut tavoitteekseen ilmastovaikutuksensa minimoinnin – tavoitteena on esim. pitää hiilijalanjälki nollassa ja käyttää 100% käytettyjä materiaaleja. Kaikki lähtee siitä, että vaan päätetään edes yrittää tehdä asioita eri tavalla. Toivon mukaan vastuullisemmalla sellaisella. (Flow festareilla voi myös bongata Nesteen Nolla-mökin, jonka sisällä voi käydä selaamassa mun kirjaa Zero Waste – jäähyväiset jätteille!)

Tapahtumissa voi positiivisella tavalla esitellä omaa arvomaailma muille, mikä toivottavasti herättää keskustelua ja pohdintaa. Vasta kun joku herättää ajatuksen jätteiden vähentämisestä (tai elämän yksinkertaistamisesta) ja sen hyödyistä toisen päässä, voi matka esimerkiksi kohti Nollahukkaa ja kestäväpää elämäntapaa alkaa. Eikä tapahtuman tarvitse olla iso – haasta sun kaverit auttamaan jätteettömien piha- tai puistojuhlien järjestämisessä, ja aseta synttärijuhlien tavoitteksi, että kaikki roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin! Mitä jos seuraavissa bileissä olisi teemana pukeutua käytettynä ostettuihin vaatteisiin 100% oman tyylin mukaan? Tai että kaikki lahjoittavat yhden oluen hinnan verran rahaa johonkin synttärisankarin valitsemaan hyväntekeväisyyteen? Mahdollisuuksia on lukemattomia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta takaisin piknikiin. Mun valmistautuminen tapahtui hieman muiden kiireiden lomassa, ja tajusin ettei piknikille lähteminen juuri vaadi sen enempää ajattelua kuin arkeen valmistautuminen. Nämä asiat heitin reppuun:

  • Oman vesipullon
  • Termarin (just-in-case)
  • Lasirasian
  • Kangasliinan
  • Vahakääreeseen käärityn voileivän
  • Pussillisen herneitä
  • Uudelleen käytettävän istuinalustan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki mahtui mun käytettynä ostettuun Kånkeniin ja paikan päälle pääsi helposti pyörällä. Multa on usein kysytty, etteikö kaikki ne tavarat, joita mä kannan mukana vie hirveästi tilaa ja eikö laukku paina ihan liikaa. Vastaus tähän on, että vain kerran reilun kahden ja puolen vuoden aikana olen kironnut repun painoa, ja se oli silloin kun jouduin kantamaan kaiken lisäksi kolme kurssikirjaa ja läppärin kotiin, samalla kun lähdin viikonlopuksi pois kaupungista. Lyhyesti: ei paina laukku, eikä myöskään omatunto.

Vastuuvapauslauseke: tietysti laukku painaa tavaroiden verran enemmän, kuin ilman. Tarkoitan enemmänkin, ettei niiden tuoma pieni lisäpaino haittaa minua, sillä mukana kantamisesta aiheutuva “vaiva” on pienempi kuin saamani hyödyt: voin kieltäytyä jätteistä, säästän rahaa, en kannusta kestämättömiä käytäntöjä, ja saan elää omien arvojeni mukaista elämää. Ja painaisivathan nuo samat asiat kaupasta ostettuina ja muoviin käärittyinäkin, mutta vaan kauppakassissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vielä muutama vinkki, jotka kannattaa pitää mielessä kun lähdet piknikille, rannalle, tai illanviettoon ulkosalle ruoan kera:

  1. Pakkaa mukaan tarvitsemasi kestotuotteet mitä tarvitset. Mukaan kannattaa ainakin ottaa juomapullo, kangasliina, omat aterimet, (kannellisia) astioita ja pusseja ruoalle ja kierrätettäville pakkauksille sekä tähteille. Myös uudelleen käytettävät pillit, mukit, kulhot ja lautaset voivat olla kiva lisä – pakkaa ne keittiöliinojen väliin välttyäksesi haavereilta. Liinoja voi sitten käyttää lian pyyhkimiseen ja likaisten astioiden käärimiseen.
  2. Valmista ruokia itse – ja suosi lähituotettuja kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Eläintuotteet pilaantuvat helpommin lämpimässä ja kuljetuksen aikana. Kasvikset, hedelmät ja marjat eivät juurikaan piittaa kylmäketjun katkeamisesta!
    • Tee voileivät pakkauksetta ostetusta kokonaisesta leivästä. Niitä voi ostaa omaan pussiin useista paikoista, kuten Lidlistä, pienistä leipomoista ja suuremmista ruokakaupoista. Pakkaa voileivät kangaspusseihin, vahakääreisiin tai suljettaviin rasioihin. Vaihtoehtoisesti voit myös käyttää kompostoituvaa ruskeaa leivinpaperia. (Vinkki Töölöläisille: Helsinki Homemade Bakerystä Cygnaeuksenkadulla saa tuoreita ranskalaisia leipiä hintaan 2,5€! Tampereella Lentävänniemessä on Mikon Leipä Salen yhteydessä, mistä saa tuoreita leipiä alle kahdella eurolla.)
    • Osta sesongissa olevia hedelmiä ja kasviksia jotka eivät tarvitse suojapakkauksia: omenat, aprikoosit ja herneet voi tarjoilla sellaisenaan tai paikan päällä paloiteltuina. Vesimelonin voi halkaista paikan päällä ja jokainen voi syödä omalla lusikalla/sitä voi kauhoa tarjoilulusikalla jokaisen omaan mukiin. Valitse ensisijaisesti luomua – kuoret ja karat voi tarvittaessa kaivaa maahan jonkun puskan juurelle. Käytä kuitenkin myös omia astioita näiden kantamiseen lähimpään biojäteastiaan!
    • Osta tuoreita marjoja omiin pusseihin tai astioihin: pyydä torimyyjiä pakkaamaan mansikat, mustikat tai herneet suoraan omaan astiaan tai pussiin. Helpoin tapa on ojentaa litran astia ja kieltäytyä kauniisti kertakäyttöisistä pusseista. Tyhjä termari toimii hyvin tilapäisenä biojäteastiana karoille!
    • Valmista itse levitteet ja dipit: tee hummus, hernepesto tai öljy-balsamico -sekoitus kotona ja ota se mukaan uudelleen käytetyssä lasipurkissa. Eipähän tarvitse pelätä, että pakkaus lähtee karkuun tuulen mukana!
    • Leivo omat tarjottavat ja kanna ne mukana omissa kannellisissa astioissa. Ota tarvittaessa erillinen tarjoilulautanen tai kangasliinoja mukaan.
  3. Ota mukaan omat juomat ja suosi kierrätettäviä pakkauksia: pakkaa tarpeeksi vettä mukaan, keitä kahvi valmiiksi termariin, hauduta jäätee lasipulloon ja sekoita omat mehut kotona (esimerkiksi itse-tehdystä marjamehutiivisteestä). Jos haluat ostaa pullotettuja juomia, suosi 100% kierrätettäviä sellaisia. Alumiinitölkit ja mahdollisimman pelkistetyt metallikorkkiset lasipullot voi käytännössä kierrättää ikuisesti (vältä siis turhia muovietikettejä ja -korkkeja, jotka päätyisivät poltettaviksi) ja muista kierrättää ne. Mikäli haluat ostaa muovisia, niin osta mieluummin pari suurta pulloa kuin useamman pienemmän – tällöin aiheutat suhteessa vähemmän muovijätettä. Muista myös kierrättää muoviset pullot!
  4. Osta karkit, kuivatut hedelmät ja keksit omiin pusseihin. Kestopussi tai uudelleen käytetty paperipussi eivät aiheuta lisäkustannuksia punnittaessa. Hyvän tarjonnan löydät Punnitse&Säästä ja ItsPure -myymälöistä. Myös isommissa ruokakaupoissa on usein irtolaareissa karkkia ja pähkinöitä.
  5. Valitse vain 100% kierrätettäviä tai kompostoituvia pakkauksia, jos joudut varautumaan kaupan tarjontaan. Kaupoissa on jatkuvasti enemmän kompostoituvissa pakkauksissa myytäviä herkkuja. Muovisetkin pakkaukset voi tänä päivänä kierrättää ainakin Helsingissä ja Tampereella, kasvavissa määrin ympäri Suomea. Valitse syötävä ensisijaisesti pakkauksen mukaan – saatat yllättyä kun ostat jotain mitä et ole ennen kokeillut! Valitse yhdestä muovilaadusta valmistettuja pakkauksia ja tarkista pakkausseloste – varmista, että se kelpaa kierrätykseen kokonaisuudessaan! Ja muista tällöin seuraavakin vinkki →
  6. Ota mukaan ylimääräinen kangaskassi tai kestopussi kierrätettäville jätteille. Älä jätä mitään jälkeesi ja ota roskat omien astioiden kanssa mukaan kotiin putsattaviksi ja lajiteltaviksi. Lähtiessä voi tehdä ylimääräisen ekoteon ja poimia lähellä olevia roskia mukaan. Se minkä tuo luontoon, pitää myös viedä mukanaan. Eikä kukaan meistä ole liian hyvä poimiakseen myös muiden jättämiä roskia – sillä mitä enemmän roskia jossain on sitä suuremmalla todennäköisyydellä niitä heitetään sinne lisää. Kannustat siistimpää kaupunkielämää aktiivisesti poimimalla roskia (esim. ploggaamalla), ja toimit tietysti inspiroivana esimerkkinä niin nuorille kuin vanhemmillekin!
    • Tarkasta oman kuntasi jätehuollon ohjeistus roskien lajitteluun ja toimi sen mukaan. Esimerkiski pullojen palautuksen ja kauppareissun yhteydessä voi kierrättää jätteet suuremman ruokakaupan (esim. Prisma tai K-Citymarket) lajittelupisteellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko sulla vielä jotain hyviä vinkkejä Nollahukka-piknikille valmistautumiseen? Kommentoi se alle!

Papuja ja pastaa (resepti)

Ostin pari vuotta takaperin reilun pussillisen kuivattuja voipapuja lempikokkikirjani inspiroimana. Toscanan keittiöissä on, uskaltaisin sanoa, vuosisatoja valmsitettu erilaisia ruokai palkokasveista ja yksinkertaisista aineksista. Päätinkin neljästä reseptistä innostuneena keittää itselleni padallisen tomaattista kuuden pavun ja linssin keittoa. Hyvää ja täyttävää se oli, mutta pian tajusin sen myös vangistevan minut oman kotini sisään. Sanon vain sen, että pasuunat ja trumpetit soivat vaikkei Spotify ollut päällä.

Voipavut hivuttautuivat sen jälkeen hitaasti kaapin perälle ja unohdin niiden olemassaolon noin kahdeksi vuodeksi. Pari viikkoa takaperin päätin kuitenkin laittaa ruokaa jo kotoani löytyvistä aineksista kaupassa käymisen sijaan, ja lähdin penkomaan kuiva-ainekaappejani. (Tämä on muuten oiva tapa välttää ruokahävikkiä –> pistä mielikuvituksesti koetukselle ja valmista illallinen käyttämällä loppuun kaapeista löytyviä aineksia). Löysin nämä uudet ystäväni ja päätin laittaa ne likoamaan. Kahdessa vuodessa ne eivät olleet muuttuneet miksikään. Miksi olisivatkaan, kun kuiva-aineet säilyvät käytännössä ikuisesti, kunhan ne säilyttää ilmatiiviissä astiassa? Viis veisaan nykyään parasta ennen -päivämääristä, sillä ellei ruoka näytä, haise tai maistu pahalta, on se vielä syötävää.

Keittäessäni papuja ymmärsin, miksi niitä kutsutaan voipavuiksi. Niiden tuoksu ja maku oli voimaisempi ja muhkeampi kuin muiden maistamieni papujen. Kun vielä laitoin päälle hyvää oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, kailottivat kieleni makunystyrät ylistysvirsiä. Hämmästyin itsekin siitä, kuinka hyvältä yksinkertainen ruoka voi maistua. Lisättyäni tämän pastan joukkoon tajusin, että tässä se nyt on: uusi go-to ruokani. Herkullinen, hämmästyttävän halpa, ja vegaaninen annos, jonka ainekset todennäköisesti löytyvät jo valmiina kaapista.

Myönnän, että käytän öljyä suhteellisen runsaasti varsinkin pastoja kokatessani. Teen niin, koska pidän oliiviöljyn mausta ja syön niin vähärasvaista ruokaa muuten. Syön kasvipohjaisia ruokia (”whole foods plant based diet”), jotka ovat kaloriarvoiltaan eläintuotteita niukempia. Voin siis hyvällä omallatunnolla syödä reilun annoksen öljyistä pastaa pari kertaa viikossa, sillä tiedän ruokavalioni olevan yleisesti hyvin terveellinen. Urheilen myös useamman kerran viikossa, joten joudun lähinnä tarkkailemaan päivittäistä kalorinsaantiani. Öljy on helppo tapa lisätä energiaa ruokaan.

Reseptissä ei ole määriä, sillä en itse seuraa tarkkoja mittoja ja määriä laittaessani ruokaa. Näin tekemällä koen oppivani eri ainekset paremmin ja soveltamaan niitä paremmin eri tavoilla. Mielikuvituksellakin on enemmän tilaa poukkoilla, mikä voi johtaa iloisiin yllätyksiin!

29103714_10212656387218460_4956614889213788160_o

Täyteläinen papupasta

Valkoisia (voi)papuja
Pastaa
Oliiviöljyä
Valkosipulia
Suolaa
(Rosee)pippuria
(Ravintohiivahiutaleita)
Satokausikasviksia

Liota kuivattuja papuja vähintään 24 tuntia suljetussa astiassa jääkaapissa. Liotan itse papuja noin 1,5 päivää ja vaihdan veden ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Keitä papuja suolatussa vedessä noin 30 minuuttia, tai kunnes ne murskaantuvat haarukalla painettaessa. Valuta ja anna jäähtyä. Säilytä jääkapissa suljetussa lasipurkissa neljän päivän ajan. Pakasta osa, ellet usko ehtiväsi syödä kaikkea 5 päivän sisällä. (Näin pakkasessa on valmiina ruokaa kiireisille päiville.)

Keitä pasta kypsäksi ja säilytä n. 1 dl keitinvettä. Pastan keittyessä murskaa papuja hieman haarukalla eri kokoisiksi palasiksi. Hienonna samalla mieluisa määrä valkosipulia. Valuta pasta. Laita reilusti oliiviöljyä ja hienonnettu valkosipuli samaan kuumaan kattilaan ja anna lämmetä levyllä 1-2 minuuttia, kunnes valkosipuli on pehmentynyt muttei ruskistunut. Lisää pavut, suola ja pippuri ja sekoita. Kaada pasta joukkoon ja lisää hieman keitinvettä. Sekoita ja tarjoile välittömästi ravintohiivahiutaleiden kanssa.

Raasta tai suikaloi kyytipojaksi satokauden vihanneksia. Erilaiset kaalit sopivat tähän hyvin: mausta punakaali kuminansiemenillä, balsamicolla ja pippurilla. Hiero lehtikaalia suolan ja/tai sitruunanmehun kanssam, ja lisää öljyä ja tahinia. Hienonna raaka kukkakaali murusiksi ja raasta joukkoon porkkanaa – mausta kuivatuilla yrteillä, öljyllä ja balsamicolla.


Beans and Pasta – my new go-to dinner

I fell in love with Butter beans (or Lima beans), whenI discovered how good they taste with just some good extra virgin olive oil, salt and pepper. Just smash some cooked Butter beans with a fork, drizzle on generously with e.v.o.o. and season to taste. I dare to say it’s pretty close to heaven on a plate, especially with some bread. The buttery flavor goes perfectly with some pasta and seasonal veggies too – and this is my new favorite dinner this season.

I don’t measure any ingredients when cooking, so I haven’t included any in this post either. I feel that cooking without them allows me to develop my skills better, as I need to focus on the cooking more. I can also be more creative, which often ends in happy mistakes! Ditch the exact amounts and restrictive recipes – open you cupboards and make a dish out of the things you already have. This is a great way to avoid food waste as well!

 Butter bean pasta

Butter or white beans
Pasta
Garlic
Olive oil
Salt & (rosé) pepper
(Nutritional yeast)
Seasonal veggies/greens

Soak the beans in water in the fridge for at least 24 hours. After soaking, cook them in boiling salted water for 30 minutes or until you can smash one with a fork. Drain and store in an air-tight container in the fridge for up to 4 days. If you don’t think you can eat them all in 5 days, put half of the amount into the freezer. Now you have pre-cooked beans for those busy days!

Cook the pasta until it’s al dente and save about 1 dl of the cooking liquid. While the pasta is boiling, mince some garlic and lightly smash the beans a little with a fork. Drain the pasta and add a generous amount of oil in the same pot and put it back on the heat. Add the garlic and let it soften for 30 seconds up to 2 minutes, depending on how finely minced it is, without letting it turn brown. Add the lightly smashed beans and season to taste. Fold in the pasta and serve immediately with nutritional yeast sprinkled on top.

This dish goes well with seasonal veggies and greens as a side dish. Cabbages are a great option: thinly slice some red cabbage and season it with cumin, pepper and balsamic vinegar. Massage green kale with salt and/or lemon juice, add some oil and tahini for a dressing. Grate some cauliflower and carrots and season to taste with dried herbs and balsamic vinegar.

Sinussa on voima muuttaa maailmaa

”No matter what you do it will never amount to anything more than a single drop in a limitless ocean” uhosi Hanskell Moore kynttilänvalossa. Hiljaisen henkäyksen jälkeen, Adam Ewing vastasi usko silmissään ”What is any ocean, but a multitude of drops?”

Tämä on yksi David Mitchellin Cloud Atlas (suomeksi Pilvikartasto) teoksesta muistiini parhaiten jäämistä kohtauksista. Elokuvan dramaattinen kohtaus tuo esiin tuon samaisen uskon yksilön merkitykseen: meidän jokaisen teoilla on merkitystä ja meissä jokaisessa on voimaa muuttaa maailmaa. Ja tämä asenne pätee eritoten nollahukka-ajatusmaailmassa.

Kaikki alkaa välittämisestä. Mistä muusta loppupelissä olisikaan kyse? Meidän täytyy välittää itsestämme, muista ympärillä olevista ja luonnosta, jossa elämme. Oman matkani myötä olen joutunut opettelemaan arvostamaan itseäni ja omia halujani uudella tapaa. Tiedän ja tunnen sisälläni, että haluan elää tavalla, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa ympäröivässä maailmassa. Minun on täytynyt opettella, ettei minun tarvitse pyytää anteeksi tai hävetä tätä halua. Olen myös opetellut olemaan itsevarmempi tekojeni suhteen, sillä uskon niillä todella olevan merkitystä paremman tulevaisuuden kehittämisessä. Olen opetellut rohkeammin kyseenalaistamaan, vastustamaan ja aktiivisesti tuomaan esille kokemiani yhteiskunnallisia epäkohtia. Voin omassa elämässäni välttää muovia ja vähentää pois heitettävien asioiden määrää, mutta kestävämmän tulevaisuuden kehittäminen vaatii tämän innon viemistä myös oman elämän ulkopuolelle. Olemme jatkuvasti kosketuksissa meidän ulkopuolella olevan maailman ja muiden ihmisten kanssa erilaisten suhteiden, sopimusten ja elinympäristön kautta. Vaikutus kumpuaakin siitä, että saamme muutoksen siemenen itämään myös muissa. Olen innostunut tästä viimeisimmästä kohdasta enemmän tämän kevään aikana. Kerronpa miksi.

Asuessani viime syksynä Singaporessa podin tukahduttavaa maailmanahdistusta lukiessani normaalia enemmän ihmisen aiheuttamista ympäristöongelmista ja yhteiskunnallisista haitoista. Aloitin joka aamun lukemalla The Guardianin ympäristöuutisia, päivät sain opiskellessa lukea monia varoittavia tieteellisiä julkaisuja, ja illat kulutin sydäntä raastavien dokumenttielokuvien parissa. Koneen ääressä istuminen alkoi jo tuntua itsetuhoiselta harrastukselta, sillä sisäinen positiivisuuteni ja usko tulevaisuuteen alkoivat heikentyä. Kun koko arki täyttyi hälyttävistä, pelottelevista ja toivottomia maailmankuvia luovista viesteistä, alkoi uskoni yhteiskunnallisesta suunnanmuutoksesta kohti kestävämpää tulevaisuutta haihtua ilmaan. Mitä väliä minun arkisilla teoilla on, jos maailman merissä todennäköisimmin tulee olemaan enemmän muovia kuin kalaa noin 30 vuoden päästä? Millaisessa yhteiskunnassa minun täytyy elää, kun miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen tehtyä suuren osan maapallosta asuinkelvottomaksi? Mitä minä, yksi ainut opiskelija voisin tehdä selvitäkseni työn murroksesta ja AI-teknologian kehittymisestä seuraavista yhteiskuntamuutoksista? Eihän minulla ole vaikutusvaltaa tai resursseja puskea toivomaani kehitystä eteenpäin kansainvälisellä tasolla. Ja jos/kun minulla siihen olisi mahdollisuus, onko silloin jo liian myöhäistä?

Ahdistavuudestaan huolimatta innostuin näitä uutisia ja tiedejulkaisuja lukiessa tilaamaan itselleni Nature-tiedejulkaisun vuodeksi. Tekojeni pohjaaminen faktoihin on minulle keskeinen asia kaikessa mitä teen, ja halusin myös pysyä tiedekehityksen aallonharjalla oppiakseni uutta. Saapuessani takaisin Suomeen huomasin eteisen lattialla kaksi kauniisti muoviin pakattua lehteä. Veri valahti kasvoilta ja jäin hetkeksi vain tuijottamaan alaspäin. En ollut aluksi uskoa, että viikottain julkaistava Nature niminen tiedejulkaisu, jossa on kirjoitettu muovinkin ympäristöhaitoista ja ilmastonmuutoksen uhista, lähetettäisiin muoviin käärittynä. Pienen sisäisen aktivistini raivonpuuskan innoittamana istuin jo hetken päästä koneen ääressä kirjoittamassa viestiä tiedejulkaisun asiakaspalveluun. Pitkän keskustelun jälkeen kävi ilmi, etten ollutkaan saanut ainoastaan digilehteä niin kuin luulin, vaan tarjouskampanjaan kuului myös fyysinen lehti, jota ei voinut irrottaa tilauksesta. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja hyvin avuliasta, mutta päädyin lopulta lähettämään heille viestin, jossa pyysin tilauksen kokonaisvaltaista peruuttamista niinkin, etten saisi maksamiani rahoja takaisin. Mainittakoon, että samalla jo puolitäysi roskapurkki mulkoili minuun keittiönpöydältä ja vieressäni pöydällä oli kaksi suurta muovikääreeseen pakattua lehteä.

Mainitsin parissa viestissä heille myös, kuinka tämä käytäntö minusta kuluttajan näkökulmasta oli täysin tiedejulkaisun tavaramerkin vastaista. Toin myös esille, että he kirjottavat muovin ympäristöhaitoista ja ettei se ainakaan vahvista brändin uskottavuutta muovin haittoja tiedostavien tilaajien keskuudessa. Vielä parin viikon ajan sain muoviin käärittyjä lehtiä. En saanut heiltä suoraa vastausta näihin kysymyksiin, mutta toisaalta oletin jo heidän peruuttaneen tilaukseni ja viimeisten jo postitettujen lehtien vain saapuvan minulle.

Kunnes kaksi viikkoa sitten perjantaina postiluukustani kuului ryminää. Istuin keittiönpöydän ääressä vieraan kanssa kahvilla keskustelemassa yksilön voimasta ja vallasta kuluttajana, kun eteiseen tipahti paksu ruskea kierrätyspaperista valmistettu kuori. Sen sisällä oli uusin Nature lehden julkaisu.

28342564_10212522855080240_889343258_o

En tiedä millainen oli ilmeeni, mutta vieraanikin alkoi hymyillä todetessani ääneen tämän positiivisen ihmetykseni. Ja pian kahvittelun jälkeen istuinkin taas läppärini ääressä kirjoittelemassa iloista kiitosviestiä Naturen asiakaspalveluun. En tietenkään voi sanoa, että minä sain aikaan tämän muutoksen, tai varmuudella todeta heidän täysin vaihtaneen muovikääreet paperisiin (en vielä ole saanut heiltä vastausta). Mutta ainakin minun lehdet ovat tähän päivään asti saapuneet paperiin käärittyinä.

Tätä postausta kirjoittaessa muistui mieleeni muitakin kertoja, kun koin osallistuneeni jonkinlaisen muutoksen käynnistämiseen. Toisen opiskeluvuoteni aikana jätin parin viikon ajan useampaan otteeseen palautetta yliopistoni ruokalaan, pyytäen heitä tarjoamaan keraamisia kuppeja take-away kuppien ohella. Suurin osa kahvin ostajista kuitenkin vain käveli kuppi kädessä kirjastoon tai tunnille, mistä johtuen roskakorit olivat aina täynnä käytettyjä pahvimukeja. Yhtenä päivänä kahviosaston viereen oli ilmestynyt keraamisia kuppeja ja näin monien vielä käyttävänkin niitä! Sitten vielä kerta, kun keskustelustamme innostuneena äitini kertoi työpaikkansa johtajana päättäneen, että organisaatio luopuu muovipulloista, kertakäyttömukeista ja yksittäispakatuista herkuista kaikissa neuvotteluhuoneissa. Hän pyysi saada tilalle vesikannut, pestävät lasit ja irtoherkkuja.

Tarvitsemme kaikkia sektoreita yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa, mutta suurimmatkin organisaatiot ja yhteiskunnalliset elimet koostuvat meistä yksittäisistä ihmisistä. Muutos alkaa ja kehittyy meidän jokaisen sisällä, josta saamme sen toivottavasti pulppuamaan ulos. Kunhan välitämme tarpeeksi, voimme tuoda meille tärkeitä asioita esiin kaikissa elämämme eri aihepiireissä ja sillä tapaa työntää pienen muutoksen lumipallon liikkeelle rinteen huipulta. Positiivisesti ja kannustaen tietenkin!

Olen nollahukkaelämän myötä tajunnut myös sen, että meidän täytyy ajoittain pysähtyä hetkeksi ja iloita aikaansaamiamme asioita. Ei pelkästään siksi, että pysyisimme jätteenvähennystavoitteidemme perässä, vaan ihan myös yleisen henkisen hyvinvoinnin vuoksi. Iloitsemalla pieniäkin arkisia voittoja saa ylläpidettyä sisäistä positiivisuuden liekkiä ympärille satelevista rankoista uutisista huolimatta. Kannustamalla ja innostamalla itseään ja ympärillä olevia saa enemmän aikaan, kuin epäonnistumisia syynäämällä ja tekemättömistä asioista valittamalla. Tai näin olen ainakin itse kokenut päässeeni irti synkkyyden kierteestä, johon olin vajoamassa viime syksyn aikana.

Pidin sukulaisiani välillä jopa ärsyttävinä, kun he jatkuvasti toitottivat minulle positiivisesta ajattelutavasta ja pienimpienkin onnistumisten iloitsemisesta. Yritin jatkuvasti haastaa, että ”miten te ette nää tän tilanteen vakavuutta?” ja ”mut etkö sä ymmärrä, että kohta on jo liian myöhäistä?” Lopulta ymmärsin kuitenkin, että minä tulen elämään tällä planeetalla X määrän vuosia, enkä voi muuhun vaikuttaa kuin omaan asenteeseeni siitä, miten käsittelen ympärilläni olevat tapahtumat. Valtaosa niistä on kuitenkin sellaisia, joihin en millään voi vaikuttaa. Kuten Waltari kirjoitti Turms Kuolemattomassa: ”Sillä astian kerran säryttyä ei kiukkuilu mitään auta, vaan paras on kerätä sirpaleet kokoon ja tehdä niistä mitä voi.” (Aika hyvä asenne Zero Waste elämäänkin, eikö?) En voi pakottaa ympärilläni olevia ihmisiä ja tahoja muuttamaan heidän käyttäytymistään. Voin varmuudella vaikuttaa ainoastaan omaan elämääni. Siinä mielessä olen vain se yksi tippa loputtomassa ihmisyyden meressä. Mutta nyt huomaan, että minusta on tullut innostavien sukulaisteni kaltainen, kun haluan teille sanoa, että

etsi joka päivä yksi asia, josta voit iloita. Se voi olla ihan mitä vain, josta voit ainakin yrittää olla aidosti onnellinen. Siihen auttaa positiivisten puolien etsiminen tilanteessa kuin tilanteessa, olivat ne sitten kuinka ahdistavia tahansa. Vain löytämällä oman sisäisen innon voit saada muut ympärilläsi olevat pisarat värähtelemään ja meren aaltoilemaan, täten saaden muutoksen aallot leviämään ympäriltäsi kaikkiin ilmansuuntiin.

Negatiivinen ajattelutapa ei innosta ketään samalla kun se kuluttaa sinua. Positiivisuus voi taas olla voimavara, joka säteilyllään voi saada muutkin hehkumaan. Sinulla on yksin määräysvalta asenteestasi ja omista teoistasi. Voit muuttaa maailmaa jo tänään. Sinun tarvitsee ainoastaan pysähtyä ja kuunnella itseäsi, sillä tapa löytyy itsestään oikealla hetkellä.

Että tällaista tänään – hyvää viikonloppua!
– Otso


You have the power to change the world

My favorite quote comes from Cloud Atlas, a terrific sci-fi novel by David Mitchell. I feel like it truly speaks of the kind of internal approach to life, that is essential for a more sustainable lifestyle and for the creation of a more sustainable society:

“My life amounts to no more than a drop in a limitless ocean. Yet what is any ocean, but a multitude of drops?”

I truly believe that sustainability, and especially Zero Waste, starts from caring. Being brave enough to care about all the small things, yourself, people around you and our shared environment is the first step to changing your attitude and habits. This is, in my opinion, crucial for creating a lasting change in oneself. Only by fundamentally changing ourselves can the change start rippling from inside and reach others on the outside.

I’ve had to learn many new things through my journey to Zero Waste/more sustainable living. The most fundamental one has been changing my attitude towards myself and my own actions. I’ve had to teach myself that I don’t need to apologize or be ashamed of the things I do, because I truly believe that they have a significant impact on creating a kind of future in which I would like to live in. I’ve also had to teach myself that I in fact need to start more openly questioning and challenging current practices, which I feel are unsustainable or don’t make any sense, because raising grievances into daylight is the only way of starting a discussion, which hopefully ultimately leads to change. This has been especially hard, because stereotypically it’s difficult for Finns to want to stand out of the crowd or be a bother to someone. But, I’ve realized that I can “bother” someone, if I feel like an issue needs to be realized or discussed more.

One of these kinds of things is unnecessary single-use plastic waste. In this post I wanted to talk a little bit about how I’ve realized that being brave enough to extend your values to other domains than your own home is important, if you feel like you want to help change the world.

Last fall I started reading more about waste, climate change and societal issues. I spent my days reading environmental news from The Guardian, scholarly articles, journals and watching documentaries. They made me disheartened about my own and our common future. I became more anxious and started question whether anything I currently do will have any impact, or when I get to a position of influence will it be too late? But no matter how depressing most of the news were, I felt it was important to stay updated on what is happening and what is being discovered out there. Which is why I decided to purchase a subscription to Nature, while still living abroad.

When I moved back to Finland, I came home to two magazines conveniently wrapped in plastic. Yes, the weekly scientific journal called Nature, which has written about plastic waste and climate change, was being mailed to me wrapped in single-use plastic. At the same time, my half-full trash jar was glaring at me, so I decided to contact Nature to see if there was anything I could do to stop this plastic from coming into my apartment.

After a lengthy discussion I realized my only option would be to cancel my subscription without getting my money back (as I purchased the subscription through a set deal). In my messages I mentioned how I as a consumer found it very contradictory that Nature would post its issues wrapped in plastic, and how it doesn’t strengthen the brand among environmentally knowledgeable subscribers (with encouraging words of course). But, I ended up asking them to cancel my subscription. For two more weeks I received journals wrapped in plastic, but I thought that they were the last ones to arrive before my subscription would be terminated.

Until on Friday two weeks back I received a brown paper envelope, which contained the newest issue of Nature (see picture above). I was overjoyed and quickly sat down by my computer to write a thank you letter to their customer service.

Of course, I can’t say that I was the sole source for this change, and I don’t know whether they’ve changed mailing system away from plastic, but at least all my journals have arrived in brow recyclable paper envelopes since that day. It also got me thinking of the other times I feel like I can say that I at least participated in encouraging organization or other people to move away from unsustainable practices.

During my second year of university I left feedback to the cafeteria at my campus for two weeks, asking them to provide reusable ceramic mugs as an option to take away cups for coffee and tea. Most people just bought the drink and walked to class or the library anyway, ultimately filling all hallway trash cans with empty single-use waste. One day I walked in to buy some coffee into my tumbler and saw ceramic cups smiling at me next to the coffee station. What made me even happier was seeing that people actually switched to using them surprisingly fast!

Another time – I think inspired by our discussions – my mother explained to me how she, leader of a governmental organization, had decided that they would get rid of all plastic bottles, single use cups and plastic wrapped snacks in all meeting rooms, and instead start serving water in jugs and package free snacks in bowls.

We do need all levels of our society to change, but even the biggest organizations are made up of us individuals. This is why I truly believe that change starts from every single one of us, and hopefully it also ripples out around us. We just need to be brave enough to speak out and start discussions. We can’t directly change the way other people and entities function. We can only hope to inspire other to think about their actions and the surrounding world in new ways.

We can choose to try and stay positive whenever we can, no matter the situation. As Mika Waltari, a famed Finnish author, whose books I would definitely recommend putting on your list of things to read, wrote in his book The Etruscan (warning: loose translation):

“Getting angry won’t help in any way once the dish is broken. The best thing to do is gather the pieces and make what you can out of them.”

(Speaks pretty well about the Zero Waste mentality as well, right?)

A negative attitude won’t get you anywhere while it also depletes you of your life force. Positivity, on the other hand, can be an internal flame that makes you radiate in a way that lights up other people as well. You alone determine your attitude and your actions. And you can change to world today. You only need to stop to listen to yourself, find the flame of change inside of you, and feed it.

Hope you have a great weekend!
– Otso

Matkan mutkissa mukana

Palattuani takaisin Suomeen ajattelin, etten hetkeen lentäisi mihinkään. Jouduin viime vuoden puolella lentämään paljon vaihto-opintojeni takia, ja halusin tänä vuonna välttää siitä aiheutuvia päästöjä viimeiseen saakka. Lentäminen on kuitenkin saastuttavin tapa matkustaa paikasta A paikkaan B: valtaosa päästöistä aiheutuu noustessa ja lentäessä, minkä takia lyhyet lennot kuormittavat ilmastoa eniten; ilmassa päästöt jäävät suoraan ilmakehään, sillä ympärillä ei ole esimerkiksi puita sitomassa niitä itseensä, mikä pahentaa niiden vaikutusta verrattuna esimerkiksi autojen päästöihin; eikä varsinkaan pitkillä lennoilla tietenkää ole yhtä helppoa välttää aiheuttamasta turhaa jätettä.

Mutta elämä ei ole jatkuvaa myötätuulessa matkustamista, vaan välillä vastaan tulee hyvinkin jyrkkiä suunnanmuutoksia ja turbulenssia. Vaikka vuosi oli alkanut innostavalla tavalla, koin silloin myös yhden elämäni suurimmista ilmakuopista, joka veti hetkeksiilmat pihalle niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunsin tarvitsevani jonkinlaista irtiottoa saadakseni tunne-elämästäni taas otteen, joten päätin tukeutua ystäviini. Lyöttäydyin heidän Lissabonin matkalle mukaan, ja hetken kuluttua lentoliput tipahtivat sähköpostiini ja pian sen jälkeen myös vahvistus MyClimate.orgille tekemästäni päästökompensaatiosta.

Kävin itseni kanssa keskustelun siitä, etten aio ottaa tavaksi lennellä vain koska voin kompensoida siitä aiheutuvia päästöjä (itselläni ei olisikaan siihen usein varaa, kun vielä elän tiukalla opiskelijabudjetilla). Nyt koin kuitenkin tarvitsevani tätä matkaa, joten selvitin parhaan tavan kompensoida ympäristölle aiheuttamaani hallaa. Olen kahden vuoden aikana saanut huomattavasti pienennettyä arjesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeäni, mutta halusin silti lahjoittaa rahaa kompensoidakseni matkastani aiheutuvia päästöjä. Selvitin, että lentoni aiheuttivat päästöjä jotain 0,6 – 1,9 CO2 tonnin väliltä (riippuen laskimesta ja päästöjen vaikutuksen huomioimisesta korkealla vs. matalalla ilmakehässä). Sen jälkeen lahjoitin päästöjen kompensoimiseen tarvittavan summan ja aloin pakkaamaan matkalaukkuani.

27951492_10212424809469161_1867701281_o

Vaikka pakkasinkin mukaan ehkä enemmän kuin viiden päivän matkalle tarvitsee (olen pärjännyt kaksi viikkoa kesäisessä Euroopassa ja saman ajan talvisessa Japanissa pelkästään yhdellä carry-on laukullisella tavaraa), sain kaiken helposti mahtumaan yhteen matkustamoon mukaan otettavaan laukkuun ja reppuun. Otin mukaani alkukeväiseen Lissaboniin seuraavat asiat:

  • Kaksi pyyhettä
  • Suihku- ja hygieniatarvikkeet
  • Partakoneen
  • Pari neuletta
  • Kolme t-paitaa
  • Yhden pitkähihaisen ja kauluspaidan
  • Kolmet housut
  • Alusvaatteita ja sukkia
  • Kaksi takkia (kevytuntuva- ja bombertakki)
  • Kaulaliina
  • Hanskat
  • Villasukat
  • Aurinkolasit
  • Silkkimakuupussin
  • Oma aterinsetti
  • Termosmukin
  • Juomapullon
  • Kangaskasseja
  • Sateenvarjon
  • Tietokone, puhelin ja laturit

Suihkupussini on nykyään aika lailla tyhjillään ainakin verrattuna aikaisempiin matkoihini. Muistan joskus ottaneeni jollekin lomalle mukaan kaksi suihkupussia, kun ”tarvitsemani” tuotteet eivät mahtuneet yhteen kuvassa olevaa suurempaan pussiin. Sisältö on kutistunut oman elämäni yksinkertaistamisen myötä ja nyt saan sen tarvittaessa taiteltua puolikkaan kokoiseksi. Olen huomannut pärjääväni hyvin seuraavien asioiden avulla:

  • Palasaippuat (yksi kasvoille, toinen hiuksille, kolmas keholle)
  • Kasvoöljy
  • Huulirasva
  • Deodorantti (suuntaa-antava ohje täällä)
  • Hammasharja ja -tahna
  • Partavesi (erillisessä matkasumuttimessa)
  • Kampa ja hiusvaha (matkoilla mukana pieni metallipurkillinen)
  • Lääkkeet (joudun syömään antihistamiinia päivittäin)
  • (Matkoilla mukana erityiskosteusvoide, jota ilman pärjään Suomessa)

27950838_10212424810309182_1017905746_o27951130_10212424810509187_1348261756_o

Sijoitin laadukkaaseen pieneen matkalaukkuun muuttaessani tilapäisesti Singaporeen viime vuoden puolella. Sen mukana tuli kuvassa näkyvä kirkas suljettava muovipussi, jossa säilytän kaikki tarvitsemani nesteet (käytännössä pelkästään hammastahna, kasvoöljy ja partavesi). Muut yllä listaamani tuotteet ovat suihkupussissa erillään. Deodorantti pysyy kiinteänä ruuman kylmyydessä, eivätkä muut tuotteet vuoda kolhiintuessaan. Säilytän palasaippuoita erillisessä vetoketjulla suljettavassa muovipussissa, jonka sain joskus teini-iässä käyttämieni kasvinpuhdistustuotteiden mukana. Tällöin voin tarvittaessa pakata ne märkinäkin mukaan.

27950531_10212424810109177_1230456669_o

Näiden perustarvikkeiden lisäksi minulla oli mukana, kuten aina matkustaessa, omat aterimet, termari, juomapullo ja kangaskasseja. Tajusin Lissaboniin saapuessani jättäneeni Singaporesta ostamani metallisen eväsrasian vahingossa Helsinki-Vantaan kentälle turvatarkastukseen. Harmittelin sitä tietysti, sillä rasia oli todella kätevän kokoinen ja olin löytänyt sen halvalla. Ellei sitä ole otettu talteen kadotettujen tavaroiden joukkoon toivon jonkun ottaneen sen omaan käyttöön. Tai turvatarkastajien ainakin kierrättäneen sen.

Onneksi tavarat ovat vain tavaroita ja niitä voi tarvittaessa hankkia uudelleen, käytettynä tietenkin! Tästedes aion kuitenkin yrittää pärjätä jo omistamani teräksisen tiffin-rasian kanssa.

-Otso


My zero waste travel essentials

I started 2018 with thinking I wouldn’t need to fly anywhere for at least a while. Last year I had to fly around quite a lot because of my university exchange in Singapore, so I thought I’d try to minimize my carbon footprint by not traveling outside Finland this year. But life isn’t always smooth cruising in high altitudes. Sometimes you experience major turbulence that knocks the wind out of you, both physically and emotionally. This happened to me earlier this spring and I felt like I needed something to get my mind of some personal troubles. That’s why I decided to seize the moment and jump on a plane to Portugal to meet up friends traveling there. The flight tickets, along with a certificate on emission compensation from MyClimate.org soon dropped into my inbox and I started to think about what to pack.

Before that, though, I took the time to calculate the emissions I would be causing by flying. They ended up being somewhere around 0.6 – 1.9 tonnes of CO2 depending on the calculator and how the emissions were processed. I had a talk with myself swearing I wouldn’t start flying more often, because I can’t afford to compensate for the emissions it causes, at least on a regular basis. And that even though my zero waste lifestyle has significantly reduced the emissions I cause, I still want to compensate by donating to charities working on reducing the effects of climate change.

When I got around to packing, I decided to take the following things with me. Even though it is a lot for a five day trip (I’ve managed two weeks of travel in both summery Europe and wintery Japan with only a carry-on), I made everything easily fit into my carry-on and backpack. This is what I had with me in wintery Lisbon:

  • Two towels
  • Toiletries
  • Electronic shaver
  • Two sweaters
  • Three t-shirts
  • One long sleeve shirt and a dress shirt
  • Three pairs of pants
  • Underwear
  • Two jackets (one down and one bomber)
  • A scarf
  • Gloves
  • Wool socks
  • Sunglasses
  • A silken sleeping bag
  • My own cutlery
  • Reusable coffee cup
  • Stainless steel water bottle
  • Canvas bags
  • An umbrella
  • Laptop, phone and chargers

The most significant thing that I’ve been able to reduce in my life, when it comes to traveling, has been the amount of toiletries that I ”need to” take with me. Before, I could easily pack two toiletry bags worth of products with me. Now, I manage with half a one. I pack liquids (toothpaste, cologne and facial oil) separately in a resealable bag that came with my suitcase and soaps in another resealable bag I got along with products I used to treat my acne with when I was a teenager. Now I only have the following things with me:

  • Bar soaps (one for the face, another for my hair, and a third one for the body)
  • Facial oil
  • Lip balm
  • Deodorant (recipe here)
  • Toothbrush and paste
  • Cologne (in a travel sized atomizer)
  • Comb and hair pomade (small metal tin)
  • Medicine (I need to eat antihistamine every day)
  • Speciality cream for just in case (I got this one as a present and haven’t had to use it in Finland that much)

On top of this I took with me my reusable water bottle, coffee cup, cutlery and canvas bags of course. This way I could refuse using single use items during my flights and my trip. When I arrived in Lisbon I realized I had left my stainless steel container at the airport in Helsinki. I was a little sad, because it was pretty much the perfect size and shape, and I had found it in Singapore for really cheap. But luckily, things are only things at the end of they, and they can be repurchased if necessary. Second hand of course!

-Otso

Kuukausi ilman roska-astiaa

Kirjoitin pari viikkoa takaperin siitä, kuinka päätin tänä vuonna sanoa jäähyväiset sekajäteastialle, ja sen sijaan kerätä kaiken kaatopaikkajätteen erilliseen roskapurkkiin. Nyt on ensimmäisestä kuukaudesta selvitty ja on aika tehdä katsaus purkin uumeniin. Helpotuksekseni huomasin siellä vielä olevan jonkin verran ilmaa. Eihän tässä ole enää kuin 11 kuukautta tätä vuotta jäljellä!

27650568_10212364374558326_522612693_o

Mitä purkin sisältä sitten löytyy? No:

  • Vihannesten ja hedelmien hintatarroja (ei voi kierrättää niissä olevan liiman takia)
  • Luomusitruunoiden merkkitarroja (eivät kelpaa muovinkierrätykseen)
  • Lääkepakkauksia (muovin ja folion sekoitus ei ole kierrätettävä)
  • Desinfiointipyyhepakkaus (monikerroksinen muovi-, paperi- ja foliopakkaus)
  • Muovinen suojakääre (saattaa olla kierrätettävä, mutta taloyhtiössäni ei ole muovinkierrätysastiaa)
  • Muovipillejä (en tiedä mistä muovista ne on valmsitettu, joten kierrättäminen on vaikeaa)
  • Maustepurkin muoviosia ( sama, kuin muovipillien osalta)
  • Etikettejä uudelleen käytetyistä lasipurkeista (erilaiset materiaalit ja liimat estävät kierrättämisen)
  • Teipinpalasia yhdestä joululahjasta (teippiä ei voi kierrättää)
  • Muovinen kiinnike joululahjaksi saadusta pakkauksesta (sama, kuin muovipillien osalta)
  • Joululahjan mukana tullut logotarra (muovi ja liima estävät keirrätyksen)
  • Sim-kortti (en teidä mitä tehdä)
  • Ruumaan menneeseen matkalaukkuun kiinnitetty viivakoodiliuska (muoviosa ja liimapinta enstävät kierrättämisen)
  • Carry-on laukkuun kiinnitetty tarkastusliuska (sama, kuin yllä)
  • Lentolippuihin muovitarralla kiinnitettyjä tunnistelappuja (sama, kuin yllä)

Ilahduin siitä, että onnistuin kuukauden aikana kerryttämään näin vähän jätettä, vaikka olen muun muassa lentänyt ja muuttanut takaisin Suomeen. Vielä pari vuotta takaperin minulta kertyi helposti pussillinen viikossa tai kahdessa. Todistin itselleni, että jätettä voi välttää pienilläkin teoilla. Uskon, että niin voit sinäkin!

Haluan kuitenkin vielä tarkentaa, ettei tarkoitukseni tällä kirjoituksella ja havainnollistuksella ole haastaa sinua viemään jätteetöntä elämäntapaa niin äärin, kuin olen itse vienyt. Haluan vain näyttää, että jos yksi ihminen pystyy kuukaudessa aiheuttamaan näin vähän jätettä, voimme jokainen tehdä jotain vähentääksemme omaa osuuttamme. En voi painottaa liikaa sitä, että suuret muutokset vaativat aikaa: olen reilun kahden vuoden aikana asteittain ottanut käyttöön uusia toimintatapoja ja opetellut uusia rutiineja, joiden ansiosta voin tänään ajattelemattakin välttää turhaa jätettä arjessani. En vain aloittanut tätä projektia yhtenä uuden vuoden aattona. Kaksi vuotta sitten päätin alkaa tehdä muutaman paremman valinnan joka päivä:

  • kieltäydyn muovipusseista
  • kieltäydyn muovipulloista
  • kieltäydyn take-away kahvimukeista

Siitä kaikki lähti. Näiden muodostuttua rutiininomaiseksi osaksi arkeani, aloin tehdä muita helppoja muutoksia, kuten kaupallisen deodorantin vaihtaminen kotitekoiseen ja muovisen hammasharjan vaihtaminen bambuiseen. Keskittymällä siihen, mikä kullakin hetkellä tuntuu helpoimmalta teolta toteuttaa ja luontevimmalta seuraavalta askeleelta, voi helpoiten pysyä kestävään muutokseen johtavilla raiteilla.

Kaksi vuotta sitten en kyennyt edes ajattelemaan, että ottaisin roskapurkin käyttöön näinkin nopeasti. Pidin sitä pitkään tämän aatteen liian pitkälle viemisenä, mutta havahduinkin yksi päivä tilanteeseen, jossa se tuntui luonnolliselta jatkotavoitteelta matkallani kohti kestävämpää elämäntapaa.

Nollahukkaelämän ja Zero Waste -ajatuksen tarkoituksena ei ole velvoittaa sinua karsimaan omistuksiasi, kunnes sinulla on jäljellä vai kaikki tarpeellinen; säilyttämään ruokiasi kuvankauniissa lasipurkeissa tunnettujen instagrammaajien tapaan; tai alkaa kerätä sekajätettä lasipurkkiin niin kuin minä. Kyseessä ei ole ’kaikki tai ei mitään’ tai tietyn näköisen ja laatuisen elämäntavan tavoittelu.

Kyseessä on omien arvojen mukaan eläminen. Sen lisäksi kyseessä on asenteenmuutoksesta: meidän täytyy rohkeasti alkaa välittää teoistamme ja valinnoistamme enemmän. Meidän täytyy sisäistää se, että aripäiväisimmilläkin teoillamme on laajat vaikutukset ei vain meidän elämäämme, vaan myös muiden. Samalla täytyy myös hyväksyä se, ettemme aina voi tietää kaikkia näitä vaikutuksia tai punnita niitä tasavertaisesti. Mutta, meidän täytyy pyrkiä tekemään paras mahdollinen valinta sen ajan ja niiden resurssien puitteissa, mitkä meillä kullakin hetkellä on käytössämme. Ja se riittää, että yrität tehdä yhden paremman valinnan.

 Yksi parempi teko päivässä riittää.

Ja tällä toivotan sulle hyvää alkavaa viikonloppua!


A month without a trash bin

A month ago I bid adieu to the trash can in my kitchen. Since then I’ve been collecting all the trash that I’ve caused in my trash jar. You can see all the contents in the picture above, but here’s a quick recap:

  • Price and produce stickers
  • Medicine wrappers
  • Plastic wrapper
  • Plastic straws
  • Labels from repurposed glass jars
  • Pieces of plastic tape from one Christmas present
  • Few random plastic pieces from said present
  • An old SIM-card
  • Plastic luggage and ticket tags from flying

I was happy that I managed to only waste this little in one month, and I want to encourage you to see that it truly is possible to reduce the amount of trash we cause in our daily lives. You don’t have to take Zero Waste as far as I have, though. It’s not a case of ’all or nothing’. The most important thing is that you try to do your best with what you have and what you know.

Two years ago I started by deciding refuse all

  • plastic bags
  • plastic bottles
  • take-away cups

Back then I couldn’t have imagined being here today, with my own trash jar. For a long time I thought having a trash jar was taking this idea too far. Until one day I realized, that it felt like next, natural, step on my journey to more sustainable living. But the foundation to the decision was laid over a two year period, where I slowly adapted new routines and new ways of thinking step by step. And through this I realized one thing about changing your habits towards more sustainable ones:

One better choice a day is enough.

Hope you have a great weekend!

Mitä autoilla pitäisi tehdä?

Yhteistyössä: Shareit Blox Car

Minulle on aina ollut hieman vaikea ymmärtää miksi autoja pidetään niin korkeassa arvossa. Kyllä, ne mahdollistavat suhteellisen vaivattoman liikkumisen paikasta A paikkaan B. Ne auttavat meitä suorittamaan monia arkisia tekoja.  Ne ovat kuitenkin myös kulkuneuvoja, joiden ehdoilla me olemme rakentaneet kaupunkimme ja joiden ehdoilla me sitä edelleen kehitämme. Ne ovat menopelejä, jotka aiheuttavat jatkuvaa stressitilaa ylläpitävää ääntä ja saastuttavat hengitysilmaa. Niiden valmistus ja käyttö vaativat valtavia määriä fossiilisia polttoaineita. Ne eivät säilytä arvoaan myyntihetkeä pidempään ja aiheuttavat valtavia kuluja. Ne haaskaavat valtavia määriä meidän aikaa, kun joudumme istumaan ratin ääressä ruuhkissa, ilman mahdollisuuksia tehdä mitään muuta. Sitä paitsi ne seisovat käyttämättöminä noin 95 prosenttia ajasta, joten yksityishenkilönä niistä harvoin saa rahalleen vastinetta. Silti maksamme niiden omistuksesta useita tuhansia euroja vuodessa

Silti pidämme niitä keskeisessä roolissa yhteiskunnallisesti hyväksytyissä käyttäytymismalleissa ja halutuissa ideaaleissa. Ajattelemme niiden mahdollistavan meille vapauden liikkua milloin ja minne haluamme. Ne ovat osa omakotitalo- ja perheidyllejä. Pidämme niitä statussymboleina, joilla yritämme erottua joukosta. Haluamme omistaa autoja voidaksemme välttää muita liikennevälineitä niihin liittettyjen ennakkoluulojen takia.

Mutta me tarvitsemme niitä. Emme voi nykyiselle infralle mitään ja yhteiskuntamme toimintamallit on rakennettu kasvavan liikkuvuuden varaan. Vaikka autojen käyttö osittain kannustaa palveluiden ja asutuksen leviämistä, mikä taas itsessään kasvattaa tarvetta autoille, ei niillä ajamista tarvitse lopettaa täysin. Autot ovat tulleet jäädäkseen, mutta voimme helposti käyttää niitä fiksummin.

Meillä on Suomessa noin 2 630 000 yksityisautoa (vrt.vuonna 2016 väestömäärä oli 5 503 000). Tarvitsemmeko me niitä lisää? Minun mielestäni emme tarvitse. Valtaosa seisoo tyhjänpanttina suurimman osan ajasta, joten uskoisin meidän voivan hyödyntää olemassa olevaa autokantaa sen kasvattamisen sijaan. Varsinkin, jos asut kaupungissa kannattaa auton hankintaa harkittaessa

  • yrittää ensin selvitä ilman autoa: kävele, pyöräile ja käytä julkista liikennettä. Hyödynnä kyytipalveluita tarvittaessa päästäksesi ovelta ovelle.
  • tee laskelmat liikkumiseen uppoavista kuluista ja ilmastoa kuormittavista päästöistä. Vertaa niitä yksityisautoilusta aiheutuviin kuluihin ja päästöihin ja arvioi, onko auton hankkiminen oikeasti taloudellista.
  • yrittää selvitä hyödyntämällä autonvuokrauspalveluja, ellet saa naapurisi tai sukulaisesi autoa lainaan:

En itse omista autoa enkä suunnittele ostavani sellaista koskaan, ainakin näillä näkymin. Mutta, vaikka kuinka yritän välttää yksityisautoilua, tulee minullekin välillä tarve käyttää autoa asioiden hoitamiseen. Reilu viikko sitten kokeilin ensimmäistä kertaa autojen vertaisvuokrauspalvelua, kun minulla oli Suomeen palattuani auton tarve muuttohommiin. Kotimainen Shareit Blox Car on kuin autojen Airbnb: kuka tahansa auton omistaja voi ilmoittaa autonsa vuokrattavaksi palvelualustalla ja sellaista tarvitseva voi muutaman napin painalluksella vuokrata sen tarpeittensa mukaiseksi ajaksi. Lisäturvaa palveluun tuo vakuutusyhtiö If:n vakuutukset, ja se on täysin ilmainen liittyä ja ylläpitää niin käyttäjille kuin omistajillekin. Vain auton vuokrauksesta ja käytöstä maksetaan. Lisätietoja voit löytää täältä.

Palveluun rekisteröityminen vei ainoastaan 5 minuuttia, minkä jälkeen pääsin suoraan selaamaan vaihtoehtoja. Vuokrasin sähköauton muutamaksi tunniksi, mutta autoja saa myös vuokrattua pidemmiksi ajoiksi. Kävin hakemassa ja viemässä vuokraamani auton sen omistajalta julkisia liikennevälineitä käyttäen, mutta auton omistajan kanssa voi myös erikseen sopia nouto- ja palautuspaikoista. Auton voi siis saada suoraan omalle kotiovelle.

Olen entistä varmempi siitä, etten tule ostamaan omaa autoa näin kokeiltuani tällaista palvelua. Useamman tuhannen euron vuosittaiset kulut ja ylläpitoon käytetty aika eivät houkuttele. Mieluummin käytän siihen kuluvan ajan ratikassa kirjaa lukien tai pyörän selässä podcastia kuunnellen, ja rahan asuntolainani maksamiseen. Tai sitten tarvittaessa vertaisvuokrauspalveluun. Ostan vaatteeni ja kodintavarat käytettynä ja lainaan kodinkoneita silloin kun tarvitsen. Miksi ostaisin auton, kun minulla on mahdollisuus vuokrata sellainen naapurustostani?

Mutta tiedän, ettemme kaikki voi elää ilman omaa autoa. Nämä seuraavat asiat kannattaa pitää mielessä, jos edessä on pakollinen auton hankinta. Näiden vinkkien avulla voit huomattavasti vähentää yksityisautoilusta aiheutuvia päästöjä:

  • valitse sähköauto. Vaikka se tällä hetkellä lähinnä tarkoittaa päästöjen siirtämistä autosta sähkölaitokselle, tukee se kestävää kehitystä polttomoottori ja hybridiautoja paremmin. (Vaihda samalla kotisi sähkösopimus sellaiseen, joka tukee uusiutuvaa sähköntuotantoa)
  • vältä tarpeetonta auton päivittämistä: yritä käyttää autoasti mahdollisimman pitkään pitämällä siitä huolta, sillä sen tuhoaminen yhdessä uuden tuottamisen kanssa aiheuttaa merkittäviä päästöjä.
  • osta käytetty auto uuden sijaan.
  • vältä suuria  autoja viimeiseen asti. Ne vievät enemmän tilaa niin liikenteessä, kuin kotipihassa ja kuluttavat enemmän polttoainetta. Yritä kylmästi analysoida miksi haluat ison auton, vaikkei sinulla olisi sellaiseen tarvetta. Miksi tarvitset maasturin tai urheiluauton kaupunkiajoon?
  • suunnittele ajamasi reitit välttäen käännöksiä vasemmalle ja suosimalla lyhyintä mahdollista reittiä. Hyödynnä julkista liikennettä aina kun voit: tämä usein auttaa valitsemaan lähimpänä olevan vaihtoehdon, mikä säästää niin aikaa kuin rahaa.
  • vuokraa autoasi muille yksityisesti tai vertaisvuokrauspalvelua käyttäen: tämä vähentää muiden tarvetta ostaa omia autoja ja samalla luo uuden tulonlähteen sinulle. Anna muiden lyhentää autolainaasi puolestasi!
Mitä mieltä sinä olet autoista?

 

Nollahukkaa ulkomailla

Zero Waste elämän ytimessä on valmistautuminen, ja sitä täytyy harjoittaa aktiivisesti. Tämä pätee varsinkin ulkomaille lähtiessä, oli kyseessä sitten lomareissu tai ulkomaille muutto. Haluan myös saada yhden asian alta pois heti alkuun:

Lentäminen on mennen tullen saasttuttavin tapa matkustaa, varsinkin lyhyillä etäisyyksillä. Yhden henkilön edestakainen lentäminen välillä Suomi–Singapore aiheuttaa yhtä paljon päästöjä, kuin henkilöautolla ajaminen ainakin 70km/päivä vuoden ajan.


Jos sinun ei ole aivan pakko lentää, älä lennä. Silloin, kun on pakko lentää, voi lahjoittaa järjestöille, ketkä käyttävät rahasi päästöjesi vastapainottamiseen, esim. puiden istuttamiseen tai tehokkaamman hellan hankkimiseen afrikkalaisiin kyliin.

Pakatessa vaihto-opintoja varten yritin pitää mielessä mitä kaikkea voisin tarvita ja, että mitä kaikkea uskoisin todennäköisimmin löytäväni pakkauksetta helposti. Kirjoitin listan, johon luettelin kaiken hygieniatuotteista koulutarvikkeisiin. Matkalaukun painorajoituksen takia jouduin pakkaamaan hyvin minimalistisesti, mikä itse asiassa oli positiivien asia; havahduin taas kerran siihen, kuinka vähällä sitä oikeasti voi pärjätä. Matkalaukkuni painoi kuitenkin 20kg, joten tavaraa lähti kyllä reilusti mukaan. Siellä oli kuitenkin mukana muutakin, kuin pelkästään vaatteita ja suihkupussintäytettä.

Tässä listani kaikista asioista, jotka otin mukaani Singaporeen voidakseni vähentää turhaa kulutusta ja siitä aiheutuvaa roskaa.

  • Vesipullo
  • Oma termosmuki
  • Eväsrasia
  • Pyyhkeet
  • Petivaatteet
  • Kaikki kosmetiikkatuotteet puoleksi vuodeksi
  • Palasaippuoita
  • Joogamatto
  • Vihko ja pari kynää

Oma vesipullo on yksi ehdottomasti tärkeimmistä arkisen Zero Waste -elämisen edellyttäjistä, varsinkin matkustaessa. Pullotettu vesi on moninkertaisesti kalliimpaa hanaveteen verrattuna, ja useimmiten ne eivät eroa laadultaan juurikaan millään tapaa. Maailmanlaajuisesti pullojen kierrätys on sitä paitsi lähes olematonta samalla, kun kulutamme miljoona pulloa per minuutti. Niihin kuluvan materiaalin ja energian voisi mielestäni käyttää muuhun, kuin kertakäyttöisten pakkausmateriaalien luomiseen ja kestämättömän kulutuskulttuurin pönkittämiseen.

WhatsApp Image 2017-11-25 at 14.03.17

Singaporessa ollessani en ole joutunut ostamaan yhtäkään muovista vesipulloa, kiitos oman teräksisen pulloni. Hanavesi on juotavaa ja yliopiston rakennukset ovat täynnä vesipisteitä. Silti Singaporessa kulutetaan järkyttäviä määriä pullotettua vettä. Tähän sortuvat sekä paikalliset, että visiitillä olijat. Sorruin kuitenkin muutamaan perisyntiin lentäessäni lomaviikolla Thaimaaseen. Netistä löytyi ristiriitaista tietoa siitä missä hanavettä uskaltaa juoda, joten turvauduimme pääsääntöisesti kaupasta ostettavaan veteen. Ostimme kämppikseni kanssa isoja 10 litran kanistereita välttääksemme yksittäisten pullojen ostamisen. Oman pullon täyttäminen onnistuu hotellihuoneessa todella helposti!

Kuten jo aikaisemminkin olen hehkuttanut, on termosmuki yksi lempiomistuksistani. Olen auttamattomasti riippuvainen tuosta herkullisesta kofeiinijuomasta, ja oma termosmuki on säästänyt minut varmasti jo useammalta sadalta kertakäyttömukilta näiden viimeisen kahden vuoden aikana. Varsinkin täällä Aasiassa, jossa take-away juomat pakataan joko muovipusseihin tai ne varustetaan ohuella muovisella kantokahvalla. Joissain paikoissa juomat kaadetaa suoraan muovisiin pusseihin, joista je sitten juodaan muovipilleillä. Nämä käytännöt ihmetyttävät minua edelleen enkä todellakaan ymmärrä niitä.

Kuvat löydetty täältä: Our life in Singapore , sipandgulp (IG)

Otin matkaa varten myös oma eväsrasian, jotten turhaan joudu ostamaan uutta paikan päällä. Rasian avulla onnistuin myös ottamaan helposti eväitä mukaan lennolle. Täällä Singaporessa olen käyttänyt lasista rasiaani ruoan säilyttämiseen ja mukaan ottamiseen kouluun, jotta voisin välttää take-away rasioiden kuluttamista kiireisinä luentopäivinä. (Keskiviikkoisin minulla on ollut luentoja kello 8.15–22.15: luennot ovat 3h 15min pitkiä ja niiden välissä on ainoastaan 15 minuutin tauko. Tehokkuus on viety täällä aivan omalle tasolleen, mutta seuraus on valtava määrä pakkausjätettä).

WhatsApp Image 2017-11-25 at 13.57.45

Halusin myös ottaa omat petivaatteet mukaan, sillä emme olleet kämppisten kanssa varmoja siitä, mitä asunnosta löytyisi. Koska pelasin varman päälle, en joutunut ostamaan uusia petivaatteita pelkän vaihdon ajaksi. Omat pyyhkeet lähtivät mukaan samalla logiikalla; kun kerran jo omistan sellaiset, miksen käyttäisi niitä matkoillakin?

Palasaippuat ovat myös olleet todellinen pelastus, ainakin jos vertaan siihen määrään tyhjiä saippuapulloja, joita kuuden henkilön taloudessa aiheutuu. Ennen lähtöä ostin uuden kasvosaippuan, palasamppoon ja yleissappuan. Palasaippuat kestävät yllättävän kauan ja mikä parasta – matkustaessa niitä ei lasketa nesteiksi! Ne voi helposti pilkkoa pienemmiksi palasiksi ja laittaa omaan rasiaan matkan ajaksi.

Olen yrittänyt tehdä joogaamisesta pysyvän osan arkeani jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä ihan onnistunut siinä. Päätin kuitenkin ottaa oman joogamattoni mukaan tänne Singaporeen, jotta voin edelleen ainakin yrittää. Pointti oli kuitenkin, välttää urheiluvälineiden uudelleenostamista.

Otin myös muutaman vihon ja kynän mukaan varmuuden vuoksi. Paikan päällä tajusin kuitenkin, että täällä koulutus pyörii edelleen huomattavasti enemmän tulosteiden ja manualisen kirjoittamisen ympärillä, vaikka kaikki käyttävät myös tietokoneita opiskeluun. Suurin dilemma aiheutui siitä, kun hyvin kiinnostavalla ’Sustainable Cities’ -kurssilla, professori ilmoitti tulostavansa jokaisen viikon diat kaikille opiskelijoille. Yritin haastaa proffaa tästä, mutta käytäntö pysyi voimassa Singaporen tiukkojen tekijänoikeuslakien takia ymmärtääkseni.

WhatsApp Image 2017-11-25 at 14.09.21

Ensimmäiset viisi viikkoa välttelin ilmaisten tulosteiden ottamista mutta kun tajusin, ettei materiaalia voi saada muulla tapaa, päätin vastahakoisesti ottaa ne vastaan. Onneksi kurssi on hyvin herättävä ja opettava, joten tulosteet eivät ole täysin hyödyttömiä.

Ulkomailla eläminen jätettä tuottamatta aiheuttaa päänvaivaa mutta ainoastaan samalla tapaa, kuin uusien bussireittien löytäminen ja tapojen oppiminen. Vesipullon ja eväsrasian mukaan pakkaaminen ei vaadi sen enempää ajatusta, ja ostosten tekeminen helpottuu nopeasti, kunhan vaan sen tekee ajatuksella.


Zero Waste Abroad

Being prepared is key for living Zero Waste. In the same way that many of us won’t leave the house without our phone and keys, I won’t leave until I have my reusable water bottle and thermos mug in my bag. Being prepared is also key for when you go abroad, were it for a vacation or moving to a new country for a longer time. On a related note I want to get one thing out of the way:

Flying is the most polluting way of transportation, especially on shorter distances. The emissions caused by me flying back and forth between Finland–Singapore are equivalent to those caused by driving at least 70 km per day for one year. 

If you wan’t to minimize your carbon footprint, avoid flying as much as possible. If you absolutely have to fly, calculate your emissions and offset them. Here are a couple websites: carbonfund.org & myclimate.org.

When I started packing and getting ready to leave for Singapore, I made a list of things that could enable me to live Zero Waste and things that I thought could be hard to find without packaging. Here’s a list of the ’special’ things I packed with me, which have enabled me to avoid a lot of unnecessary waste:

  • Reusable water bottle
  • Thermos mug
  • Food container
  • Towels
  • Bed linen
  • Soap bars
  • Yoga mat
  • Pens & notebook

A reusable water bottle is one of the most important Zero Waste swaps you can make to avoid trash in your everyday life. Bottled water costs thousands of times more than tap water, and there really isn’t any difference in quality between the two. In spite of this we still consume about 1 000 000 plastic bottles per minute, while most of it never gets recycled. The materials and energy used to create these single-use disposable packaging could be used for something else in my opinion.

I don’t see any reason for consuming bottled water in developed countries like Finland and Singapore. If you’re in a country where you’re advised not to drink tap water, try to always buy the biggest possible container of drinking water to use for refilling your own bottles. The bigger the package, the less packaging waste you cause compared to buying single-serving sizes.

Every coffee addict should own a thermos mug and use it religiously. I’ve probably saved at least 100 take-away cups from being used during my four months in Singapore. Yes, I drink too much coffee. I’m Finnish, okay?

I find using a thermos mug here in Singapore especially important, because for some reason many places serve their take-away cups in plastic bags or at least with plastic sleeves, which boggles my mind. Why do you need a plastic handle on your coffee cup?Some places even serve drinks in plastic bags with plastic straws. If you’re Singaporean and know why you do this, please comment below and tell me why!

Taking my own food container allowed me to take some snacks with me on the flight to Singapore, and it has also allowed me to not consume any take-away packaging, even during the busiest days filled with lectures. (On Wednesday’s I have had class from 8 am to 10 pm, with 15 minute breaks between the three-hour lectures. They’ve taken productivity to a whole new level over here – but at the cost of tons of packaging waste.)

Because I wasn’t sure about how well equipped our apartment would be, I decided to also pack a set of bed linen and towels. This allowed me to avoid having to buy some only for a 4 month stay, and then trying to somehow get rid of them without throwing them in the bin.

Soap bars almost feel like a life hack in general, especially for travelling – they don’t count as liquids when you fly! Before leaving Finland, I stocked up on a face soap, shampoo bar and a general bar of soap. What’s also good about solid soaps is that you can cut them up to smaller pieces, if you don’t have room to take several whole ones with you.

The face soap is by a Finnish natural cosmetics company called FLOW, the shampoo bar by a natural cosmetics company from Estonia called Nurme, and the general soap bar is just a regular olive oil based soap I bought from an eco store in Helsinki. All of them came packaged in cardboard only – fully recyclable!

Along with taking clothes for different activities I also decided to take my yoga mat with me. I’ve tried to make yoga a part of my weekly routines for some time now, and I wanted to continue trying without having to buy one just for my exchange. I already had one so might as well use it.

Coming to Singapore my first impression was that people rely on tech more over here. (Some) University exams are already done electronically, and professors upload lecture materials online. But, ironically, in my Sustainable Cities class the prof would not upload lecture materials online, and only provide them in printed form. I refused to take print-outs for a few weeks. Then I accepted my fate because the material includes some good information which I’m really interested in learning. At least I can use the print-outs for a longer time and ultimately recycle them when I get back home.

Aspiring to live as Zero Waste as possible abroad can feel like a hassle, but no more than trying to find the correct bus route and learning customs. You get used to it surprisingly fast.

Jätteetöntä elämää ei ole

IMG_2480

Yliopiston kulkukortit pakataan yksittäisiin muovitaskuihin. Noin 7800+ opiskelijaa saa kortin vuosittain.

Fakta on, ettei tässä maailmassa voi elää jätteettä. Jopa kaikista minimalistisimmilla Zero Waste -eläjillä, kuten Lauren Singerillä on purkki täynnä roskaa. Mutta se on aivan OK, kunhan asian tiedostaa ja yrittää tehdä sille jotain.

Googlaamalla ”Zero Waste” löytää vaikka kuinka paljon sisältöä, jossa puhutaan roskien välttämisestä ja siitä, kuinka ihanaa on, kun kotoa ei ole turhaa jätettä ja sotkua. Tästä johtuen idea jätteettömästä elämästä voi olla helppoa sivuuttaa utopistisena ajatuksena. Zero Waste on kuitenkin minulle muutakin, kuin muovin tai muun jätteen välttämistä.

Jonkun kysyessä, että ”mitä Zero Waste -eläminen oikein on?” on helpointa luetella seuraavat asiat:

  • kaikki kertakäyttötavarat, joita arkisilla valinnoilla voi välttää,
  • mitä kaikkia kodin- ja hygieniatuotteita voi itse valmistaa ja
  • että samalla säästää rahaa.

Se on ihan selvä. Nuo ovat asioita, joihin Zero Waste -ajattelu kulminoituu. Taustalla jyskyttää kuitenkin muun muassa verkkokalvoihin palaneet kuvat muovipalasten täyttämistä kaloista ja linnuista, tietämys muovin terveys– ja ympäristöhaitoista, tuotantoeläinten kärsimyksestä (varoitus: video ei saata soveltua herkimmille ihmisille), ruoantuotannon ja ruokahävikin vaikutuksesta ilmastonmuutokseen, tietoisuus siitä, että valtaosa kuluttamastamme energiasta valmistetaan edelleen fossiilisten polttoaineiden avulla, sekä tietenkin käsitys tuottamastamme jätemäärästä ja, että sen odotetaan moninkertaistuvan seuraavan 100 vuoden aikana. Ilmastonmutoksen vaikutuksia kaikkeen ei myöskään saa unohtaa. Näistä aiheista puhuminen vaatisikin huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa, mitä meillä ei muutenkaan tunnu olevan tarpeeksi tämän päivän yhteiskunnassa.

Vaikka Zero Waste keskittyykin yksittäisen ihmisen vaikutuksen ja vaikutusvallan ympärille, kyseenalaistaa se myös samalla koko globaalin systeemin. Esimerkiksi, että miksi melkein kaiken pitää tulla pakattuna johonkin materiaaliin, useimmiten muoviin? Miksi meidän täytyy laittaa banaanit muoviseen ”suojapussiin”? Miksi meidän täytyy lennättää trooppisia hedelmiä ja kasviksia tuhansia kilometrejä Suomeen ympäri vuoden. Miksi on OK heittää täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin? Miksi yritykset sanovat meille, että emme voi elää ilman heidän tuotteitaan, joiden aineksia emme edes osaa ääntää? Miksi meidän täytyisi ostaa uusi asukokonaisuus (useamman) kerran kuukaudessa vain, koska vaatteet ovat ”halpoja”? Miksi meillä täytyy aina olla uusi puhelin/läppäri, kun sellainen julkaistaan? Silloinkin, kun vanha on edelleen täysin toimiva? Miksi meidän täytyy omistaa auto, jota käytämme ainoastaan 5% ajasta? Miksi meidän elämän vaaditaan olevan niin kiireistä, ettemme ehdi laittamaan ruokaa tai viettämään aikaa sukulaistemme kanssa? Miksi kerrytämme niin paljon jätettä, että meidän on pakko polttaa suurin osa siitä ettemme huku sen keskelle? Eikö roskien polttaminen vain anna meille tekosyyn jatkaa päätöntä kulutusta? Miksi on ylipäätään täysin normaalia ja pakollista heittää asioita pois? Miksi globaali talous on rakennettu loputtoman kasvun ja kulutuksen lisäämisen ideoiden päälle? (Kauppatieteiden opiskelijana tämän viimeisen kysymyksen olemattomuus tieteen piirissä tuntuu jo tragikoomiselta.)

Minulle Zero waste -ajattelussa ja -elintavassa on pohjimmiltaan kyse tietoisesta elämisestä. Minulle se tarkoittaa oman ja muiden elämän ympäristö- ja terveysvaikutuksen ymmärtämistä, omien valintojen voiman käyttämistä ja omien arvojen mukaan elämistä. Minulle Zero Waste ei ole myöskään mikään uusi asia. Minulle kyse on palaamista kestävämpien elintapojen pariin, joiden luota olemme nopean talouskasvun huumassa eksyneet. Minulle se tarkoittaa elämistä ilman turhaa kulutusta, ilman terveydelle ja ympäristölle haitallisia tuotteita ja tapoja sekä kestävämpien vaihtoehtojen tukemista omalla työllä ansaituilla euroilla.

Olemme jo ylittäneet ilmastonmuutosasijantuntijoiden asettaman kynnyksen, jonka jälkeen ilmastonmuutoksen hallinta on huomattavasti vaikeampaa ellei jopa mahdotonta. Voimme kuitenkin edelleen yrittää tehdä parhaamme:

  • opettelemalla laskemaan oman hiilijalanjälkemme
  • vähentämällä kulutusta
  • muuttamalla elintapojamme ja tottumuksiamme kestävämmiksi

Zero waste is unattainable

Simple as that – you can’t live in today’s world without causing waste. Even the most minimalist zero wasters, like Lauren Singer have at least one jar full of waste. Quite depressing, I think. But it’s OK – as long as you acknowledge it and try do something about it.

Zero waste is easily thought of as just avoiding plastics and single-use items and having a clutter-free home. This is one of the reasons why it can be easy to dismiss it, by saying that it’s impossible to live without waste in today’s world. But to me, it’s more than refusing to use disposables, making my own deodorant and saving some money.

It’s about questioning:

  • why does almost everything have to be packaged in plastic?
  • Why do we need to get tropical fruits flown to our convenience all year round?
  • Why is it OK to throw away edible food, like a banana that got a little mushy or that extra half portion of pasta you accidentally cooked?
  •   Why do companies say to us that we can’t live without their different products for every nook and cranny of our house?
  • Why do we buy new clothes every week because they are so cheap? Are they supposed to be that cheap?
  • Why do we have to buy the newest phone/laptop, even if the old one still works perfectly?
  • Why do we have to own a car when we only use if 5% of the time?
  • Why does our daily life have to be so busy that we can’t find the time to cook?
  • Why do we produce so much waste that we have to burn most of it not to drown in it?
  • Why is it completely normal and acceptable to throw stuff away?
  • Why is our global economy built on a notion of constant growth that depends on us consuming more and more?

For me, Zero Waste is about conscious living. It’s about understanding what effect your choices have on you and others. Zero Waste is not a new thing for me, but rather going back to a more sustainable lifestyle that we’ve strayed from as a result of quick economic growth. It’s about living without unnecessary consumption, without products and habits that are hazardous for your health and the environment, and about supporting sustainable alternatives with my hard earned euros.

We’ve already surpassed the threshold regarded by scientists as ’the point of no return’. What we as individuals can, and should, do is to do our best to limit our own effect by:

  • learning how to calculate our carbon footprint
  • limiting our consumption
  • changing our lifestyles and behavior towards more sustainable ones