Nollahukka on kiertotalouselämäntapa

Tämä kirjoitus osa osa kolmen jutun kokonaisuutta, jossa kerron miksi otan eron roskapurkistani ja miten suhtautumiseni roskapurkkiin konseptina on muuttunut. Tässä kirjoituksessa kerron, mikä on Nollahukan uusi suunta.

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja kiihtyvä elonkirjon kato yhdistettynä väestönkasvuun uhkaavat dramaattisesti muuttaa meidän ihmisten tulevaisuutta tällä planeetalla. Tutkijat ympäri maailman ovat antaneet meille vai joitain vuosikymmeniä aikaa (jos edes sitäkään) reagoida tähän. Yhteiskuntamme kaikkien toimintojen pitäisi jo nyt toimia hiilinegatiivisesti planeetan kantokyvyn puitteissa, eli planetaaristen rajojen sisällä.

Pienet pilotit ja kokeilut eivät enää riitä. Näiden valtavien haasteiden selättäminen vaatii laajasti skaalattavia ratkaisuja niin ehkäisyn kuin sopeutumisen muodossa. Varsinkin, kun valtiot eivät ole vieläkään saaneet keskenään sovittua yhteisistä pelisäännöistä päästöjen vähentämiseksi Pariisin ilmastosopimuksen mukaan. Nollahukka ei nykymuodossaan ole laajasti jalkautettavissa oleva ratkaisu. En usko, että jätteettömyyteen pyrkiminen lopullisena tavoitteena on asia, joka voisi yksilöiden toimesta toteutua yhteiskunnassamme tieteen osoittamassa ajassa. Koen, että on aika vaihtaa näkökulmaa jätteettömyystavoitteesta kiertotalouden mukaiseen toimintaan. 

Nollahukka on tästedes kokeilu siitä, miltä kiertotalous voisi näyttää arjessa.

Alla wikipediasta napattu määritelmä kiertotaloudelle (korostukset ovat minun tekemiäni):

Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Usein tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla sekä digitaalisiin ratkaisuihin perustuvalla älykkyydellä

Kiertotalouden suurin arvopotentiaali ei ole materiaalivirroissa tai jätteessä. Niitä arvokkaampia hyödyntämistapoja ovat muun muassa laitteiden huolto, uudelleenkäyttö ja uudelleenvalmistus. Lähtökohtana tulisikin olla arvon mahdollisimman tehokas kierto ja jätteen synnyn ehkäisy, ei siis jätteen määrällisesti mahdollisimman suuri hyödyntäminen raaka-aineena tai energiana

Kiertotalouden tausta-ajatuksena on, että ihmiskunta ei pysty käyttämään loputtomasti neitseellisiä luonnonvaroja, vaan tarvitaan viisaampaa resurssien käyttöä ja siirtymistä pois lineaarisesta ”take-make-waste”-mallista. Ylikulutus, väestönkasvu ja ilmastonmuutos pakottavat yhteiskunnat muuttumaan tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Vaikka kiertotaloudella on vahvat ympäristö- ja ilmastoperusteet, se kytkeytyy vahvasti mm. talouskasvun mahdollisuuksiin, työpaikkojen luomiseen, digitalisaation hyödyntämiseen sekä yksityiseen kulutukseen ja julkisiin hankintoihin.

Olen neljän vuoden ajan keskittynyt selvittämään mitä kaikkea yksilön täytyy tehdä välttääkseen roskan ja turhan kierrätettävän materiaalin aiheutumista. Iloinen uutinen on, että on todella paljo asioita, joita voimme tehdä niin halutessamme. On kuitenkin mielestäni aika kääntää katsetta myös siihen mitä yhteisöt, järjestöt ja yritykset voivat tehdä sen eteen laajemmin – miten vähähiilinen jätteettömyys voisi tapahtua seurauksena siitä, miten yhteiskuntamme toimii sen sijaan, että se olisi asia jota me yksilöinä pyrimme toteuttamaan. Sen ei pitäisi olla asia, joka on vain etuoikeutetuille mahdollista toteuttaa omasta tahdostaan, vaan asia joka on seuraus siitä miten yritykset, julkinen sektori ja me ihmiset toimimme arjessa.

Haluan selvittää miten voisimme muuttaa toimintatapojamme edistämään kestävämpää elämäntyyliä mahdollistavan toiminnan skaalautumista, jotta voisimme Suomena ja Pohjoismaina oikeasti toimia edelläkävijöinä, globaalin muutoksen suunnan näyttäjinä.

Zero waste -elämäntyylin ja kirjani opit pätevät yhä. Zero waste on mielestäni erinomainen tapa haastaa itseään tarkastelemaan omia kulutustottumuksiaan ja kyseenalaistamaan sitä, miten oikeasti haluaa elää. Lue täältä lisää siitä miten roskapurkki on mielestäni hyvä haaste, muttei tarkoituksenmukainen kestävämmän elämäntavan tavoite.

Kulutuskriittisyyden lisäksi haluan Nollahukan avulla alkaa edistää kestävän kehityksen ja kiertotalouden mukaisesti toimivaa yritystoimintaa. En usko, että tulemme (ainakaan vielä hetkeen) siirtymään yhteiskuntaan, jossa valtaosa valmistaa tarvitsemiaan hygienia- ja siivoustuotteita sekä laittaa suurimman osan ruoastaan kokonaan itse, saati sitten kasvattaa osan ruoastaan. Ruoankulutustottumuksemme eivät myöskään muutu ellei jotain dramaattista tapahdu. Kaikkea tarvitsemaansa ei voi hankkia käytettynä sillä sitä ei löydy second handina, emmekä voi olettaa toisten muuttavan mieltymyksiään ja makuaan esimerkiksi vaatteisiin ja sisustustuotteisiin (vaikka olenkin sitä mieltä että jokaisen tulisi tarkastella kulutus- ja makutottumuksiaan kriittisesti nähdäkseen mikä todella tekee onnelliseksi ja mikä on markkinoijien luomaa kuvitelmaa siitä).

Koen, että on aika kääntää katsetta enemmän kohti toimijoita, jotka mahdollistavat kestävämpää elämäntyyliä ja kiertotalouden mukaisia valintoja. Samoten miettiä millaisella toiminnalla—oli se sitten kansalaistoimintaa järjestöissä, naapurusto- tai kaveriporukoissa, tai alkamalla yrittäjäksi tai yrityksen sisäiseksi aktivistiksi—voisimme kukin tahoillamme edistää laajemmin levitettävien ratkaisumallien kehittämistä ja leviämistä.

Tästedes tulen jakamaan Nollahukan kautta enemmän kiinnostavia esimerkkejä kiertotaloutta ja kestävää elämäntyyliä sekä yhteiskuntamuutosta edistävistä toimijoista ja keskittyä siihen, millainen kiertotalouden mukainen elämäntyyli voisi olla helposti levitettävissä koko Suomeen.

Mitä mieltä olet tästä suunnanmuutoksesta?

-Otso

Lentovero ei yksin ole ratkaisu

Matkustajakohtaisen lentoveron kanssa otettiin askel eteenpäin lentomatkustamisen verottamista kohden. Tämä on hyvä asia, koska ilmailualahan pääsee edelleen globaalisti kuin koira veräjästä veronmaksun suhteen. Se tekee lentämisestä halvempaa kuin esim. junalla matkustamisesta. Lentopolttoaine on verovapaata maailmanlaajuisesti ja valtaosassa maita lentoyhtiöt eivät maksa palveluistaan alviakaan. Tämä on ongelmallista, koska se vääristää kilpailua liikkumisen markkinoilla ja siten kannustaa lentämään maata pitkin matkustamisen sijaan. Jos nyt ollaan rehellisiä, ei valtaosa meistä valitse kalliimpaa vaihtoehtoa (varsinkin kun se vie enemmän aikaa) vaikka se olisi kuinka paljon kestävämpi tapa matkustaa. Ainakin lentopolttoaine pitäisi saada verolle – siitä puhun tässä kirjoituksessa. (Käy allekirjoittamassa eurooppalainen kansalaisaloite asiasta täällä.)

 

 

IMG_2235

 

Olen tyytyväinen, että ainakin yli 50 000 suomalaista olisivat valmiita maksamaan enemmän lentolipuista matkustajakohtaisen lentoveron muodossa. Tämän kaltainen vero varmaankin vähentäisi Suomesta lennettyjen lentojen määrää jonkin verran ja samalla toisi jotain tuloja valtion kassaan. Olisi todella hienoa, jos näin kerätyt varat voisi käyttää esim. julkisen liikenteen parantamiseen ja kestävyystavoitteiden saavuttamiseen. Varmaa se ei kuitenkaan ole, sillä verovarat jaetaan yhdestä potista kunkin hetken poliittisen päätännän mukaan.

 

Haluan kuitenkin herättää keskustelua siitä, että ilmastoon liittyvässä verotuksessa olisi tärkeää tarkastella suurennuslasilla ketä verotetaan ja mitkä sen vaikutukset oikeasti ovat. Verotetaanko yksilöä vai yritystoimintaa? Kumman verotuksella on suuremmat vaikutukset kestävyystavoitteiden saavuttamisessa? Päästöjen radikaalin vähentämisen kannalta olisi mielestäni tärkeämpää ensisijaisesti verottaa kestämätöntä liiketoimintaa ja uusiutumattomien resurssien käyttöä. Carbon Majors Reportin mukaan maailman 100 suurinta yritystä ovat vastuussa n. 71% hiilidioksidipäästöistä – vaikka me kuluttajina vastaamme myös n. 70%, on meidän toimien kautta tapahtuva muutos paljon hitaampaa ja useammista eri tekijöistä riippuvaa.

 

Haluankin kysyä onko oikein, että yhden tai muutaman maan kuluttajat maksavat lentolipusta lisää, mutta lentoyhtiöillä ei edelleenkään ole pakotetta saati sitten kannustinta siirtyä kestävämpien polttoaineiden käyttöön tai keksiä kestävämpiä liiketoimintamalleja? Pahimmillaan yksittäisten maiden verot voivat kannustaa lentoyhtiöitä siirtämään toimintaansa maihin, joissa matkustajia ei veroteta. Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia maiden sisäisten teollisuuksien toimintaan, mikä heijastuu esimerkiksi työpaikkoihin.

 

photo_2019-11-16_11-03-56

 

Siksi olisi mielestäni tärkeää puhua myös koko ilmailualan tuomisesta samalle pelikentälle, tai edes melkein, kaikkien muiden liikkumisen alojen kanssa Euroopan tasolla. Lentopolttoaineen verottaminen olisi merkittävä askel tähän suuntaan. Tällöin yritykset joutuisivat maksamaan saastuttavasta toiminnasta, eivätkä pelkästään kuluttajat. Polttoaine yleensä muodostaa suurimman yksittäisen kustannuksen lentoyhtiöille – sen kallistuessa pitää yrityksen oikeasti miettiä voiko esim. Suomi-Puola lentoja myydä parilla kympillä ja että onko tällä toiminnalla mitään taloudellista järkeä.

 

Vielä parempi olisi verottaa lentopolttoaineita niiden ilmastovaikutuksen mukaan: mitä enemmän päästöjä, sitä korkeampi vero. Tällöin lentoyhtiöiden kannattaisi siirtyä käyttämään vaikkapa suomalaisen yrityksen jätteistä tuottamaa lentopolttoainetta, jolla on matalammat päästöt. Meillä on monilla aloilla yrityksiä, jotka ovat edelläkävijöitä ilmastoystävällisempien ratkaisuiden valmistamisessa, mutta niiden kasvun esteenä on ollut edelleen kestämätöntä liiketoimintaa kannattava verotus. Edelläkävijäyritysten menestys voisi tuoda enemmän veroja valtion kassaan yritysveron muodossa ja lisää työpaikkojakin. Tällä tavalla voisimme toimia maana edelläkävijänä ja esimerkin näyttäjinä vielä vahvemmalla tavalla. Varsinkin, kun monet alat meillä ovat viennistä ja matkailusta riippuvaisia.

 

EUssa onkin vireillä Eurooppalainen kansalaisaloite lentopolttoaineen verovapautuksen lopettamisesta Euroopassa. Lisää tietoa siitä täällä. Jos siis allekirjoitit nyt eduskunnan käsittelyyn menevän kansalaisaloitteen matkustajakohtaisesta lentoverosta, kannustamme ehdottomasti allekirjoittamaan myös tämän Eurooppalaisen kansalaisaloitteen. Vaikket sitä olisi allekirjoittanutkaan niin tähän kannattaa ehdottomasti rustata oma nimi.

 

photo_2019-11-16_11-03-50

 

Meidän kaikkien toimia tarvitaan. On hyvä, että kuluttajina moni meistä on valmis lentäessään maksamaan muutamia kymppejä lisää kerryttämään veropottia, jota on mahdollista käyttää kestävämmän yhteiskunnan luomiseksi. Mutta se ei yksin riitä muuttamaan kokonaista kestämätöntä alaa – yritystenkin täytyy kantaa kortensa kekoon. Kun kysymyksessä on globaalisti toimiva liikkumisen ala, täytyy meidän tarkastella vaikuttavuutta ainakin vähintään EUn tasolla. Olemme EU:na maailman toisiksi suurin talous – meidän toimilla huomattavia on vaikutuksia niin Amerikkaan, Aasiaan kuin Afrikkaankin. Verottamalla saastuttava polttoainetta voisimme saada aikaan merkittäviä päästövähennyksiä ilman, että siitä riippuvaiset alat ja ihmiset yksittäisissä maissa kärsisivät epäsopuauhtaisesti toisiin nähden. (Lue lisää siitä miten ekologiset siirtymät eivät luonnostaan ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia täällä).

 

-Otso

Vähemmän ja parempaa

”Niin mikä on nyt se kestävin pakkausvaihtoehto?” Merkittävää energiankäyttöä vaativat kierrätettävät alumiinitölkit, monikerroksiset erilaisista materiaaleista valmistetut kartonkipakkaukset, painavat ja energiaintensiiviset lasipullot, jotenkin kierrätettävä muovi? Tästä puhutaan paljon.

 

Netistä etsimällä löytää helposti lukuisia vertailuja, arvioita, blogikirjoituksia ja uutisia. Valmistajat kehuvat aina omiaan, tutkijat taas sanovat vastaan. Toisille esteettisyys taas merkitsee enemmän. Tässä kaikessa keskitytään materiaaliin, pakkaukseen itseensä. Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin puhua sisällöstä.

 

les-routes-sans-fin-s-jYkllDGax18-unsplash(Kuva: Les routes sans fin(s))

 

Parin viime vuoden aikana on keskustelua pakkauksen sisällön merkityksestä hiilijalanjäljen kannalta herännyt myös täällä Suomessa. Tämä on hyvä asia. Pakkauksen hiilijalanjälki voi monesti olla vain murto-osan koko tuotteen hiilijalanjäljestä, miksi onkin hienoa miten monet ovat herättäneet keskustelua varsinkin ruokahävikin vähentämisestä. Itsekin olen hyväksynyt sen, että halutessani syödä terveys- ja ilmastosyistä kotimaista kasvisruokaa täytyy minun kuluttaa jonkin verran muovipakkauksia, vaikka kuinka haluaisin elää Nollahukka-tyyliin kuluttamatta erilaisia kertakäyttöpakkauksia. Onneksi ne ovat kokonaisuudessaan kierrätettäviä ja minulla on mahdollisuus niiden kierrättämiseen kotini lähellä. Omassa arvohierarkiassani terveellisen kasvisruoan syöminen menee muovipakkausten välttämisen edelle.

 

Mielestäni paras vaihtoehto olisi kuitenkin ostaa niin paljon kuin mahdollista pakkauksetta Nollahukkatyyliin. Se ei kuitenkaan vielä ole mahdollista – nyhtökauraa ja kotimaista tofua ei myydä bulkkilaareissa tai tuoretiskillä jauhelihan ja kanankoipien tapaan. Juomia ja muita nesteitä on myös hankala ostaa omaan pulloon monista eri syistä. Siirtymä bulkki- tai irto-ostamiseen vaatisi laajemman ostoskäyttäytymisen muutoksen meidän ihmisten keskuudessa, kun marssimme kauppaan kuluttajina. Meidän tulisi valmistautua suunnittelemalla omat ostoksemme suurin piirtein ja varautumalla niiden hankkimiseen kantamalla mukana erilaisia pusseja, astioita ja purkkeja. Kauppojen taas pitäisi mahdollistaa helpot, omien astioiden taaraamiset ja punnitukset sekä hygieeniset tavat säilyttää ruokaa irtona erilaisissa laareissa. Elintarvikeviranomaisten tulisi paremmin mahdollistaa tämä myös hygienianäkökulmasta ja lainsäädäntöä tarkentaa siihen, että ostajallakin todella on vastuu oman astian puhtaudesta ja että hän vastaa kylmäketjun rikkoutumisesta kotimatkalla. Utopiaa? Kyllä, mutta aion silti ostaa kaiken minkä voin pakkauksetta ja toivoa, että mahdollisuudet sille lisääntyvät tulevaisuudessa.

 

laura-mitulla-AvLyTUGW9Ug-unsplash(Kuva: Laura Mitulla)

 

Tarkoitukseni ei kuitenkaan nyt ole puhua eri pakkausmateriaaleista tai niiden ympäristövaikutuksista. Haluan nostaa esille asian, josta ei vielä keskustella tarpeeksi omasta mielestäni. Aihe joka on jatkuvasti pinnan alla, pulpahtelee vähän väliä esiin mutta tuppaa unohtumaan jo seuraavalla kauppareissulla ja viikonlopun ruokasuunnitelmia tehdessä.

 

Tuotteen tai minkään toiminnan hiilijalanjälki ei kerro koko totuutta siitä kuinka kestävästä vaihtoehdosta on kyse.

 

Nykyisessä ilmastokeskustelussa keskitymme paljon siihen, mikä eri asioiden hiilijalanjälki on. Tämä on hyvä asia. Mutta hiilijalanjälki ei kerro mitään tuotteen eettisyydestä tai vastuullisuudesta. Tämä on huono asia. Minulle kestävyys tarkoittaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää vaihtoehto. Hyvä ohjenuora tähän on Kate Raworthin kehittämä donitsi.

 

Vihreät valinnat ja siirtymät eivät luonnostaan ole oikeudenmukaisia tai eettisiä. On tärkeää vetää raja näiden kahden asian, eli ekologisuuden ja eettisyyden välille. Meille Espanjassa kasvatetut tomaatit voivat olla ekologisesti parempi vaihtoehto, kuin Etelä-Suomen kasvihuoneissa kasvatetut tomaatit, kun käymme kaupassa keskellä talvea. Mutta eettinen vaihtoehto se ei välttämättä ole: jos tomaatit on poimittu orjatyöllä ja kasvatettu pitkissä muoviteltoissa, joita ei kierrätetä, onko oikeasti kyseessä ”parempi” vaihtoehto? (Lue lisää täältä)

 

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistiin pitkä juttu Italian tomaatinviljelystä ja poimijoiden huonosta tilanteesta (Tässä samasta asiasta englanniksi ilman maksumuuria). Tomaatteja tuotetaan valtavia määriä. Paikalliset eivät enää lähde poimijoiksi, joten poimijoita saadaan ulkomailta. Kuten meilläkin on käynyt marjanpoiminnan kanssa. Purkki tomaattimurskaa maksaa meillä alle euron. Luomuvaihtoehto pikkuisen päälle. Voiko sillä hinnalla oikeasti maksaa elämiseen riittävää palkkaa poimijoille? Vastaus on ei. Silti me valitsemme useammin kahdesta vaihtoehdosta sen halvemman ja meno jatkuu seuraavanakin vuonna, vaikka paikallisia työehtosopimuksia ei kunnioiteta ja sertifikaatitkaan eivät enää oikein takaa eettistä tuotantoa. Tällöin pakkauksen hiiilijalanjäljellä ja kierrätettävyydellä alkaa mielestäni olla vieläkin pienempi merkitys tuotteen kokonaisvaikutuksen kannalta.

 

Tämä ongelma toistuu monien muidenkin ruoka-aineiden ja materiaalien tuotannossa ympäri maailman. Ongelma on meidän kaikkien syytä. Merkittävä syy sille miksi olemme tähän jamaan ajautuneet on se, että kulutamme asioita aivan liikaa. Kuluttamisella tarkoitan ostamiamme, käyttämiämme ja pois heittämiämme asiota. Ruoka on niin halpaa, ettei juurikaan tunnu missään heittää jääkaapin perälle unohtunutta, hieman nahistunutta ruokaa sekajätteeseen. Olemme myös hyväksyneet huonon laadun saadaksemme halpoja hintoja, vaikka pitkällä aikavälillä tämä vaihtoehto käy meille kalliimmaksi. Käymme mieluummin usein kaupassa ostamassa halpaa, sen sijaan että sijoittaisimme laatuun ja käyttäisimme aikaamme johonkin muuhun kuin shoppailuun.

 

bernard-hermant-z9AOxTYQBy4-unsplash(Kuva: Bernard Hermant)

 

Hiilijalanjälkeä ja sosiaalisia vaikutuksia pitäisi mielestäni alkaa tarkkailla yhdessä. Muuten meillä on vaarana sortua toteuttamaan ekologisesti kestävän siirtymän ihmisten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien kustannuksella. Ei ole kestävää vaihtoehtoa, joka on hiilineutraali mutta polkee toisen oikeudenmukaista kohtelua ihmisenä.

 

Meidän tulee alkaa kuluttaa vähemmän ja paremmin.

 

Mitä sitten voimme tälle asialle tehdä? Meidän tulee alkaa kuluttaa vähemmän ja paremmin. Vanhaa, jo banaaliksi käyvää sanontaa ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” ei voi toistaa liikaa. Kulutamme jo nyt enemmän kuin mitä ekosysteemi, jossa elämme kykenee vuodessa uusimaan. Köyhdytämme itseämme kulutuksellamme jatkuvasti; otamme pikavippejä hieman pidemmällä maksuajalla, mutta yhtä korkealla korolla. Samalla globaalin ihmisväestön odotetaan kasvavan – miten takaamme kestävän yhteiskunnan kaikille?

 

Meidän tulisi hyväksyä se, että ruokaan ja tarvitsemiimme kulutustarvikkeisiin palaa enemmän rahaa, jos haluamme että ne ovat sosiaalisesti ja ekologisest kestäviä. Ostaa kannattaa vain tarpeeseen, sillä turha ostaminen kuluttaa vain omaa kukkaroa, luonnonvaroja ja hukkaa aikaa. Voimme vaikuttaa tähän niin omilla ostosreissuillamme, kuin työpaikoillamme ja äänestäessämme.

 

Vähemmän ja parempaa.

 

-Otso

Näin elät kestävämmin

Neljäkymmentätuhatta kiloa
joka vuosi.

 

Tuo on keskivertosuomalaisen vuosittainen materiaalijalanjälki. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa kiloissa kaiken vuosittain kuluttamamme biomassan, fossiilisisten polttoaineiden, metallimalmien ja ei-metallimalmien summaa. Se on siis meidän elämäntyyliistä aiheutuva luonnonvarojen kulutuksen taso kiloissa.

 

markus-spiske-tSAa1UFoOgI-unsplash.jpgPhoto by Markus Spiske on Unsplash

 

Tuon 40 tuhannen kilon luokassa me suomalaiset olemme maailmanlaajuista kärkikastia, mutta sillä en lähtisi leveilemään toreille. Varsinkin, kun ekologisesti kestävä kulutus olisi 8000 kg/vuosi/henkilö. Se tarkoittaisi 80% vähennystä nykytasoon.

 

Tämä kirkasti minulle sen, ettei näitä suuria haasteita, joiden kanssa me kamppaillaan tiukkenevalla aikataululla, ratkaista keskittymällä yhteen materiaaliin tai ongelmaan kerralla. Meidän tarvitsee kokonaisvaltaisesti keskittyä vähentämään kulutustamme kieltäytymällä, karsimalla, käyttämällä asioita uudelleen, kierrättämällä ja kompostoimalla. Tämä haaste on myös niin suuri, ettemme me pysty sitä yksin kulutusvalinnoillamme ratkaisemaan – mutta kulutusvalintoja tekemällä voimme merkittävällä tavalla vaikuttaa tulevaisuuteemme. Kaikista näistä arkisista kulutusvalinnoista, niitä karsivista tavoista ja rutiineista kirjoitin kirjaani ”Zero Waste – jäähyväiset jätteille”. Ne mahdollistivat sen, että kaikki vuoden 2018 jätteeni mahtuivat 05l lasipurkkiin.

 

jon-tyson-uEXc4WGAI2c-unsplash.jpgPhoto by Jon Tyson on Unsplash

 

Mutta miten tuohon 8000 kilon vuositasoon voisi päästä? Onko se edes mahdollista? Kyllä, sanoo Michael Lettenmeier, joka väitöskirjassaan asiaa tutki. Monet teot voi tehdä kaupan hyllyillä (esim. karsimalla ruokahävikkiä ja suosimalla kasvipohjaista ruokaa) ja niiden ulkopuolella (eli olemalla kävelemättä sisään ostamaan mitään), mutta suuret vaikutukset tulevat rankemmista toimista: esim. remontoimalla kodista energianeutraalin tavalla, joka ei lisää materiaalikulutusta nykyisestä, asumalla pienemmin (20 m2/henkilö), karsimalla liikkumisen materiaalikuormaa 200g/km (hieman nykytason julkisen liikenteen ja pyöräilyn materiaalikuormaa tehokkaampi taso) ja matkustamalla 10 000km/vuosi, jne. Kaikki teot ovat kuitenkin asioita joihin ainakin ne meistä, ketkä elämme keskivertoelämää tai hulppeammin pystymme. Se on tutkitusti todistettu.

 

Päivittäisessä elämässä on kuitenkin yksi asia, jonka avulla voi huomattavasti pienentää materiaalijalanjälkeään:

 

osta käytettyä.

 

Käytetyn tavaran ostaminen on aina ekologisesti kestävämpi vaihtoehto materiaalijalanjäljen osalta. Samalla se myös tukee kehitystä kohti kierto- ja hyvinvointitaloutta. Yksilötasolla myös säästät rahaa samalla kun teet merkittävän ympäristöteon. Sama pätee uudelleenkäytetyistä ja kierrätysmateriaaleista valmistettuihin tuotteisiin (jos näiden käsitteiden ero kiinnostaa suosittelen lukemaan Outi les Pyyn kirjoituksen aiheesta täältä).

 

Olin esimerkiksi itse tänään ostamassa äitini pyynnöstä hänelle uutta silityslautaa ja -rautaa, mutta kaupassa vilkaisin vielä tori.fin läpi, ja löysin sieltä lähes käyttämättömän paketin pilkkahintaan. Samoten löysin meidän mökille valtavasti erilaisia keittiötarvikkeita Kierrätyskeskuksesta. Molemmat teot pienensivät omaa henkilökohtaista ja läheistenikin materiaalijalanjälkeä. Kierrätyskeskuksesta saa muuten aina ostosten yhteydessä tietää, kuinka monta kiloa materiaalia on säästänyt ostamalla käytettyä heiltä uuden sijaan. Kirjoitin asiasta aikaisemmin täällä.

 

charles-etoroma-k78R0lDxd48-unsplash.jpgPhoto by Charles Etoroma on Unsplash

 

Jos siis haluat elää ekologisesti kestävämmällä tavalla, niin pyri ensisijaisesti karsimaan kuluttamistasi ja ostamaan kaikki tarvitsemasi second handina tai yrityksiltä, jotka tuottavat tarvitsemasi tavarat uudelleenkäytetyistä tai kierrätysmateriaaleista.

 

-Otso

Niimaarin vahva visio: kestävä yhteiskunta

Kaupallinen yhteistyö: Niimaar

Nollahukkareita kiehtoo valtavasti vastuullinen yrittäjyys ja tuotanto. On hienoa päästä keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä toimijoiden kanssa, jotka pyrkivät kohti parempaa tulevaisuutta ja etsivät keinoja tehdä asioita hieman toisella tavalla, ympäristöarvoja kunnioittaen. Yksi tällaisista uuden ajan yrityksistä on Zero Waste -ideologiaan vahvasti nojaava suomalainen designyritys Niimaar. Nollahukan Aino haastatteli Niimaarin yrittäjä Enni Karikoskea selvittääkseen millaista samankaltaisuutta arvopohjistamme löytyy. Sukelletaanpa siis siihen, kenestä Enni Karikoskesta on kysymys ja minkälaista yrittäjyyttä tämä nainen harjoittaa yhdessä siskonsa sekä äitinsä kanssa.

d92381a2-3bd2-4a14-804c-b4d320890580

Perheyritys Niimaar perustettiin 1983. Sukupolven vaihdoksen myötä 2016 design-yrityksen kantavaksi arvoiksi nousivat omistajiensa syvän luontoyhteyden ja aktiivisuuden kautta Zero Waste, ympäristöarvot ja yhteisöllisyys. Äidin ja kahden tyttären trio luotsaa yritystään uudella tavalla innostaen ihmisiä niin organisaation sisällä kuin ulkonakin. Kestävän kehityksen ja luontoarvojen mukaan tuominen oli selvää sillä yritystoiminnasta on tärkeää tehdä oman näköistä. Niimaarin ykköstuote on Harri Koskisen suunnittelema designkierrätyskaluste Ecosmol, jonka elinkaari on suunniteltu materiaalivalinnoista ja tuotannosta alkaen ekologiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuori yrittäjä vie eteenpäin Zero Wasten ja vastuullisuuden sanomaa niin työelämässään kuin vapaa-ajallaankin. Enni on mahtavan aktiivinen ja tarmokas persoona, joka luottaa esimerkin voimaan aivan kuten me täällä Nollahukan tiimissä. Yrityksen pyörittämisen ohella hän löytää vielä ihailtavasti tarmoa opiskeluun – pääaineena, mikäs muu kuin ympäristötiede.

Kaiken perusta, luontoarvot ja suhde kuluttamiseen, on tainnut tulla jaettuna perintönä jo lapsuudessa. Enni kertoo kuinka heille oli tärkeää järkevä kuluttaminen, tavaroiden uudelleenkäyttö, metsän antimien keräily ja hyödyntäminen sekä lähiruoka. Ylipäänsä asenne luontoa kohtaan, luontoyhteys ja luonnossa liikkuminen olivat lapsuuden kodin ja perheen yhteisiä juttuja. Itsestäänselvää oli myös kierrättäminen.

Niimaarin konseptia uusittaessa keskityttiin ympäristöarvoihin ja yhteisöllisyyden luomiseen. Yrityksessä on otettu uudet, toimintaa ohjaavat arvot hyvin vastaan Enni kertoo. Asenne on ollut positiivisen mielenkiintoinen ja yrityskulttuuri on muokkautunut kestävän kehityksen arvoja kannattelevaksi, jopa siinä määrin, että työntekijät opiskelevat asioita omalla ajallaan ja vievät oppimaansa työn ulkopuolellekin.

Sama kulkee toki toisinkin päin; tiimiläisten innostus ja mielenkiinnonkohteet antavat yritykselle paljon. Niimaarin tiimi koostuu monenlaisista persoonista yli kansallisuusrajojen vaikka Niimaarin päätuote Ecosmol on täysin suomalaista tuotantoa. Myös muissa tuotteissa elinkaariajattelu ja jätteen vähentäminen ovat vahvasti mukana. Niimaarin verkkokaupasta löytyy vihanneksille ja hedelmille tarkoitettuja pellavapusseja sekä Lushin kosmetiikkapurkeista valmistettuja kierrätys-muovisia Polymarble seinäkelloja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kestävän designin ja ympäristöarvojen Enni kokee olevan yritysperhettä yhdistäviä tekijöitä. Töissä on mukavaa ja innokkuutta ja energiaa riittää aivan eri lailla, kun työssä on merkityksellisyyttä. Ajoittain työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, se lienee yrittäjille hyvin tyypillistä, mutta mikä sen hienompaa kuin saada tehdä asioita, jotka sytyttävät päivästä toiseen Enni pohtii. Solidaarinen ja yhteen hiileen puhaltava porukka on työhyvinvoinnin tae ja pitää työilmapiirin hyvänä.

Samaa joukkohenkeä ja yhdessä tekemistä Enni tavoittelee yhteisöllisten projektiensa kautta. Niimaaria ja Enniä seuranneille Helsingin, Barcelonan ja Tukholman plogginjuoksut ovat lienee tulleet jo tutuiksi. Yhteisöllisyyttä halutaan herätellä toiminnan kautta jatkossakin. Sosiaalinen media auttaa saamaan ihmisiä yhteen, mutta mielenkiintoisinta on kuitenkin fyysisesti tapahtuva yhteinen toiminta ja erityisesti keskustelut ympäristö- ja vastuullisuusaiheiden ympärillä, kertoo Enni.

Barcelona on Karikoskelle Helsingin ohella kuin toinen kotikaupunki, sillä aiemmin hän työskenteli ja asui siellä 12 vuotta. Kaupunkeina Helsinki ja Barcelona tarjoavat ekotietoiselle melkolailla samat mahdollisuudet. Ekoyrittäjänä Enni kokee, että vastuullisuusasioissa Helsinki on joissain asioissa edellä ja Barcelona on mukavasti heräilemässä. Varsin mielenkiintoisia projekteja on molemmissa koko ajan tekeillä.

Nollahukan ja Niimaarin välistä yhteistyötä teimme syksyn 2018 Habitare-messuilla. Pääsimme messuilla puhumaan jo jonkin verran designin ja Nollahukka-ajatuksen yhdistämisestä. Kodin sisustuksen viitekehyksessä ajatusmaailmamme yhdistyvät helposti monikäyttöisyyden ja pitkäikäisyyden myötä. Kestävä sisustus on näitä molempia; muutettavissa monenlaiseen tarkoitukseen monikäyttöisyyden ansiosta ja suunniteltu palvelemaan kestäen vuosikymmeniä.

Lue lisää Niimaarista täältä.

Nollahukan visio tulevaisuudesta

Nollahukkatiimi kävi seuraamassa Sitran ja Demos Helsingin julkaisun: Hyvinvoinnin seuraava erä – Visio kestävän hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, julkistamistilaisuutta. Kirjan on toimittanut Vesa-Matti Lahti ja kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2018.

 

Tilaisuus oli todella innostava ja inspiroiva sekä käsitteli kattavasti juuri niitä aiheita, joita Nollahukka pyrkii viestimään. Olemme kaikki tulevaisuuden tekijöitä tavalla tai toisella.

“Edistys on myös laajenevaa yhteistyötä”, s. 154.  Individualismin aika voisi hyvin olla jo ohitse. Rakenteilla olevaa Nollahukka-verkostoa edelsi kahden ihmisen oma taistelu ilmastonmuutosta vastaan arkielämässä ja nyt tämä taistelu nousi uudelle tasolle. Tästä lähin Nollahukka-tekstiä ja -sisältöä tuottaa parivaljakkona minä Otso Sillanaukee ja Aino Kämäräinen, kuten varmasti innokkaimmat seuraajat jo ovat huomanneetkin.

32147500_10213058158662495_5878806872324046848_n

Kokonainen Elämä Edessä– ja Nollahukka-blogit auttoivat jäsentämään henkilökohtaisen arkemme ja elämäntyylimme muutosta, mutta nyt on aika kohota yksilötasolta yhteisöllisemmälle tasolle, yhdistää voimia, kerätä joukkoja ja saada Nollahukan sanoma laajempaan tietoisuuteen kuin mitä sitä yksin tekemällä saisi. Valjastamme yhteisöllisyyden voiman arvoihimme pohjaavan Nollahukka-ajatuksen moottoriksi.

Mitä Nollahukka sitten on ja miten se eroaa vaikkapa Zero Wastesta?

Meitä alkoi hieman kismittää kansainvälisen Zero Waste -liikkeen ajoittainen kaksinaismoralismi: roskia vältellään viimeiseen asti, mutta kauppaan saatetaan ajaa citymaasturilla ostamaan lihaa ja maitotuotteita omaan purkkiin. Meille Nollahukka tarkoittaa kaiken hukan välttämistä – jätteiden, turhan kuluttamisen, henkilökohtaisen hiilijalanjäljen ja negatiivisen ympäristövaikutuksen vähentämistä.

Samalla Nollahukka tarkoittaa meille läpinäkyvämmän, vastuullisemman ja yhteisöllisemmän yhteiskunnan ja tulevaisuuden kehittämistä omien valintojen avulla. Nollahukka tarkoittaa meille tiedostavaa tietoon pohjautuvaa kestävämpää elämäntyyliä. Kirjoitin aiheesta kattavammin kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille (ostettavissa Akateemisesta, Suomalaisesta, Adlibriksesta ja e-kirjana Elisa Kirjasta). Meidän ajatusten samankaltaisuus selvisi yhden keskustelun aikana jolloin haastattelin kirjaani varten Ainoa. Ymmärsimme molemmat, että olemme samassa kohdin henkilökohtaista matkaamme ja tästä olisi hyvä jatkaa yhteistuumin eteenpäin.

32286544_10213058189703271_5272355604638203904_n

Olemme yhdessä työskentelemällä alkaneet koota ympärillemme kasvavaa joukkoa erilaisia nollahukkatekijöitä ja tämä tie tuntuu todella oikealta. Hyvä aate ja tarkoitus on tehty kaikkien omittavaksi, yhdessä omistettavaksi.  Tätä ei yksi ihminen, henkilöbrändi tai yritys voi omistaa: ideologia tai aate on yhteinen ja muokkautuu jäsentensä näköiseksi. Näin tulevaisuutta tulee rakentaa, yhdessä kilvoitellen vanhoja kuluneita ja tuhoisia toimintamalleja vastaan, ei toisiamme vastaan.

Jokainen Nollahukasta, kestävämmästä elintavasta, elämän yksinkertaistamisesta kiinnostunut ja näistä arvoista käsin elämäänsä järjestävä ammattilainen, innokas tekijä, osaaja, jne., on tervetullut riveihin. Haluamme edistää avointa yhteisöllisyyttä. Aktiivisuutta on tiedon jakaminen, esimerkkinä toimiminen, tykkääminen ja seuraaminen, keskusteluun osallistuminen. Jokainen voi olla tekijä, kaikki mahtuvat mukaan.

“Hyvinvointi ei enää voi perustua luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Globaali kestävyyskriisi on jopa eksistentiaalinen haaste ihmiskunnalle, mikäli siihen liittyvät pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Toisaalta, koska kestävyyskriisi on syntynyt ihmisen toiminnan seurauksena, ihmiset myös pystyvät sen ratkaisemaan, ainakin osittain. Ratkaisu on siirtyä kohti hiilineutraalia kiertotaloutta. Kestävien ratkaisujen luomiseen ja käyttöönottoon on kuitenkin tartuttava nopeasti – on jo valtava kiire. Suomen etu olisi olla tässä edelläkävijä.” (Sitra & Demos Helsinki, 2018, s. 171.)

Hiilineutraaliin kiertotalouteen siirtymistä mahdollistavia asioita pitäisi tehdä ja ideoida, mutta mistä saamme joustavuutta tällaiselle tekemiselle tässä yhteiskunnassa? Elämämme tuntuvat jatkuvasti hektisemmiltä ja tietotulvan aallonharjalla pysyminen vaatii jatkuvaa työtä. Yhteiskunnallisesta muutoksesta puhutaan paljon, mutta entä me ihmiset yksilöinä? Mitä me omissa kodeissamme voisimme tehdä nopeuttaaksemme kestävän yhteiskunnan luomista?

32130592_10213058225344162_5478422397423976448_n

Siihen Nollahukkaelämä tuo vastauksia: kulut pienenevät, arkeen ilmestyy enemmän aikaa, olennainen jää jäljelle, terveys paranee, hektisyyden tunne hellittää. Muutos ohjaa kuluttamisen oravanpyörästä vapaampaan elämään. Sellaiselle itsensä toteuttamisen kentälle, jossa työskentely eri aihepiireissä tapahtuu kestävältä arvopohjalta ja erilaisisten tulevaisuuden ajatusmallien pohjalta kuin tämänhetkinen kilpaileva ja kapitalismi. Tarvitsemme talouskasvua, mutta sen tulee toteutua eri tavalla kuin tähän mennessä. Nollahukka tarjoaa vaihtoehdon sille, miten laajamittainen yhteiskunnallinen muutos voidaan potkaista käyntiin jo tänään – miten jokainen meistä voi aloittaa oman kestävän tulevaisuuden tekijän matkansa vaikka heti.

– Aino & Otso

#MuovitonMaaliskuu on ohi – mitä jos sanoisit jäähyväiset muillekin jätteille?

Miltä sinusta tuntui vältellä kertakäyttömuovia kuukauden ajan? Yllättikö jokin asia helppoudellaan, ja tuntuiko jokin asia erityisen vaikealta? Kommentoi ajatuksiasi alle, niin saadaan kunnon keskustelu aikaiseksi!

Mutta entä mitäs tästä eteenpäin pitäisi tehdä? Muovia ja muuta roskaa päätyy edelleen meriin muualla maailmassa ja meillä polttouuneihiin, jotka eivät ole ongelmattomia. Mitä jos sanottaisiin yhdessä jäähyväiset kaikelle turhalle hukalle?

Tiesitkö, että keskivertosuomalainen tuottaa lähes 500 kg kaatopaikkajätettä vuodessa? Vain muutaman vuosikymmenen takainen niukkuus on vaihtunut tilanteeseen, jossa päivittäiset valintamme kuormittavat niin maapalloa kuin ihmisten kukkaroa ja terveyttä kestämättömällä tavalla. Suunta voidaan kuitenkin kääntää jälleen!

ZERO WASTE – JÄÄHYVÄISET JÄTTEILLE johdattelee lukijan kohti kestävämpää kuluttamista elämänlaadusta tinkimättä. Se tarjoaa katsauksen nollahukkaelämäntyyliin käytännönläheisten vinkkien ja omakohtaisten kokemusten avulla. Oman jätemäärän pienentäminen kotona, keittiössä ja kaupassa voi olla helppoa ja innostavaa!

Kuulostaako utopistiselta, paljon vaaditulta? Kaikkea ei tietenkään tarvitse muuttaa kerralla, eikä täysi roskattomuus edes ole mahdollista kaikille. Tärkeintä on muistaa, että pienilläkin muutoksilla kulutustottumuksissa on iso vaikutus siihen, millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville.

P.S. Luettuasi tämän kirjan voit lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle, jolle siitä
olisi iloa tai hyötyä. Loppuunkuluneen kirjan voit kompostoida, se on täysin
maatuva.  

En olisi voinut tämän ikäisenä uskoa kirjoittavani näitä seuraavia sanoja, mutta tässä ne tulevat: Minun esikoiskirjani on painossa ja julkaistaan alle kuukauden päästä 26.4! Se julkaistaan sekä paperi- että e-versiona. Fyysisessä kirjassa on käytetty pääsääntöisesti kierrätettyjä materiaaleja ja se on kokonaisuudessaan kierrätettävä ja kompostoitava. Kirja tulee olemaan myös saatavilla useissa kirjastoissa molemmissa muodoissa. Lisää tietoa löydät täältä.

Kirjassa käyn läpi kodin kaikki eri huoneet ja sen miten omaa ympäristövaikutustaan voi siellä alkaa minimoida. Kirjassa on käytännönläheisiä vinkkejä niin aloittelijoille kuin kokeneille ekoilijoille.

ZW kirjan kansi

Olen niin innoissani tästä kirjasta! Uskon siinä olevan jotain innostavaa jokaiselle kestävästä kehityksestä ja ekologisuudesta kiinnostuneelle, mutta myös kaikille muillekin. Toimiihan se myös kiinnostavana katsauksena erityisen ja kasvavan kuluttajaryhmän ajatusmaailmaan.

Olen todella kiitollinen saamastani mahdollisuudesta jakaa tietämystäni kirjan muodossa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, oli tämän kirja kirjoittaminen elämää mullistava kokemus. Ensimmäistä kertaa koen päässeeni pysähtymään omien ajatusteni pariin ja miettimään omaa elämääni sekä mitä toivon saavuttavani sen aikana. Kauan ajattelin, ettei tästä kirjasta varmaankaan tule mitään, ja että mikä vaikutus sillä voisi olla – olen kuitenkin vain yksi ihminen reilun seitsemän miljardin joukossa. Ymmärsin kuitenkin lopulta, ettei varautuneisuus ja toimettomuus johda mihinkään, etten itseäni rajoittamalla ja vastoinkäymisissä hiljenemällä voi saada mitään merkityksellistä aikaiseksi. Siksi tein päätöksen alkaa elää täysillä omien arvojeni mukaista elämää: irtisanouduin työpaikastani ja hakeuduin toiseen yliopistoon kiinnostustani vastaavaan maisteriohjelmaan oppiakseni lisää. Tulotasoni romahti (vaikka edelleen olen osa hyvin etuoikeutettua kansanryhmää), mutten ole katunut päätöstäni päivääkään. (Yksinkertainen elämäntyyli on auttanut huomattavasti suuresta elämänmuutoksesta selviämisessä.) Ymmärrän nyt, että muutos alkaa minun sisältäni, mistä se pulppuaa ja vaikuttaa ympärilleni. Elämällä rohkeasti omien arvojeni mukaista elämää, olen löytänyt uskomattomia mahdollisuuksia edistää itselleni tärkeitä arvoja yhteiskunnassa ja tukea muiden muutosprosesseja. En voisi toivoa mitään enempää. Kirjoitin yksilöstä ja muutoksen voimasta hieman enemmän aikaisemmassa kirjoituksessa, jonka löydät täältä.

Uskon edellä olevan välittyvän myös kirjani sivuilta. Toivon, että sinäkin voit löytää innon kokeilla uusia toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda meidän yhteiselle tulevaisuudellemme kestävämpi perusta. Tärkeintä ei ole täydellisyys, vaan jatkuva pyrkimys tehdä parhaansa. Arkisista ja pienistä asioista on helppo aloittaa. Itse olen tänään esimerkiksi keittänyt kahvin pressopannulla, poiminut koiranjätökset rikkinäisen paperipussin palasella ja siivonnut kylpyhuoneen etikan, ruokasoodan ja mikrokuituliinan voimalla.

Mitä sinä aiot tänään tehdä?

Apua muutokseen?

Onko jokin asia jätteiden lajittelussa joskus mietityttänyt, tai pelottavatko biojätteiden mahdolliset hajut? Vaikuttaako erilaisten muoviastioiden ja kodintavaroiden kierrättäminen hankalalta ja aikaa vievältä arjen askareelta? Kiinnostaisiko jätteen vähentäminen ja Zero Waste -ajattelu, mutta tuntuuko se mahdottomalta lisäykseltä kiireiseen arkeen?

Tällaiset asiat kuormittivat minun arjen ajatusmaailmaani paljon vielä muutama vuosi takaperin. Vaikka olin jo pienestä pitäen lajitellut roskani, tuntui keittiön roska-astioihin kuluva vaiva ajoittain hyvinkin raskaalta. Mutta näin kahden vuoden yrittämisen jälkeen voin sanoa löytäneeni itselleni sopivan ratkaisun Nollahukka-elämäntavasta, johon olen asteittain, helpoin askel kerrallaan päässyt. Mutta tiedän myös, että se omankaltaisessani pitkälle viedyssä muodossaan saattaa säikäyttää monen tiehensä. Aihetta somessa seuratessa tulee kieltämättä myös helposti sellainen vaikutelma, että kyseessä on tietynnäköinen elämäntyyli, jonka saavuttaakseen täytyy tehdä ja hankkia tietynlaisia asioita. Ja ennenkaikkea saattaa tulla vaikutelma, että täytyy heti alkaa valmistaa kaikki omat siivousaineet ja lopettaa kaikki kuluttaminen. Harvemmin puhutaan siitä, kuinka aikaa vievältä, hankalalta ja turhauttavalta Zero Waste -elämään siirtyminen voi ajoittain tuntua. Samoten tulee harvemmin hehkutettua niitä pienimpiä arkisia voittoja, joihin keskittyminen auttaa jaksamaan muutoksen hidasta työstämistä. Esimerkiksi minä olen siitä iloinen, että jouduin tänään käyttämään ainoastaan kaksi WC-paperiarkkia (T.M.I.?) ja siitä, että jaksoin keittää oman aamukahvin mukaan termariin. Itse keskityn mieluummin näihin pieniin arkisiin onnistumisiin, sillä ne kannustavat minua yrittämään tehdä parempia valintoja joka päivä.

Aina ei kuitenkaan välttämättä tunnu siltä, että jaksaisi yksin kääntyä elämänmuutokseen johtavalle polulle. Muuttunut elämäntilanne ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin tila voivat tehdä arjesta liian raskaan tuntuisen uuden suunnan ottamiseksi. Mutta mitä jos lajittelua ja kierrättämistä askarruttaviin kysymyksiin voisikin saada henkilökohtaista ja omaan elämäntilanteeseen sopivaa apua? Entä tuntuisiko Zero Waste -elämäntyyli helpommin lähestyttävältä, jos voisit käydä kotisi eri huoneet läpi jonkun nollahukkaajan kanssa? Tämä jälkimmäinen onnistuu 2.5. jälkeen omin päinkin, kun kirjani ”Zero Waste – Jäähyväiset jätteelle” ilmestyy, mutta lisää siitä seuraavassa postauksessa!

Innostuin kuullessani, että tällainen henkilökohtainen kestävämmän elämäntavan konsultointipalvelu on kehitteillä Helsingissä. From Waste to Taste ry ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY ovat lyöttäytyneet yhteen pilottihankkeeseen testatakseen Waste Trainer nimisen palvelun toimivuutta ja suunnitellakseen sen kehittämistä. HSY tarjoaa jo nyt ilmaista kierrätyskoulutusta esimerkiksi kouluille, mutta Waste Trainer -palvelussa olisi kyseessä henkilökohtaisempi palvelumuoto, jossa esimerkiksi kierrätysammattilainen tulee auttamaan sinua pistämään kotisi roska-astiat kuriin. Samoten jos olet kiinnostunut Zero Waste -elämäntavasta, voi sillä tapaa elävä henkilö tulla keskustelemaan kanssasi aiheesta ja auttaa sinua löytämään itsellesi sopivat aloituskohdat ja suunnitelemaan kehityspolun suunnan.

wastetrainer

Osallistuin yhdelle Waste Trainer -palvelun pilottikäynnille, kun Johanna Kohvakka From Waste to Taste ry:stä pyysi minua mukaan. Pariskunta, jonka luokse he olivat menossa, oli jo ajatellut ympäristöasioita pitkään ja sitä myötä myös kiinnostunut Zero Waste -elämäntavasta. Olin todella innoissani toisten aiheesta kiinnostuneiden ihmisten kanssa keskustelemaan pääsemisestä ja tällaisen hankkeen kokeilemisesta.

Tapaaminen oli kokonaisuudessaan mielestäni oikein onnistunut, sillä mukana oli myös HSY:n kierrätysasiantuntija, joka osasi tarkemmin vastata pariskunnan kierrättämiseen ja jätteenkäsittelyyn liittyviin kysymyksiin. Kävimme yhdessä läpi heidän keittiön roska-astiat ja annoimme vinkkejä niiden käytön tehostamiseen. Minä taas pääsin heidän kanssa keskustelemaan enemmän Zero Waste -elämäntyylistä, purkamaan siihen liittyviä ennakkoluuloja ja ihmetyksiä, sekä antamaan konkreettisia ohjeita jätteen vähentämisen aloittamiseen kiireisessä arjessa. Hienointa palvelussa on mielestäni se, että kuka tahansa voi saada apua järjestelmällisen muutoksen aloittamiseen juuri omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla.

Mitä mieltä sinä olet? Kiinnostaisiko sinua palvelu, jossa saisit tilata kotiisi tai taloyhtiöösi henkilökohtaisen Waste Trainerin, joka auttaisi jätteiden lajittelussa ja kierrättämisen tehostamisessa? Entä Zero Waste apurista, joka auttaisi löytämään juuri sinun elämäntilanteeseesi sopivat jätettä vähentävät ratkaisut ja kuinka niistä edetään?

roskisKuva: Waste trainer


Help is on its way

When I started going Zero Waste I felt a little overwhelmed, to say the least. Even though I had been sorting my waste ever since I was a small kid, making a bigger change felt a little daunting. But, I found that focusing on small goals and gradually moving forwards worked for me. And now, after a little over two years, I managed to start collecting my landfill waste in a trash jar.

However, I realise this might not work for everyone. Life situations, like we as humans, change all the time and it can sometimes feel too rough to incorporateadditional voluntary lifestyle changes into the mix, no matter how much you’d like to change to some more sustainable habits. So, what if you had someone to help you start and get control over your waste bins? What if you had someone who could answer your questions related to reducing waste and starting a zero waste lifestyle?

I was delighted to hear that there is a pilot program in Helsinki, my home city, where you can invite recycling and waste experts to visit your home to help get on track with smarter waste management. This program, called Waste Trainer, is being tried out as a collaboration between the Helsinki Region Environmental Services Authority (HSY) and the From Waste to Taste association. I was invited to join one of their pilot visits to the home of a couple interested in zero waste. How cool is it to get a chance to sit down and discuss about sustainability with likeminded people? I was thrilled!

I got more excited about the concept as the visit neared its end. The recycling expert from HSY answered the couple’s questions regarding appropriate waste disposal and I could discuss with them about what it’s like to live zero waste, how to get started and how to stay on track. I feel like this kind of service could be a great opportunity for people, interested in managing their household waste better, to get a quick and easy start for their journey to more sustainable living through personalised help from experts. At least I feel like the best way for me to learn is through discussing and working with someone knowledgable of this subject. I can read all I want about something, but things seem to only finally crystallise in my brain after discussing them through with someone.

What do you think about this kind of service idea? HSY currently offers free recycling consultation & education services to e.g. schools, but would you be interested in getting some more personalised help from an expert? Do you feel like a more personal coach could help you get started with reducing waste, or maybe plan on how to start approaching a zero waste lifestyle?