Näin elät kestävämmin

Neljäkymmentätuhatta kiloa
joka vuosi.

 

Tuo on keskivertosuomalaisen vuosittainen materiaalijalanjälki. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa kiloissa kaiken vuosittain kuluttamamme biomassan, fossiilisisten polttoaineiden, metallimalmien ja ei-metallimalmien summaa. Se on siis meidän elämäntyyliistä aiheutuva luonnonvarojen kulutuksen taso kiloissa.

 

Photo by Markus Spiske on Unsplash

 

Tuon 40 tuhannen kilon luokassa me suomalaiset olemme maailmanlaajuista kärkikastia, mutta sillä en lähtisi leveilemään toreille. Varsinkin, kun ekologisesti kestävä kulutus olisi 8000 kg/vuosi/henkilö. Se tarkoittaisi 80% vähennystä nykytasoon.

 

Tämä kirkasti minulle sen, ettei näitä suuria haasteita, joiden kanssa me kamppaillaan tiukkenevalla aikataululla, ratkaista keskittymällä yhteen materiaaliin tai ongelmaan kerralla. Meidän tarvitsee kokonaisvaltaisesti keskittyä vähentämään kulutustamme kieltäytymällä, karsimalla, käyttämällä asioita uudelleen, kierrättämällä ja kompostoimalla. Tämä haaste on myös niin suuri, ettemme me pysty sitä yksin kulutusvalinnoillamme ratkaisemaan – mutta kulutusvalintoja tekemällä voimme merkittävällä tavalla vaikuttaa tulevaisuuteemme. Kaikista näistä arkisista kulutusvalinnoista, niitä karsivista tavoista ja rutiineista kirjoitin kirjaani ”Zero Waste – jäähyväiset jätteille”. Ne mahdollistivat sen, että kaikki vuoden 2018 jätteeni mahtuivat 05l lasipurkkiin.

 

Photo by Jon Tyson on Unsplash

 

Mutta miten tuohon 8000 kilon vuositasoon voisi päästä? Onko se edes mahdollista? Kyllä, sanoo Michael Lettenmeier, joka väitöskirjassaan asiaa tutki. Monet teot voi tehdä kaupan hyllyillä (esim. karsimalla ruokahävikkiä ja suosimalla kasvipohjaista ruokaa) ja niiden ulkopuolella (eli olemalla kävelemättä sisään ostamaan mitään), mutta suuret vaikutukset tulevat rankemmista toimista: esim. remontoimalla kodista energianeutraalin tavalla, joka ei lisää materiaalikulutusta nykyisestä, asumalla pienemmin (20 m2/henkilö), karsimalla liikkumisen materiaalikuormaa 200g/km (hieman nykytason julkisen liikenteen ja pyöräilyn materiaalikuormaa tehokkaampi taso) ja matkustamalla 10 000km/vuosi, jne. Kaikki teot ovat kuitenkin asioita joihin ainakin ne meistä, ketkä elämme keskivertoelämää tai hulppeammin pystymme. Se on tutkitusti todistettu.

 

Päivittäisessä elämässä on kuitenkin yksi asia, jonka avulla voi huomattavasti pienentää materiaalijalanjälkeään:

 

osta käytettyä.

 

Käytetyn tavaran ostaminen on aina ekologisesti kestävämpi vaihtoehto materiaalijalanjäljen osalta. Samalla se myös tukee kehitystä kohti kierto- ja hyvinvointitaloutta. Yksilötasolla myös säästät rahaa samalla kun teet merkittävän ympäristöteon. Sama pätee uudelleenkäytetyistä ja kierrätysmateriaaleista valmistettuihin tuotteisiin (jos näiden käsitteiden ero kiinnostaa suosittelen lukemaan Outi les Pyyn kirjoituksen aiheesta täältä).

 

Olin esimerkiksi itse tänään ostamassa äitini pyynnöstä hänelle uutta silityslautaa ja -rautaa, mutta kaupassa vilkaisin vielä tori.fin läpi, ja löysin sieltä lähes käyttämättömän paketin pilkkahintaan. Samoten löysin meidän mökille valtavasti erilaisia keittiötarvikkeita Kierrätyskeskuksesta. Molemmat teot pienensivät omaa henkilökohtaista ja läheistenikin materiaalijalanjälkeä. Kierrätyskeskuksesta saa muuten aina ostosten yhteydessä tietää, kuinka monta kiloa materiaalia on säästänyt ostamalla käytettyä heiltä uuden sijaan. Kirjoitin asiasta aikaisemmin täällä.

 

Photo by Charles Etoroma on Unsplash

 

Jos siis haluat elää ekologisesti kestävämmällä tavalla, niin pyri ensisijaisesti karsimaan kuluttamistasi ja ostamaan kaikki tarvitsemasi second handina tai yrityksiltä, jotka tuottavat tarvitsemasi tavarat uudelleenkäytetyistä tai kierrätysmateriaaleista.

 

-Otso

Advertisement

Nollahukkaa podcastmuodossa

Niin vaan on melkein puolet tästä vuodesta jo kulunut. Täällä Nollahukka-blogin puolella on viime aikoina ollut hieman hiljaisempaa, mutta vain siksi, että olemme kokeilleet hieman uusia tapoja jakaa aatteitamme kestävämmästä elämäntyylistä. Meille mieluisammaksi tavaksi kehkeytyi puhuminen – podcast-muodossa koemme voivamme tuoda esille ajatuksiamme useammalta eri kantilta, antaa tilaa pohdiskelulle ja olettamusten esiin tuomiselle, sekä toisilta oppimiselle.

 

Tähän blogiin olemme koonneet podcastit, jotka olemme itse nauhoittaneet tai joissa olemme olleet vierailemassa.

 

Nollahukka-podcast

 

Ensimmäisessä jaksossa keskustelimme ilmastoahdistuksesta ja siitä, miten itse koemme päässeemme siitä yli. Toisessa jaksossa vastasimme Instagramin puolelta saamiimme kysymyksiin, kolmannessa jaksossa puhuimme vastuusta, ja neljännessä jaksossa keskustelimme ensimmäisen vieraamme Outi les Pyyn kanssa arvoista ja hänen kehittämästään arvohierarkia-konseptista. Jakso alla:

 

 

Studio Planet

Otso vieraili Metson sponsoroimassa ja Riku Rantalan juontamassa kestävämmän yhteiskunnan Studio Planet -podcastissa. Jaksossa keskustelemassa myös Helsingin yliopiston professori Atte Korhola, joka on tutkinut erityisesti ilmastonmuutosta ja ilmaston vaihteluja. Alla nosto ensimmäisestä jaksosta ”Missä mennään, planeetta?”

 

Vaikka ilmastomuutosta enää harva kiistää, on kuitenkin edelleen niitä, jotka vetoavat aina ilmastossa esiintyneisiin vaihteluihin. Miksi tämänkertainen muutos sitten on erilainen?

– Seuraavan jääkauden ennakoidaan tulevan noin 20 000 vuoden kuluttua, ja kaikkien muuttujien mukaan meidän pitäisi olla menossa kohti viileämpää vaihetta. Noin 150 vuotta sitten kehitys kääntyi kohti lämpimämpää, eivätkä luonnolliset vaihtelut selitä sitä. Ihminen on muuttanut maapallon ilmastoa aika radikaalisti, sanoo professori Korhola sarjan ensimmäisessä jaksossa.

Jaksossa vieraat ottavat myös kantaa paljon puhuttuun ilmastoahdistukseen. Molemmat tunnistavat oireet, mutta eivät enää tunne ahdistusta. He antavat omalla esimerkillään uskoa kaikille tämän parissa kamppaileville. Ohje on yksinkertainen. – Olen itse ollut hyvin syvällä siinä ahdistuksessa, mutta hyvin nopeasti huomasin, että toiminnan kautta se ahdistus lieventyy, kertoo Sillanaukee.

 

 

Rahariihi podcast

Rahariihi-podcastin jaksossa ”Mitä raha sinulle merkitsee?” jaksossa Otso ja Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilén keskustelevat rahan merkityksesta yhdessä juontajien Helka Miettunen ja Ilari Lehtinen kanssa. Jaksossa puhutaan myös mm. säästämisestä ja sijoittamisesta.

 

 

Nina & Tellu Rahamania vlogipodi

Rahamania-podcastin 33. jaksossa Aino kertoo siitä, miten hän eli vuoden ostamatta itselleen yhtään mitään. Aino jakaa tarinansa tästä no spend -vuodestaan ja siitä, miten hän sen ansiosta pääsi velattomaksi.

 

 

Mikä keskustelunaihe sua kiinnostaisi? Onko jokin kysymys, johon haluaisit meidän vastaavan joko keskustellen tai kirjoittaen? Kerro se meille kommenteissa!

-Otso & Aino

Pienempi on parempi

Kaupallinen yhteistyö: Niimaar (Ecosmol kierrätyskaluste saatu kokeiluun)

 

Nollahukka-koti – millainen se on? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Nollahukan tavoin se on jokaiselle yksilöllinen asia. Keskittyminen kestävämpiin ratkaisuihin on kuitenkin yhdistävä tekijä.

 

Nollahukka-ajattelu pätee kaikkiin kodintavaroihin ja myös asumismuotoon. Aikana jolloin ihmiset ympäri maailman (ja me täällä Suomessakin) kasvavissa määrin himoavat suuremman ja uudemman perään, ovat mielipiteeni alkaneet kääntyä vastakkaiseen suuntaan: miksen havittelisi pienempää ja vanhempaa?

 

 

Asumiseen liittyvän kulutuksen päästöt muodostavat WWF:n selvityksen mukaan kolmasosan jokaisen suomalaisen hiilijalanjäljestä. Se tarkoittaa noin 3000 kg CO2 ekvivalenttipäästöjä vuodessa. Suhteellisuuden vuoksi todettakoon, että globaalisti kestävä hiilijalanjälki olisi 1000kg/vuosi/henkilö. Pohjoisessa asuessamme on kodin lämmitys yksi suurimmista syyllisistä.

 

Mitä suurempi ja väljempi tila, sitä enemmän energiaa kulutamme lämmittämiseen ja sitä enemmän tavaraa meille mahtuu nurkkia asuttamaan. Ja kun vanhasta puhuin niin totean myös, että uudemmat rakennukset ovat usein energiatehokkaampia, kuin vanhemmat. (Tästä voin jakaa lisää ajatuksia toisessa postauksessa, sillä itse tykkään ja olen valinnut asua hyvin vanhassa rakennuksessa uudemman sijaan. Vanhaa valitessa täytyy vaan tehdä erilaisia ratkaisuja.)

 

Nollahukan myötä muodostunut yksinkertaisempi elämäntyyli teki ajatuksen pienemmässä tilassa asumisesta paljon luonnollisemmaksi, kuin loogiseksi seuraavaksi askeleeksi matkallani kohti kestävämpää elämäntyyliä. Kaikki järjelliset perusteet sille olivat jo olemassa: se on kestävämpää, se karsii turhaa kuluttamista, pakottaa positiivisella tavalla yksinkertaistamaan elämäntyyliä, ja se on halvempaa.

 

Minulle suuri oivallus oli tämä: vuokraa tai omistusasunnon lainaa lyhentäessä maksat jokaisesta neliömetristä – kannattaako oikeasti maksaa säilytystilasta turhille tai käyttämättömille asioille sen sijaan että käyttäisit sen rahan vaikka ruokaan tai palveluihin? Siksi en ole oikein ymmärtänyt julkista keskustelua ja joidenkin pöyristymistä ajatuksesta, että opiskelijat, yksinelävät tai miksei jopa perheetkin voisi muka asua huomattavasti pienemmissä kodeissa. Eikö kuitenkin tärkeämpää ole elämän mielekkyys, joka nousee muusta kuin siitä monenko neliön kokoiselle alueelle voi omistuksensa levittää? Luulen, että vanhat ja rajalliset käsitykset siitä millainen kodin pitäisi olla ja mitä muut ovat mieltä vaikuttavat ajatteluumme.

 

 

Jokainen asumistilasta vähennetty neliö nimittäin pienentää haitallista ympäristövaikutustasi. Se on suuri yksittäinen ekoteko, jonka useimmat meistä voivat tehdä ja jolla on merkittävät vaikutukset tulevaisuuteen. Se voi myös olla konkreettinen tapa auttaa löytämään itselle sopivia yksinkertaisen elämäntyylin ratkaisuja, jotka voivat lisätä koettua hyvinvointia.

 

Pienesti asuminen vaatii hieman enemmän suunnittelua ja vaivannäköä, varsinkin jos muuttaa suuremmasta pienempään. (Olen listannut loppuun muutaman videon pienistä asunnoista, jotka ovat inspiroineet minua ajattelemaan asumista eri näkökulmasta.) Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tämä vaiva on tulosten arvoista. Siksi jaankin omat ensivinkkini siihen, miten pienemmän tilan voi helpommin saada riittämään.

 

1. Pohdi tarpeitasi

Mieti ensitöiksi mitä kaikkea oikeasti tarvitset? Mitkä huonekalut, kodinkoneet ja -tavarat aidosti helpottavat arkeasi? Kannattaako esimerkiksi omistaa kookkaita huonekaluja tai erityiskoneita siltä varalta, että niitä joskus sattuisi tarvitsemaan?Minun pieneen kotiini ei esimerkiksi mahdu tavaroita, joita en ole käyttänyt yli vuoteen. Ne laitan eteenpäin kiertoon, jotta ne pääsisivät käyttöön jonkun toisen kotona.

 

2. Odota

Älä hanki tarpeelliseksi kokemaasi asiaa välittömästi, ellei sille ole polttavaa tarvetta. Odottaminen, tarpeen pohtiminen ja sopivan vaihtoehdon etsiminen auttavat tekemään kestävämpiä hankintoja. Asettamalla itselle vaikka viikon, kahden tai kuukauden odotusajan antaa mahdollisuuden tarkastella hankintaa ja pohtia sen todellista tarpeellisuutta. Tämän voi tehdä vähän kuin puolivahingossa pyrkimällä löytämään tavaran käytettynä.

 

3. Suosi monikäyttöistä

Monikäyttöiset esineet tekevät pienesti asumisesta huomattavasti helpompaa. Esimerkki hyvin pieneen tilaan sopivasta huonekalusta on mielestäni Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste. Laatikkoa voi käyttää kolmijakoisen kierrätysastian ohella sohvapöytänä, ruokapöydän tuolina tai penkkinä eteisessä. kyljelleen kumottuna se toimii pienenä hyllykkönä ja sohva- tai yöpöytänä. Kukaan ei arvannut, että kotonani jonkun aikaa ollut sohvapöytä itse asiassa sisälsi useamman kuukauden aikana kuluttamani kierrätyspakkaukset!

 

 

Monikäyttöisyys pätee moniin kodintavaroihin. Nykyisin myydään yhdistettäviä vesikalusteita (pesukoneen huuhteluvesi käytetään WC-pöntön huuhteluun), liikuteltavia hylly-, seinä- ja sänkyratkaisuja (tässä kiinnostava esimerkki kattoon hinattavasta sängystä), sekä muunneltavia huonekaluja. Nollahukan myötä olen alkanut ajatella tavaroiden käyttötarkoitusta vähintään yhtä paljon ellen enemmän kuin niiden esteettisyyttä. Tiedän, kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Ja niinhän sen pitäisi olla, että käyttötarkoitus menee kaiken edelle – vahva esteettisyyteen fokusoiminen on saattanut meidät tälle kestämättömien kulutustottumusten polulle.

 

On kuitenkin ollut innostavaa nähdä miten suunnittelijat ovat alkaneet ottaa kestävyysnäköulmia huomioon ja siten parantaneet tuotteiden laatua, monikäyttöisyyttä ja tuotantomenetelmiä. Kuvan Niimaarin Ecosmol on Harri Koskisen suunnittelema ja kokonaan Suomessa valmistettu kotimaisesta vanerista. Kaiken suunnittelun tulisi olla laadukasta, kestämään tarkoitettua ja vastuullisesti tuotettua. Ei ole olemassa päteviä tekosyitä sille, miksei tuotteita voisi niin valmistaa.

 

4. Valitse ikuista  

Ikuista ei ole olemassa, mutta sen ajattelu on auttanut minua valitsemaan kestävämpiä vaihtoehtoja pieneen kotiini. Olen ostanut vain sellaisia huonekaluja, joiden voin kuvitella muuttavan mukanani elämän edetessä. Meille myydään tänä päivänä niin paljon erilaisia halpoja ja tilapäisiä ratkaisuja, jotka ovat tehneet kodin sisustamisesta luonnonvaroja hurjasti kuluttavan harrastuksen. Kestävien, laatutavaroiden valitsemisen ensisijaisesti käytettynä ja välillä uutena auttaa muuttamaan trendiä kohti ympäristöystävällisempää suuntaa ja tukee kiertotaloutta. Halpaa ei ole tehty kestämään. Ellei kyseessä ole kirppikseltä sattumalta tehty laatulöytö.

 

 

-Otso

 

Videoita

NEVER TOO SMALL

Debt-free Family Life in a Zero Waste, Plant Based Tiny House

Majestic off-grid cabin in the Japanese mountains

Lego-style apartment

Thoreauvian simple living

Vancouver dad raising 5 kids in city apartment

Transforming walls get 5 rooms from 1

12 kuukautta ilman roska-astiaa

Nyt on selonteon aika. Kahden instapostauksen ja aikaisempien blogikirjoitusten (tässä ja tässä) jatkeeksi kerron tänään mitä kaikkea roskapurkissani oikein on ja mitä sinne ei päätynyt. Kiitos kaikista kysymyksistä ja kommenteista, joita olette jättäneet aiempiin julkaisuihin – toivottavasti tästäkin herää keskustelu!

 

Mun vuoden 2018 roskapurkissa on siis kaikki se jäte, josta en voinut kieltäytyä, jota en voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida. Toisin sanoen kaikki vain poltettavaksi kelpaava sekajäte.

 

 

Kierrätettävää materiaalia kuitenkin kulutin viime vuoden aikana, mutta sitäkin niin vähän kuin vain olosuhteiden mukaan oli mahdollista. Vein kierrätettävät pakkaukset lajitteluun ensimmäistä kertaa 2018 huhtikuun puolenvälin jälkeen. Loppuvuoden kierrätettävät jakautuivat kahteen tyhjennyskertaan, joista toinen oli tämän vuoden helmikuun alussa. Pyrin siis aktiivisesti myös kierrättämään niin vähän kuin mahdollista suosimalla kestopakkauksia ja pakkauksettomia vaihtoehtoja. Nollahukka ei minulle tarkoita roskatonta elämää, vaan resurssiviisasta, ilmaston ja ympäristön huomioonottavaa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää elämäntapaa.

 

 

Kaikki kierrätettävä materiaali 2018 alusta saman vuoden huhtikuun puoleen väliin asti.

 

 

Nollahukkaelämä ei minulle myöskään tarkoita muovitonta elämää, kuten olen aikaisemmin kertonut. Pyrin silti välttämään kaikkea muovia niin pitkälle kuin mahdollista, sillä se on materiaalina käytännössä luotu polttouuniin – sitä ei voi kierrättää kuin muutaman kerran, kunnes se vääjäämättä kelpaa vain tuhottavaksi. Sen lisäksi muovin kaikkia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisterveyteen yhteydessä muihin aineisiin ei vielä kunnolla tunneta – seuraan omassa elämässäni ja siten Nollahukka-ajattelussa varovaisuusperiaatetta (englanniksi ”precautionary principle”) ja pyrin minimoimaan altistumiseni erilaisille muoveille ja keinokuiduille omassa kodissani. Roskapurkissani on siis kaikki se muovi, jota en pystynyt kierrättämään. Perusteluni sille miksi vielä kulutan joitain kierrätettäviä muovipakkauksia on seuraavat:

 

1. Seuraan kasvipohjaista lähi- ja sesonkiruokiin perustuvaa ruokavaliota niin ilmasto-, terveys-, kuin eettisistä syistä. En osta tai kuluta lihaa, muuta kuin sukulaisteni kalastamaa kotimaista järvikalaa (sitäkin yhdellä kädellä laskettavan verran kertoja viime vuonna). Kulutan maitotuotteita ja muita eläinproteiineja hyvin harvoin, silloinkin pääsääntöisesti hävikin vähentämiseksi. Oman terveyden ja jaksamisen varmistamiseksi (opiskelu ja työ vaatii aivotyötä, urheilen keskimäärin kolmesti viikossa ja liikun paljon jalan tai pyöräillen) kulutan siis kotimaisia kasviproteiinivalmisteita ja myös esimerkiksi luomutofua, joita ei vielä voi löytää pakkauksetta. Kulutan niitäkin säästeliäästi. Joitain näistä saatuja muovipakkauksia olen käyttänyt uudelleen mm. taimien kasvattamiseen, loput ovat päätyneet suoraan kierrätykseen.

 

2. Pelastan ruokaa päätymästä hävikiksi, vaikka se olisikin pakattu muoviin. Ruoan hiilijalanjälki on merkittävästi itse pakkausta suurempi, joten kokonaisvaltaisen ilmastovaikutuksen minimoimiseksi olen valmis välillä tuomaan kotiini muovipakkauksia sekä vähentääkseni hävikkiä että säästääkseni siten rahaa. Esimerkiksi naapurini pystyy pelastamaan ruokaa päätymästä hävikiksi oman työpaikkansa kahvilasta. Hän tuo pelastettua ruokaa meille naapureille välillä kestopakkauksissa ja toisinaan muovipusseissa. Usein hän ottaa pussin uudelleen käyttöön, mutta välillä ne jäävät minulle.

 

 

Tässä kuvassa näkyvät ne muovipussit, jotka olen hävikkiä vähentämällä kerryttänyt vuoden 2018 aikana. Kuusi ohutta hevipussia (torilta valmiiksi pakattujen hävikkikasvisten tai naapurin hävikkileipien ja -leivonnaisten mukana tulleita), pari leipäpussia (@ravintolaloop’ista ilmaiseksi mukaan saatuja), ja muutama pieni pakastepussi (toisen mummon kesällä pakastamista marjoista). Nämä pussit eivät päätyneet purkkiini, sillä kassi-info.fi:n ja HSY:n jäteoppaan mukaan pussit voi lajitella muovinkeräykseen. Säilytän niitä kuitenkin vielä yrittääkseni löytää niille uusia käyttötarkoituksia.

 

Toinen ”jäte”, josta on tullut useampia kysymyksiä on siivousjäte. Puhuin tästä siivoukseen keskittyvässä Insta-tarinaketjussa alkuvuodesta (voit löytää sen tilini @otsosillanaukee kohokohdista), mutta kertaan pääkohdat tässä vielä uudestaan. Omistan imurin, jota käytän noin kerran kaksi kuukaudessa. En ole joutunut vaihtamaan pölypussia vielä kertaakaan viimeisen kahden vuoden aikana, kun minulla on nykyinen imurini ollut käytössä. Tuo pölypussi kuitenkin päätyy täytyttyään sekajätteeseen, sillä sen sisuksissa on joukossa lasinsiruja muutamasta rikkoutuneesta juomalasista ja lasipurkista.

 

Yritän pitkittää pölypussin käyttöikää siivoamalla välillä nurkat harjalla ja rikkalapiolla. Nämä pölyt kippaan taloyhtiön pihakompostiin muun kompostin, hiusten ja leikattujen kynsien mukana. Teen näin siksi, että olen pyrkinyt minimoimaan kaikki keinokuidut ja -materiaalit kodistani – valtaosa tästä on siis luonnonkuituja ja ulkoa sisälle kulkeutunutta pölyä. Biojätekeräykseen näitä ei voi laittaa, mutta haluan päästää kaikki ne biohajoavat aineet mitkä vaan voin takaisin kiertoon oman kompostin kautta. En usko kodistani kertyvän pienen pölymäärän lisäävän luonnon keinokuitu- ja mikromuovipitoisuutta merkittävissä määrin, sillä niitä erittyy kotiemme ulkopuolella suuret määrät mm. liikenteestä ja luontoon päätyvistä roskista sekä hulevesistä. Meiltä jokaiselta tippuu hiuksia ja vaatteista lähtee pölyä luontoon muutenkin ollessamme ulkona ja julkisissa tiloissa. Mikromuoveja ja -kuituja on jo sitä paitsi kaikkialla luonnossa. Suuri teko, jonka jokainen voimme tehdä, on aktiivisesti vähentää niiden kuluttamista kieltäytymällä turhasta muovista ja suosimalla luonnonmateriaaleja.

 

 

Purkissa on siis kaikki vain poltettavaksi kelpaavat jätteeni vuodelta 2018, joista en ole voinut kieltäytyä, joita en ole voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida kotikompostissa. Kierrätettäviä materiaaleja kulutin, mutta niitäkin niin vähän kuin mahdollista, varsinkin (100% kierrätettävää) muovia.

 

Kommentoi alle, jos jokin asia jäi vielä mietityttämään!

 

-Otso

Rohkenetko vaatia itseltäsi vastuuta?

Nollahukka sai alkunsa vuosi sitten halusta näyttää, kuinka kestävämpää elämäntyyliä voi toteuttaa arjessa. Yhdestä seuraajasta on kasvanut lähes 9000 seuraajan elävä joukko, jolla on paljon tahtotilaa ja sanottavaa. Nyt vastaamme viikoittain kysymyksiin, esiinnymme, annamme haastatteluita ja viemme Nollahukka-ajattelua eteenpäin eri areenoilla. Olemme vajaan vuoden ajan kaksin tehneet tätä työtä muun elämän ohella – nyt on aika meidänkin rohkaistua ja viedä Nollahukka alkaneen vuoden aikana taas uudelle tasolle.

Lähestyttävyys ja arkiset vinkit ovat meille tärkeä osa toimintaa ja tulevat olemaan sitä jatkossakin. Saamamme huomio ja mielenkiinto pyörii paljolti roskattomuuden ja jätteen vähentämisen ympärillä, täysin syystä, mutta Nollahukka on huomattavasti enemmän. Tavoitteemme on, että Nollahukka yhdistetään entistä tiiviimmin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vastaiseen taistoon sekä kestävyyteen laajasti ajateltuna niin hyvinvoinnin, ilmaston ja ympäristön, kuin taloudenkin kannalta. Haastamme itseämme rohkeasti astumaan mukavuusalueeltamme entistä isompien ja vaikuttavampien toimien kimppuun.

Samalla tavoin kuin aikoinaan jännitti mennä kauppaan omien kestohevipussien ja astioiden kanssa, jännittää meitä ottaa uusia askeleita, mennä pidemmälle ja sanoa sanottavamme rohkeasti. Kumpaakaan meistä ei johdata kiinnostus olla julkisuudenhenkilö, mutta tämä on keino, jolla saamme kaikkien meidän yhteisiä asioita esille. On vaatinut rohkeutta ja luottamusta heittäytyä täysillä ajamalleen asialle, samalla pitäen mielen avoinna uudelle tiedolle, henkilöityä arvojensa kautta, ja toimia lahjomattomana tiedonlähteenä pyrkien samalla vastuulliseen toimeentuloon.

Niinpä Nollahukan vuoden 2019 teemaksi nostetaan rohkeus. Ilmastotalkoiden edistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen vaativat todella paljon töitä. Ei riitä, että jo hillitysti kuluttavat kansanosat nipistävät entistä tiukemmin ja tiukemmin jalanjäljestään, vaan sen ylikuluttavan osuudenkin on pistettävä kerskakulutusta kuriin ja tultava lähemmäs kohtuullisuutta. Syyllistämisen sijaan uskomme kaiken voivan tapahtua avoimella keskustelulla ja inspiroimisella, sekä ensisijaisesti kääntämällä ajatukset ja puheet päivittäisiksi teoiksi.

Tarvitsemme tänään rohkeutta elää omannäköistämme elämää ja rohkeutta rikkoa vanhoja kaavoja – kestävästi tietenkin. Rohkeutta ottaa asioita puheeksi ja kyseenalaistaa omaa toimintaamme, tehdä kokeiluja ja haastaa itseämme vaikkemme voi olla täysin selvillä kaikista yksityiskohdista tai vaikutuksista. Kannustamme toimimaan, kuten me täällä Nollahukassa olemme lähteneet liikkeelle, sillä tiedolla ja taidolla, joka meillä on käytettävissämme juuri nyt, unohtamatta jatkuvaa pyrkimystä itsensä kehittämiseen. Kokonaiskuva kyllä karttuu, kun kulkee matkaa avoimen uteliaana eteenpäin jatkuvin korjausliikkein.

Aiomme jatkossakin vakavasti kyseenalaistaa puhetta, jossa yksilön tekoja ja vaikuttamismahdollisuuksia vähätellään tai vastuuta siirretään pelkästään päättäjille ja yhteiskunnalle. Me seitsemän miljardia tämän planeetan asukkia olemme yksin ja yhdessä vastuussa siitä, miltä tulevaisuutemme näyttää meille ja tuleville sukupolville. Olemme jokainen kuin yksi solu – meistä yhdessä muodostuu elimiä, organismeja, eläviä kokonaisuuksia. Jokaisen yrityksen, järjestön, puolueen ja muun ryhmän pienin mitattavissa oleva yksikkö on yksilö. Toisilla meistä on enemmän vaikutusmahdollisuuksia omissa piireissämme, kuin toisilla ja näistä mahdollisuuksista on jokaisen meistä otettava vastuu toiminnallamme. Hyväksymmekö yleiset mutta kestämättömät tavat tai väärinkäsityksiin perustuvat olettamukset, vai rohkenemmeko kyseenalaistaa ja alkaa muuttaa niitä? Voimme tänään ottaa vastuun omista toimistamme ja sen kautta vaikuttaa muihinkin.

Yksilöinä yhdessä muodostamme myös niin kulttuurin, markkinat kuin taloudenkin. Ylläpidämme ja kehitämme niitä päivittäisillä teoillamme. Olemme tilanteessa, jossa aikaisempien sukupolvien muodostamien kulttuurien, yhteiskuntien ja markkinoiden on muututtava perustavanlaatuisesti voidaksemme varmistaa lajimme säilymisen tällä pallolla. Kulttuuri, yhteiskunta ja markkinat ovat kaikki ihmisten luomia järjestelmiä. Ne eivät ole ylimaallisia olentoja tai asioita, joita meidän pitäisi totella, seurata tai palvoa sokeasti. Aiempien sukupolvien historia on muovannut totuutemme sellaiseksi kuin tänään sen näemme. Meillä on yhdessä mahdollisuus kehittyä toisenlaisiksi. Joudumme olemaan tiukkoja itsellemme, haastamaan toimintamallejamme ja käsityksiämme maailmasta, sekä tekemään vaikeita asioita, jotta pääsemme kestävän elämäntyylin äärelle. Mitä pidemmäs tulevaisuuteen etenemme toimimattomina, sitä suurempia ja radikaalimpia toimia joudumme väistämättä tulevaisuudessa tekemään, jos haluamme välttää jonkinlaisen romahduspisteen saavuttamisen. Edistysaskeleet eivät synny itsestään tai helposti, vaan kovalla työllä ja vastuuta ottamalla.

Kestävä elämäntyyli ei todellakaan tarkoita luopumista ja kurjuutta vaan mahdollisuutta elvyttää ja säilyttää elävien metsien, lajien kirjon, puhtaan veden ja ilman kaltaisia elämää mahdollistavia arvokkaita asioita sekä lisätä hyvinvointia niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Löysä, hedonismiin ja järjettömään kulutukseen johtanut pehmentynyt kulttuurimme vaatii kipeästi rajoja ja rakkautta. Kasvatustyötä, johon hullulla tavalla pystyy ruotsalainen 15-vuotias nuori, muttei valta-osa muutamasta aikaisemmasta sukupolvesta. On uskallettava sanoa suoraan, että ainoa tie ulos ahdistuksesta ja epätoivosta on toiminta. Rohkenetko sinä vaatia itseltäsi vastuuta?

 

Nollahukka joulukalenteri 2018

Nyt parasta aikaa verkkokalvomme saavat aimo annoksen jouluista mainontaa. Meille mainostetaan ja markkinoidaan kakenlaista turhaa tavaraa. Tuntuu, että tänä päivänä joulun sanomasta valtaosa liittyy vain materiaan. Tingeltangelikalenterit ovat meille tuttu näky vuoden pimeimpänä aikana ja vaikka ne säihkyvinä kovasti mieltämme kohottavatkin, on niiden sisältö usein hippusen onttoa.

 

Vastavetona taas olemme törmänneet monenlaisiin hyvänmielen joulukalentereihin, mutta valitettavasti ne tuntuvat vielä hukkuvan krääsäkaupallisuuden jalkoihin. Eikö olisi jo aika lempeämmälle ja vastuullisemmalle kalenterille, jossa kestävyysajattelun kaikki kolme osatekijää, sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen, on otettu huomioon?

 

Näiden ajatusten siivittämänä päätimme väkertää kokoon meidän vaihtoehtomme somejoulukalenterille! Nollahukan Joulukalenteri syntyi yhteisöllisyyden kaipuusta. Halusimme vielä lisää yhteisöllisyyttä kestävämmän elämäntyylin ja joulun ympärille, unohtamatta hyviä tarinoita ja lahjoja. Tiedämme, että joukossa on voimaa ja mitä enemmän hienoja tyyppejä löytää toinen toisensa niin sitä makeammat kekkerit.

 

Ilmastotalkoisiin täytyy osallistua kaikilla mahdollisilla keinoilla
– myös juhlimalla!

 

 

Päivittäisten luukkujen takaa löytyy nollahukkavinkkejä ja yllätyksellistä kivaa kaikille seuraajillemme sekä satunnaisille poikkeajille Instagramissa. Alustana Instagram on mutkaton kalenterin toteuttamiseen vaikkei ole kalenterissa tai arvonnoissa muutoin mukana.

 

Astetta mielenkiintoisemmat arvontamme ovat auki Instagramissa julkaisupäivästään aina jouluaattoon saakka ja arvonnat suoritetaan, milloinkas muulloin kuin jouluaattona 24.12. Ainon toimiessa onnettarena. Voittajat ilmoitamme silloin @nollahukka tilillämme Instagramissa sekä yksityisviestillä. Apukätemme yhteistyökumppaneiden muodossa toimittavat lahjat onnellisille voittajilleen arvonnan jälkeen. Arvontoihin osallistut kommentoimalla kuviin ja laittamalla @nollahukka sekä arvontalahjan antajan tilin seurantaan.

 

 

Jouluisia terveisiä tekstien ja kuvien kautta tulee lähettämään moni meille tärkeä vaikuttaja, läheinen, yhteistyökumppani ja ystävä. Sisällöt vaihtelevat vinkeistä, jouluisiin kertomuksiin ja arvontoihin. Vastavuoroisuuden ja yhteisöllisyyden nimissä myös Nollahukka vierailee muiden jouluprojekteissa.

 

Osallistuimme esimerkiksi omien vinkkiemme kera Meeri Koutaniemen, Kemikaalicocktailista tutun Noora Shinglerin, Spark Sustainabilityn ja Goodion kanssa Lovian Give–Don’t take Gift Guideen. Me kaikki lahjaoppaan allekirjoittaneet haluamme tehdä ja kannustaa muitakin tekemään kestävämpiä valintoja tänä jouluna. Lisää vinkkejä voi löytää somesta häsärillä #givedonttake

 

Lahjaoppaan löydät täältä.

 

Kalenteriluukkujen visuaalisesta ilmeestä  saamme kiittää Nollahukan luottograafikkoa Riina Junilaa ❤

 

Jouluterveisin

Nollahukka-tontut Aino ja Otso

Anna tarinan jatkua

Kaupallinen yhteistyö: Kierrätyskeskus

 

Päätimme Ainon kanssa aloittaa täällä blogin puolella uuden juttusarjan, jonka teemana on sisustaminen ja asuminen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron hieman entisistä sisustustavoistani sekä kestävämmän kodinsisustuksen ykkösvinkin.

 

”Niin, totta. Oho.” Näin tokaisin, kun norjalainen ystäväni totesi oluen äärellä tuon sinikeltaisen kodintavaralabyrintin tehneen huonekaluille ja sisustusteollisuudelle saman, kuin pikamuotiliikkeet tekivät muotiteollisuudelle. Tähän havahtuminen sai minut tarkastelemaan silloin omistamiani  kalusteita uusin silmin. Kuinka paljon tällaisia pikahuonekaluja maailmassa tänä päivänä oikein on? Monetko niistä hankitaan vain yhteen juhlaan tai yhdeksi sesongiksi?

 

Tunnustan, olen syyllistynyt  pikakiertoon itsekin. Yhden huonekalun hakumatka muuttui helposti täyden auton roudausreissuksi, ja parin kuukauden päästä olinkin jo kauppaamassa monia tuotteita eteenpäin. Tuntuu ihan hassulta kirjoittaa tämä paperille. Olinhan  omille muuttaessani tehnyt päätöksen, että mieluummin odotan ja säästän, voidakseni ostaa ajattomia laatuhuonekaluja tarpeen mukaan.  Kuitenkin hurahdin selailemaan verkkokauppoja aina, kun niiltä tipahti uusi uutiskirje sähköpostiini. Nopeisiin, melkein designhuonekaluilta näyttäviin, halvempien versioiden ostamiseen oli vaan niin helppo sortua.

Muuttaessani nykyiseen, pienempään asuntooni, myin valtataosan kodintarvikkeistani ja tarpeettomiksi kokemani huonekalut. (Olen kirjoittanut Nollahukasta ja karsimisesta enemmän kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille). 20 neliön parvelliseen yksiöön mahtuu vain rajallinen määrä asioita ja halusin käyttää jokaisen neliön mahdollisimman tehokkaasti. Ellen olisi päättänyt lähteä omalle Nollahukka-polulleni olisin varmaankin muuttaessa istahtanut uuden kotini lattialle, avannut koneen, alkanut surffata Finnish Design Shoppia (en halua edes ajatella montako viikkoa eliniästäni olen käyttänyt kyseisen verkkokaupan sivuja selaillen…) ja pistänyt luottokortit haisemaan. Sen sijaan päätin uutta kotiani mittaillessa pistää jäitä hattuun. Asetin sisustamiselleni yhden ainoan vaatimuksen: tavaroiden täytyy olla ensisijaisesti kierrätettyjä.

Asetin tämän vaatimuksen siksi, että se on tehokkain yksittäinen teko pienentää kodin sisustamisesta aiheutuvaa materiaali-  ja hiilijalanjälkeä.  Päätös sai minut myös asennoitumaan uudelleen sen ajatuksen pariin, että oikeasti odotan ja etsin sitä oikeaa huonekalua, samalla tutkaillen onko tarpeeni aito ja minkälainen tämä tarve on.

 

Siinä missä ennen sisustin ulkonäkö ja esteettisyys edellä, päätin nyt keskittyä käyttötarkoitukseen ja materiaaliin. Aikaisemmat huonekaluni olivat sieluttomia massatuotteita, joiden ostamisenhalu todennäköisesti kumpusi siitä, kun näin monien muiden omistavan sellaisia. Halusin sisustuksellani ilmentää maailmalle kuuluvuuttani trendikkäseen ja tyylitietoiseen ihmisryhmään. Se hoitui niinkin helposti kuin kuluttamalla – ensin suuri osa vapaa-ajasta töitä tehden ja sitten omistuksia jatkuvasti päivittäen. En oikein missään välissä ollut tyytyväinen kotiini – aina löytyi jotain muutettavaa, joku uusi elementti jolla ”pitää sisustus ajan tasalla”. Mitä ihmettä? 😀

 

Kehtaan väittää, että nämä nopeat kestämättömät ratkaisut ovat seuraus ajan puutteen tuntemuksista. On niin paljon muuta, mitä pitää tehdä—lasten hoito, työnteko, kodin siivous, sähköposteihin vastaaminen, median kuluttaminen, matkustaminen, ystävien tapaaminen arkikiireiden ohella—miten meillä muka olisi aikaa etsiä jotain käytettynä? Kaikkea on niin helppo saada muutamalla hiiren painalluksella, ettei sitä välttämättä edes kahdesti mieti, tarvitseeko tavaraa oikeasti vai ei. Kun ei ole pakko odottaa, niin emme sitä halua tehdä.

Tämä odotus voi kuitenkin usein kirkastaa oikeat tarpeemme. Olen nyt asunut tässä asunnossa vuoden ilman hyllyä ja selvinnyt elossa, jopa nauttinut. En minä hyllyä olisi välttämättä oikeasti tarvinnut. Pienessä asunnossa jokainen neliömetri on kuitenkin kullan arvoinen joten halusin vapauttaa lattialta tilaa helpottaakseni siivousta sekä tilankäyttömahdollisuuksia. Varsinkin, kun huonekorkeutta on se kolmisen metriä.

 

Noin vuoden kestänyt etsintä tuli vihdoinkin päätökseen löydettyäni Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta loistavassa kunnossa olevia Lundia-hyllyjen osia. Heiltä löytyi jo tuotannosta poistuneita korkeita hyllytikkaita ja leveitä hyllyjä, joista sain kasailtua juuri omaan tilaani sopivan ratkaisun. Tikkaat ostin itse, hyllyt sain Kierrätyskeskuksesta osana yhteistyötä.

Jos sinulla on pk-seudulla hylly hakusessa niin suosittelen käymään Kierrätyskeskuksen Porttipuiston ja Nihtisillan liikkeissä! Nyt on minulla uusi huonekaluperheenjäsen, joka sopii erinomaisesti myös käytettynä ostettujen pöydän, sohvan ja tuolien joukkoon.

 

Tosiaan, jos minä yhden ohjeen antaisin sisustukseen liittyen, on se, että osta käytettyä. Se nimittäin pakottaa vähentämään kulutusta ja harkitsemaan hankintoja tarkemmin. Käytetyn ostaminen Suomessa tekee sitä paitsi ulkomaisistakin tuotteista Suomen kansantaloutta hyödyttäviä hankintoja. Samalla myös vähennät jätekierrossa olevia tavaroita antamalla niille uuden elämän.

Facebook-kirppikset, tori.fi ja kirpputorit ovat erinomaisia paikkoja Kierrätyskeskuksen ohella löytää sisustus- ja kodintavaroita. Monissa kaupungeissa on myös useita pienempiä vintage-huonekaluliikkeitä, joista voi tehdä todellisia design-löytöjä!

 

Pidän Kierrätyskeskuksesta erityisesti sen takia, että he  ilmoittavat ostosten yhteydessä kuinka paljon kiinteitä luonnonvaroja heillä asioiminen on säästänyt. Esimerkiksi pelkästään nuo hyllylevyt säästivät 91,50 kg luonnonvaroja!

Kierrätyskeskuksessa myös todetaan hyvin, että jokainen meistä on ”enemmän kuin kuluttaja”. Meidän ostovalinnoilla on todellakin väliä kestävämmän kulttuurin ja huomisen luomisessa. Hyvää kannattaa odottaa etsien.

 

P.S. opiskelijana saat vielä -20%:n alennuksen kaikista ostoksista! Tämän viikonlopun 17.-18.11. ajan kaikki tuotteet -30%. Tarjolla on kakkukahvit kestävän elämäntavan kunniaksi kaikissa Kierrätyskeskuksen myymälöissä. Tarjolla on myös vegaanikakkua.

-Otso

Niimaarin vahva visio: kestävä yhteiskunta

Kaupallinen yhteistyö: Niimaar

Nollahukkareita kiehtoo valtavasti vastuullinen yrittäjyys ja tuotanto. On hienoa päästä keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä toimijoiden kanssa, jotka pyrkivät kohti parempaa tulevaisuutta ja etsivät keinoja tehdä asioita hieman toisella tavalla, ympäristöarvoja kunnioittaen. Yksi tällaisista uuden ajan yrityksistä on Zero Waste -ideologiaan vahvasti nojaava suomalainen designyritys Niimaar. Nollahukan Aino haastatteli Niimaarin yrittäjä Enni Karikoskea selvittääkseen millaista samankaltaisuutta arvopohjistamme löytyy. Sukelletaanpa siis siihen, kenestä Enni Karikoskesta on kysymys ja minkälaista yrittäjyyttä tämä nainen harjoittaa yhdessä siskonsa sekä äitinsä kanssa.

Perheyritys Niimaar perustettiin 1983. Sukupolven vaihdoksen myötä 2016 design-yrityksen kantavaksi arvoiksi nousivat omistajiensa syvän luontoyhteyden ja aktiivisuuden kautta Zero Waste, ympäristöarvot ja yhteisöllisyys. Äidin ja kahden tyttären trio luotsaa yritystään uudella tavalla innostaen ihmisiä niin organisaation sisällä kuin ulkonakin. Kestävän kehityksen ja luontoarvojen mukaan tuominen oli selvää sillä yritystoiminnasta on tärkeää tehdä oman näköistä. Niimaarin ykköstuote on Harri Koskisen suunnittelema designkierrätyskaluste Ecosmol, jonka elinkaari on suunniteltu materiaalivalinnoista ja tuotannosta alkaen ekologiseksi.

Nuori yrittäjä vie eteenpäin Zero Wasten ja vastuullisuuden sanomaa niin työelämässään kuin vapaa-ajallaankin. Enni on mahtavan aktiivinen ja tarmokas persoona, joka luottaa esimerkin voimaan aivan kuten me täällä Nollahukan tiimissä. Yrityksen pyörittämisen ohella hän löytää vielä ihailtavasti tarmoa opiskeluun – pääaineena, mikäs muu kuin ympäristötiede.

Kaiken perusta, luontoarvot ja suhde kuluttamiseen, on tainnut tulla jaettuna perintönä jo lapsuudessa. Enni kertoo kuinka heille oli tärkeää järkevä kuluttaminen, tavaroiden uudelleenkäyttö, metsän antimien keräily ja hyödyntäminen sekä lähiruoka. Ylipäänsä asenne luontoa kohtaan, luontoyhteys ja luonnossa liikkuminen olivat lapsuuden kodin ja perheen yhteisiä juttuja. Itsestäänselvää oli myös kierrättäminen.

Niimaarin konseptia uusittaessa keskityttiin ympäristöarvoihin ja yhteisöllisyyden luomiseen. Yrityksessä on otettu uudet, toimintaa ohjaavat arvot hyvin vastaan Enni kertoo. Asenne on ollut positiivisen mielenkiintoinen ja yrityskulttuuri on muokkautunut kestävän kehityksen arvoja kannattelevaksi, jopa siinä määrin, että työntekijät opiskelevat asioita omalla ajallaan ja vievät oppimaansa työn ulkopuolellekin.

Sama kulkee toki toisinkin päin; tiimiläisten innostus ja mielenkiinnonkohteet antavat yritykselle paljon. Niimaarin tiimi koostuu monenlaisista persoonista yli kansallisuusrajojen vaikka Niimaarin päätuote Ecosmol on täysin suomalaista tuotantoa. Myös muissa tuotteissa elinkaariajattelu ja jätteen vähentäminen ovat vahvasti mukana. Niimaarin verkkokaupasta löytyy vihanneksille ja hedelmille tarkoitettuja pellavapusseja sekä Lushin kosmetiikkapurkeista valmistettuja kierrätys-muovisia Polymarble seinäkelloja.

Kestävän designin ja ympäristöarvojen Enni kokee olevan yritysperhettä yhdistäviä tekijöitä. Töissä on mukavaa ja innokkuutta ja energiaa riittää aivan eri lailla, kun työssä on merkityksellisyyttä. Ajoittain työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, se lienee yrittäjille hyvin tyypillistä, mutta mikä sen hienompaa kuin saada tehdä asioita, jotka sytyttävät päivästä toiseen Enni pohtii. Solidaarinen ja yhteen hiileen puhaltava porukka on työhyvinvoinnin tae ja pitää työilmapiirin hyvänä.

Samaa joukkohenkeä ja yhdessä tekemistä Enni tavoittelee yhteisöllisten projektiensa kautta. Niimaaria ja Enniä seuranneille Helsingin, Barcelonan ja Tukholman plogginjuoksut ovat lienee tulleet jo tutuiksi. Yhteisöllisyyttä halutaan herätellä toiminnan kautta jatkossakin. Sosiaalinen media auttaa saamaan ihmisiä yhteen, mutta mielenkiintoisinta on kuitenkin fyysisesti tapahtuva yhteinen toiminta ja erityisesti keskustelut ympäristö- ja vastuullisuusaiheiden ympärillä, kertoo Enni.

Barcelona on Karikoskelle Helsingin ohella kuin toinen kotikaupunki, sillä aiemmin hän työskenteli ja asui siellä 12 vuotta. Kaupunkeina Helsinki ja Barcelona tarjoavat ekotietoiselle melkolailla samat mahdollisuudet. Ekoyrittäjänä Enni kokee, että vastuullisuusasioissa Helsinki on joissain asioissa edellä ja Barcelona on mukavasti heräilemässä. Varsin mielenkiintoisia projekteja on molemmissa koko ajan tekeillä.

Nollahukan ja Niimaarin välistä yhteistyötä teimme syksyn 2018 Habitare-messuilla. Pääsimme messuilla puhumaan jo jonkin verran designin ja Nollahukka-ajatuksen yhdistämisestä. Kodin sisustuksen viitekehyksessä ajatusmaailmamme yhdistyvät helposti monikäyttöisyyden ja pitkäikäisyyden myötä. Kestävä sisustus on näitä molempia; muutettavissa monenlaiseen tarkoitukseen monikäyttöisyyden ansiosta ja suunniteltu palvelemaan kestäen vuosikymmeniä.

Lue lisää Niimaarista täältä.

Otetaan vastuu – vaati laki sitä tai ei

Näinnikkään äänestettiin keskiviikkona EU-parlamentissa joidenkin kertakäyttöisten muoviesineiden myymisen kieltämisestä lailla EU:ssa. Ehdotus meni äänestyksessä läpi huomattavan enemmistön voimin. Myyntikiellon kohteena olisivat mm. vanupuikot, kertakäyttöaterimet, -lautaset ja pillit, yhteensä kymmenen muoviartikkelia. Myyntikielto astuisi esityksen mukaan voimaan 2021. Lisäksi asiaa käsiteltäessä on ehdotettu mm. ohuiden hevipussien ja polystyreenisten take-away-astioiden kieltoa, mutta näiden sisällyttämistä lakiin jäämme vielä odottamaan.

EU-parlamentti (EP) tukee siis ympäristövaliokuntansa esitystä, mutta vielä tarvitaan EP:n ja EU:n ministerineuvoston neuvotteluita päättämään, että tuleeko muoviesineiden myyntikiellosta asetus vai direktiivi, saatetaanko kielto oikeasti voimaan ja missä muodossa. Muuttujia on melko paljon ennen kuin voimme olla varmoja, että ehdotetut muovituotteet poistuisivat myynnistä 2021. Siihen mennessä ehditään järjestää useat eri vaalit.

Esimerkiksi Suomen edustajat EU ministerineuvostossa vaihtuvat 2019 eduskuntavaalien seurauksena. Maamme pienen koon ansiosta Suomen edustajilla on neuvoston lakityössä suhteessa suurempi valta. Eli sillä kenet me äänestäjät valitsemme johtamaan maatamme tulevissa eduskuntavaaleissa on todella merkitystä. Meillä alkaa myös EU-neuvoston puheenjohtajakausi 2019, aikana jolloin tuleva komissio muodostetaan. Suomen nykyinen ja tuleva hallitus voivat siis olla isossa roolissa vaikuttamassa siihen mitä teemoja EU:n lähitulevaisuudessa lähdetään ajamaan ja millä painoarvolla. Nyt todellakin kannattaa keskittyä tuleviin eduskunta- ja EU-parlamenttivaaleihin tulevaisuus- ja ilmastovaaleina.

Näemme tärkeinä nämä EU:n ottamat ensiaskeleet, sillä unioni voisi tämmöisellä kieltolailla avata oven ja sulkea perässään toisen. Toteutuessaan lainsäädäntö kykenisi paremmin sitouttamaan johdonmukaisiin ilmastotoimiin tulevaisuudessa ja luoda uudenlaisia pelisääntöjä, jotka toivottavasti muuttaisivat myös toiminnan arvopohjaa. Vaikkakin EU:n päätöksenteon arvopohja ehkä muuttuisi, niin nähtäväksi jää muuttaisiko tämänlainen lakiuudistus yritysten arvopohjaa. Ketkä tarttuisivat tilanteeseen mahdollisuutena ja ketkä yrittäisivät jatkaa vanhaan kestämättömään malliin, mutta vain uusin keinoin?

Tässä nyt kuitenkin kielletään vain roskaa, jota ei olisi koskaan pitänyt keksiäkään. Vai ovatko ilmapallotikut jotenkin edesauttaneet ihmiskuntaa? Korvakäytäväänkään ei saisi lääkäreiden mukaan tunkea mitään kyynärpäätä pienempää. Kuitenkaan jo tehdystä vahingosta ei oikeastaan laiteta vastuuseen ketään, ei edes sitä lukuisia ilmapallotikkuja jakanutta kaaribaaria. Lopulta uusi lakikin kieltäisi vain myynnin, mutta ei valmistusta vaikka tällä rajallisella ihmistietämyksellä polymeerit ovat timanttien tapaan ikuisia. Jokainen koskaan valmistettu muovituote on edelleen olemassa jatkaen eloaan jauhautuneena pienen pieniksi hiukkasiksi kiertäen vedessä, maassa ja ilmassa. Vuoteen 2021 mennessä muovia ehditään tuottaa valtaisat määrät lisää ja myydä sitä muualle maailmaan sen jälkeenkin.

Myyntikieltolain etenemisen aiheuttamat muoviteollisuuden ensireaktiot ovat olleet ymmärrettäviä, mutta samalla jännittävän vaisuja. Tämä ei tietysti ole yllätys, kun pitää mielessä sen, ettei mitään velvoittavaa ole vielä sovittu. Liiketoiminnan jatkuvuudesta ollaan huolissaan, mikä on inhimillinen reaktio. Mekin mietimme, että kuinka käy työntekijöiden ja teollisuuden alan, sillä liiketoiminta synnyttää niitä tärkeitä työpaikkoja, verotuloja ja hyvinvointia.

Median rooli taitaa olla nostella esiin näitä eri tahojen ensireaktioita, mutta miten synnyttää keskustelua siitä, että mitä nyt pitäisi tehdä? Olisi hienoa nähdä muovikiellon koskettaman yrityksen heittävän pallon takaisin sidosryhmilleen ja pyytävän apua kestävämpien ratkaisujen keksimiseen yhdessä, siten että työpaikat ja liiketoiminta säilytetään. Tämä tietysti vaatisi teollisuudelta, ravintoloilta ja kaupoilta selkärankaa myöntää, että entinen muovinen malli oli huono ja nyt on aika siirtyä eteenpäin kohti kestävämpiä ratkaisuja.

Myyntikiellon yksi nähtäväksi jäävä vaikutus on juuri tuo, että lisääkö se yhteistä innovointia, keskustelua ja yhteistoimintaa, vai ajaako se teollisuuden materiaalivalintoineen entistä syvempiin taisteluasemiin. Jos meillä olisi maailma missä yritystoiminta lähtökohtaisesti tuumailisi toiminnan vaikutuksia laajemmin yhdessä sidosryhmiensä kanssa, ennen ensimmäisenkään tuotteen lanseeraamista, me emme tarvitsisi näitä kieltoja.

Miksi on niin vaikeaa kerralla kieltää kertakäyttöisiä turhakkeita ja päättää siitä, mitä tavoitteita toiminnalla tulisi saavuttaa? Poliitikot voisivat asettaa selvempiä sosiaalista ja ympäristöllistä kestävyyttä edistäviä tavoitteita valjastaen yritykset ratkaisemaan haasteita mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä yhteistä hyvinvointia kasvattavalla tavalla. Pääsemme seuraamaan tähän yhteistyöhön tarttumista oikein aitiopaikalta nyt tämän kertismuovin myyntilain etenemisen kanssa. Mitäs tuumitte, löytyykö yhteistyötä?

Kertakäyttötavaroiden myyntikielloilla ei taklata sitä, että yritysten toimintatavat ja meidän kulutustottumukset ovat kestämättömiä. Eikä sitäkään, ettei jo tuotteiden elinkaaren aiheuttamaa todellista hintaa maksa lopulta kukaan muu kuin me, luontoympäristömme ja tulevat sukupolvet. Tällä hetkellä ei vahdita ja varmisteta, että kertakäyttöisten muoviesineiden tilalle ei kehitellä jotain jokseenkin yhtä surkeaa ratkaisua. Kompostoitavat ja kierrätettävät materiaalit toki vaikuttavat muoviongelmaan, mutta eivät automaattisesti jäteongelmaan tai resurssien turhanpäiväisen kulutuksen ongelmaan. Yritysten vastavetojen kekseliäisyys voi vieläkin yllättää meidät.

Nollahukka-elämäntyylin kannalta asian seuraaminen on kyllä mielenkiintoista, mutta myös turhauttavaa. Henkilökohtaisessa elämässämme olemme jo luopuneet vanupuikoista pilleistä ja muista listalla esitetyistä asioista aikaa sitten. Tämä lakiuudistus ei kosketa meidän arkisia kulutusvalintoja, eikä myöskään monen muun roskattomuuden merkityksen ymmärtävän kanssakulkijan arkea. Päällimmäisenä ajatuksena on, että asiat tapahtuvat lainsäädännöllisesti aivan liian hitaasti – nopeaan muutokseen tarvitaan oma-aloitteista tekemistä.

Kaikki edellä mainittu kiteytyy tähän: kulutusvalintamme ovat poliittisia ja äänestämisellä on väliä. Kannustetaan ja tehdään työtä sen eteen, että kertismuovikiellon kaltaiset lait saataisiin asetettua, mutta ei jäädä odottamaan niiden voimaan astumista ennen kuin äänestämme kukkarollamme. Otetaan vastuu teoistamme jo nyt – vaati laki sitä tai ei.

Ilmastosynnitön astukoon esiin

Nämä ”Ilmasto muuttuu, miksi me emme?” sekä ”Toivo syntyy teoista” iskulauseet kiteyttävät Nollahukan ajatukset aikamoisen hyvin. Viikonlopun ilmastomarssissa oli noin 8000 ihmistä! Marssin kaltaista aktiivisuutta tarvitaan enemmän. Sillä viimeistään nyt on jokaisen aika ryhtyä toimiin. Toimimalla yhdessä kaikilla yhteiskunnan tasoilla saamme aikaan suurimman vaikutuksen.

Poliitikoiden pistäminen piinapenkkiin on ajankohtaista. Selvää on etteivät päättävät elimet tai yritykset ole toimineet riittävällä vakavuudella ilmastonmuutoksen suhteen. Vajetta on myös siinä, kuinka me tavalliset kuluttajat olemme ottaneet asiaksemme opetella ilmastoystävällisempää elämäntapaa. Lainsäädäntö ja päästörajoituksen eivät kykene tarpeeksi nopeasti puuttumaan kaikkeen toimintaamme.  Meidän on oltava valmiita kantamaan kortemme kekoon, näytettävä oma tahtotilamme ja aktiivisuutemme, jos aiomme syytellä jotakuta toimettomuudesta tai vastuun laiminlyönnistä. Ilmastosynnitön siis heittäköön ensimmäisen kiven.

Otso kertoo avoimesti olleensa vielä kolmisen vuotta sitten aikamoinen ilmastokatastrofi, mutta päätti kuitenkin muuttaa suuntaa. Hän ei jäänyt odottamaan, että joku muu pakottaisi tekemään niin.  Aino taas ei seurannut uutisointia eikä ottanut osaa politiikkaan edes sen vertaa, että tietäisi millaiset ihmiset meidän asioista päättää. Vaikkei näistä asioista lukeminen tai aktivoituminen tule helposti eikä luonnostaan päätti Aino silti pakottaa itsensä hankkimaan lisää tietoa ja opetteli ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita.

Molempien meidän muutoksen saivat aikaan rakentavasti ja inspiroivasti puhuvat ihmiset, jotka näyttivät mallia ja kärsivällisesti selittivät ja valaisivat yhteiskunnan epäkohtia. Meitä ei saaneet kasvamaan ne, ketkä syyttivät toimettomuudesta tai heiluttelivat sormea, kun emme vielä tienneet mikä on paras vaihtoehto tai ”miten maailma toimii”. Siksi me karsastetaan ”Miksette toimi jo, idiootit?” ja ”Ei tuo nyt riitä mihinkään” kaltaisia tuhahduksia. Me yritämme vilpittöminä ja nöyrinä toimia joka päivä kannustavalla ja toimeliaalla tavalla – se on tuntunut tähän mennessä toimivan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa meihin kaikkiin. Tarvitsemme kaikki osallisiksi ongelman ratkaisemiseen – yksi ihminen tai puolue ei siihen pysty. Syyllistämällä jaamme toisiamme leireihin, josta ei tehokkuuden ja tulosten kannalta ole mitään hyötyä. Voisimme näyttää mallia vaikkapa olemalla buuamatta ihmisille ennen kuin kuulemme mitä heillä on sanottavana. Poliitikoiden täytyy pystyä istumaan yhteen ratkaistakseen kestävyysongelma tavalla, joka on paras mahdollinen kaikille, unohtamatta poliittisen päätöksenteon muitakin osa-alueita. Miten voimme odottaa heidän toimivan tehokkaasti ellemme itse ylläpidä osallistavaa ja kannustavaa keskusteluilmapiiriä?

Kannustetaan siis myös esimerkillä samalla kun vaadimme päättäjiltä rankempia toimenpiteitä. Meillä ei oikein ole varaa hukata kalliita resursseja (aikaa, rahaa, voimia, yhteistyömahdollisuuksia, verkostoja, tahtotilaa) vastakkainasetteluun, syyttelyyn ja ennakkoluuloista tai tietämättömyydestä johtuvaan vihanpitoon. Keskustellaan kestävästi.