Matkan mutkissa mukana

Palattuani takaisin Suomeen ajattelin, etten hetkeen lentäisi mihinkään. Jouduin viime vuoden puolella lentämään paljon vaihto-opintojeni takia, ja halusin tänä vuonna välttää siitä aiheutuvia päästöjä viimeiseen saakka. Lentäminen on kuitenkin saastuttavin tapa matkustaa paikasta A paikkaan B: valtaosa päästöistä aiheutuu noustessa ja lentäessä, minkä takia lyhyet lennot kuormittavat ilmastoa eniten; ilmassa päästöt jäävät suoraan ilmakehään, sillä ympärillä ei ole esimerkiksi puita sitomassa niitä itseensä, mikä pahentaa niiden vaikutusta verrattuna esimerkiksi autojen päästöihin; eikä varsinkaan pitkillä lennoilla tietenkää ole yhtä helppoa välttää aiheuttamasta turhaa jätettä.

Mutta elämä ei ole jatkuvaa myötätuulessa matkustamista, vaan välillä vastaan tulee hyvinkin jyrkkiä suunnanmuutoksia ja turbulenssia. Vaikka vuosi oli alkanut innostavalla tavalla, koin silloin myös yhden elämäni suurimmista ilmakuopista, joka veti hetkeksiilmat pihalle niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunsin tarvitsevani jonkinlaista irtiottoa saadakseni tunne-elämästäni taas otteen, joten päätin tukeutua ystäviini. Lyöttäydyin heidän Lissabonin matkalle mukaan, ja hetken kuluttua lentoliput tipahtivat sähköpostiini ja pian sen jälkeen myös vahvistus MyClimate.orgille tekemästäni päästökompensaatiosta.

Kävin itseni kanssa keskustelun siitä, etten aio ottaa tavaksi lennellä vain koska voin kompensoida siitä aiheutuvia päästöjä (itselläni ei olisikaan siihen usein varaa, kun vielä elän tiukalla opiskelijabudjetilla). Nyt koin kuitenkin tarvitsevani tätä matkaa, joten selvitin parhaan tavan kompensoida ympäristölle aiheuttamaani hallaa. Olen kahden vuoden aikana saanut huomattavasti pienennettyä arjesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeäni, mutta halusin silti lahjoittaa rahaa kompensoidakseni matkastani aiheutuvia päästöjä. Selvitin, että lentoni aiheuttivat päästöjä jotain 0,6 – 1,9 CO2 tonnin väliltä (riippuen laskimesta ja päästöjen vaikutuksen huomioimisesta korkealla vs. matalalla ilmakehässä). Sen jälkeen lahjoitin päästöjen kompensoimiseen tarvittavan summan ja aloin pakkaamaan matkalaukkuani.

Vaikka pakkasinkin mukaan ehkä enemmän kuin viiden päivän matkalle tarvitsee (olen pärjännyt kaksi viikkoa kesäisessä Euroopassa ja saman ajan talvisessa Japanissa pelkästään yhdellä carry-on laukullisella tavaraa), sain kaiken helposti mahtumaan yhteen matkustamoon mukaan otettavaan laukkuun ja reppuun. Otin mukaani alkukeväiseen Lissaboniin seuraavat asiat:

• Kaksi pyyhettä
• Suihku- ja hygieniatarvikkeet
• Partakoneen
• Pari neuletta
• Kolme t-paitaa
• Yhden pitkähihaisen ja kauluspaidan
• Kolmet housut
• Alusvaatteita ja sukkia
• Kaksi takkia (kevytuntuva- ja bombertakki)
• Kaulaliina
• Hanskat
• Villasukat
• Aurinkolasit
• Silkkimakuupussin
• Oma aterinsetti
• Termosmukin
• Juomapullon
• Kangaskasseja
• Sateenvarjon
• Tietokone, puhelin ja laturit

Suihkupussini on nykyään aika lailla tyhjillään ainakin verrattuna aikaisempiin matkoihini. Muistan joskus ottaneeni jollekin lomalle mukaan kaksi suihkupussia, kun ”tarvitsemani” tuotteet eivät mahtuneet yhteen kuvassa olevaa suurempaan pussiin. Sisältö on kutistunut oman elämäni yksinkertaistamisen myötä ja nyt saan sen tarvittaessa taiteltua puolikkaan kokoiseksi. Olen huomannut pärjääväni hyvin seuraavien asioiden avulla:

• Palasaippuat (yksi kasvoille, toinen hiuksille, kolmas keholle)
• Kasvoöljy
• Huulirasva
• Deodorantti (suuntaa-antava ohje täällä)
• Hammasharja ja -tahna
• Partavesi (erillisessä matkasumuttimessa)
• Kampa ja hiusvaha (matkoilla mukana pieni metallipurkillinen)
• Lääkkeet (joudun syömään antihistamiinia päivittäin)
• (Matkoilla mukana erityiskosteusvoide, jota ilman pärjään Suomessa)

Sijoitin laadukkaaseen pieneen matkalaukkuun muuttaessani tilapäisesti Singaporeen viime vuoden puolella. Sen mukana tuli kuvassa näkyvä kirkas suljettava muovipussi, jossa säilytän kaikki tarvitsemani nesteet (käytännössä pelkästään hammastahna, kasvoöljy ja partavesi). Muut yllä listaamani tuotteet ovat suihkupussissa erillään. Deodorantti pysyy kiinteänä ruuman kylmyydessä, eivätkä muut tuotteet vuoda kolhiintuessaan. Säilytän palasaippuoita erillisessä vetoketjulla suljettavassa muovipussissa, jonka sain joskus teini-iässä käyttämieni kasvinpuhdistustuotteiden mukana. Tällöin voin tarvittaessa pakata ne märkinäkin mukaan.

Näiden perustarvikkeiden lisäksi minulla oli mukana, kuten aina matkustaessa, omat aterimet, termari, juomapullo ja kangaskasseja. Tajusin Lissaboniin saapuessani jättäneeni Singaporesta ostamani metallisen eväsrasian vahingossa Helsinki-Vantaan kentälle turvatarkastukseen. Harmittelin sitä tietysti, sillä rasia oli todella kätevän kokoinen ja olin löytänyt sen halvalla. Ellei sitä ole otettu talteen kadotettujen tavaroiden joukkoon toivon jonkun ottaneen sen omaan käyttöön. Tai turvatarkastajien ainakin kierrättäneen sen.

Onneksi tavarat ovat vain tavaroita ja niitä voi tarvittaessa hankkia uudelleen, käytettynä tietenkin! Tästedes aion kuitenkin yrittää pärjätä jo omistamani teräksisen tiffin-rasian kanssa.

-Otso

---

My zero waste travel essentials

I started 2018 with thinking I wouldn’t need to fly anywhere for at least a while. Last year I had to fly around quite a lot because of my university exchange in Singapore, so I thought I’d try to minimize my carbon footprint by not traveling outside Finland this year. But life isn’t always smooth cruising in high altitudes. Sometimes you experience major turbulence that knocks the wind out of you, both physically and emotionally. This happened to me earlier this spring and I felt like I needed something to get my mind of some personal troubles. That’s why I decided to seize the moment and jump on a plane to Portugal to meet up friends traveling there. The flight tickets, along with a certificate on emission compensation from MyClimate.org soon dropped into my inbox and I started to think about what to pack.

Before that, though, I took the time to calculate the emissions I would be causing by flying. They ended up being somewhere around 0.6 – 1.9 tonnes of CO2 depending on the calculator and how the emissions were processed. I had a talk with myself swearing I wouldn’t start flying more often, because I can’t afford to compensate for the emissions it causes, at least on a regular basis. And that even though my zero waste lifestyle has significantly reduced the emissions I cause, I still want to compensate by donating to charities working on reducing the effects of climate change.

When I got around to packing, I decided to take the following things with me. Even though it is a lot for a five day trip (I’ve managed two weeks of travel in both summery Europe and wintery Japan with only a carry-on), I made everything easily fit into my carry-on and backpack. This is what I had with me in wintery Lisbon:

• Two towels
• Toiletries
• Electronic shaver
• Two sweaters
• Three t-shirts
• One long sleeve shirt and a dress shirt
• Three pairs of pants
• Underwear
• Two jackets (one down and one bomber)
• A scarf
• Gloves
• Wool socks
• Sunglasses
• A silken sleeping bag
• My own cutlery
• Reusable coffee cup
• Stainless steel water bottle
• Canvas bags
• An umbrella
• Laptop, phone and chargers

The most significant thing that I’ve been able to reduce in my life, when it comes to traveling, has been the amount of toiletries that I ”need to” take with me. Before, I could easily pack two toiletry bags worth of products with me. Now, I manage with half a one. I pack liquids (toothpaste, cologne and facial oil) separately in a resealable bag that came with my suitcase and soaps in another resealable bag I got along with products I used to treat my acne with when I was a teenager. Now I only have the following things with me:

• Bar soaps (one for the face, another for my hair, and a third one for the body)
• Facial oil
• Lip balm
• Deodorant (recipe here)
• Toothbrush and paste
• Cologne (in a travel sized atomizer)
• Comb and hair pomade (small metal tin)
• Medicine (I need to eat antihistamine every day)
• Speciality cream for just in case (I got this one as a present and haven’t had to use it in Finland that much)

On top of this I took with me my reusable water bottle, coffee cup, cutlery and canvas bags of course. This way I could refuse using single use items during my flights and my trip. When I arrived in Lisbon I realized I had left my stainless steel container at the airport in Helsinki. I was a little sad, because it was pretty much the perfect size and shape, and I had found it in Singapore for really cheap. But luckily, things are only things at the end of they, and they can be repurchased if necessary. Second hand of course!

-Otso

Advertisement

Nollahukkaa ulkomailla

Zero Waste elämän ytimessä on valmistautuminen, ja sitä täytyy harjoittaa aktiivisesti. Tämä pätee varsinkin ulkomaille lähtiessä, oli kyseessä sitten lomareissu tai ulkomaille muutto. Haluan myös saada yhden asian alta pois heti alkuun:

Lentäminen on mennen tullen saasttuttavin tapa matkustaa, varsinkin lyhyillä etäisyyksillä. Yhden henkilön edestakainen lentäminen välillä Suomi–Singapore aiheuttaa yhtä paljon päästöjä, kuin henkilöautolla ajaminen ainakin 70km/päivä vuoden ajan.

Jos sinun ei ole aivan pakko lentää, älä lennä. Silloin, kun on pakko lentää, voi lahjoittaa järjestöille, ketkä käyttävät rahasi päästöjesi vastapainottamiseen, esim. puiden istuttamiseen tai tehokkaamman hellan hankkimiseen afrikkalaisiin kyliin.

Pakatessa vaihto-opintoja varten yritin pitää mielessä mitä kaikkea voisin tarvita ja, että mitä kaikkea uskoisin todennäköisimmin löytäväni pakkauksetta helposti. Kirjoitin listan, johon luettelin kaiken hygieniatuotteista koulutarvikkeisiin. Matkalaukun painorajoituksen takia jouduin pakkaamaan hyvin minimalistisesti, mikä itse asiassa oli positiivien asia; havahduin taas kerran siihen, kuinka vähällä sitä oikeasti voi pärjätä. Matkalaukkuni painoi kuitenkin 20kg, joten tavaraa lähti kyllä reilusti mukaan. Siellä oli kuitenkin mukana muutakin, kuin pelkästään vaatteita ja suihkupussintäytettä.

Tässä listani kaikista asioista, jotka otin mukaani Singaporeen voidakseni vähentää turhaa kulutusta ja siitä aiheutuvaa roskaa.

• Vesipullo
• Oma termosmuki
• Eväsrasia
• Pyyhkeet
• Petivaatteet
• Kaikki kosmetiikkatuotteet puoleksi vuodeksi
• Palasaippuoita
• Joogamatto
• Vihko ja pari kynää

Oma vesipullo on yksi ehdottomasti tärkeimmistä arkisen Zero Waste -elämisen edellyttäjistä, varsinkin matkustaessa. Pullotettu vesi on moninkertaisesti kalliimpaa hanaveteen verrattuna, ja useimmiten ne eivät eroa laadultaan juurikaan millään tapaa. Maailmanlaajuisesti pullojen kierrätys on sitä paitsi lähes olematonta samalla, kun kulutamme miljoona pulloa per minuutti. Niihin kuluvan materiaalin ja energian voisi mielestäni käyttää muuhun, kuin kertakäyttöisten pakkausmateriaalien luomiseen ja kestämättömän kulutuskulttuurin pönkittämiseen.

Singaporessa ollessani en ole joutunut ostamaan yhtäkään muovista vesipulloa, kiitos oman teräksisen pulloni. Hanavesi on juotavaa ja yliopiston rakennukset ovat täynnä vesipisteitä. Silti Singaporessa kulutetaan järkyttäviä määriä pullotettua vettä. Tähän sortuvat sekä paikalliset, että visiitillä olijat. Sorruin kuitenkin muutamaan perisyntiin lentäessäni lomaviikolla Thaimaaseen. Netistä löytyi ristiriitaista tietoa siitä missä hanavettä uskaltaa juoda, joten turvauduimme pääsääntöisesti kaupasta ostettavaan veteen. Ostimme kämppikseni kanssa isoja 10 litran kanistereita välttääksemme yksittäisten pullojen ostamisen. Oman pullon täyttäminen onnistuu hotellihuoneessa todella helposti!

Kuten jo aikaisemminkin olen hehkuttanut, on termosmuki yksi lempiomistuksistani. Olen auttamattomasti riippuvainen tuosta herkullisesta kofeiinijuomasta, ja oma termosmuki on säästänyt minut varmasti jo useammalta sadalta kertakäyttömukilta näiden viimeisen kahden vuoden aikana. Varsinkin täällä Aasiassa, jossa take-away juomat pakataan joko muovipusseihin tai ne varustetaan ohuella muovisella kantokahvalla. Joissain paikoissa juomat kaadetaa suoraan muovisiin pusseihin, joista je sitten juodaan muovipilleillä. Nämä käytännöt ihmetyttävät minua edelleen enkä todellakaan ymmärrä niitä.

Kuvat löydetty täältä: Our life in Singapore , sipandgulp (IG)

Otin matkaa varten myös oma eväsrasian, jotten turhaan joudu ostamaan uutta paikan päällä. Rasian avulla onnistuin myös ottamaan helposti eväitä mukaan lennolle. Täällä Singaporessa olen käyttänyt lasista rasiaani ruoan säilyttämiseen ja mukaan ottamiseen kouluun, jotta voisin välttää take-away rasioiden kuluttamista kiireisinä luentopäivinä. (Keskiviikkoisin minulla on ollut luentoja kello 8.15–22.15: luennot ovat 3h 15min pitkiä ja niiden välissä on ainoastaan 15 minuutin tauko. Tehokkuus on viety täällä aivan omalle tasolleen, mutta seuraus on valtava määrä pakkausjätettä).

Halusin myös ottaa omat petivaatteet mukaan, sillä emme olleet kämppisten kanssa varmoja siitä, mitä asunnosta löytyisi. Koska pelasin varman päälle, en joutunut ostamaan uusia petivaatteita pelkän vaihdon ajaksi. Omat pyyhkeet lähtivät mukaan samalla logiikalla; kun kerran jo omistan sellaiset, miksen käyttäisi niitä matkoillakin?

Palasaippuat ovat myös olleet todellinen pelastus, ainakin jos vertaan siihen määrään tyhjiä saippuapulloja, joita kuuden henkilön taloudessa aiheutuu. Ennen lähtöä ostin uuden kasvosaippuan, palasamppoon ja yleissappuan. Palasaippuat kestävät yllättävän kauan ja mikä parasta – matkustaessa niitä ei lasketa nesteiksi! Ne voi helposti pilkkoa pienemmiksi palasiksi ja laittaa omaan rasiaan matkan ajaksi.

Olen yrittänyt tehdä joogaamisesta pysyvän osan arkeani jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä ihan onnistunut siinä. Päätin kuitenkin ottaa oman joogamattoni mukaan tänne Singaporeen, jotta voin edelleen ainakin yrittää. Pointti oli kuitenkin, välttää urheiluvälineiden uudelleenostamista.

Otin myös muutaman vihon ja kynän mukaan varmuuden vuoksi. Paikan päällä tajusin kuitenkin, että täällä koulutus pyörii edelleen huomattavasti enemmän tulosteiden ja manualisen kirjoittamisen ympärillä, vaikka kaikki käyttävät myös tietokoneita opiskeluun. Suurin dilemma aiheutui siitä, kun hyvin kiinnostavalla ’Sustainable Cities’ -kurssilla, professori ilmoitti tulostavansa jokaisen viikon diat kaikille opiskelijoille. Yritin haastaa proffaa tästä, mutta käytäntö pysyi voimassa Singaporen tiukkojen tekijänoikeuslakien takia ymmärtääkseni.

Ensimmäiset viisi viikkoa välttelin ilmaisten tulosteiden ottamista mutta kun tajusin, ettei materiaalia voi saada muulla tapaa, päätin vastahakoisesti ottaa ne vastaan. Onneksi kurssi on hyvin herättävä ja opettava, joten tulosteet eivät ole täysin hyödyttömiä.

Ulkomailla eläminen jätettä tuottamatta aiheuttaa päänvaivaa mutta ainoastaan samalla tapaa, kuin uusien bussireittien löytäminen ja tapojen oppiminen. Vesipullon ja eväsrasian mukaan pakkaaminen ei vaadi sen enempää ajatusta, ja ostosten tekeminen helpottuu nopeasti, kunhan vaan sen tekee ajatuksella.

---

Zero Waste Abroad

Being prepared is key for living Zero Waste. In the same way that many of us won’t leave the house without our phone and keys, I won’t leave until I have my reusable water bottle and thermos mug in my bag. Being prepared is also key for when you go abroad, were it for a vacation or moving to a new country for a longer time. On a related note I want to get one thing out of the way:

Flying is the most polluting way of transportation, especially on shorter distances. The emissions caused by me flying back and forth between Finland–Singapore are equivalent to those caused by driving at least 70 km per day for one year. 

If you wan’t to minimize your carbon footprint, avoid flying as much as possible. If you absolutely have to fly, calculate your emissions and offset them. Here are a couple websites: carbonfund.org & myclimate.org.

When I started packing and getting ready to leave for Singapore, I made a list of things that could enable me to live Zero Waste and things that I thought could be hard to find without packaging. Here’s a list of the ’special’ things I packed with me, which have enabled me to avoid a lot of unnecessary waste:

• Reusable water bottle
• Thermos mug
• Food container
• Towels
• Bed linen
• Soap bars
• Yoga mat
• Pens & notebook

A reusable water bottle is one of the most important Zero Waste swaps you can make to avoid trash in your everyday life. Bottled water costs thousands of times more than tap water, and there really isn’t any difference in quality between the two. In spite of this we still consume about 1 000 000 plastic bottles per minute, while most of it never gets recycled. The materials and energy used to create these single-use disposable packaging could be used for something else in my opinion.

I don’t see any reason for consuming bottled water in developed countries like Finland and Singapore. If you’re in a country where you’re advised not to drink tap water, try to always buy the biggest possible container of drinking water to use for refilling your own bottles. The bigger the package, the less packaging waste you cause compared to buying single-serving sizes.

Every coffee addict should own a thermos mug and use it religiously. I’ve probably saved at least 100 take-away cups from being used during my four months in Singapore. Yes, I drink too much coffee. I’m Finnish, okay?

I find using a thermos mug here in Singapore especially important, because for some reason many places serve their take-away cups in plastic bags or at least with plastic sleeves, which boggles my mind. Why do you need a plastic handle on your coffee cup?Some places even serve drinks in plastic bags with plastic straws. If you’re Singaporean and know why you do this, please comment below and tell me why!

Taking my own food container allowed me to take some snacks with me on the flight to Singapore, and it has also allowed me to not consume any take-away packaging, even during the busiest days filled with lectures. (On Wednesday’s I have had class from 8 am to 10 pm, with 15 minute breaks between the three-hour lectures. They’ve taken productivity to a whole new level over here – but at the cost of tons of packaging waste.)

Because I wasn’t sure about how well equipped our apartment would be, I decided to also pack a set of bed linen and towels. This allowed me to avoid having to buy some only for a 4 month stay, and then trying to somehow get rid of them without throwing them in the bin.

Soap bars almost feel like a life hack in general, especially for travelling – they don’t count as liquids when you fly! Before leaving Finland, I stocked up on a face soap, shampoo bar and a general bar of soap. What’s also good about solid soaps is that you can cut them up to smaller pieces, if you don’t have room to take several whole ones with you.

The face soap is by a Finnish natural cosmetics company called FLOW, the shampoo bar by a natural cosmetics company from Estonia called Nurme, and the general soap bar is just a regular olive oil based soap I bought from an eco store in Helsinki. All of them came packaged in cardboard only – fully recyclable!

Along with taking clothes for different activities I also decided to take my yoga mat with me. I’ve tried to make yoga a part of my weekly routines for some time now, and I wanted to continue trying without having to buy one just for my exchange. I already had one so might as well use it.

Coming to Singapore my first impression was that people rely on tech more over here. (Some) University exams are already done electronically, and professors upload lecture materials online. But, ironically, in my Sustainable Cities class the prof would not upload lecture materials online, and only provide them in printed form. I refused to take print-outs for a few weeks. Then I accepted my fate because the material includes some good information which I’m really interested in learning. At least I can use the print-outs for a longer time and ultimately recycle them when I get back home.

Aspiring to live as Zero Waste as possible abroad can feel like a hassle, but no more than trying to find the correct bus route and learning customs. You get used to it surprisingly fast.