Palattuani takaisin Suomeen ajattelin, etten hetkeen lentäisi mihinkään. Jouduin viime vuoden puolella lentämään paljon vaihto-opintojeni takia, ja halusin tänä vuonna välttää siitä aiheutuvia päästöjä viimeiseen saakka. Lentäminen on kuitenkin saastuttavin tapa matkustaa paikasta A paikkaan B: valtaosa päästöistä aiheutuu noustessa ja lentäessä, minkä takia lyhyet lennot kuormittavat ilmastoa eniten; ilmassa päästöt jäävät suoraan ilmakehään, sillä ympärillä ei ole esimerkiksi puita sitomassa niitä itseensä, mikä pahentaa niiden vaikutusta verrattuna esimerkiksi autojen päästöihin; eikä varsinkaan pitkillä lennoilla tietenkää ole yhtä helppoa välttää aiheuttamasta turhaa jätettä.
Mutta elämä ei ole jatkuvaa myötätuulessa matkustamista, vaan välillä vastaan tulee hyvinkin jyrkkiä suunnanmuutoksia ja turbulenssia. Vaikka vuosi oli alkanut innostavalla tavalla, koin silloin myös yhden elämäni suurimmista ilmakuopista, joka veti hetkeksiilmat pihalle niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunsin tarvitsevani jonkinlaista irtiottoa saadakseni tunne-elämästäni taas otteen, joten päätin tukeutua ystäviini. Lyöttäydyin heidän Lissabonin matkalle mukaan, ja hetken kuluttua lentoliput tipahtivat sähköpostiini ja pian sen jälkeen myös vahvistus MyClimate.orgille tekemästäni päästökompensaatiosta.
Kävin itseni kanssa keskustelun siitä, etten aio ottaa tavaksi lennellä vain koska voin kompensoida siitä aiheutuvia päästöjä (itselläni ei olisikaan siihen usein varaa, kun vielä elän tiukalla opiskelijabudjetilla). Nyt koin kuitenkin tarvitsevani tätä matkaa, joten selvitin parhaan tavan kompensoida ympäristölle aiheuttamaani hallaa. Olen kahden vuoden aikana saanut huomattavasti pienennettyä arjesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeäni, mutta halusin silti lahjoittaa rahaa kompensoidakseni matkastani aiheutuvia päästöjä. Selvitin, että lentoni aiheuttivat päästöjä jotain 0,6 – 1,9 CO2 tonnin väliltä (riippuen laskimesta ja päästöjen vaikutuksen huomioimisesta korkealla vs. matalalla ilmakehässä). Sen jälkeen lahjoitin päästöjen kompensoimiseen tarvittavan summan ja aloin pakkaamaan matkalaukkuani.
Vaikka pakkasinkin mukaan ehkä enemmän kuin viiden päivän matkalle tarvitsee (olen pärjännyt kaksi viikkoa kesäisessä Euroopassa ja saman ajan talvisessa Japanissa pelkästään yhdellä carry-on laukullisella tavaraa), sain kaiken helposti mahtumaan yhteen matkustamoon mukaan otettavaan laukkuun ja reppuun. Otin mukaani alkukeväiseen Lissaboniin seuraavat asiat:
- Kaksi pyyhettä
- Suihku- ja hygieniatarvikkeet
- Partakoneen
- Pari neuletta
- Kolme t-paitaa
- Yhden pitkähihaisen ja kauluspaidan
- Kolmet housut
- Alusvaatteita ja sukkia
- Kaksi takkia (kevytuntuva- ja bombertakki)
- Kaulaliina
- Hanskat
- Villasukat
- Aurinkolasit
- Silkkimakuupussin
- Oma aterinsetti
- Termosmukin
- Juomapullon
- Kangaskasseja
- Sateenvarjon
- Tietokone, puhelin ja laturit
Suihkupussini on nykyään aika lailla tyhjillään ainakin verrattuna aikaisempiin matkoihini. Muistan joskus ottaneeni jollekin lomalle mukaan kaksi suihkupussia, kun ”tarvitsemani” tuotteet eivät mahtuneet yhteen kuvassa olevaa suurempaan pussiin. Sisältö on kutistunut oman elämäni yksinkertaistamisen myötä ja nyt saan sen tarvittaessa taiteltua puolikkaan kokoiseksi. Olen huomannut pärjääväni hyvin seuraavien asioiden avulla:
- Palasaippuat (yksi kasvoille, toinen hiuksille, kolmas keholle)
- Kasvoöljy
- Huulirasva
- Deodorantti (suuntaa-antava ohje täällä)
- Hammasharja ja -tahna
- Partavesi (erillisessä matkasumuttimessa)
- Kampa ja hiusvaha (matkoilla mukana pieni metallipurkillinen)
- Lääkkeet (joudun syömään antihistamiinia päivittäin)
- (Matkoilla mukana erityiskosteusvoide, jota ilman pärjään Suomessa)
Sijoitin laadukkaaseen pieneen matkalaukkuun muuttaessani tilapäisesti Singaporeen viime vuoden puolella. Sen mukana tuli kuvassa näkyvä kirkas suljettava muovipussi, jossa säilytän kaikki tarvitsemani nesteet (käytännössä pelkästään hammastahna, kasvoöljy ja partavesi). Muut yllä listaamani tuotteet ovat suihkupussissa erillään. Deodorantti pysyy kiinteänä ruuman kylmyydessä, eivätkä muut tuotteet vuoda kolhiintuessaan. Säilytän palasaippuoita erillisessä vetoketjulla suljettavassa muovipussissa, jonka sain joskus teini-iässä käyttämieni kasvinpuhdistustuotteiden mukana. Tällöin voin tarvittaessa pakata ne märkinäkin mukaan.
Näiden perustarvikkeiden lisäksi minulla oli mukana, kuten aina matkustaessa, omat aterimet, termari, juomapullo ja kangaskasseja. Tajusin Lissaboniin saapuessani jättäneeni Singaporesta ostamani metallisen eväsrasian vahingossa Helsinki-Vantaan kentälle turvatarkastukseen. Harmittelin sitä tietysti, sillä rasia oli todella kätevän kokoinen ja olin löytänyt sen halvalla. Ellei sitä ole otettu talteen kadotettujen tavaroiden joukkoon toivon jonkun ottaneen sen omaan käyttöön. Tai turvatarkastajien ainakin kierrättäneen sen.
Onneksi tavarat ovat vain tavaroita ja niitä voi tarvittaessa hankkia uudelleen, käytettynä tietenkin! Tästedes aion kuitenkin yrittää pärjätä jo omistamani teräksisen tiffin-rasian kanssa.
-Otso
My zero waste travel essentials
I started 2018 with thinking I wouldn’t need to fly anywhere for at least a while. Last year I had to fly around quite a lot because of my university exchange in Singapore, so I thought I’d try to minimize my carbon footprint by not traveling outside Finland this year. But life isn’t always smooth cruising in high altitudes. Sometimes you experience major turbulence that knocks the wind out of you, both physically and emotionally. This happened to me earlier this spring and I felt like I needed something to get my mind of some personal troubles. That’s why I decided to seize the moment and jump on a plane to Portugal to meet up friends traveling there. The flight tickets, along with a certificate on emission compensation from MyClimate.org soon dropped into my inbox and I started to think about what to pack.
Before that, though, I took the time to calculate the emissions I would be causing by flying. They ended up being somewhere around 0.6 – 1.9 tonnes of CO2 depending on the calculator and how the emissions were processed. I had a talk with myself swearing I wouldn’t start flying more often, because I can’t afford to compensate for the emissions it causes, at least on a regular basis. And that even though my zero waste lifestyle has significantly reduced the emissions I cause, I still want to compensate by donating to charities working on reducing the effects of climate change.
When I got around to packing, I decided to take the following things with me. Even though it is a lot for a five day trip (I’ve managed two weeks of travel in both summery Europe and wintery Japan with only a carry-on), I made everything easily fit into my carry-on and backpack. This is what I had with me in wintery Lisbon:
- Two towels
- Toiletries
- Electronic shaver
- Two sweaters
- Three t-shirts
- One long sleeve shirt and a dress shirt
- Three pairs of pants
- Underwear
- Two jackets (one down and one bomber)
- A scarf
- Gloves
- Wool socks
- Sunglasses
- A silken sleeping bag
- My own cutlery
- Reusable coffee cup
- Stainless steel water bottle
- Canvas bags
- An umbrella
- Laptop, phone and chargers
The most significant thing that I’ve been able to reduce in my life, when it comes to traveling, has been the amount of toiletries that I ”need to” take with me. Before, I could easily pack two toiletry bags worth of products with me. Now, I manage with half a one. I pack liquids (toothpaste, cologne and facial oil) separately in a resealable bag that came with my suitcase and soaps in another resealable bag I got along with products I used to treat my acne with when I was a teenager. Now I only have the following things with me:
- Bar soaps (one for the face, another for my hair, and a third one for the body)
- Facial oil
- Lip balm
- Deodorant (recipe here)
- Toothbrush and paste
- Cologne (in a travel sized atomizer)
- Comb and hair pomade (small metal tin)
- Medicine (I need to eat antihistamine every day)
- Speciality cream for just in case (I got this one as a present and haven’t had to use it in Finland that much)
On top of this I took with me my reusable water bottle, coffee cup, cutlery and canvas bags of course. This way I could refuse using single use items during my flights and my trip. When I arrived in Lisbon I realized I had left my stainless steel container at the airport in Helsinki. I was a little sad, because it was pretty much the perfect size and shape, and I had found it in Singapore for really cheap. But luckily, things are only things at the end of they, and they can be repurchased if necessary. Second hand of course!
-Otso
nollahukka.wordpress.com 