Roskaton piknik

Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa piknikillä, vaikka ehdinkin suurinpiirtein vain piipahtamaan paikan päällä. Zero Waste Finland ry järesti eilen ensimmäsitä kertaa roskattoman piknikin, jonne oli kaikille avoin kutsu. Oli aivan mahtavaa päästä tapaamaan uusia tuttavuuksia ja muita, joita Nollahukka kiinnostaa. Musta on upeeta, että ihmiset taustasta riippumatta voivat tulla yhteen nauttimaan kesäisestä sunnuntaista hyvän ruoan äärellä – ja vielä ilman turhaa roskaa! Paikalla olivat myös mm. Paula Trashless-blogista, Roskavallankumouksen Emilia ja Roskapuhetta, sekä ranskalainen Justine, joka on tullut takaisin Suomeen tehdäkseen dokumettiprojektia Zero Waste -elämästä. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupunkikulttuurin ja jonkinlaisen “kansalaistoiminnan” lisääminen on alkanut kiinnostaa mua enenevissä määrin viime aikoina. Helsingissä on avoin Facebook ryhmä nimeltä Lisää kaupunkia Helsinkiin, jossa kaikki halukkaat voivat jakaa ja kommentoida kehitysideoita ja jakaa tietoa kaupungissa tapahtuvista hankkeista. Tavoitteena on lisätä korttelielämää, kivijalkaliikkeitä ja korttelipuistoja. Toinen tapa kehittää kaupunkikulttuuria on lisätä yhteisöllisyyttä asukkaille. Avoimen piknikin järjestäminen on yksi tapa tehdä sitä. Kiitokset Zero Waste Finlandille siitä, että olette uskaltaneet ottaa ensimmäisen askeleen ja alkaa järjestää erilaisia Nollahukka-arvojen mukaisia tapahtumia! Unohdan itse usein, etten ole yksin omien ympäristö- ja yhteiskuntahuolien kanssa. Meitä on monia, ja useampia kuin itse muistan aina kuvitella. Joukossa on voimaa, ja se huojentaa. Kunhan me vaan kokoonnumme yhteen, voimme saada aikaan suuriakin muutoksia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nollahukka tarjoaa puitteet oman elämän ja myös yhteiskunnan muuttamiseen yksi askel kerrallaan. Meidän täytyy vaan rohkeasti alkaa puhua aiheesta, tehdä muutoksia ja tuoda niitä esille kaikissa elämän osa-alueissa. Me ollaan Ainon kanssa keskusteltu Herttoniemi Block Partyn ympäristötiimin kanssa siitä, miten roskien vähentämisestä festareilla voisi viestiä, ja mulla on agendalla järjestää Nollahukka-pihajuhlat naapureille sekä ystäville. On myös ollut hienoa lukea, että esimerkiksi Flow Festival on ottanut tavoitteekseen ilmastovaikutuksensa minimoinnin – tavoitteena on esim. pitää hiilijalanjälki nollassa ja käyttää 100% käytettyjä materiaaleja. Kaikki lähtee siitä, että vaan päätetään edes yrittää tehdä asioita eri tavalla. Toivon mukaan vastuullisemmalla sellaisella. (Flow festareilla voi myös bongata Nesteen Nolla-mökin, jonka sisällä voi käydä selaamassa mun kirjaa Zero Waste – jäähyväiset jätteille!)

Tapahtumissa voi positiivisella tavalla esitellä omaa arvomaailma muille, mikä toivottavasti herättää keskustelua ja pohdintaa. Vasta kun joku herättää ajatuksen jätteiden vähentämisestä (tai elämän yksinkertaistamisesta) ja sen hyödyistä toisen päässä, voi matka esimerkiksi kohti Nollahukkaa ja kestäväpää elämäntapaa alkaa. Eikä tapahtuman tarvitse olla iso – haasta sun kaverit auttamaan jätteettömien piha- tai puistojuhlien järjestämisessä, ja aseta synttärijuhlien tavoitteksi, että kaikki roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin! Mitä jos seuraavissa bileissä olisi teemana pukeutua käytettynä ostettuihin vaatteisiin 100% oman tyylin mukaan? Tai että kaikki lahjoittavat yhden oluen hinnan verran rahaa johonkin synttärisankarin valitsemaan hyväntekeväisyyteen? Mahdollisuuksia on lukemattomia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta takaisin piknikiin. Mun valmistautuminen tapahtui hieman muiden kiireiden lomassa, ja tajusin ettei piknikille lähteminen juuri vaadi sen enempää ajattelua kuin arkeen valmistautuminen. Nämä asiat heitin reppuun:

  • Oman vesipullon
  • Termarin (just-in-case)
  • Lasirasian
  • Kangasliinan
  • Vahakääreeseen käärityn voileivän
  • Pussillisen herneitä
  • Uudelleen käytettävän istuinalustan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki mahtui mun käytettynä ostettuun Kånkeniin ja paikan päälle pääsi helposti pyörällä. Multa on usein kysytty, etteikö kaikki ne tavarat, joita mä kannan mukana vie hirveästi tilaa ja eikö laukku paina ihan liikaa. Vastaus tähän on, että vain kerran reilun kahden ja puolen vuoden aikana olen kironnut repun painoa, ja se oli silloin kun jouduin kantamaan kaiken lisäksi kolme kurssikirjaa ja läppärin kotiin, samalla kun lähdin viikonlopuksi pois kaupungista. Lyhyesti: ei paina laukku, eikä myöskään omatunto.

Vastuuvapauslauseke: tietysti laukku painaa tavaroiden verran enemmän, kuin ilman. Tarkoitan enemmänkin, ettei niiden tuoma pieni lisäpaino haittaa minua, sillä mukana kantamisesta aiheutuva “vaiva” on pienempi kuin saamani hyödyt: voin kieltäytyä jätteistä, säästän rahaa, en kannusta kestämättömiä käytäntöjä, ja saan elää omien arvojeni mukaista elämää. Ja painaisivathan nuo samat asiat kaupasta ostettuina ja muoviin käärittyinäkin, mutta vaan kauppakassissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vielä muutama vinkki, jotka kannattaa pitää mielessä kun lähdet piknikille, rannalle, tai illanviettoon ulkosalle ruoan kera:

  1. Pakkaa mukaan tarvitsemasi kestotuotteet mitä tarvitset. Mukaan kannattaa ainakin ottaa juomapullo, kangasliina, omat aterimet, (kannellisia) astioita ja pusseja ruoalle ja kierrätettäville pakkauksille sekä tähteille. Myös uudelleen käytettävät pillit, mukit, kulhot ja lautaset voivat olla kiva lisä – pakkaa ne keittiöliinojen väliin välttyäksesi haavereilta. Liinoja voi sitten käyttää lian pyyhkimiseen ja likaisten astioiden käärimiseen.
  2. Valmista ruokia itse – ja suosi lähituotettuja kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Eläintuotteet pilaantuvat helpommin lämpimässä ja kuljetuksen aikana. Kasvikset, hedelmät ja marjat eivät juurikaan piittaa kylmäketjun katkeamisesta!
    • Tee voileivät pakkauksetta ostetusta kokonaisesta leivästä. Niitä voi ostaa omaan pussiin useista paikoista, kuten Lidlistä, pienistä leipomoista ja suuremmista ruokakaupoista. Pakkaa voileivät kangaspusseihin, vahakääreisiin tai suljettaviin rasioihin. Vaihtoehtoisesti voit myös käyttää kompostoituvaa ruskeaa leivinpaperia. (Vinkki Töölöläisille: Helsinki Homemade Bakerystä Cygnaeuksenkadulla saa tuoreita ranskalaisia leipiä hintaan 2,5€! Tampereella Lentävänniemessä on Mikon Leipä Salen yhteydessä, mistä saa tuoreita leipiä alle kahdella eurolla.)
    • Osta sesongissa olevia hedelmiä ja kasviksia jotka eivät tarvitse suojapakkauksia: omenat, aprikoosit ja herneet voi tarjoilla sellaisenaan tai paikan päällä paloiteltuina. Vesimelonin voi halkaista paikan päällä ja jokainen voi syödä omalla lusikalla/sitä voi kauhoa tarjoilulusikalla jokaisen omaan mukiin. Valitse ensisijaisesti luomua – kuoret ja karat voi tarvittaessa kaivaa maahan jonkun puskan juurelle. Käytä kuitenkin myös omia astioita näiden kantamiseen lähimpään biojäteastiaan!
    • Osta tuoreita marjoja omiin pusseihin tai astioihin: pyydä torimyyjiä pakkaamaan mansikat, mustikat tai herneet suoraan omaan astiaan tai pussiin. Helpoin tapa on ojentaa litran astia ja kieltäytyä kauniisti kertakäyttöisistä pusseista. Tyhjä termari toimii hyvin tilapäisenä biojäteastiana karoille!
    • Valmista itse levitteet ja dipit: tee hummus, hernepesto tai öljy-balsamico -sekoitus kotona ja ota se mukaan uudelleen käytetyssä lasipurkissa. Eipähän tarvitse pelätä, että pakkaus lähtee karkuun tuulen mukana!
    • Leivo omat tarjottavat ja kanna ne mukana omissa kannellisissa astioissa. Ota tarvittaessa erillinen tarjoilulautanen tai kangasliinoja mukaan.
  3. Ota mukaan omat juomat ja suosi kierrätettäviä pakkauksia: pakkaa tarpeeksi vettä mukaan, keitä kahvi valmiiksi termariin, hauduta jäätee lasipulloon ja sekoita omat mehut kotona (esimerkiksi itse-tehdystä marjamehutiivisteestä). Jos haluat ostaa pullotettuja juomia, suosi 100% kierrätettäviä sellaisia. Alumiinitölkit ja mahdollisimman pelkistetyt metallikorkkiset lasipullot voi käytännössä kierrättää ikuisesti (vältä siis turhia muovietikettejä ja -korkkeja, jotka päätyisivät poltettaviksi) ja muista kierrättää ne. Mikäli haluat ostaa muovisia, niin osta mieluummin pari suurta pulloa kuin useamman pienemmän – tällöin aiheutat suhteessa vähemmän muovijätettä. Muista myös kierrättää muoviset pullot!
  4. Osta karkit, kuivatut hedelmät ja keksit omiin pusseihin. Kestopussi tai uudelleen käytetty paperipussi eivät aiheuta lisäkustannuksia punnittaessa. Hyvän tarjonnan löydät Punnitse&Säästä ja ItsPure -myymälöistä. Myös isommissa ruokakaupoissa on usein irtolaareissa karkkia ja pähkinöitä.
  5. Valitse vain 100% kierrätettäviä tai kompostoituvia pakkauksia, jos joudut varautumaan kaupan tarjontaan. Kaupoissa on jatkuvasti enemmän kompostoituvissa pakkauksissa myytäviä herkkuja. Muovisetkin pakkaukset voi tänä päivänä kierrättää ainakin Helsingissä ja Tampereella, kasvavissa määrin ympäri Suomea. Valitse syötävä ensisijaisesti pakkauksen mukaan – saatat yllättyä kun ostat jotain mitä et ole ennen kokeillut! Valitse yhdestä muovilaadusta valmistettuja pakkauksia ja tarkista pakkausseloste – varmista, että se kelpaa kierrätykseen kokonaisuudessaan! Ja muista tällöin seuraavakin vinkki →
  6. Ota mukaan ylimääräinen kangaskassi tai kestopussi kierrätettäville jätteille. Älä jätä mitään jälkeesi ja ota roskat omien astioiden kanssa mukaan kotiin putsattaviksi ja lajiteltaviksi. Lähtiessä voi tehdä ylimääräisen ekoteon ja poimia lähellä olevia roskia mukaan. Se minkä tuo luontoon, pitää myös viedä mukanaan. Eikä kukaan meistä ole liian hyvä poimiakseen myös muiden jättämiä roskia – sillä mitä enemmän roskia jossain on sitä suuremmalla todennäköisyydellä niitä heitetään sinne lisää. Kannustat siistimpää kaupunkielämää aktiivisesti poimimalla roskia (esim. ploggaamalla), ja toimit tietysti inspiroivana esimerkkinä niin nuorille kuin vanhemmillekin!
    • Tarkasta oman kuntasi jätehuollon ohjeistus roskien lajitteluun ja toimi sen mukaan. Esimerkiski pullojen palautuksen ja kauppareissun yhteydessä voi kierrättää jätteet suuremman ruokakaupan (esim. Prisma tai K-Citymarket) lajittelupisteellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko sulla vielä jotain hyviä vinkkejä Nollahukka-piknikille valmistautumiseen? Kommentoi se alle!

Nollahukan visio tulevaisuudesta

Nollahukkatiimi kävi seuraamassa Sitran ja Demos Helsingin julkaisun: Hyvinvoinnin seuraava erä – Visio kestävän hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, julkistamistilaisuutta. Kirjan on toimittanut Vesa-Matti Lahti ja kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2018.

 

Tilaisuus oli todella innostava ja inspiroiva sekä käsitteli kattavasti juuri niitä aiheita, joita Nollahukka pyrkii viestimään. Olemme kaikki tulevaisuuden tekijöitä tavalla tai toisella.

“Edistys on myös laajenevaa yhteistyötä”, s. 154.  Individualismin aika voisi hyvin olla jo ohitse. Rakenteilla olevaa Nollahukka-verkostoa edelsi kahden ihmisen oma taistelu ilmastonmuutosta vastaan arkielämässä ja nyt tämä taistelu nousi uudelle tasolle. Tästä lähin Nollahukka-tekstiä ja -sisältöä tuottaa parivaljakkona minä Otso Sillanaukee ja Aino Kämäräinen, kuten varmasti innokkaimmat seuraajat jo ovat huomanneetkin.

32147500_10213058158662495_5878806872324046848_n

Kokonainen Elämä Edessä– ja Nollahukka-blogit auttoivat jäsentämään henkilökohtaisen arkemme ja elämäntyylimme muutosta, mutta nyt on aika kohota yksilötasolta yhteisöllisemmälle tasolle, yhdistää voimia, kerätä joukkoja ja saada Nollahukan sanoma laajempaan tietoisuuteen kuin mitä sitä yksin tekemällä saisi. Valjastamme yhteisöllisyyden voiman arvoihimme pohjaavan Nollahukka-ajatuksen moottoriksi.

Mitä Nollahukka sitten on ja miten se eroaa vaikkapa Zero Wastesta?

Meitä alkoi hieman kismittää kansainvälisen Zero Waste -liikkeen ajoittainen kaksinaismoralismi: roskia vältellään viimeiseen asti, mutta kauppaan saatetaan ajaa citymaasturilla ostamaan lihaa ja maitotuotteita omaan purkkiin. Meille Nollahukka tarkoittaa kaiken hukan välttämistä – jätteiden, turhan kuluttamisen, henkilökohtaisen hiilijalanjäljen ja negatiivisen ympäristövaikutuksen vähentämistä.

Samalla Nollahukka tarkoittaa meille läpinäkyvämmän, vastuullisemman ja yhteisöllisemmän yhteiskunnan ja tulevaisuuden kehittämistä omien valintojen avulla. Nollahukka tarkoittaa meille tiedostavaa tietoon pohjautuvaa kestävämpää elämäntyyliä. Kirjoitin aiheesta kattavammin kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille (ostettavissa Akateemisesta, Suomalaisesta, Adlibriksesta ja e-kirjana Elisa Kirjasta). Meidän ajatusten samankaltaisuus selvisi yhden keskustelun aikana jolloin haastattelin kirjaani varten Ainoa. Ymmärsimme molemmat, että olemme samassa kohdin henkilökohtaista matkaamme ja tästä olisi hyvä jatkaa yhteistuumin eteenpäin.

32286544_10213058189703271_5272355604638203904_n

Olemme yhdessä työskentelemällä alkaneet koota ympärillemme kasvavaa joukkoa erilaisia nollahukkatekijöitä ja tämä tie tuntuu todella oikealta. Hyvä aate ja tarkoitus on tehty kaikkien omittavaksi, yhdessä omistettavaksi.  Tätä ei yksi ihminen, henkilöbrändi tai yritys voi omistaa: ideologia tai aate on yhteinen ja muokkautuu jäsentensä näköiseksi. Näin tulevaisuutta tulee rakentaa, yhdessä kilvoitellen vanhoja kuluneita ja tuhoisia toimintamalleja vastaan, ei toisiamme vastaan.

Jokainen Nollahukasta, kestävämmästä elintavasta, elämän yksinkertaistamisesta kiinnostunut ja näistä arvoista käsin elämäänsä järjestävä ammattilainen, innokas tekijä, osaaja, jne., on tervetullut riveihin. Haluamme edistää avointa yhteisöllisyyttä. Aktiivisuutta on tiedon jakaminen, esimerkkinä toimiminen, tykkääminen ja seuraaminen, keskusteluun osallistuminen. Jokainen voi olla tekijä, kaikki mahtuvat mukaan.

“Hyvinvointi ei enää voi perustua luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Globaali kestävyyskriisi on jopa eksistentiaalinen haaste ihmiskunnalle, mikäli siihen liittyvät pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Toisaalta, koska kestävyyskriisi on syntynyt ihmisen toiminnan seurauksena, ihmiset myös pystyvät sen ratkaisemaan, ainakin osittain. Ratkaisu on siirtyä kohti hiilineutraalia kiertotaloutta. Kestävien ratkaisujen luomiseen ja käyttöönottoon on kuitenkin tartuttava nopeasti – on jo valtava kiire. Suomen etu olisi olla tässä edelläkävijä.” (Sitra & Demos Helsinki, 2018, s. 171.)

Hiilineutraaliin kiertotalouteen siirtymistä mahdollistavia asioita pitäisi tehdä ja ideoida, mutta mistä saamme joustavuutta tällaiselle tekemiselle tässä yhteiskunnassa? Elämämme tuntuvat jatkuvasti hektisemmiltä ja tietotulvan aallonharjalla pysyminen vaatii jatkuvaa työtä. Yhteiskunnallisesta muutoksesta puhutaan paljon, mutta entä me ihmiset yksilöinä? Mitä me omissa kodeissamme voisimme tehdä nopeuttaaksemme kestävän yhteiskunnan luomista?

32130592_10213058225344162_5478422397423976448_n

Siihen Nollahukkaelämä tuo vastauksia: kulut pienenevät, arkeen ilmestyy enemmän aikaa, olennainen jää jäljelle, terveys paranee, hektisyyden tunne hellittää. Muutos ohjaa kuluttamisen oravanpyörästä vapaampaan elämään. Sellaiselle itsensä toteuttamisen kentälle, jossa työskentely eri aihepiireissä tapahtuu kestävältä arvopohjalta ja erilaisisten tulevaisuuden ajatusmallien pohjalta kuin tämänhetkinen kilpaileva ja kapitalismi. Tarvitsemme talouskasvua, mutta sen tulee toteutua eri tavalla kuin tähän mennessä. Nollahukka tarjoaa vaihtoehdon sille, miten laajamittainen yhteiskunnallinen muutos voidaan potkaista käyntiin jo tänään – miten jokainen meistä voi aloittaa oman kestävän tulevaisuuden tekijän matkansa vaikka heti.

– Aino & Otso

#MuovitonMaaliskuu on ohi – mitä jos sanoisit jäähyväiset muillekin jätteille?

Miltä sinusta tuntui vältellä kertakäyttömuovia kuukauden ajan? Yllättikö jokin asia helppoudellaan, ja tuntuiko jokin asia erityisen vaikealta? Kommentoi ajatuksiasi alle, niin saadaan kunnon keskustelu aikaiseksi!

Mutta entä mitäs tästä eteenpäin pitäisi tehdä? Muovia ja muuta roskaa päätyy edelleen meriin muualla maailmassa ja meillä polttouuneihiin, jotka eivät ole ongelmattomia. Mitä jos sanottaisiin yhdessä jäähyväiset kaikelle turhalle hukalle?

Tiesitkö, että keskivertosuomalainen tuottaa lähes 500 kg kaatopaikkajätettä vuodessa? Vain muutaman vuosikymmenen takainen niukkuus on vaihtunut tilanteeseen, jossa päivittäiset valintamme kuormittavat niin maapalloa kuin ihmisten kukkaroa ja terveyttä kestämättömällä tavalla. Suunta voidaan kuitenkin kääntää jälleen!

ZERO WASTE – JÄÄHYVÄISET JÄTTEILLE johdattelee lukijan kohti kestävämpää kuluttamista elämänlaadusta tinkimättä. Se tarjoaa katsauksen nollahukkaelämäntyyliin käytännönläheisten vinkkien ja omakohtaisten kokemusten avulla. Oman jätemäärän pienentäminen kotona, keittiössä ja kaupassa voi olla helppoa ja innostavaa!

Kuulostaako utopistiselta, paljon vaaditulta? Kaikkea ei tietenkään tarvitse muuttaa kerralla, eikä täysi roskattomuus edes ole mahdollista kaikille. Tärkeintä on muistaa, että pienilläkin muutoksilla kulutustottumuksissa on iso vaikutus siihen, millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville.

P.S. Luettuasi tämän kirjan voit lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle, jolle siitä
olisi iloa tai hyötyä. Loppuunkuluneen kirjan voit kompostoida, se on täysin
maatuva.  

En olisi voinut tämän ikäisenä uskoa kirjoittavani näitä seuraavia sanoja, mutta tässä ne tulevat: Minun esikoiskirjani on painossa ja julkaistaan alle kuukauden päästä 26.4! Se julkaistaan sekä paperi- että e-versiona. Fyysisessä kirjassa on käytetty pääsääntöisesti kierrätettyjä materiaaleja ja se on kokonaisuudessaan kierrätettävä ja kompostoitava. Kirja tulee olemaan myös saatavilla useissa kirjastoissa molemmissa muodoissa. Lisää tietoa löydät täältä.

Kirjassa käyn läpi kodin kaikki eri huoneet ja sen miten omaa ympäristövaikutustaan voi siellä alkaa minimoida. Kirjassa on käytännönläheisiä vinkkejä niin aloittelijoille kuin kokeneille ekoilijoille.

ZW kirjan kansi

Olen niin innoissani tästä kirjasta! Uskon siinä olevan jotain innostavaa jokaiselle kestävästä kehityksestä ja ekologisuudesta kiinnostuneelle, mutta myös kaikille muillekin. Toimiihan se myös kiinnostavana katsauksena erityisen ja kasvavan kuluttajaryhmän ajatusmaailmaan.

Olen todella kiitollinen saamastani mahdollisuudesta jakaa tietämystäni kirjan muodossa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, oli tämän kirja kirjoittaminen elämää mullistava kokemus. Ensimmäistä kertaa koen päässeeni pysähtymään omien ajatusteni pariin ja miettimään omaa elämääni sekä mitä toivon saavuttavani sen aikana. Kauan ajattelin, ettei tästä kirjasta varmaankaan tule mitään, ja että mikä vaikutus sillä voisi olla – olen kuitenkin vain yksi ihminen reilun seitsemän miljardin joukossa. Ymmärsin kuitenkin lopulta, ettei varautuneisuus ja toimettomuus johda mihinkään, etten itseäni rajoittamalla ja vastoinkäymisissä hiljenemällä voi saada mitään merkityksellistä aikaiseksi. Siksi tein päätöksen alkaa elää täysillä omien arvojeni mukaista elämää: irtisanouduin työpaikastani ja hakeuduin toiseen yliopistoon kiinnostustani vastaavaan maisteriohjelmaan oppiakseni lisää. Tulotasoni romahti (vaikka edelleen olen osa hyvin etuoikeutettua kansanryhmää), mutten ole katunut päätöstäni päivääkään. (Yksinkertainen elämäntyyli on auttanut huomattavasti suuresta elämänmuutoksesta selviämisessä.) Ymmärrän nyt, että muutos alkaa minun sisältäni, mistä se pulppuaa ja vaikuttaa ympärilleni. Elämällä rohkeasti omien arvojeni mukaista elämää, olen löytänyt uskomattomia mahdollisuuksia edistää itselleni tärkeitä arvoja yhteiskunnassa ja tukea muiden muutosprosesseja. En voisi toivoa mitään enempää. Kirjoitin yksilöstä ja muutoksen voimasta hieman enemmän aikaisemmassa kirjoituksessa, jonka löydät täältä.

Uskon edellä olevan välittyvän myös kirjani sivuilta. Toivon, että sinäkin voit löytää innon kokeilla uusia toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda meidän yhteiselle tulevaisuudellemme kestävämpi perusta. Tärkeintä ei ole täydellisyys, vaan jatkuva pyrkimys tehdä parhaansa. Arkisista ja pienistä asioista on helppo aloittaa. Itse olen tänään esimerkiksi keittänyt kahvin pressopannulla, poiminut koiranjätökset rikkinäisen paperipussin palasella ja siivonnut kylpyhuoneen etikan, ruokasoodan ja mikrokuituliinan voimalla.

Mitä sinä aiot tänään tehdä?

Papuja ja pastaa (resepti)

Ostin pari vuotta takaperin reilun pussillisen kuivattuja voipapuja lempikokkikirjani inspiroimana. Toscanan keittiöissä on, uskaltaisin sanoa, vuosisatoja valmsitettu erilaisia ruokai palkokasveista ja yksinkertaisista aineksista. Päätinkin neljästä reseptistä innostuneena keittää itselleni padallisen tomaattista kuuden pavun ja linssin keittoa. Hyvää ja täyttävää se oli, mutta pian tajusin sen myös vangistevan minut oman kotini sisään. Sanon vain sen, että pasuunat ja trumpetit soivat vaikkei Spotify ollut päällä.

Voipavut hivuttautuivat sen jälkeen hitaasti kaapin perälle ja unohdin niiden olemassaolon noin kahdeksi vuodeksi. Pari viikkoa takaperin päätin kuitenkin laittaa ruokaa jo kotoani löytyvistä aineksista kaupassa käymisen sijaan, ja lähdin penkomaan kuiva-ainekaappejani. (Tämä on muuten oiva tapa välttää ruokahävikkiä –> pistä mielikuvituksesti koetukselle ja valmista illallinen käyttämällä loppuun kaapeista löytyviä aineksia). Löysin nämä uudet ystäväni ja päätin laittaa ne likoamaan. Kahdessa vuodessa ne eivät olleet muuttuneet miksikään. Miksi olisivatkaan, kun kuiva-aineet säilyvät käytännössä ikuisesti, kunhan ne säilyttää ilmatiiviissä astiassa? Viis veisaan nykyään parasta ennen -päivämääristä, sillä ellei ruoka näytä, haise tai maistu pahalta, on se vielä syötävää.

Keittäessäni papuja ymmärsin, miksi niitä kutsutaan voipavuiksi. Niiden tuoksu ja maku oli voimaisempi ja muhkeampi kuin muiden maistamieni papujen. Kun vielä laitoin päälle hyvää oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, kailottivat kieleni makunystyrät ylistysvirsiä. Hämmästyin itsekin siitä, kuinka hyvältä yksinkertainen ruoka voi maistua. Lisättyäni tämän pastan joukkoon tajusin, että tässä se nyt on: uusi go-to ruokani. Herkullinen, hämmästyttävän halpa, ja vegaaninen annos, jonka ainekset todennäköisesti löytyvät jo valmiina kaapista.

Myönnän, että käytän öljyä suhteellisen runsaasti varsinkin pastoja kokatessani. Teen niin, koska pidän oliiviöljyn mausta ja syön niin vähärasvaista ruokaa muuten. Syön kasvipohjaisia ruokia (”whole foods plant based diet”), jotka ovat kaloriarvoiltaan eläintuotteita niukempia. Voin siis hyvällä omallatunnolla syödä reilun annoksen öljyistä pastaa pari kertaa viikossa, sillä tiedän ruokavalioni olevan yleisesti hyvin terveellinen. Urheilen myös useamman kerran viikossa, joten joudun lähinnä tarkkailemaan päivittäistä kalorinsaantiani. Öljy on helppo tapa lisätä energiaa ruokaan.

Reseptissä ei ole määriä, sillä en itse seuraa tarkkoja mittoja ja määriä laittaessani ruokaa. Näin tekemällä koen oppivani eri ainekset paremmin ja soveltamaan niitä paremmin eri tavoilla. Mielikuvituksellakin on enemmän tilaa poukkoilla, mikä voi johtaa iloisiin yllätyksiin!

29103714_10212656387218460_4956614889213788160_o

Täyteläinen papupasta

Valkoisia (voi)papuja
Pastaa
Oliiviöljyä
Valkosipulia
Suolaa
(Rosee)pippuria
(Ravintohiivahiutaleita)
Satokausikasviksia

Liota kuivattuja papuja vähintään 24 tuntia suljetussa astiassa jääkaapissa. Liotan itse papuja noin 1,5 päivää ja vaihdan veden ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Keitä papuja suolatussa vedessä noin 30 minuuttia, tai kunnes ne murskaantuvat haarukalla painettaessa. Valuta ja anna jäähtyä. Säilytä jääkapissa suljetussa lasipurkissa neljän päivän ajan. Pakasta osa, ellet usko ehtiväsi syödä kaikkea 5 päivän sisällä. (Näin pakkasessa on valmiina ruokaa kiireisille päiville.)

Keitä pasta kypsäksi ja säilytä n. 1 dl keitinvettä. Pastan keittyessä murskaa papuja hieman haarukalla eri kokoisiksi palasiksi. Hienonna samalla mieluisa määrä valkosipulia. Valuta pasta. Laita reilusti oliiviöljyä ja hienonnettu valkosipuli samaan kuumaan kattilaan ja anna lämmetä levyllä 1-2 minuuttia, kunnes valkosipuli on pehmentynyt muttei ruskistunut. Lisää pavut, suola ja pippuri ja sekoita. Kaada pasta joukkoon ja lisää hieman keitinvettä. Sekoita ja tarjoile välittömästi ravintohiivahiutaleiden kanssa.

Raasta tai suikaloi kyytipojaksi satokauden vihanneksia. Erilaiset kaalit sopivat tähän hyvin: mausta punakaali kuminansiemenillä, balsamicolla ja pippurilla. Hiero lehtikaalia suolan ja/tai sitruunanmehun kanssam, ja lisää öljyä ja tahinia. Hienonna raaka kukkakaali murusiksi ja raasta joukkoon porkkanaa – mausta kuivatuilla yrteillä, öljyllä ja balsamicolla.


Beans and Pasta – my new go-to dinner

I fell in love with Butter beans (or Lima beans), whenI discovered how good they taste with just some good extra virgin olive oil, salt and pepper. Just smash some cooked Butter beans with a fork, drizzle on generously with e.v.o.o. and season to taste. I dare to say it’s pretty close to heaven on a plate, especially with some bread. The buttery flavor goes perfectly with some pasta and seasonal veggies too – and this is my new favorite dinner this season.

I don’t measure any ingredients when cooking, so I haven’t included any in this post either. I feel that cooking without them allows me to develop my skills better, as I need to focus on the cooking more. I can also be more creative, which often ends in happy mistakes! Ditch the exact amounts and restrictive recipes – open you cupboards and make a dish out of the things you already have. This is a great way to avoid food waste as well!

 Butter bean pasta

Butter or white beans
Pasta
Garlic
Olive oil
Salt & (rosé) pepper
(Nutritional yeast)
Seasonal veggies/greens

Soak the beans in water in the fridge for at least 24 hours. After soaking, cook them in boiling salted water for 30 minutes or until you can smash one with a fork. Drain and store in an air-tight container in the fridge for up to 4 days. If you don’t think you can eat them all in 5 days, put half of the amount into the freezer. Now you have pre-cooked beans for those busy days!

Cook the pasta until it’s al dente and save about 1 dl of the cooking liquid. While the pasta is boiling, mince some garlic and lightly smash the beans a little with a fork. Drain the pasta and add a generous amount of oil in the same pot and put it back on the heat. Add the garlic and let it soften for 30 seconds up to 2 minutes, depending on how finely minced it is, without letting it turn brown. Add the lightly smashed beans and season to taste. Fold in the pasta and serve immediately with nutritional yeast sprinkled on top.

This dish goes well with seasonal veggies and greens as a side dish. Cabbages are a great option: thinly slice some red cabbage and season it with cumin, pepper and balsamic vinegar. Massage green kale with salt and/or lemon juice, add some oil and tahini for a dressing. Grate some cauliflower and carrots and season to taste with dried herbs and balsamic vinegar.

Sinussa on voima muuttaa maailmaa

”No matter what you do it will never amount to anything more than a single drop in a limitless ocean” uhosi Hanskell Moore kynttilänvalossa. Hiljaisen henkäyksen jälkeen, Adam Ewing vastasi usko silmissään ”What is any ocean, but a multitude of drops?”

Tämä on yksi David Mitchellin Cloud Atlas (suomeksi Pilvikartasto) teoksesta muistiini parhaiten jäämistä kohtauksista. Elokuvan dramaattinen kohtaus tuo esiin tuon samaisen uskon yksilön merkitykseen: meidän jokaisen teoilla on merkitystä ja meissä jokaisessa on voimaa muuttaa maailmaa. Ja tämä asenne pätee eritoten nollahukka-ajatusmaailmassa.

Kaikki alkaa välittämisestä. Mistä muusta loppupelissä olisikaan kyse? Meidän täytyy välittää itsestämme, muista ympärillä olevista ja luonnosta, jossa elämme. Oman matkani myötä olen joutunut opettelemaan arvostamaan itseäni ja omia halujani uudella tapaa. Tiedän ja tunnen sisälläni, että haluan elää tavalla, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa ympäröivässä maailmassa. Minun on täytynyt opettella, ettei minun tarvitse pyytää anteeksi tai hävetä tätä halua. Olen myös opetellut olemaan itsevarmempi tekojeni suhteen, sillä uskon niillä todella olevan merkitystä paremman tulevaisuuden kehittämisessä. Olen opetellut rohkeammin kyseenalaistamaan, vastustamaan ja aktiivisesti tuomaan esille kokemiani yhteiskunnallisia epäkohtia. Voin omassa elämässäni välttää muovia ja vähentää pois heitettävien asioiden määrää, mutta kestävämmän tulevaisuuden kehittäminen vaatii tämän innon viemistä myös oman elämän ulkopuolelle. Olemme jatkuvasti kosketuksissa meidän ulkopuolella olevan maailman ja muiden ihmisten kanssa erilaisten suhteiden, sopimusten ja elinympäristön kautta. Vaikutus kumpuaakin siitä, että saamme muutoksen siemenen itämään myös muissa. Olen innostunut tästä viimeisimmästä kohdasta enemmän tämän kevään aikana. Kerronpa miksi.

Asuessani viime syksynä Singaporessa podin tukahduttavaa maailmanahdistusta lukiessani normaalia enemmän ihmisen aiheuttamista ympäristöongelmista ja yhteiskunnallisista haitoista. Aloitin joka aamun lukemalla The Guardianin ympäristöuutisia, päivät sain opiskellessa lukea monia varoittavia tieteellisiä julkaisuja, ja illat kulutin sydäntä raastavien dokumenttielokuvien parissa. Koneen ääressä istuminen alkoi jo tuntua itsetuhoiselta harrastukselta, sillä sisäinen positiivisuuteni ja usko tulevaisuuteen alkoivat heikentyä. Kun koko arki täyttyi hälyttävistä, pelottelevista ja toivottomia maailmankuvia luovista viesteistä, alkoi uskoni yhteiskunnallisesta suunnanmuutoksesta kohti kestävämpää tulevaisuutta haihtua ilmaan. Mitä väliä minun arkisilla teoilla on, jos maailman merissä todennäköisimmin tulee olemaan enemmän muovia kuin kalaa noin 30 vuoden päästä? Millaisessa yhteiskunnassa minun täytyy elää, kun miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen tehtyä suuren osan maapallosta asuinkelvottomaksi? Mitä minä, yksi ainut opiskelija voisin tehdä selvitäkseni työn murroksesta ja AI-teknologian kehittymisestä seuraavista yhteiskuntamuutoksista? Eihän minulla ole vaikutusvaltaa tai resursseja puskea toivomaani kehitystä eteenpäin kansainvälisellä tasolla. Ja jos/kun minulla siihen olisi mahdollisuus, onko silloin jo liian myöhäistä?

Ahdistavuudestaan huolimatta innostuin näitä uutisia ja tiedejulkaisuja lukiessa tilaamaan itselleni Nature-tiedejulkaisun vuodeksi. Tekojeni pohjaaminen faktoihin on minulle keskeinen asia kaikessa mitä teen, ja halusin myös pysyä tiedekehityksen aallonharjalla oppiakseni uutta. Saapuessani takaisin Suomeen huomasin eteisen lattialla kaksi kauniisti muoviin pakattua lehteä. Veri valahti kasvoilta ja jäin hetkeksi vain tuijottamaan alaspäin. En ollut aluksi uskoa, että viikottain julkaistava Nature niminen tiedejulkaisu, jossa on kirjoitettu muovinkin ympäristöhaitoista ja ilmastonmuutoksen uhista, lähetettäisiin muoviin käärittynä. Pienen sisäisen aktivistini raivonpuuskan innoittamana istuin jo hetken päästä koneen ääressä kirjoittamassa viestiä tiedejulkaisun asiakaspalveluun. Pitkän keskustelun jälkeen kävi ilmi, etten ollutkaan saanut ainoastaan digilehteä niin kuin luulin, vaan tarjouskampanjaan kuului myös fyysinen lehti, jota ei voinut irrottaa tilauksesta. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja hyvin avuliasta, mutta päädyin lopulta lähettämään heille viestin, jossa pyysin tilauksen kokonaisvaltaista peruuttamista niinkin, etten saisi maksamiani rahoja takaisin. Mainittakoon, että samalla jo puolitäysi roskapurkki mulkoili minuun keittiönpöydältä ja vieressäni pöydällä oli kaksi suurta muovikääreeseen pakattua lehteä.

Mainitsin parissa viestissä heille myös, kuinka tämä käytäntö minusta kuluttajan näkökulmasta oli täysin tiedejulkaisun tavaramerkin vastaista. Toin myös esille, että he kirjottavat muovin ympäristöhaitoista ja ettei se ainakaan vahvista brändin uskottavuutta muovin haittoja tiedostavien tilaajien keskuudessa. Vielä parin viikon ajan sain muoviin käärittyjä lehtiä. En saanut heiltä suoraa vastausta näihin kysymyksiin, mutta toisaalta oletin jo heidän peruuttaneen tilaukseni ja viimeisten jo postitettujen lehtien vain saapuvan minulle.

Kunnes kaksi viikkoa sitten perjantaina postiluukustani kuului ryminää. Istuin keittiönpöydän ääressä vieraan kanssa kahvilla keskustelemassa yksilön voimasta ja vallasta kuluttajana, kun eteiseen tipahti paksu ruskea kierrätyspaperista valmistettu kuori. Sen sisällä oli uusin Nature lehden julkaisu.

28342564_10212522855080240_889343258_o

En tiedä millainen oli ilmeeni, mutta vieraanikin alkoi hymyillä todetessani ääneen tämän positiivisen ihmetykseni. Ja pian kahvittelun jälkeen istuinkin taas läppärini ääressä kirjoittelemassa iloista kiitosviestiä Naturen asiakaspalveluun. En tietenkään voi sanoa, että minä sain aikaan tämän muutoksen, tai varmuudella todeta heidän täysin vaihtaneen muovikääreet paperisiin (en vielä ole saanut heiltä vastausta). Mutta ainakin minun lehdet ovat tähän päivään asti saapuneet paperiin käärittyinä.

Tätä postausta kirjoittaessa muistui mieleeni muitakin kertoja, kun koin osallistuneeni jonkinlaisen muutoksen käynnistämiseen. Toisen opiskeluvuoteni aikana jätin parin viikon ajan useampaan otteeseen palautetta yliopistoni ruokalaan, pyytäen heitä tarjoamaan keraamisia kuppeja take-away kuppien ohella. Suurin osa kahvin ostajista kuitenkin vain käveli kuppi kädessä kirjastoon tai tunnille, mistä johtuen roskakorit olivat aina täynnä käytettyjä pahvimukeja. Yhtenä päivänä kahviosaston viereen oli ilmestynyt keraamisia kuppeja ja näin monien vielä käyttävänkin niitä! Sitten vielä kerta, kun keskustelustamme innostuneena äitini kertoi työpaikkansa johtajana päättäneen, että organisaatio luopuu muovipulloista, kertakäyttömukeista ja yksittäispakatuista herkuista kaikissa neuvotteluhuoneissa. Hän pyysi saada tilalle vesikannut, pestävät lasit ja irtoherkkuja.

Tarvitsemme kaikkia sektoreita yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa, mutta suurimmatkin organisaatiot ja yhteiskunnalliset elimet koostuvat meistä yksittäisistä ihmisistä. Muutos alkaa ja kehittyy meidän jokaisen sisällä, josta saamme sen toivottavasti pulppuamaan ulos. Kunhan välitämme tarpeeksi, voimme tuoda meille tärkeitä asioita esiin kaikissa elämämme eri aihepiireissä ja sillä tapaa työntää pienen muutoksen lumipallon liikkeelle rinteen huipulta. Positiivisesti ja kannustaen tietenkin!

Olen nollahukkaelämän myötä tajunnut myös sen, että meidän täytyy ajoittain pysähtyä hetkeksi ja iloita aikaansaamiamme asioita. Ei pelkästään siksi, että pysyisimme jätteenvähennystavoitteidemme perässä, vaan ihan myös yleisen henkisen hyvinvoinnin vuoksi. Iloitsemalla pieniäkin arkisia voittoja saa ylläpidettyä sisäistä positiivisuuden liekkiä ympärille satelevista rankoista uutisista huolimatta. Kannustamalla ja innostamalla itseään ja ympärillä olevia saa enemmän aikaan, kuin epäonnistumisia syynäämällä ja tekemättömistä asioista valittamalla. Tai näin olen ainakin itse kokenut päässeeni irti synkkyyden kierteestä, johon olin vajoamassa viime syksyn aikana.

Pidin sukulaisiani välillä jopa ärsyttävinä, kun he jatkuvasti toitottivat minulle positiivisesta ajattelutavasta ja pienimpienkin onnistumisten iloitsemisesta. Yritin jatkuvasti haastaa, että ”miten te ette nää tän tilanteen vakavuutta?” ja ”mut etkö sä ymmärrä, että kohta on jo liian myöhäistä?” Lopulta ymmärsin kuitenkin, että minä tulen elämään tällä planeetalla X määrän vuosia, enkä voi muuhun vaikuttaa kuin omaan asenteeseeni siitä, miten käsittelen ympärilläni olevat tapahtumat. Valtaosa niistä on kuitenkin sellaisia, joihin en millään voi vaikuttaa. Kuten Waltari kirjoitti Turms Kuolemattomassa: ”Sillä astian kerran säryttyä ei kiukkuilu mitään auta, vaan paras on kerätä sirpaleet kokoon ja tehdä niistä mitä voi.” (Aika hyvä asenne Zero Waste elämäänkin, eikö?) En voi pakottaa ympärilläni olevia ihmisiä ja tahoja muuttamaan heidän käyttäytymistään. Voin varmuudella vaikuttaa ainoastaan omaan elämääni. Siinä mielessä olen vain se yksi tippa loputtomassa ihmisyyden meressä. Mutta nyt huomaan, että minusta on tullut innostavien sukulaisteni kaltainen, kun haluan teille sanoa, että

etsi joka päivä yksi asia, josta voit iloita. Se voi olla ihan mitä vain, josta voit ainakin yrittää olla aidosti onnellinen. Siihen auttaa positiivisten puolien etsiminen tilanteessa kuin tilanteessa, olivat ne sitten kuinka ahdistavia tahansa. Vain löytämällä oman sisäisen innon voit saada muut ympärilläsi olevat pisarat värähtelemään ja meren aaltoilemaan, täten saaden muutoksen aallot leviämään ympäriltäsi kaikkiin ilmansuuntiin.

Negatiivinen ajattelutapa ei innosta ketään samalla kun se kuluttaa sinua. Positiivisuus voi taas olla voimavara, joka säteilyllään voi saada muutkin hehkumaan. Sinulla on yksin määräysvalta asenteestasi ja omista teoistasi. Voit muuttaa maailmaa jo tänään. Sinun tarvitsee ainoastaan pysähtyä ja kuunnella itseäsi, sillä tapa löytyy itsestään oikealla hetkellä.

Että tällaista tänään – hyvää viikonloppua!
– Otso


You have the power to change the world

My favorite quote comes from Cloud Atlas, a terrific sci-fi novel by David Mitchell. I feel like it truly speaks of the kind of internal approach to life, that is essential for a more sustainable lifestyle and for the creation of a more sustainable society:

“My life amounts to no more than a drop in a limitless ocean. Yet what is any ocean, but a multitude of drops?”

I truly believe that sustainability, and especially Zero Waste, starts from caring. Being brave enough to care about all the small things, yourself, people around you and our shared environment is the first step to changing your attitude and habits. This is, in my opinion, crucial for creating a lasting change in oneself. Only by fundamentally changing ourselves can the change start rippling from inside and reach others on the outside.

I’ve had to learn many new things through my journey to Zero Waste/more sustainable living. The most fundamental one has been changing my attitude towards myself and my own actions. I’ve had to teach myself that I don’t need to apologize or be ashamed of the things I do, because I truly believe that they have a significant impact on creating a kind of future in which I would like to live in. I’ve also had to teach myself that I in fact need to start more openly questioning and challenging current practices, which I feel are unsustainable or don’t make any sense, because raising grievances into daylight is the only way of starting a discussion, which hopefully ultimately leads to change. This has been especially hard, because stereotypically it’s difficult for Finns to want to stand out of the crowd or be a bother to someone. But, I’ve realized that I can “bother” someone, if I feel like an issue needs to be realized or discussed more.

One of these kinds of things is unnecessary single-use plastic waste. In this post I wanted to talk a little bit about how I’ve realized that being brave enough to extend your values to other domains than your own home is important, if you feel like you want to help change the world.

Last fall I started reading more about waste, climate change and societal issues. I spent my days reading environmental news from The Guardian, scholarly articles, journals and watching documentaries. They made me disheartened about my own and our common future. I became more anxious and started question whether anything I currently do will have any impact, or when I get to a position of influence will it be too late? But no matter how depressing most of the news were, I felt it was important to stay updated on what is happening and what is being discovered out there. Which is why I decided to purchase a subscription to Nature, while still living abroad.

When I moved back to Finland, I came home to two magazines conveniently wrapped in plastic. Yes, the weekly scientific journal called Nature, which has written about plastic waste and climate change, was being mailed to me wrapped in single-use plastic. At the same time, my half-full trash jar was glaring at me, so I decided to contact Nature to see if there was anything I could do to stop this plastic from coming into my apartment.

After a lengthy discussion I realized my only option would be to cancel my subscription without getting my money back (as I purchased the subscription through a set deal). In my messages I mentioned how I as a consumer found it very contradictory that Nature would post its issues wrapped in plastic, and how it doesn’t strengthen the brand among environmentally knowledgeable subscribers (with encouraging words of course). But, I ended up asking them to cancel my subscription. For two more weeks I received journals wrapped in plastic, but I thought that they were the last ones to arrive before my subscription would be terminated.

Until on Friday two weeks back I received a brown paper envelope, which contained the newest issue of Nature (see picture above). I was overjoyed and quickly sat down by my computer to write a thank you letter to their customer service.

Of course, I can’t say that I was the sole source for this change, and I don’t know whether they’ve changed mailing system away from plastic, but at least all my journals have arrived in brow recyclable paper envelopes since that day. It also got me thinking of the other times I feel like I can say that I at least participated in encouraging organization or other people to move away from unsustainable practices.

During my second year of university I left feedback to the cafeteria at my campus for two weeks, asking them to provide reusable ceramic mugs as an option to take away cups for coffee and tea. Most people just bought the drink and walked to class or the library anyway, ultimately filling all hallway trash cans with empty single-use waste. One day I walked in to buy some coffee into my tumbler and saw ceramic cups smiling at me next to the coffee station. What made me even happier was seeing that people actually switched to using them surprisingly fast!

Another time – I think inspired by our discussions – my mother explained to me how she, leader of a governmental organization, had decided that they would get rid of all plastic bottles, single use cups and plastic wrapped snacks in all meeting rooms, and instead start serving water in jugs and package free snacks in bowls.

We do need all levels of our society to change, but even the biggest organizations are made up of us individuals. This is why I truly believe that change starts from every single one of us, and hopefully it also ripples out around us. We just need to be brave enough to speak out and start discussions. We can’t directly change the way other people and entities function. We can only hope to inspire other to think about their actions and the surrounding world in new ways.

We can choose to try and stay positive whenever we can, no matter the situation. As Mika Waltari, a famed Finnish author, whose books I would definitely recommend putting on your list of things to read, wrote in his book The Etruscan (warning: loose translation):

“Getting angry won’t help in any way once the dish is broken. The best thing to do is gather the pieces and make what you can out of them.”

(Speaks pretty well about the Zero Waste mentality as well, right?)

A negative attitude won’t get you anywhere while it also depletes you of your life force. Positivity, on the other hand, can be an internal flame that makes you radiate in a way that lights up other people as well. You alone determine your attitude and your actions. And you can change to world today. You only need to stop to listen to yourself, find the flame of change inside of you, and feed it.

Hope you have a great weekend!
– Otso

Kuinka kierrättää vähemmän

Näyttökuva 2018-1-25 kello 23.41.06(Kuva: Satu Pajuriutta / HS)

Me ihmiset ollaan kyllä outo laji. Me asetutaan jonnekin ja tuhotaan meidän elinympäristö niin, että joudutaan muuttamaan, vaan toistaaksemme saman syklin uudelleen.

Näin totesi naapurini kerran iltateellä, kun keskustelimme taloyhtiömme ylitsepursuavista roskiksista. Ajattelin samaa, kun luin uutisia Helsingissä ylitsepursuavista muovinkierrätysastioista, joita pormestari Vapaavuori kutsui jo skandaaliksi.

Yhdeltä kantilta on hienoa nähdä, että niin monet ihmiset ovat omaksuneet muovinkin kierrättämisen osaksi arkeaan. Se viestittää sitä, että moni haluaa tehdä konkreettisia asioita ympäristön kuormituksen vähentämiseksi.

Sitten taas toisaalta harmittelen sitä, että kierrätyksen lisäämisestä puhutaan ja sen eteen tehdään enemmän, kuin jätemäärän lähtökohtaisen vähentämisen eteen. Kierrättäminen on tärkeä asia, muttei riittävä ratkaisu meidän jäteongelmiin, kuten käy selväksi Helsingin seudun tapauksesta. Meidän täytyy aktiivisesti pyrkiä vähentämään kotona tuotetun jätteen määrää, jos haluamme oikeasti vaikuttaa positiivisesti kestävämmän tulevaisuuden kehittämiseen.

Mutta roska-astian äärellä seistessä tämä saattaa tuntua aika toivottomalta haasteelta. Elämästä aiheutuu jätettä. Siitä ei pääse oikein mihinkään, vaikka kuinka välttäisi muovipakkauksia ruokakaupoissa ja ostaisi kaiken käytettynä. Oon todennut tämän todeksi monta kertaa. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö me voitaisi elää tuottamatta turhaa jätettä. (Tässä kohtaa astuvat luontevasti kehiin nollahukkaelämän 5 K:ta, joista kirjoitin aikaisemmassa postauksessa.)

On olemassa useita konkreettisia asioita, joiden avulla voi vähentää arkista jätettä huomattavasti. Tässä alla on mun viisi vinkkiä siihen, miten voi kierrättää vähemmän:

  1. Lopeta pakkausten ostaminen ruokaostoksilla: ota käyttöön kestopussit tai osta hedelmät ja vihannekset ilman minkäänlaista pakkausta. Lado ne suoraan vaalla ja kiinnitä hintatarra yhteen niistä. Ainoa miinuspuoli on, että pakkaaminen kassalla vie ehkä 5 sekuntia pidempään.
  2. Osta kuiva-aineet uudelleen käytettäviin paperipusseihin tai kankaisiin kestopusseihin. Kahvinkin voi ostaa esimerkiksi vanhaan kannelliseen metallipurkkiin.
  3. Vähennä eläintuotteiden syömistä ja osta niitä omiin pakkauksiin supermarketin tuoretiskiltä tai kauppahallista. Olen itse ostanut kauppahallista esimerkiksi voita, kananmunia, tuoretta kalaa ja mätiä, ja S-Marketista salaattia ja valmisruokia omiin lasiastioihin.
  4. Kieltäydy vastaanottamasta ilmaisjakelua ja vaihda kaikki laskut e-laskuiksi.
  5. Käytä kaikki minkä voit uudelleen: valmista kangaspusseja ja rättejä kulahtaneista t-paidoista, korjaa rikkinäiset farkut, käytä tyhjiä lasipurkkeja kuiva-aineiden säilyttämiseen, ja käytä yksipuoliset tulosteet ostoslistojen tai muistiinpanovihkojen tekemiseen

Mikä on sun paras vinkki jätteen vähentämiseksi?


How to recycle less

Now that plastic recycling has been made available, it’s been encouraging to see how many have made it a part of their everyday lives. But on the other hand it has also highlighted the fact that recycling is a great place to start, but a bad place to stop (as can be seen from these images of recycling stations in the Helsinki area). We need to reduce the amount of trash we produce from the get-go.

But this might seem like Mission Impossible when standing in front of your garbage can. Living as a human being in today’s world means that you will produce trash. But, you can easily say goodbye to most, if not all, of the unnecessary waste that we so easily accumulate when going through our days. And it all starts from saying no and recycling less, so here’s my list of 5 tips on how to keep your recycling bin as empty as possible:

  1. Stop buying packaging when shopping for groceries: start using reusable bags or buy your fruit and veg loose.
  2. Buy your dry goods in reused paper bags or cloth bags. You can even buy freshly ground coffee in your own reused sealable tin can.
  3. Reduce the amount of animal products in your diet, and buy these products in your own containers. I’ve bought for example butter, eggs, fresh fish, salad and ready-made meals into my own glass containers at my closest market hall and at the meal-counter of my supermarket
  4. Refuse paper waste  by attaching a ”no commercial mail” sticker on your mailbox, and change to electronic billing
  5. Reuse and repair everything you can: make cleaning cloths and cloth bags out of old t-shirts, repair ripped jeans, use empty peanut butter glass jars to store dry goods, and use single sided print-outs to make shopping lists or notebooks

What’s your number one tip for reducing waste?

Mitä autoilla pitäisi tehdä?

Yhteistyössä: Shareit Blox Car

Minulle on aina ollut hieman vaikea ymmärtää miksi autoja pidetään niin korkeassa arvossa. Kyllä, ne mahdollistavat suhteellisen vaivattoman liikkumisen paikasta A paikkaan B. Ne auttavat meitä suorittamaan monia arkisia tekoja.  Ne ovat kuitenkin myös kulkuneuvoja, joiden ehdoilla me olemme rakentaneet kaupunkimme ja joiden ehdoilla me sitä edelleen kehitämme. Ne ovat menopelejä, jotka aiheuttavat jatkuvaa stressitilaa ylläpitävää ääntä ja saastuttavat hengitysilmaa. Niiden valmistus ja käyttö vaativat valtavia määriä fossiilisia polttoaineita. Ne eivät säilytä arvoaan myyntihetkeä pidempään ja aiheuttavat valtavia kuluja. Ne haaskaavat valtavia määriä meidän aikaa, kun joudumme istumaan ratin ääressä ruuhkissa, ilman mahdollisuuksia tehdä mitään muuta. Sitä paitsi ne seisovat käyttämättöminä noin 95 prosenttia ajasta, joten yksityishenkilönä niistä harvoin saa rahalleen vastinetta. Silti maksamme niiden omistuksesta useita tuhansia euroja vuodessa

Silti pidämme niitä keskeisessä roolissa yhteiskunnallisesti hyväksytyissä käyttäytymismalleissa ja halutuissa ideaaleissa. Ajattelemme niiden mahdollistavan meille vapauden liikkua milloin ja minne haluamme. Ne ovat osa omakotitalo- ja perheidyllejä. Pidämme niitä statussymboleina, joilla yritämme erottua joukosta. Haluamme omistaa autoja voidaksemme välttää muita liikennevälineitä niihin liittettyjen ennakkoluulojen takia.

Mutta me tarvitsemme niitä. Emme voi nykyiselle infralle mitään ja yhteiskuntamme toimintamallit on rakennettu kasvavan liikkuvuuden varaan. Vaikka autojen käyttö osittain kannustaa palveluiden ja asutuksen leviämistä, mikä taas itsessään kasvattaa tarvetta autoille, ei niillä ajamista tarvitse lopettaa täysin. Autot ovat tulleet jäädäkseen, mutta voimme helposti käyttää niitä fiksummin.

Meillä on Suomessa noin 2 630 000 yksityisautoa (vrt.vuonna 2016 väestömäärä oli 5 503 000). Tarvitsemmeko me niitä lisää? Minun mielestäni emme tarvitse. Valtaosa seisoo tyhjänpanttina suurimman osan ajasta, joten uskoisin meidän voivan hyödyntää olemassa olevaa autokantaa sen kasvattamisen sijaan. Varsinkin, jos asut kaupungissa kannattaa auton hankintaa harkittaessa

  • yrittää ensin selvitä ilman autoa: kävele, pyöräile ja käytä julkista liikennettä. Hyödynnä kyytipalveluita tarvittaessa päästäksesi ovelta ovelle.
  • tee laskelmat liikkumiseen uppoavista kuluista ja ilmastoa kuormittavista päästöistä. Vertaa niitä yksityisautoilusta aiheutuviin kuluihin ja päästöihin ja arvioi, onko auton hankkiminen oikeasti taloudellista.
  • yrittää selvitä hyödyntämällä autonvuokrauspalveluja, ellet saa naapurisi tai sukulaisesi autoa lainaan:

En itse omista autoa enkä suunnittele ostavani sellaista koskaan, ainakin näillä näkymin. Mutta, vaikka kuinka yritän välttää yksityisautoilua, tulee minullekin välillä tarve käyttää autoa asioiden hoitamiseen. Reilu viikko sitten kokeilin ensimmäistä kertaa autojen vertaisvuokrauspalvelua, kun minulla oli Suomeen palattuani auton tarve muuttohommiin. Kotimainen Shareit Blox Car on kuin autojen Airbnb: kuka tahansa auton omistaja voi ilmoittaa autonsa vuokrattavaksi palvelualustalla ja sellaista tarvitseva voi muutaman napin painalluksella vuokrata sen tarpeittensa mukaiseksi ajaksi. Lisäturvaa palveluun tuo vakuutusyhtiö If:n vakuutukset, ja se on täysin ilmainen liittyä ja ylläpitää niin käyttäjille kuin omistajillekin. Vain auton vuokrauksesta ja käytöstä maksetaan. Lisätietoja voit löytää täältä.

Palveluun rekisteröityminen vei ainoastaan 5 minuuttia, minkä jälkeen pääsin suoraan selaamaan vaihtoehtoja. Vuokrasin sähköauton muutamaksi tunniksi, mutta autoja saa myös vuokrattua pidemmiksi ajoiksi. Kävin hakemassa ja viemässä vuokraamani auton sen omistajalta julkisia liikennevälineitä käyttäen, mutta auton omistajan kanssa voi myös erikseen sopia nouto- ja palautuspaikoista. Auton voi siis saada suoraan omalle kotiovelle.

Olen entistä varmempi siitä, etten tule ostamaan omaa autoa näin kokeiltuani tällaista palvelua. Useamman tuhannen euron vuosittaiset kulut ja ylläpitoon käytetty aika eivät houkuttele. Mieluummin käytän siihen kuluvan ajan ratikassa kirjaa lukien tai pyörän selässä podcastia kuunnellen, ja rahan asuntolainani maksamiseen. Tai sitten tarvittaessa vertaisvuokrauspalveluun. Ostan vaatteeni ja kodintavarat käytettynä ja lainaan kodinkoneita silloin kun tarvitsen. Miksi ostaisin auton, kun minulla on mahdollisuus vuokrata sellainen naapurustostani?

Mutta tiedän, ettemme kaikki voi elää ilman omaa autoa. Nämä seuraavat asiat kannattaa pitää mielessä, jos edessä on pakollinen auton hankinta. Näiden vinkkien avulla voit huomattavasti vähentää yksityisautoilusta aiheutuvia päästöjä:

  • valitse sähköauto. Vaikka se tällä hetkellä lähinnä tarkoittaa päästöjen siirtämistä autosta sähkölaitokselle, tukee se kestävää kehitystä polttomoottori ja hybridiautoja paremmin. (Vaihda samalla kotisi sähkösopimus sellaiseen, joka tukee uusiutuvaa sähköntuotantoa)
  • vältä tarpeetonta auton päivittämistä: yritä käyttää autoasti mahdollisimman pitkään pitämällä siitä huolta, sillä sen tuhoaminen yhdessä uuden tuottamisen kanssa aiheuttaa merkittäviä päästöjä.
  • osta käytetty auto uuden sijaan.
  • vältä suuria  autoja viimeiseen asti. Ne vievät enemmän tilaa niin liikenteessä, kuin kotipihassa ja kuluttavat enemmän polttoainetta. Yritä kylmästi analysoida miksi haluat ison auton, vaikkei sinulla olisi sellaiseen tarvetta. Miksi tarvitset maasturin tai urheiluauton kaupunkiajoon?
  • suunnittele ajamasi reitit välttäen käännöksiä vasemmalle ja suosimalla lyhyintä mahdollista reittiä. Hyödynnä julkista liikennettä aina kun voit: tämä usein auttaa valitsemaan lähimpänä olevan vaihtoehdon, mikä säästää niin aikaa kuin rahaa.
  • vuokraa autoasi muille yksityisesti tai vertaisvuokrauspalvelua käyttäen: tämä vähentää muiden tarvetta ostaa omia autoja ja samalla luo uuden tulonlähteen sinulle. Anna muiden lyhentää autolainaasi puolestasi!
Mitä mieltä sinä olet autoista?