12 kuukautta ilman roska-astiaa

Nyt on selonteon aika. Kahden instapostauksen ja aikaisempien blogikirjoitusten (tässä ja tässä) jatkeeksi kerron tänään mitä kaikkea roskapurkissani oikein on ja mitä sinne ei päätynyt. Kiitos kaikista kysymyksistä ja kommenteista, joita olette jättäneet aiempiin julkaisuihin – toivottavasti tästäkin herää keskustelu!

 

Mun vuoden 2018 roskapurkissa on siis kaikki se jäte, josta en voinut kieltäytyä, jota en voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida. Toisin sanoen kaikki vain poltettavaksi kelpaava sekajäte.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kierrätettävää materiaalia kuitenkin kulutin viime vuoden aikana, mutta sitäkin niin vähän kuin vain olosuhteiden mukaan oli mahdollista. Vein kierrätettävät pakkaukset lajitteluun ensimmäistä kertaa 2018 huhtikuun puolenvälin jälkeen. Loppuvuoden kierrätettävät jakautuivat kahteen tyhjennyskertaan, joista toinen oli tämän vuoden helmikuun alussa. Pyrin siis aktiivisesti myös kierrättämään niin vähän kuin mahdollista suosimalla kestopakkauksia ja pakkauksettomia vaihtoehtoja. Nollahukka ei minulle tarkoita roskatonta elämää, vaan resurssiviisasta, ilmaston ja ympäristön huomioonottavaa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää elämäntapaa.

 

 

IMG_3344

Kaikki kierrätettävä materiaali 2018 alusta saman vuoden huhtikuun puoleen väliin asti.

 

 

Nollahukkaelämä ei minulle myöskään tarkoita muovitonta elämää, kuten olen aikaisemmin kertonut. Pyrin silti välttämään kaikkea muovia niin pitkälle kuin mahdollista, sillä se on materiaalina käytännössä luotu polttouuniin – sitä ei voi kierrättää kuin muutaman kerran, kunnes se vääjäämättä kelpaa vain tuhottavaksi. Sen lisäksi muovin kaikkia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisterveyteen yhteydessä muihin aineisiin ei vielä kunnolla tunneta – seuraan omassa elämässäni ja siten Nollahukka-ajattelussa varovaisuusperiaatetta (englanniksi ”precautionary principle”) ja pyrin minimoimaan altistumiseni erilaisille muoveille ja keinokuiduille omassa kodissani. Roskapurkissani on siis kaikki se muovi, jota en pystynyt kierrättämään. Perusteluni sille miksi vielä kulutan joitain kierrätettäviä muovipakkauksia on seuraavat:

 

1. Seuraan kasvipohjaista lähi- ja sesonkiruokiin perustuvaa ruokavaliota niin ilmasto-, terveys-, kuin eettisistä syistä. En osta tai kuluta lihaa, muuta kuin sukulaisteni kalastamaa kotimaista järvikalaa (sitäkin yhdellä kädellä laskettavan verran kertoja viime vuonna). Kulutan maitotuotteita ja muita eläinproteiineja hyvin harvoin, silloinkin pääsääntöisesti hävikin vähentämiseksi. Oman terveyden ja jaksamisen varmistamiseksi (opiskelu ja työ vaatii aivotyötä, urheilen keskimäärin kolmesti viikossa ja liikun paljon jalan tai pyöräillen) kulutan siis kotimaisia kasviproteiinivalmisteita ja myös esimerkiksi luomutofua, joita ei vielä voi löytää pakkauksetta. Kulutan niitäkin säästeliäästi. Joitain näistä saatuja muovipakkauksia olen käyttänyt uudelleen mm. taimien kasvattamiseen, loput ovat päätyneet suoraan kierrätykseen.

 

2. Pelastan ruokaa päätymästä hävikiksi, vaikka se olisikin pakattu muoviin. Ruoan hiilijalanjälki on merkittävästi itse pakkausta suurempi, joten kokonaisvaltaisen ilmastovaikutuksen minimoimiseksi olen valmis välillä tuomaan kotiini muovipakkauksia sekä vähentääkseni hävikkiä että säästääkseni siten rahaa. Esimerkiksi naapurini pystyy pelastamaan ruokaa päätymästä hävikiksi oman työpaikkansa kahvilasta. Hän tuo pelastettua ruokaa meille naapureille välillä kestopakkauksissa ja toisinaan muovipusseissa. Usein hän ottaa pussin uudelleen käyttöön, mutta välillä ne jäävät minulle.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tässä kuvassa näkyvät ne muovipussit, jotka olen hävikkiä vähentämällä kerryttänyt vuoden 2018 aikana. Kuusi ohutta hevipussia (torilta valmiiksi pakattujen hävikkikasvisten tai naapurin hävikkileipien ja -leivonnaisten mukana tulleita), pari leipäpussia (@ravintolaloop’ista ilmaiseksi mukaan saatuja), ja muutama pieni pakastepussi (toisen mummon kesällä pakastamista marjoista). Nämä pussit eivät päätyneet purkkiini, sillä kassi-info.fi:n ja HSY:n jäteoppaan mukaan pussit voi lajitella muovinkeräykseen. Säilytän niitä kuitenkin vielä yrittääkseni löytää niille uusia käyttötarkoituksia.

 

Toinen ”jäte”, josta on tullut useampia kysymyksiä on siivousjäte. Puhuin tästä siivoukseen keskittyvässä Insta-tarinaketjussa alkuvuodesta (voit löytää sen tilini @otsosillanaukee kohokohdista), mutta kertaan pääkohdat tässä vielä uudestaan. Omistan imurin, jota käytän noin kerran kaksi kuukaudessa. En ole joutunut vaihtamaan pölypussia vielä kertaakaan viimeisen kahden vuoden aikana, kun minulla on nykyinen imurini ollut käytössä. Tuo pölypussi kuitenkin päätyy täytyttyään sekajätteeseen, sillä sen sisuksissa on joukossa lasinsiruja muutamasta rikkoutuneesta juomalasista ja lasipurkista.

 

Yritän pitkittää pölypussin käyttöikää siivoamalla välillä nurkat harjalla ja rikkalapiolla. Nämä pölyt kippaan taloyhtiön pihakompostiin muun kompostin, hiusten ja leikattujen kynsien mukana. Teen näin siksi, että olen pyrkinyt minimoimaan kaikki keinokuidut ja -materiaalit kodistani – valtaosa tästä on siis luonnonkuituja ja ulkoa sisälle kulkeutunutta pölyä. Biojätekeräykseen näitä ei voi laittaa, mutta haluan päästää kaikki ne biohajoavat aineet mitkä vaan voin takaisin kiertoon oman kompostin kautta. En usko kodistani kertyvän pienen pölymäärän lisäävän luonnon keinokuitu- ja mikromuovipitoisuutta merkittävissä määrin, sillä niitä erittyy kotiemme ulkopuolella suuret määrät mm. liikenteestä ja luontoon päätyvistä roskista sekä hulevesistä. Meiltä jokaiselta tippuu hiuksia ja vaatteista lähtee pölyä luontoon muutenkin ollessamme ulkona ja julkisissa tiloissa. Mikromuoveja ja -kuituja on jo sitä paitsi kaikkialla luonnossa. Suuri teko, jonka jokainen voimme tehdä, on aktiivisesti vähentää niiden kuluttamista kieltäytymällä turhasta muovista ja suosimalla luonnonmateriaaleja.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Purkissa on siis kaikki vain poltettavaksi kelpaavat jätteeni vuodelta 2018, joista en ole voinut kieltäytyä, joita en ole voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida kotikompostissa. Kierrätettäviä materiaaleja kulutin, mutta niitäkin niin vähän kuin mahdollista, varsinkin (100% kierrätettävää) muovia.

 

Kommentoi alle, jos jokin asia jäi vielä mietityttämään!

 

-Otso

Nollahukkaa ulkomailla

Zero Waste elämän ytimessä on valmistautuminen, ja sitä täytyy harjoittaa aktiivisesti. Tämä pätee varsinkin ulkomaille lähtiessä, oli kyseessä sitten lomareissu tai ulkomaille muutto. Haluan myös saada yhden asian alta pois heti alkuun:

Lentäminen on mennen tullen saasttuttavin tapa matkustaa, varsinkin lyhyillä etäisyyksillä. Yhden henkilön edestakainen lentäminen välillä Suomi–Singapore aiheuttaa yhtä paljon päästöjä, kuin henkilöautolla ajaminen ainakin 70km/päivä vuoden ajan.


Jos sinun ei ole aivan pakko lentää, älä lennä. Silloin, kun on pakko lentää, voi lahjoittaa järjestöille, ketkä käyttävät rahasi päästöjesi vastapainottamiseen, esim. puiden istuttamiseen tai tehokkaamman hellan hankkimiseen afrikkalaisiin kyliin.

Pakatessa vaihto-opintoja varten yritin pitää mielessä mitä kaikkea voisin tarvita ja, että mitä kaikkea uskoisin todennäköisimmin löytäväni pakkauksetta helposti. Kirjoitin listan, johon luettelin kaiken hygieniatuotteista koulutarvikkeisiin. Matkalaukun painorajoituksen takia jouduin pakkaamaan hyvin minimalistisesti, mikä itse asiassa oli positiivien asia; havahduin taas kerran siihen, kuinka vähällä sitä oikeasti voi pärjätä. Matkalaukkuni painoi kuitenkin 20kg, joten tavaraa lähti kyllä reilusti mukaan. Siellä oli kuitenkin mukana muutakin, kuin pelkästään vaatteita ja suihkupussintäytettä.

Tässä listani kaikista asioista, jotka otin mukaani Singaporeen voidakseni vähentää turhaa kulutusta ja siitä aiheutuvaa roskaa.

  • Vesipullo
  • Oma termosmuki
  • Eväsrasia
  • Pyyhkeet
  • Petivaatteet
  • Kaikki kosmetiikkatuotteet puoleksi vuodeksi
  • Palasaippuoita
  • Joogamatto
  • Vihko ja pari kynää

Oma vesipullo on yksi ehdottomasti tärkeimmistä arkisen Zero Waste -elämisen edellyttäjistä, varsinkin matkustaessa. Pullotettu vesi on moninkertaisesti kalliimpaa hanaveteen verrattuna, ja useimmiten ne eivät eroa laadultaan juurikaan millään tapaa. Maailmanlaajuisesti pullojen kierrätys on sitä paitsi lähes olematonta samalla, kun kulutamme miljoona pulloa per minuutti. Niihin kuluvan materiaalin ja energian voisi mielestäni käyttää muuhun, kuin kertakäyttöisten pakkausmateriaalien luomiseen ja kestämättömän kulutuskulttuurin pönkittämiseen.

WhatsApp Image 2017-11-25 at 14.03.17

Singaporessa ollessani en ole joutunut ostamaan yhtäkään muovista vesipulloa, kiitos oman teräksisen pulloni. Hanavesi on juotavaa ja yliopiston rakennukset ovat täynnä vesipisteitä. Silti Singaporessa kulutetaan järkyttäviä määriä pullotettua vettä. Tähän sortuvat sekä paikalliset, että visiitillä olijat. Sorruin kuitenkin muutamaan perisyntiin lentäessäni lomaviikolla Thaimaaseen. Netistä löytyi ristiriitaista tietoa siitä missä hanavettä uskaltaa juoda, joten turvauduimme pääsääntöisesti kaupasta ostettavaan veteen. Ostimme kämppikseni kanssa isoja 10 litran kanistereita välttääksemme yksittäisten pullojen ostamisen. Oman pullon täyttäminen onnistuu hotellihuoneessa todella helposti!

Kuten jo aikaisemminkin olen hehkuttanut, on termosmuki yksi lempiomistuksistani. Olen auttamattomasti riippuvainen tuosta herkullisesta kofeiinijuomasta, ja oma termosmuki on säästänyt minut varmasti jo useammalta sadalta kertakäyttömukilta näiden viimeisen kahden vuoden aikana. Varsinkin täällä Aasiassa, jossa take-away juomat pakataan joko muovipusseihin tai ne varustetaan ohuella muovisella kantokahvalla. Joissain paikoissa juomat kaadetaa suoraan muovisiin pusseihin, joista je sitten juodaan muovipilleillä. Nämä käytännöt ihmetyttävät minua edelleen enkä todellakaan ymmärrä niitä.

Kuvat löydetty täältä: Our life in Singapore , sipandgulp (IG)

Otin matkaa varten myös oma eväsrasian, jotten turhaan joudu ostamaan uutta paikan päällä. Rasian avulla onnistuin myös ottamaan helposti eväitä mukaan lennolle. Täällä Singaporessa olen käyttänyt lasista rasiaani ruoan säilyttämiseen ja mukaan ottamiseen kouluun, jotta voisin välttää take-away rasioiden kuluttamista kiireisinä luentopäivinä. (Keskiviikkoisin minulla on ollut luentoja kello 8.15–22.15: luennot ovat 3h 15min pitkiä ja niiden välissä on ainoastaan 15 minuutin tauko. Tehokkuus on viety täällä aivan omalle tasolleen, mutta seuraus on valtava määrä pakkausjätettä).

WhatsApp Image 2017-11-25 at 13.57.45

Halusin myös ottaa omat petivaatteet mukaan, sillä emme olleet kämppisten kanssa varmoja siitä, mitä asunnosta löytyisi. Koska pelasin varman päälle, en joutunut ostamaan uusia petivaatteita pelkän vaihdon ajaksi. Omat pyyhkeet lähtivät mukaan samalla logiikalla; kun kerran jo omistan sellaiset, miksen käyttäisi niitä matkoillakin?

Palasaippuat ovat myös olleet todellinen pelastus, ainakin jos vertaan siihen määrään tyhjiä saippuapulloja, joita kuuden henkilön taloudessa aiheutuu. Ennen lähtöä ostin uuden kasvosaippuan, palasamppoon ja yleissappuan. Palasaippuat kestävät yllättävän kauan ja mikä parasta – matkustaessa niitä ei lasketa nesteiksi! Ne voi helposti pilkkoa pienemmiksi palasiksi ja laittaa omaan rasiaan matkan ajaksi.

Olen yrittänyt tehdä joogaamisesta pysyvän osan arkeani jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä ihan onnistunut siinä. Päätin kuitenkin ottaa oman joogamattoni mukaan tänne Singaporeen, jotta voin edelleen ainakin yrittää. Pointti oli kuitenkin, välttää urheiluvälineiden uudelleenostamista.

Otin myös muutaman vihon ja kynän mukaan varmuuden vuoksi. Paikan päällä tajusin kuitenkin, että täällä koulutus pyörii edelleen huomattavasti enemmän tulosteiden ja manualisen kirjoittamisen ympärillä, vaikka kaikki käyttävät myös tietokoneita opiskeluun. Suurin dilemma aiheutui siitä, kun hyvin kiinnostavalla ’Sustainable Cities’ -kurssilla, professori ilmoitti tulostavansa jokaisen viikon diat kaikille opiskelijoille. Yritin haastaa proffaa tästä, mutta käytäntö pysyi voimassa Singaporen tiukkojen tekijänoikeuslakien takia ymmärtääkseni.

WhatsApp Image 2017-11-25 at 14.09.21

Ensimmäiset viisi viikkoa välttelin ilmaisten tulosteiden ottamista mutta kun tajusin, ettei materiaalia voi saada muulla tapaa, päätin vastahakoisesti ottaa ne vastaan. Onneksi kurssi on hyvin herättävä ja opettava, joten tulosteet eivät ole täysin hyödyttömiä.

Ulkomailla eläminen jätettä tuottamatta aiheuttaa päänvaivaa mutta ainoastaan samalla tapaa, kuin uusien bussireittien löytäminen ja tapojen oppiminen. Vesipullon ja eväsrasian mukaan pakkaaminen ei vaadi sen enempää ajatusta, ja ostosten tekeminen helpottuu nopeasti, kunhan vaan sen tekee ajatuksella.


Zero Waste Abroad

Being prepared is key for living Zero Waste. In the same way that many of us won’t leave the house without our phone and keys, I won’t leave until I have my reusable water bottle and thermos mug in my bag. Being prepared is also key for when you go abroad, were it for a vacation or moving to a new country for a longer time. On a related note I want to get one thing out of the way:

Flying is the most polluting way of transportation, especially on shorter distances. The emissions caused by me flying back and forth between Finland–Singapore are equivalent to those caused by driving at least 70 km per day for one year. 

If you wan’t to minimize your carbon footprint, avoid flying as much as possible. If you absolutely have to fly, calculate your emissions and offset them. Here are a couple websites: carbonfund.org & myclimate.org.

When I started packing and getting ready to leave for Singapore, I made a list of things that could enable me to live Zero Waste and things that I thought could be hard to find without packaging. Here’s a list of the ’special’ things I packed with me, which have enabled me to avoid a lot of unnecessary waste:

  • Reusable water bottle
  • Thermos mug
  • Food container
  • Towels
  • Bed linen
  • Soap bars
  • Yoga mat
  • Pens & notebook

A reusable water bottle is one of the most important Zero Waste swaps you can make to avoid trash in your everyday life. Bottled water costs thousands of times more than tap water, and there really isn’t any difference in quality between the two. In spite of this we still consume about 1 000 000 plastic bottles per minute, while most of it never gets recycled. The materials and energy used to create these single-use disposable packaging could be used for something else in my opinion.

I don’t see any reason for consuming bottled water in developed countries like Finland and Singapore. If you’re in a country where you’re advised not to drink tap water, try to always buy the biggest possible container of drinking water to use for refilling your own bottles. The bigger the package, the less packaging waste you cause compared to buying single-serving sizes.

Every coffee addict should own a thermos mug and use it religiously. I’ve probably saved at least 100 take-away cups from being used during my four months in Singapore. Yes, I drink too much coffee. I’m Finnish, okay?

I find using a thermos mug here in Singapore especially important, because for some reason many places serve their take-away cups in plastic bags or at least with plastic sleeves, which boggles my mind. Why do you need a plastic handle on your coffee cup?Some places even serve drinks in plastic bags with plastic straws. If you’re Singaporean and know why you do this, please comment below and tell me why!

Taking my own food container allowed me to take some snacks with me on the flight to Singapore, and it has also allowed me to not consume any take-away packaging, even during the busiest days filled with lectures. (On Wednesday’s I have had class from 8 am to 10 pm, with 15 minute breaks between the three-hour lectures. They’ve taken productivity to a whole new level over here – but at the cost of tons of packaging waste.)

Because I wasn’t sure about how well equipped our apartment would be, I decided to also pack a set of bed linen and towels. This allowed me to avoid having to buy some only for a 4 month stay, and then trying to somehow get rid of them without throwing them in the bin.

Soap bars almost feel like a life hack in general, especially for travelling – they don’t count as liquids when you fly! Before leaving Finland, I stocked up on a face soap, shampoo bar and a general bar of soap. What’s also good about solid soaps is that you can cut them up to smaller pieces, if you don’t have room to take several whole ones with you.

The face soap is by a Finnish natural cosmetics company called FLOW, the shampoo bar by a natural cosmetics company from Estonia called Nurme, and the general soap bar is just a regular olive oil based soap I bought from an eco store in Helsinki. All of them came packaged in cardboard only – fully recyclable!

Along with taking clothes for different activities I also decided to take my yoga mat with me. I’ve tried to make yoga a part of my weekly routines for some time now, and I wanted to continue trying without having to buy one just for my exchange. I already had one so might as well use it.

Coming to Singapore my first impression was that people rely on tech more over here. (Some) University exams are already done electronically, and professors upload lecture materials online. But, ironically, in my Sustainable Cities class the prof would not upload lecture materials online, and only provide them in printed form. I refused to take print-outs for a few weeks. Then I accepted my fate because the material includes some good information which I’m really interested in learning. At least I can use the print-outs for a longer time and ultimately recycle them when I get back home.

Aspiring to live as Zero Waste as possible abroad can feel like a hassle, but no more than trying to find the correct bus route and learning customs. You get used to it surprisingly fast.