Muovista ruokaa

Elmukelmu, Tupperware ja muoviset kääreet. Ruokaa myydään ja säilytetään nykyään pelkästään muovin ympäröimänä, tai siltä ainakin tuntuu. Pakkausmateriaalina muovi suojaa ruokaa lialta, saasteilta ja se on halpa, kevyt sekä helposti muovattavissa. Muovi ei kuitenkaan ole biohajoavaa, eli jokainen sentti muovikelmua, ruokapakkausta ja Tupperware kulhoa tulee säilymään kaatopaikoillamme satoja, ellei tuhansia vuosia. Tämän lisäksi viime vuosien saatossa on tullut esiin, että muovi ei olekaan niin haitaton meille ihmisille, kuin olemme luulleet. BPA ja muut kemikaalit ujuttautuvat ruokaan ja sitä kautta elimistöihimme, ja mereen dumpatut micromuovit ja muut jätteet päätyvät meidän elimistöön ruokaketjua pitkin. (Tässä hyvä 4min lyhytdokkari)

Henkilökohtaisesti lopetin muoviin pakatun ruoan, muovikelmun ja muovisten ruokakippojen käytön opittuani niiden haitoista. Osallisena oli myös päätös pyrkiä zero waste -elämäntapaa kohti, jolloin kaikki ostamani ja omistamani asiat olisivat kierrätettäviä tai maatuvia. Lopetettuani kelmun käyttämisen olen säilyttänyt ruoantähteitä jääkaapissa lasipurkeissa, lautasella peitettynä tai ihan pelkältään. Kelmu tai muovipakkaukset ovat omasta mielestäni täysin turhia, sillä ruoka säilyy aivan hyvin ilmankin sitä. Laita ruoka kulhoon ja lautanen kulhon päälle. Siinä keraaminen ”kelmu”!

fullsizeoutput_859

fullsizeoutput_858Pari viikkoa sitten löysin Ruohonjuuresta Bee’s Wrap mehiläisvahakääreitä, joihin olin jo aikaisemmin tutustunut netissä. Nämä kääreet ovat luonnonmukainen vaihtoehto elmukelmulle, jotka on tehty mehiläisvahasta, luomukankaasta, puuhartsista ja luomu jojobaöljystä. Ruohonjuuresta löytyy kääreitä yksittäisinä, sekä kolmen kappaleen paketissa.  Kolmen setti kustantaa 21,95€.

img_3876

Kääreiden pakkaus on ohutta pahvia, joten se on täysin kierrätettävä. Ohjeiden mukaan kääreitä voi käyttää noin vuoden ajan, minkä jälkeen ne voi kompostoida. Käyttökertojen välissä kääreet voi pestä/huuhdella kylmällä vedellä ja tiskiaineella. Ne voi kuivattaa pyykin tavoin roikottamalla. Mehiläisvahakääreitä ei suositella lihan säilyttämiseen. Niitä ei myöskään suositella käytettävän kuumien ja lämpimien ruokien kanssa tai ruoan lämmittämisen yhteydessä. Maalaisjärjellä ajateltuna tämä on itsestäänselvyys, sillä mehiläisvaha sulaa lämmetessään.fullsizeoutput_856

Kääreet muovautuvat astian tai säilytettävän ruoan ympärille käsien lämmön avulla. Kuten kuvasta näkyy pitää kääre muotonsa sen jälkeen, kun se on muovattu astiaan sopivaksi.

img_3880

img_3881fullsizeoutput_855fullsizeoutput_854

Parin viikon kokeilun jälkeen voin sanoa, että nämä kääreet toimivat aivan yhtä hyvin kuin muovinen kelmu. Ruoan pinta ei kuivahda tai nahistu ja se pysyy tuoreempana pidempään, ilman BPA:a tai muita synteettisiä kemikaaleja!

Heivaa sinäkin Elmukelmu pois seuraavalta ostoslistaltasi ja kokeile näitä tai Abeego merkkisiä mehiläisvahakääreitä! Opiskelijabudjettiin sopivampi vaihtoehto on tietysti laittaa ruoka tyhjään lasipurkkiin tai peittää kulho lautasella.

Ruoka on parempaa ilman muovia!


Plastic, not so fantastic. Even doctors are advising people not to use plastic wrap! The chemicals in Saran wrap and plastic containers seeps into food, and that plastic makes its way back into our bodies even after we’ve ”disposed” of it. Plastic doesn’t decompose, at least for hundreds, if not thousands of years. In other words every single inch of plastic wrap or packaging that we’ve used, either sits in a landfill for centuries, or gets in to the sea, where fish eat it and then we in turn eat the fish. With all of that pollution, that ironically we’ve caused, it’s great to be on top of the food chain, right? (<- 4 minute short film on the issue)

After I learned about the negative effects of plastic, and as a part of my journey towards a zero waste life, I decided to try and quit it completely. Since quitting plastic I’ve been storing my food in glass jars, covered with plates or simply without any protection on it in my fridge. This has worked wonderfully for me so far and when I visited Ruohonjuuri, an eco store chain in Finland, I spotted another alternative.

I found these Bee’s wax wraps that caught my attention. I had seen them before online and heard some good reviews, so I decided to try them out. They’re produced in Vermont USA and they’re made from completely natural and organic materials and ingredients.

The wraps come packaged in a completely recyclable and zero waste friendly packaging, that’s made of cardboard/paper. It also gives clear instructions for how to care for and use the wraps (as seen in the pictures).

After trying them out for a couple weeks now, I can confidently say that they totally work! These, or the Abeego wraps, are a perfect natural and zero waste alternative to plastic wrap. A more student-budget-friendly alternative is to, of course, store your food in reused glass jars, or just by covering the food with another plate or bowl.

Food is so much better without plastic, don’t you agree?

Vaihe kaksi: lopeta deodorantin käyttö

”Miten hiki voi haista jo nyt, kun laitoin dödöö kolme tuntia sitten?!”

”Onks mulla ihottumaa kainaloissa?”

”Kuuluuko deodorantin kirvellä??”

Siinä muutamia ajatuksia, joita putkahteli mieleen viikoittain, ellei päivittäin, kun vielä käytin kaupan ja apteekin deodorantteja. Miehenä ei voi elää ilman antiperspiranttia. Tai näin ainakin ajattelin.

Kauppojen hyllyt notkuvat toistaan mahtipontisemmin mainostetuista deodoranteista, jotka lupaavat mm. ”72h ilman pisaraakaan hikeä tai hajua” ja ”yksi kerta viikossa riittää estämään hikoilun kokonaan!” Kokemuksesta voin sanoa, ettei kyllä yksikään kaupa vaihtoehdoista koskaan estänyt hikoilua tai hajua muutamaa kymmentä rapunaskelmaa pidemmälle.

Apteekin dödöt ovat sitten ihan oma luokkansa. Absolut Torr oli vakkaridödö parin vuoden ajan ja olin siihen tyytyväinen suurimman osan tuosta ajasta. Sitä tarvitsi käyttää kerran tai kaksi viikossa ja hikeä ei sitten tullut tippaakaan! Mutta silloin, kun unohdit käyttää sitä uudelleen viiden päivän jälkeen ja teho petti niin oli poikkeus, jos ei ohi kulkiessa kasvi nuutunut tai pikkulapsi kiljaissut. Ikävämpi oire, joka ilmeni vasta noin vuoden käytön jälkeen oli ihon halkeilu pysyvän ärsytyksen ja ihottuman seurauksena. Vaikka deodorantin sisältämä alumiini kätevästi esti hikoilun, niin ei sillä oikein muita hyviä puolia ollut.

img_6129

Päätin luopua kokonaan kaupan dödistä tutustuttani zero waste –liikkeeseen ja nähtyäni Lauren Singering tekevän deodoranttinsa itse. Koin pienen AHAA-elämyksen, kun sisäistin, ettei minun tarvitse tyytyä siihen mitä isot yritykset tarjoavat markkinoilla, vaan voin tehdä itse itselleni sopivan vaihtoehdon. Plussaa oli myös luonnollisuus ja ympäristöystävällisyys. Tässä vaiheessa suurempi syy antiperspiranteista luopumiseen oli kuitenkin vielä pakkausmateriaalin karsiminen arjesta. En vakuuttunut mistään ekoliikkeiden luontaisista deodoranttikristalleista tai ekodödöistä, joita myytiin aivan liian korkeisiin hintoihin. Niinpä nappasin hetken Googlailun jälkeen ruokasoodan keittiönkaapista, kaadoin sitä pienempään purkkiin ja laitoin purkin suihkukaappiin. Seuraavana aamuna alkoi testaus.

Ruokasoodan hierominen kosteisiin kainaloihin tuntui aluksi hieman oudolta, mutta kyllä siihen parin päivän jälkeen tottui. Melkein välittömästi huomasin, että ruokasoodaa käyttäessä hiki ei alkanut haista päivän aikana läheskään yhtä nopeasti ja että hikoilukin tuntui vähentyneen toisin kuin normidödöjä käyttäessä. Ainoa miinus tässä vaihtoehdossa on se, että kuivuessaan ruokasooda alkaa varista kainaloista. Päivän päätteeksi oli ”hauskaa” ottaa paita pois housuista ja huomata soodapilven pöllähtävän housuille ja lattialle. Aamuisin lavuaarikin peittyi tuohon pölyyn. Sinänsä se ei haitannut, kun ruokasoodaa voi käyttää siivoukseenkin, mutta joka aamu ei tehnyt mieli alkaa jynssätä lavuaaria ja lattiaa.

Kun totesin, ettei ruokasooda ärsyttänyt ihoani, niin aloin testailemaan erilaisia versioita zero waste deodoranteista. Voittava kombinaatio oli:

  • Ruokasooda
  • Kookosöljy
  • Maissitärkkelys

img_6131

Tässä yhdistelmässä ruokasooda toimii hajujen neutralisoijana, kookosöljy rauhoittaa ja hoitaa ihoa sekä helpottaa levittämistä, ja maissitärkkelys antaa seokselle pehmeästi levittyvän ja kiinteämmän koostumuksen.

Vielä en ole saanut kehiteltyä tarkkaa reseptiä. Pieni purkillinen kestää helposti parikin kuukautta, eikä kertaakaan sekoitusta tehtäessä ole vielä tullut tarkkaan mitattua ainesten suhdetta. Tätä reseptiä on tullut kokeiltua nyt vasta kaksi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana (koska se vaan on niin riittoisaa)! Viimeksi mittasin noin 0,75-1 dl sulaa kookosöljyä kulhoon, kaadoin joukkoon reilusti ruokasoodaa ja sekoitin, kunnes seos alkoi olla sakeaa ja hieman vetelää tahnaa. Lopuksi lisäilin pari teelusikallista maissitärkkelystä kerrallaan ja hieman lisää ruokasoodaa välillä sekoittaen, kunnes koostumus oli tasainen eikä valunut heti kokonaan pois sormelta. Hieman kuin vetelää hammastahnaa. Kun seoksella oli haluttu koostumus, laitoin sen hetkeksi jääkaappiin kovettumaan. Tämä estää kookosöljyn nousemisen pintaan. Kun seos on saanut hyytyä kertaalleen kylmässä, pysyy koostumus kiinteämpänä, mutta silti pehmeänä huoneenlämmössä. Vähän kuin huoneenlämpöinen kookosöljy, mutta helpommin levitettävä.

img_6128

Tämä sekoitus on toiminut paremmin kuin yksikään aikaisemmin kokeilemani kaupan antiperspirantti tai deodorantti. Sen lisäksi se on halvempi, luonnollisempi ja ympäristöystävällisempi, eikä se sisällä terveydelle haitallisia aineita! Maissijauho tulee kierrätettävässä pahvilaatikossa, ruokasooda isossa paperipussissa ja kookosöljy uusiokäytettävässä lasipurkissa. Enää en tunne hikoilevani yhtä paljoa eivätkä kainalot ala haista oudosti makeille keinotekoisille parfyymeille muutaman tunnin käytön jälkeen. Nyt kainalot tuoksuvat päivän päätteeksi hieman kookokselle eikä paitojakaan tarvitse heittää pyykkikoriin heti yhden käyttöpäivän jälkeen!

img_6130

Kun lähtee matkalle, voi seosta lusikoida pienempään purkkiin, jolloin se kulkeutuu mukana kätevämmin kuin isot muoviset putelit. Nyt saavat nuo pienet hotellista mukaan otetut hillo- ja hunajapurkit uuden elämän!


Som en man måste man bara leva med den verkligheten, att ifall du har köpt en för svag deodorant eller glömmer sätta på det på morgonen, så kommer du att lukta illa och dessutom förstöra dina kläder med samma. Det här lärs ut till unga pojkar i hemmet och i median. Sanningen är ju att svett luktar, men det som erbjuds på butikshyllorna är inte den enda lösningen.

Efter att jag lärde mig om Zero Waste rörelsen, beslöt jag mig för att helt och hållet sluta köpa deodorant som är förpackat i plast. Jag blev inspirerad av Lauren Singer och hennes korta filmklipp i vilka hon visar hur man med små åtgärder kan minska rejält på den mängd skräp som man producerar. Så istället för att köpa deodoranter som inte fungerade eller orsakade obehagliga sidoeffekter och dessutom producerade onödig skräp, började jag laga deodorant själv hemma.

Efter att ha Googlat lite lärde jag mig att med bikarbonat kan man effektivt neutralisera den lukt som orsakas av bakterier då vi svettas. Efter några månaders testande kom jag fram till att den bästa kombinationen av ingredienser för hemmagjord deodorant är: kokosolja, bikarbonat och majsmjöl. Tyvärr har jag ännu inte mätt de exakta mängderna av ingredienser då jag lagat deodoranten. De blandningar jag lagat hittills har innehållit ungefär 1dl smulten kokosolja som jag blandat med tillräckligt av bikarbonat, så att en lös kräm bildas. Efter det har jag lagt till majsmjöl och bikarbonat 1 tsk åt gången, tills en tjock sakta rinnande har bildats. Efter att jag blandat smeten ställde jag den i kylen tills den stabiliserat sig, dvs. hårdnat. Efter detta hålls deodorantens mjuka konsistens bra i rumstemperatur. Konsistensen blir ungefär som det av kokosolja i rumstemperatur, men mjukare och mera bredbart.

Jag kan ärligt säga att den här hemmagjorda deodoranten fungerar bättre än en enda som jag köpt från butiker eller apotek. Jag har märkt att jag inte svettas lika lätt och i stället för att lukta av syntetiska parfymer så doftar skjortan svagt av kokos vid slutet av dagen. Dessutom lagas den här deodoranten av ingredienser som kommer i återvinnbara paketeringar, samt innehåller den inga skadliga ämnen.

Inget onödigt förpackningsskräp, billigt, naturligt och utmärkt fungerande! Varför skulle man inte använda det?


As a guy I used to think that I couldn’t live without antiperspirants, until I started experiencing some nasty side effects of the conventional deodorants that I was using. An when I learned about the zero waste movement, I decided to start making my own deodorant from scratch. After a few months of testing different combinations I found that baking soda, coconut oil and corn flour made the best product. Having used it for over half a year now I can genuinely say that it works better than any conventional deodorant that I’ve ever used! And because of this I don’t have to wash my shirts after one day of use anymore. It’s also incredibly easy to take with you in those small single serving glass jars that hotels serve jam and honey from. The ones you take with you thinking ”these will be perfect next Saturday when I have friends over for brunch”, but, which often just end up sitting in the back of your pantry. Now you can repurpose them!

To make the deodorant I mix about 1dl of melted  coconut oil with baking soda and add corn flour (plus a little more baking soda) until I get a nice thick paste, which doesn’t immediately run off of your finger. Then, I put the mixture into the firdge in a jar, so that it sets and the coconut oil doesn’t start to separate. Afterwards, when the mixture has come to room temperature again, the consistensy resembles a slightly grainy whipped paste, and I just store it in room temperature.

This deodorant is natural, environmental, doesn’t have any harmful chemicals and works like a charm; who wouldn’t want to use it?!