Roskaton piknik

Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa piknikillä, vaikka ehdinkin suurinpiirtein vain piipahtamaan paikan päällä. Zero Waste Finland ry järesti eilen ensimmäsitä kertaa roskattoman piknikin, jonne oli kaikille avoin kutsu. Oli aivan mahtavaa päästä tapaamaan uusia tuttavuuksia ja muita, joita Nollahukka kiinnostaa. Musta on upeeta, että ihmiset taustasta riippumatta voivat tulla yhteen nauttimaan kesäisestä sunnuntaista hyvän ruoan äärellä – ja vielä ilman turhaa roskaa! Paikalla olivat myös mm. Paula Trashless-blogista, Roskavallankumouksen Emilia ja Roskapuhetta, sekä ranskalainen Justine, joka on tullut takaisin Suomeen tehdäkseen dokumettiprojektia Zero Waste -elämästä. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupunkikulttuurin ja jonkinlaisen “kansalaistoiminnan” lisääminen on alkanut kiinnostaa mua enenevissä määrin viime aikoina. Helsingissä on avoin Facebook ryhmä nimeltä Lisää kaupunkia Helsinkiin, jossa kaikki halukkaat voivat jakaa ja kommentoida kehitysideoita ja jakaa tietoa kaupungissa tapahtuvista hankkeista. Tavoitteena on lisätä korttelielämää, kivijalkaliikkeitä ja korttelipuistoja. Toinen tapa kehittää kaupunkikulttuuria on lisätä yhteisöllisyyttä asukkaille. Avoimen piknikin järjestäminen on yksi tapa tehdä sitä. Kiitokset Zero Waste Finlandille siitä, että olette uskaltaneet ottaa ensimmäisen askeleen ja alkaa järjestää erilaisia Nollahukka-arvojen mukaisia tapahtumia! Unohdan itse usein, etten ole yksin omien ympäristö- ja yhteiskuntahuolien kanssa. Meitä on monia, ja useampia kuin itse muistan aina kuvitella. Joukossa on voimaa, ja se huojentaa. Kunhan me vaan kokoonnumme yhteen, voimme saada aikaan suuriakin muutoksia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nollahukka tarjoaa puitteet oman elämän ja myös yhteiskunnan muuttamiseen yksi askel kerrallaan. Meidän täytyy vaan rohkeasti alkaa puhua aiheesta, tehdä muutoksia ja tuoda niitä esille kaikissa elämän osa-alueissa. Me ollaan Ainon kanssa keskusteltu Herttoniemi Block Partyn ympäristötiimin kanssa siitä, miten roskien vähentämisestä festareilla voisi viestiä, ja mulla on agendalla järjestää Nollahukka-pihajuhlat naapureille sekä ystäville. On myös ollut hienoa lukea, että esimerkiksi Flow Festival on ottanut tavoitteekseen ilmastovaikutuksensa minimoinnin – tavoitteena on esim. pitää hiilijalanjälki nollassa ja käyttää 100% käytettyjä materiaaleja. Kaikki lähtee siitä, että vaan päätetään edes yrittää tehdä asioita eri tavalla. Toivon mukaan vastuullisemmalla sellaisella. (Flow festareilla voi myös bongata Nesteen Nolla-mökin, jonka sisällä voi käydä selaamassa mun kirjaa Zero Waste – jäähyväiset jätteille!)

Tapahtumissa voi positiivisella tavalla esitellä omaa arvomaailma muille, mikä toivottavasti herättää keskustelua ja pohdintaa. Vasta kun joku herättää ajatuksen jätteiden vähentämisestä (tai elämän yksinkertaistamisesta) ja sen hyödyistä toisen päässä, voi matka esimerkiksi kohti Nollahukkaa ja kestäväpää elämäntapaa alkaa. Eikä tapahtuman tarvitse olla iso – haasta sun kaverit auttamaan jätteettömien piha- tai puistojuhlien järjestämisessä, ja aseta synttärijuhlien tavoitteksi, että kaikki roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin! Mitä jos seuraavissa bileissä olisi teemana pukeutua käytettynä ostettuihin vaatteisiin 100% oman tyylin mukaan? Tai että kaikki lahjoittavat yhden oluen hinnan verran rahaa johonkin synttärisankarin valitsemaan hyväntekeväisyyteen? Mahdollisuuksia on lukemattomia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta takaisin piknikiin. Mun valmistautuminen tapahtui hieman muiden kiireiden lomassa, ja tajusin ettei piknikille lähteminen juuri vaadi sen enempää ajattelua kuin arkeen valmistautuminen. Nämä asiat heitin reppuun:

  • Oman vesipullon
  • Termarin (just-in-case)
  • Lasirasian
  • Kangasliinan
  • Vahakääreeseen käärityn voileivän
  • Pussillisen herneitä
  • Uudelleen käytettävän istuinalustan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki mahtui mun käytettynä ostettuun Kånkeniin ja paikan päälle pääsi helposti pyörällä. Multa on usein kysytty, etteikö kaikki ne tavarat, joita mä kannan mukana vie hirveästi tilaa ja eikö laukku paina ihan liikaa. Vastaus tähän on, että vain kerran reilun kahden ja puolen vuoden aikana olen kironnut repun painoa, ja se oli silloin kun jouduin kantamaan kaiken lisäksi kolme kurssikirjaa ja läppärin kotiin, samalla kun lähdin viikonlopuksi pois kaupungista. Lyhyesti: ei paina laukku, eikä myöskään omatunto.

Vastuuvapauslauseke: tietysti laukku painaa tavaroiden verran enemmän, kuin ilman. Tarkoitan enemmänkin, ettei niiden tuoma pieni lisäpaino haittaa minua, sillä mukana kantamisesta aiheutuva “vaiva” on pienempi kuin saamani hyödyt: voin kieltäytyä jätteistä, säästän rahaa, en kannusta kestämättömiä käytäntöjä, ja saan elää omien arvojeni mukaista elämää. Ja painaisivathan nuo samat asiat kaupasta ostettuina ja muoviin käärittyinäkin, mutta vaan kauppakassissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vielä muutama vinkki, jotka kannattaa pitää mielessä kun lähdet piknikille, rannalle, tai illanviettoon ulkosalle ruoan kera:

  1. Pakkaa mukaan tarvitsemasi kestotuotteet mitä tarvitset. Mukaan kannattaa ainakin ottaa juomapullo, kangasliina, omat aterimet, (kannellisia) astioita ja pusseja ruoalle ja kierrätettäville pakkauksille sekä tähteille. Myös uudelleen käytettävät pillit, mukit, kulhot ja lautaset voivat olla kiva lisä – pakkaa ne keittiöliinojen väliin välttyäksesi haavereilta. Liinoja voi sitten käyttää lian pyyhkimiseen ja likaisten astioiden käärimiseen.
  2. Valmista ruokia itse – ja suosi lähituotettuja kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Eläintuotteet pilaantuvat helpommin lämpimässä ja kuljetuksen aikana. Kasvikset, hedelmät ja marjat eivät juurikaan piittaa kylmäketjun katkeamisesta!
    • Tee voileivät pakkauksetta ostetusta kokonaisesta leivästä. Niitä voi ostaa omaan pussiin useista paikoista, kuten Lidlistä, pienistä leipomoista ja suuremmista ruokakaupoista. Pakkaa voileivät kangaspusseihin, vahakääreisiin tai suljettaviin rasioihin. Vaihtoehtoisesti voit myös käyttää kompostoituvaa ruskeaa leivinpaperia. (Vinkki Töölöläisille: Helsinki Homemade Bakerystä Cygnaeuksenkadulla saa tuoreita ranskalaisia leipiä hintaan 2,5€! Tampereella Lentävänniemessä on Mikon Leipä Salen yhteydessä, mistä saa tuoreita leipiä alle kahdella eurolla.)
    • Osta sesongissa olevia hedelmiä ja kasviksia jotka eivät tarvitse suojapakkauksia: omenat, aprikoosit ja herneet voi tarjoilla sellaisenaan tai paikan päällä paloiteltuina. Vesimelonin voi halkaista paikan päällä ja jokainen voi syödä omalla lusikalla/sitä voi kauhoa tarjoilulusikalla jokaisen omaan mukiin. Valitse ensisijaisesti luomua – kuoret ja karat voi tarvittaessa kaivaa maahan jonkun puskan juurelle. Käytä kuitenkin myös omia astioita näiden kantamiseen lähimpään biojäteastiaan!
    • Osta tuoreita marjoja omiin pusseihin tai astioihin: pyydä torimyyjiä pakkaamaan mansikat, mustikat tai herneet suoraan omaan astiaan tai pussiin. Helpoin tapa on ojentaa litran astia ja kieltäytyä kauniisti kertakäyttöisistä pusseista. Tyhjä termari toimii hyvin tilapäisenä biojäteastiana karoille!
    • Valmista itse levitteet ja dipit: tee hummus, hernepesto tai öljy-balsamico -sekoitus kotona ja ota se mukaan uudelleen käytetyssä lasipurkissa. Eipähän tarvitse pelätä, että pakkaus lähtee karkuun tuulen mukana!
    • Leivo omat tarjottavat ja kanna ne mukana omissa kannellisissa astioissa. Ota tarvittaessa erillinen tarjoilulautanen tai kangasliinoja mukaan.
  3. Ota mukaan omat juomat ja suosi kierrätettäviä pakkauksia: pakkaa tarpeeksi vettä mukaan, keitä kahvi valmiiksi termariin, hauduta jäätee lasipulloon ja sekoita omat mehut kotona (esimerkiksi itse-tehdystä marjamehutiivisteestä). Jos haluat ostaa pullotettuja juomia, suosi 100% kierrätettäviä sellaisia. Alumiinitölkit ja mahdollisimman pelkistetyt metallikorkkiset lasipullot voi käytännössä kierrättää ikuisesti (vältä siis turhia muovietikettejä ja -korkkeja, jotka päätyisivät poltettaviksi) ja muista kierrättää ne. Mikäli haluat ostaa muovisia, niin osta mieluummin pari suurta pulloa kuin useamman pienemmän – tällöin aiheutat suhteessa vähemmän muovijätettä. Muista myös kierrättää muoviset pullot!
  4. Osta karkit, kuivatut hedelmät ja keksit omiin pusseihin. Kestopussi tai uudelleen käytetty paperipussi eivät aiheuta lisäkustannuksia punnittaessa. Hyvän tarjonnan löydät Punnitse&Säästä ja ItsPure -myymälöistä. Myös isommissa ruokakaupoissa on usein irtolaareissa karkkia ja pähkinöitä.
  5. Valitse vain 100% kierrätettäviä tai kompostoituvia pakkauksia, jos joudut varautumaan kaupan tarjontaan. Kaupoissa on jatkuvasti enemmän kompostoituvissa pakkauksissa myytäviä herkkuja. Muovisetkin pakkaukset voi tänä päivänä kierrättää ainakin Helsingissä ja Tampereella, kasvavissa määrin ympäri Suomea. Valitse syötävä ensisijaisesti pakkauksen mukaan – saatat yllättyä kun ostat jotain mitä et ole ennen kokeillut! Valitse yhdestä muovilaadusta valmistettuja pakkauksia ja tarkista pakkausseloste – varmista, että se kelpaa kierrätykseen kokonaisuudessaan! Ja muista tällöin seuraavakin vinkki →
  6. Ota mukaan ylimääräinen kangaskassi tai kestopussi kierrätettäville jätteille. Älä jätä mitään jälkeesi ja ota roskat omien astioiden kanssa mukaan kotiin putsattaviksi ja lajiteltaviksi. Lähtiessä voi tehdä ylimääräisen ekoteon ja poimia lähellä olevia roskia mukaan. Se minkä tuo luontoon, pitää myös viedä mukanaan. Eikä kukaan meistä ole liian hyvä poimiakseen myös muiden jättämiä roskia – sillä mitä enemmän roskia jossain on sitä suuremmalla todennäköisyydellä niitä heitetään sinne lisää. Kannustat siistimpää kaupunkielämää aktiivisesti poimimalla roskia (esim. ploggaamalla), ja toimit tietysti inspiroivana esimerkkinä niin nuorille kuin vanhemmillekin!
    • Tarkasta oman kuntasi jätehuollon ohjeistus roskien lajitteluun ja toimi sen mukaan. Esimerkiski pullojen palautuksen ja kauppareissun yhteydessä voi kierrättää jätteet suuremman ruokakaupan (esim. Prisma tai K-Citymarket) lajittelupisteellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko sulla vielä jotain hyviä vinkkejä Nollahukka-piknikille valmistautumiseen? Kommentoi se alle!

Kuukausi ilman roska-astiaa

Kirjoitin pari viikkoa takaperin siitä, kuinka päätin tänä vuonna sanoa jäähyväiset sekajäteastialle, ja sen sijaan kerätä kaiken kaatopaikkajätteen erilliseen roskapurkkiin. Nyt on ensimmäisestä kuukaudesta selvitty ja on aika tehdä katsaus purkin uumeniin. Helpotuksekseni huomasin siellä vielä olevan jonkin verran ilmaa. Eihän tässä ole enää kuin 11 kuukautta tätä vuotta jäljellä!

27650568_10212364374558326_522612693_o

Mitä purkin sisältä sitten löytyy? No:

  • Vihannesten ja hedelmien hintatarroja (ei voi kierrättää niissä olevan liiman takia)
  • Luomusitruunoiden merkkitarroja (eivät kelpaa muovinkierrätykseen)
  • Lääkepakkauksia (muovin ja folion sekoitus ei ole kierrätettävä)
  • Desinfiointipyyhepakkaus (monikerroksinen muovi-, paperi- ja foliopakkaus)
  • Muovinen suojakääre (saattaa olla kierrätettävä, mutta taloyhtiössäni ei ole muovinkierrätysastiaa)
  • Muovipillejä (en tiedä mistä muovista ne on valmsitettu, joten kierrättäminen on vaikeaa)
  • Maustepurkin muoviosia ( sama, kuin muovipillien osalta)
  • Etikettejä uudelleen käytetyistä lasipurkeista (erilaiset materiaalit ja liimat estävät kierrättämisen)
  • Teipinpalasia yhdestä joululahjasta (teippiä ei voi kierrättää)
  • Muovinen kiinnike joululahjaksi saadusta pakkauksesta (sama, kuin muovipillien osalta)
  • Joululahjan mukana tullut logotarra (muovi ja liima estävät keirrätyksen)
  • Sim-kortti (en teidä mitä tehdä)
  • Ruumaan menneeseen matkalaukkuun kiinnitetty viivakoodiliuska (muoviosa ja liimapinta enstävät kierrättämisen)
  • Carry-on laukkuun kiinnitetty tarkastusliuska (sama, kuin yllä)
  • Lentolippuihin muovitarralla kiinnitettyjä tunnistelappuja (sama, kuin yllä)

Ilahduin siitä, että onnistuin kuukauden aikana kerryttämään näin vähän jätettä, vaikka olen muun muassa lentänyt ja muuttanut takaisin Suomeen. Vielä pari vuotta takaperin minulta kertyi helposti pussillinen viikossa tai kahdessa. Todistin itselleni, että jätettä voi välttää pienilläkin teoilla. Uskon, että niin voit sinäkin!

Haluan kuitenkin vielä tarkentaa, ettei tarkoitukseni tällä kirjoituksella ja havainnollistuksella ole haastaa sinua viemään jätteetöntä elämäntapaa niin äärin, kuin olen itse vienyt. Haluan vain näyttää, että jos yksi ihminen pystyy kuukaudessa aiheuttamaan näin vähän jätettä, voimme jokainen tehdä jotain vähentääksemme omaa osuuttamme. En voi painottaa liikaa sitä, että suuret muutokset vaativat aikaa: olen reilun kahden vuoden aikana asteittain ottanut käyttöön uusia toimintatapoja ja opetellut uusia rutiineja, joiden ansiosta voin tänään ajattelemattakin välttää turhaa jätettä arjessani. En vain aloittanut tätä projektia yhtenä uuden vuoden aattona. Kaksi vuotta sitten päätin alkaa tehdä muutaman paremman valinnan joka päivä:

  • kieltäydyn muovipusseista
  • kieltäydyn muovipulloista
  • kieltäydyn take-away kahvimukeista

Siitä kaikki lähti. Näiden muodostuttua rutiininomaiseksi osaksi arkeani, aloin tehdä muita helppoja muutoksia, kuten kaupallisen deodorantin vaihtaminen kotitekoiseen ja muovisen hammasharjan vaihtaminen bambuiseen. Keskittymällä siihen, mikä kullakin hetkellä tuntuu helpoimmalta teolta toteuttaa ja luontevimmalta seuraavalta askeleelta, voi helpoiten pysyä kestävään muutokseen johtavilla raiteilla.

Kaksi vuotta sitten en kyennyt edes ajattelemaan, että ottaisin roskapurkin käyttöön näinkin nopeasti. Pidin sitä pitkään tämän aatteen liian pitkälle viemisenä, mutta havahduinkin yksi päivä tilanteeseen, jossa se tuntui luonnolliselta jatkotavoitteelta matkallani kohti kestävämpää elämäntapaa.

Nollahukkaelämän ja Zero Waste -ajatuksen tarkoituksena ei ole velvoittaa sinua karsimaan omistuksiasi, kunnes sinulla on jäljellä vai kaikki tarpeellinen; säilyttämään ruokiasi kuvankauniissa lasipurkeissa tunnettujen instagrammaajien tapaan; tai alkaa kerätä sekajätettä lasipurkkiin niin kuin minä. Kyseessä ei ole ’kaikki tai ei mitään’ tai tietyn näköisen ja laatuisen elämäntavan tavoittelu.

Kyseessä on omien arvojen mukaan eläminen. Sen lisäksi kyseessä on asenteenmuutoksesta: meidän täytyy rohkeasti alkaa välittää teoistamme ja valinnoistamme enemmän. Meidän täytyy sisäistää se, että aripäiväisimmilläkin teoillamme on laajat vaikutukset ei vain meidän elämäämme, vaan myös muiden. Samalla täytyy myös hyväksyä se, ettemme aina voi tietää kaikkia näitä vaikutuksia tai punnita niitä tasavertaisesti. Mutta, meidän täytyy pyrkiä tekemään paras mahdollinen valinta sen ajan ja niiden resurssien puitteissa, mitkä meillä kullakin hetkellä on käytössämme. Ja se riittää, että yrität tehdä yhden paremman valinnan.

 Yksi parempi teko päivässä riittää.

Ja tällä toivotan sulle hyvää alkavaa viikonloppua!


A month without a trash bin

A month ago I bid adieu to the trash can in my kitchen. Since then I’ve been collecting all the trash that I’ve caused in my trash jar. You can see all the contents in the picture above, but here’s a quick recap:

  • Price and produce stickers
  • Medicine wrappers
  • Plastic wrapper
  • Plastic straws
  • Labels from repurposed glass jars
  • Pieces of plastic tape from one Christmas present
  • Few random plastic pieces from said present
  • An old SIM-card
  • Plastic luggage and ticket tags from flying

I was happy that I managed to only waste this little in one month, and I want to encourage you to see that it truly is possible to reduce the amount of trash we cause in our daily lives. You don’t have to take Zero Waste as far as I have, though. It’s not a case of ’all or nothing’. The most important thing is that you try to do your best with what you have and what you know.

Two years ago I started by deciding refuse all

  • plastic bags
  • plastic bottles
  • take-away cups

Back then I couldn’t have imagined being here today, with my own trash jar. For a long time I thought having a trash jar was taking this idea too far. Until one day I realized, that it felt like next, natural, step on my journey to more sustainable living. But the foundation to the decision was laid over a two year period, where I slowly adapted new routines and new ways of thinking step by step. And through this I realized one thing about changing your habits towards more sustainable ones:

One better choice a day is enough.

Hope you have a great weekend!

Nollahukkaa ulkomailla

Zero Waste elämän ytimessä on valmistautuminen, ja sitä täytyy harjoittaa aktiivisesti. Tämä pätee varsinkin ulkomaille lähtiessä, oli kyseessä sitten lomareissu tai ulkomaille muutto. Haluan myös saada yhden asian alta pois heti alkuun:

Lentäminen on mennen tullen saasttuttavin tapa matkustaa, varsinkin lyhyillä etäisyyksillä. Yhden henkilön edestakainen lentäminen välillä Suomi–Singapore aiheuttaa yhtä paljon päästöjä, kuin henkilöautolla ajaminen ainakin 70km/päivä vuoden ajan.


Jos sinun ei ole aivan pakko lentää, älä lennä. Silloin, kun on pakko lentää, voi lahjoittaa järjestöille, ketkä käyttävät rahasi päästöjesi vastapainottamiseen, esim. puiden istuttamiseen tai tehokkaamman hellan hankkimiseen afrikkalaisiin kyliin.

Pakatessa vaihto-opintoja varten yritin pitää mielessä mitä kaikkea voisin tarvita ja, että mitä kaikkea uskoisin todennäköisimmin löytäväni pakkauksetta helposti. Kirjoitin listan, johon luettelin kaiken hygieniatuotteista koulutarvikkeisiin. Matkalaukun painorajoituksen takia jouduin pakkaamaan hyvin minimalistisesti, mikä itse asiassa oli positiivien asia; havahduin taas kerran siihen, kuinka vähällä sitä oikeasti voi pärjätä. Matkalaukkuni painoi kuitenkin 20kg, joten tavaraa lähti kyllä reilusti mukaan. Siellä oli kuitenkin mukana muutakin, kuin pelkästään vaatteita ja suihkupussintäytettä.

Tässä listani kaikista asioista, jotka otin mukaani Singaporeen voidakseni vähentää turhaa kulutusta ja siitä aiheutuvaa roskaa.

  • Vesipullo
  • Oma termosmuki
  • Eväsrasia
  • Pyyhkeet
  • Petivaatteet
  • Kaikki kosmetiikkatuotteet puoleksi vuodeksi
  • Palasaippuoita
  • Joogamatto
  • Vihko ja pari kynää

Oma vesipullo on yksi ehdottomasti tärkeimmistä arkisen Zero Waste -elämisen edellyttäjistä, varsinkin matkustaessa. Pullotettu vesi on moninkertaisesti kalliimpaa hanaveteen verrattuna, ja useimmiten ne eivät eroa laadultaan juurikaan millään tapaa. Maailmanlaajuisesti pullojen kierrätys on sitä paitsi lähes olematonta samalla, kun kulutamme miljoona pulloa per minuutti. Niihin kuluvan materiaalin ja energian voisi mielestäni käyttää muuhun, kuin kertakäyttöisten pakkausmateriaalien luomiseen ja kestämättömän kulutuskulttuurin pönkittämiseen.

WhatsApp Image 2017-11-25 at 14.03.17

Singaporessa ollessani en ole joutunut ostamaan yhtäkään muovista vesipulloa, kiitos oman teräksisen pulloni. Hanavesi on juotavaa ja yliopiston rakennukset ovat täynnä vesipisteitä. Silti Singaporessa kulutetaan järkyttäviä määriä pullotettua vettä. Tähän sortuvat sekä paikalliset, että visiitillä olijat. Sorruin kuitenkin muutamaan perisyntiin lentäessäni lomaviikolla Thaimaaseen. Netistä löytyi ristiriitaista tietoa siitä missä hanavettä uskaltaa juoda, joten turvauduimme pääsääntöisesti kaupasta ostettavaan veteen. Ostimme kämppikseni kanssa isoja 10 litran kanistereita välttääksemme yksittäisten pullojen ostamisen. Oman pullon täyttäminen onnistuu hotellihuoneessa todella helposti!

Kuten jo aikaisemminkin olen hehkuttanut, on termosmuki yksi lempiomistuksistani. Olen auttamattomasti riippuvainen tuosta herkullisesta kofeiinijuomasta, ja oma termosmuki on säästänyt minut varmasti jo useammalta sadalta kertakäyttömukilta näiden viimeisen kahden vuoden aikana. Varsinkin täällä Aasiassa, jossa take-away juomat pakataan joko muovipusseihin tai ne varustetaan ohuella muovisella kantokahvalla. Joissain paikoissa juomat kaadetaa suoraan muovisiin pusseihin, joista je sitten juodaan muovipilleillä. Nämä käytännöt ihmetyttävät minua edelleen enkä todellakaan ymmärrä niitä.

Kuvat löydetty täältä: Our life in Singapore , sipandgulp (IG)

Otin matkaa varten myös oma eväsrasian, jotten turhaan joudu ostamaan uutta paikan päällä. Rasian avulla onnistuin myös ottamaan helposti eväitä mukaan lennolle. Täällä Singaporessa olen käyttänyt lasista rasiaani ruoan säilyttämiseen ja mukaan ottamiseen kouluun, jotta voisin välttää take-away rasioiden kuluttamista kiireisinä luentopäivinä. (Keskiviikkoisin minulla on ollut luentoja kello 8.15–22.15: luennot ovat 3h 15min pitkiä ja niiden välissä on ainoastaan 15 minuutin tauko. Tehokkuus on viety täällä aivan omalle tasolleen, mutta seuraus on valtava määrä pakkausjätettä).

WhatsApp Image 2017-11-25 at 13.57.45

Halusin myös ottaa omat petivaatteet mukaan, sillä emme olleet kämppisten kanssa varmoja siitä, mitä asunnosta löytyisi. Koska pelasin varman päälle, en joutunut ostamaan uusia petivaatteita pelkän vaihdon ajaksi. Omat pyyhkeet lähtivät mukaan samalla logiikalla; kun kerran jo omistan sellaiset, miksen käyttäisi niitä matkoillakin?

Palasaippuat ovat myös olleet todellinen pelastus, ainakin jos vertaan siihen määrään tyhjiä saippuapulloja, joita kuuden henkilön taloudessa aiheutuu. Ennen lähtöä ostin uuden kasvosaippuan, palasamppoon ja yleissappuan. Palasaippuat kestävät yllättävän kauan ja mikä parasta – matkustaessa niitä ei lasketa nesteiksi! Ne voi helposti pilkkoa pienemmiksi palasiksi ja laittaa omaan rasiaan matkan ajaksi.

Olen yrittänyt tehdä joogaamisesta pysyvän osan arkeani jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä ihan onnistunut siinä. Päätin kuitenkin ottaa oman joogamattoni mukaan tänne Singaporeen, jotta voin edelleen ainakin yrittää. Pointti oli kuitenkin, välttää urheiluvälineiden uudelleenostamista.

Otin myös muutaman vihon ja kynän mukaan varmuuden vuoksi. Paikan päällä tajusin kuitenkin, että täällä koulutus pyörii edelleen huomattavasti enemmän tulosteiden ja manualisen kirjoittamisen ympärillä, vaikka kaikki käyttävät myös tietokoneita opiskeluun. Suurin dilemma aiheutui siitä, kun hyvin kiinnostavalla ’Sustainable Cities’ -kurssilla, professori ilmoitti tulostavansa jokaisen viikon diat kaikille opiskelijoille. Yritin haastaa proffaa tästä, mutta käytäntö pysyi voimassa Singaporen tiukkojen tekijänoikeuslakien takia ymmärtääkseni.

WhatsApp Image 2017-11-25 at 14.09.21

Ensimmäiset viisi viikkoa välttelin ilmaisten tulosteiden ottamista mutta kun tajusin, ettei materiaalia voi saada muulla tapaa, päätin vastahakoisesti ottaa ne vastaan. Onneksi kurssi on hyvin herättävä ja opettava, joten tulosteet eivät ole täysin hyödyttömiä.

Ulkomailla eläminen jätettä tuottamatta aiheuttaa päänvaivaa mutta ainoastaan samalla tapaa, kuin uusien bussireittien löytäminen ja tapojen oppiminen. Vesipullon ja eväsrasian mukaan pakkaaminen ei vaadi sen enempää ajatusta, ja ostosten tekeminen helpottuu nopeasti, kunhan vaan sen tekee ajatuksella.


Zero Waste Abroad

Being prepared is key for living Zero Waste. In the same way that many of us won’t leave the house without our phone and keys, I won’t leave until I have my reusable water bottle and thermos mug in my bag. Being prepared is also key for when you go abroad, were it for a vacation or moving to a new country for a longer time. On a related note I want to get one thing out of the way:

Flying is the most polluting way of transportation, especially on shorter distances. The emissions caused by me flying back and forth between Finland–Singapore are equivalent to those caused by driving at least 70 km per day for one year. 

If you wan’t to minimize your carbon footprint, avoid flying as much as possible. If you absolutely have to fly, calculate your emissions and offset them. Here are a couple websites: carbonfund.org & myclimate.org.

When I started packing and getting ready to leave for Singapore, I made a list of things that could enable me to live Zero Waste and things that I thought could be hard to find without packaging. Here’s a list of the ’special’ things I packed with me, which have enabled me to avoid a lot of unnecessary waste:

  • Reusable water bottle
  • Thermos mug
  • Food container
  • Towels
  • Bed linen
  • Soap bars
  • Yoga mat
  • Pens & notebook

A reusable water bottle is one of the most important Zero Waste swaps you can make to avoid trash in your everyday life. Bottled water costs thousands of times more than tap water, and there really isn’t any difference in quality between the two. In spite of this we still consume about 1 000 000 plastic bottles per minute, while most of it never gets recycled. The materials and energy used to create these single-use disposable packaging could be used for something else in my opinion.

I don’t see any reason for consuming bottled water in developed countries like Finland and Singapore. If you’re in a country where you’re advised not to drink tap water, try to always buy the biggest possible container of drinking water to use for refilling your own bottles. The bigger the package, the less packaging waste you cause compared to buying single-serving sizes.

Every coffee addict should own a thermos mug and use it religiously. I’ve probably saved at least 100 take-away cups from being used during my four months in Singapore. Yes, I drink too much coffee. I’m Finnish, okay?

I find using a thermos mug here in Singapore especially important, because for some reason many places serve their take-away cups in plastic bags or at least with plastic sleeves, which boggles my mind. Why do you need a plastic handle on your coffee cup?Some places even serve drinks in plastic bags with plastic straws. If you’re Singaporean and know why you do this, please comment below and tell me why!

Taking my own food container allowed me to take some snacks with me on the flight to Singapore, and it has also allowed me to not consume any take-away packaging, even during the busiest days filled with lectures. (On Wednesday’s I have had class from 8 am to 10 pm, with 15 minute breaks between the three-hour lectures. They’ve taken productivity to a whole new level over here – but at the cost of tons of packaging waste.)

Because I wasn’t sure about how well equipped our apartment would be, I decided to also pack a set of bed linen and towels. This allowed me to avoid having to buy some only for a 4 month stay, and then trying to somehow get rid of them without throwing them in the bin.

Soap bars almost feel like a life hack in general, especially for travelling – they don’t count as liquids when you fly! Before leaving Finland, I stocked up on a face soap, shampoo bar and a general bar of soap. What’s also good about solid soaps is that you can cut them up to smaller pieces, if you don’t have room to take several whole ones with you.

The face soap is by a Finnish natural cosmetics company called FLOW, the shampoo bar by a natural cosmetics company from Estonia called Nurme, and the general soap bar is just a regular olive oil based soap I bought from an eco store in Helsinki. All of them came packaged in cardboard only – fully recyclable!

Along with taking clothes for different activities I also decided to take my yoga mat with me. I’ve tried to make yoga a part of my weekly routines for some time now, and I wanted to continue trying without having to buy one just for my exchange. I already had one so might as well use it.

Coming to Singapore my first impression was that people rely on tech more over here. (Some) University exams are already done electronically, and professors upload lecture materials online. But, ironically, in my Sustainable Cities class the prof would not upload lecture materials online, and only provide them in printed form. I refused to take print-outs for a few weeks. Then I accepted my fate because the material includes some good information which I’m really interested in learning. At least I can use the print-outs for a longer time and ultimately recycle them when I get back home.

Aspiring to live as Zero Waste as possible abroad can feel like a hassle, but no more than trying to find the correct bus route and learning customs. You get used to it surprisingly fast.

Jätteetöntä elämää ei ole

IMG_2480

Yliopiston kulkukortit pakataan yksittäisiin muovitaskuihin. Noin 7800+ opiskelijaa saa kortin vuosittain.

Fakta on, ettei tässä maailmassa voi elää jätteettä. Jopa kaikista minimalistisimmilla Zero Waste -eläjillä, kuten Lauren Singerillä on purkki täynnä roskaa. Mutta se on aivan OK, kunhan asian tiedostaa ja yrittää tehdä sille jotain.

Googlaamalla ”Zero Waste” löytää vaikka kuinka paljon sisältöä, jossa puhutaan roskien välttämisestä ja siitä, kuinka ihanaa on, kun kotoa ei ole turhaa jätettä ja sotkua. Tästä johtuen idea jätteettömästä elämästä voi olla helppoa sivuuttaa utopistisena ajatuksena. Zero Waste on kuitenkin minulle muutakin, kuin muovin tai muun jätteen välttämistä.

Jonkun kysyessä, että ”mitä Zero Waste -eläminen oikein on?” on helpointa luetella seuraavat asiat:

  • kaikki kertakäyttötavarat, joita arkisilla valinnoilla voi välttää,
  • mitä kaikkia kodin- ja hygieniatuotteita voi itse valmistaa ja
  • että samalla säästää rahaa.

Se on ihan selvä. Nuo ovat asioita, joihin Zero Waste -ajattelu kulminoituu. Taustalla jyskyttää kuitenkin muun muassa verkkokalvoihin palaneet kuvat muovipalasten täyttämistä kaloista ja linnuista, tietämys muovin terveys– ja ympäristöhaitoista, tuotantoeläinten kärsimyksestä (varoitus: video ei saata soveltua herkimmille ihmisille), ruoantuotannon ja ruokahävikin vaikutuksesta ilmastonmuutokseen, tietoisuus siitä, että valtaosa kuluttamastamme energiasta valmistetaan edelleen fossiilisten polttoaineiden avulla, sekä tietenkin käsitys tuottamastamme jätemäärästä ja, että sen odotetaan moninkertaistuvan seuraavan 100 vuoden aikana. Ilmastonmutoksen vaikutuksia kaikkeen ei myöskään saa unohtaa. Näistä aiheista puhuminen vaatisikin huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa, mitä meillä ei muutenkaan tunnu olevan tarpeeksi tämän päivän yhteiskunnassa.

Vaikka Zero Waste keskittyykin yksittäisen ihmisen vaikutuksen ja vaikutusvallan ympärille, kyseenalaistaa se myös samalla koko globaalin systeemin. Esimerkiksi, että miksi melkein kaiken pitää tulla pakattuna johonkin materiaaliin, useimmiten muoviin? Miksi meidän täytyy laittaa banaanit muoviseen ”suojapussiin”? Miksi meidän täytyy lennättää trooppisia hedelmiä ja kasviksia tuhansia kilometrejä Suomeen ympäri vuoden. Miksi on OK heittää täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin? Miksi yritykset sanovat meille, että emme voi elää ilman heidän tuotteitaan, joiden aineksia emme edes osaa ääntää? Miksi meidän täytyisi ostaa uusi asukokonaisuus (useamman) kerran kuukaudessa vain, koska vaatteet ovat ”halpoja”? Miksi meillä täytyy aina olla uusi puhelin/läppäri, kun sellainen julkaistaan? Silloinkin, kun vanha on edelleen täysin toimiva? Miksi meidän täytyy omistaa auto, jota käytämme ainoastaan 5% ajasta? Miksi meidän elämän vaaditaan olevan niin kiireistä, ettemme ehdi laittamaan ruokaa tai viettämään aikaa sukulaistemme kanssa? Miksi kerrytämme niin paljon jätettä, että meidän on pakko polttaa suurin osa siitä ettemme huku sen keskelle? Eikö roskien polttaminen vain anna meille tekosyyn jatkaa päätöntä kulutusta? Miksi on ylipäätään täysin normaalia ja pakollista heittää asioita pois? Miksi globaali talous on rakennettu loputtoman kasvun ja kulutuksen lisäämisen ideoiden päälle? (Kauppatieteiden opiskelijana tämän viimeisen kysymyksen olemattomuus tieteen piirissä tuntuu jo tragikoomiselta.)

Minulle Zero waste -ajattelussa ja -elintavassa on pohjimmiltaan kyse tietoisesta elämisestä. Minulle se tarkoittaa oman ja muiden elämän ympäristö- ja terveysvaikutuksen ymmärtämistä, omien valintojen voiman käyttämistä ja omien arvojen mukaan elämistä. Minulle Zero Waste ei ole myöskään mikään uusi asia. Minulle kyse on palaamista kestävämpien elintapojen pariin, joiden luota olemme nopean talouskasvun huumassa eksyneet. Minulle se tarkoittaa elämistä ilman turhaa kulutusta, ilman terveydelle ja ympäristölle haitallisia tuotteita ja tapoja sekä kestävämpien vaihtoehtojen tukemista omalla työllä ansaituilla euroilla.

Olemme jo ylittäneet ilmastonmuutosasijantuntijoiden asettaman kynnyksen, jonka jälkeen ilmastonmuutoksen hallinta on huomattavasti vaikeampaa ellei jopa mahdotonta. Voimme kuitenkin edelleen yrittää tehdä parhaamme:

  • opettelemalla laskemaan oman hiilijalanjälkemme
  • vähentämällä kulutusta
  • muuttamalla elintapojamme ja tottumuksiamme kestävämmiksi

Zero waste is unattainable

Simple as that – you can’t live in today’s world without causing waste. Even the most minimalist zero wasters, like Lauren Singer have at least one jar full of waste. Quite depressing, I think. But it’s OK – as long as you acknowledge it and try do something about it.

Zero waste is easily thought of as just avoiding plastics and single-use items and having a clutter-free home. This is one of the reasons why it can be easy to dismiss it, by saying that it’s impossible to live without waste in today’s world. But to me, it’s more than refusing to use disposables, making my own deodorant and saving some money.

It’s about questioning:

  • why does almost everything have to be packaged in plastic?
  • Why do we need to get tropical fruits flown to our convenience all year round?
  • Why is it OK to throw away edible food, like a banana that got a little mushy or that extra half portion of pasta you accidentally cooked?
  •   Why do companies say to us that we can’t live without their different products for every nook and cranny of our house?
  • Why do we buy new clothes every week because they are so cheap? Are they supposed to be that cheap?
  • Why do we have to buy the newest phone/laptop, even if the old one still works perfectly?
  • Why do we have to own a car when we only use if 5% of the time?
  • Why does our daily life have to be so busy that we can’t find the time to cook?
  • Why do we produce so much waste that we have to burn most of it not to drown in it?
  • Why is it completely normal and acceptable to throw stuff away?
  • Why is our global economy built on a notion of constant growth that depends on us consuming more and more?

For me, Zero Waste is about conscious living. It’s about understanding what effect your choices have on you and others. Zero Waste is not a new thing for me, but rather going back to a more sustainable lifestyle that we’ve strayed from as a result of quick economic growth. It’s about living without unnecessary consumption, without products and habits that are hazardous for your health and the environment, and about supporting sustainable alternatives with my hard earned euros.

We’ve already surpassed the threshold regarded by scientists as ’the point of no return’. What we as individuals can, and should, do is to do our best to limit our own effect by:

  • learning how to calculate our carbon footprint
  • limiting our consumption
  • changing our lifestyles and behavior towards more sustainable ones

Pelastakaa ruoka!

Viikonloppuna tuli järjestettyä yliopiston vaihto-oppilaille perinteiset sitsit. Keittiötiimin jäsenenä olin mukana kokkailemassa suomalaisia perinneruokia: karjalanpiirakoita munavoin kanssa, kermaista kalakeittoa ja mustikkapiirakkaa. Mutta, kun ruokaa valmistaa melkein sadalle henkilölle muodostuu väistämättä todella paljon (turhaa) ruokajätettä, joka lentää sekajätteeseen.

Päätin pelastaa mukaani niin paljon hävikkiaineksia kuin vain jaksoin kantaa. Säästäähän siinä sievoisen summankin, kun ei tarvitse hetkeen taas käydä ruokakaupassa juuresostoksilla! Mukaan tarttui:

  •  3kg suomalaisia porkkanoita,
  • 2kg pilkottuja perunoita ja porkkanoita
  •  n. 1kg sipulin- ja porkkanankuoria sekä -kantoja + muutaman persilja- ja tillinipun varret

Ensiteoksi tein porkkanamehua raastamalla muutaman porkkanan karkeaksi raasteeksi, minkä jälkeen blendasin raasteen tehosekoittimessa vesitilkan kanssa. Suodatin porkkanasmoothien keittiöharson läpi ja sain lopputuloksena  tuoretta porkkanamehua sekä ”porkkanamassaa”. En halunnut heittää massaa pois, sillä siinähän on jäljellä kaikki raan porkkanan kuidut ja muut hyvät hivenaineet! Tänä aamuna sekoitin sitä puuron joukkoon, ja voihan massan lisätä esim. leipätaikinaankin. Ruoka on ruokaa, vaikka se muotoaan muuttaa.

16121745_10209382609496063_2010498768_o

Paahdoin pilkotut perunat ja porkkanat uunissa valkosipulinkynsien ja mausteiden kanssa. Niiden jäähdyttyä laitoin ne pakkaseen kiireisten päivien varalle. Just-in-case meal prep, check!

16122166_10209382593575665_2129884106_o

Kuorista ja kannoista voi tehdä helpon kasvisliemen. Keittämällä nuo ”syömäkelvottomat” osat vedessä noin tunnin ajan saa helposti maukkaan liemen, joka tuo lisämakua esim. riisiin tai pastaan. Liemeen saa monipuolisempaa makua lisäämällä esimerkiksi muutaman laakerinlehden ja (mauste)pippurin. Noin tunnin keittoajan jälkeen anna liemen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sitten siivilöi se keittiöharson läpi. Purista nyytistä kaikki nesteen ja jäljelle jäävän massan voi laittaa biojäteastiaan.

16121900_10209382593255657_1905554991_o

16107877_10209382660097328_1593771423_o

Kotitekoiseen kasvisliemeen kelpaa melkein mikä vaan kasvis tai sen kuori. Itse säilytän kaikki liemeen kelpaavat rippeet pakastimessa, kunnes niitä on kertynyt tarpeeksi muutaman litran liemenkeittoa varten. Pankkitili kiittää, kun rahaa ei kulu turhaan muoviin pakattuihin liemikuutioihin tai -fondeihin!

Aina kannattaa pysähtyä ja miettiä hetken ennen kuin heittää ruokaa roskiin!


During the weekend I helped organise a traditional student dinner party, called a Sitz, to the exchange students at my university. As a part of the kitchen team I helped in preparing some delicious Finnish treats, like Karelian Pies, creamy fish soup and blueberry pie. Everything went well, but when buying ingredients for almost 100 people food waste is bound to happen.

So, I decided to save some of the scraps and ingredients that were left over. What I got was

  • 3kg of Finnish carrots
  • about 2kg of chopped carrots and potatoes
  • about 1kg of onion and vegetable peels + a couple bunches of parsley and dill stalks

With 3 kilos of carrots I felt like I could play around a bit and test some new ”recipes”. First, I decided to try and make some carrot juice: I coarsely grated a few carrots and put them in a blender with half a cup of water. The I blended away and finally strained out the juice through a cheesecloth. I was left with a raw carrot paste, which I decided not to throw it away and instead store it in my fridge. I tried putting it in some porridge and it didn’t really add any flavour, but surely some extra fiber! Next I’ll probably try mixing it in some dough to make carrot bread or throw it in with a smoothie.

I roasted the already chopped carrots and potatoes with some halved garlic cloves, olive oil and spices. Because I already had food in the fridge for a couple days, I put the roasted vegetables in the freezer. Meal prep, check!

The onion and vegetable peels can be used to make a delicious vegetable broth. I save almost all vegetable scraps when I’m cooking and store them in the freezer, until  I’ve got enough to make a couple liters of stock. I threw the scraps, and tons of garlic peels, into a big pot along with a couple bay leaves and some peppercorns, covered with water and brought to a boil. I let it simmer for about 40 minutes before adding the parsley and dill stalks, and then simmering it for 20 minutes more. After an hour I turned off the heat, let it cool down to room temperature and strained the broth through a cheesecloth, squeezing all the liquid out of the boiled vegetables.

The vegetable stock stores perfectly in the fridge for a couple weeks, and in the freezer for several months. Now you can infuse some extra flavour into your rice, pasta or lentils by cooking them in stock in stead of plain water!

Think for a couple seconds before throwing food in the bin. You might be able to use it, or at least do something else with it before throwing it away, and your wallet will thank you!

 

 

Ne tärkeimmät tarpeellisuudet

Aloittaessani nollahukka-tavoitteeseen pyrkimisen tein muutamia todella yksinkertaisia päätöksiä välttääkseni turhan kaatopaikkajätteen aiheuttamista. Huomasin nopeasti, että salaisuus jätteettömään arkeen todellakin piilee arkipäiväisissä ja pienissä teoissa, joilla on pitkällä aikavälillä merkittävä vaikutus. Nykyään nämä arkiset valinnat tulevat luonnostaan, mutta alussa minun piti tietoisesti ja jatkuvasti muistuttaa itseäni ottamaan termari ja kangaskassi mukaan.

Alle olen listannut viisi vinkkiä, joiden koen auttaneen minua arkisen roskan ja kertakäyttökätteen vähentämisessä.

  1. Lopeta muovipullojen ja kertakäyttöastioiden ostaminen/käyttäminen. Sijoita mieluisaan termosmukiin ja juomapulloon (ellei sellaisia jo löydy kotoa), ne maksavat itsensä takaisin yllättävän nopeasti ja ympäristökin kiittää!
  2. Ota mukaan omat aterimet tapahtumiin, joissa on ruokaa tarjolla. Näin voit välttää muovisia kertakäyttöaterimia!
  3. Lopeta muovipussien ostaminen. Pidän aina mukanani kangaskassia tai kahta, niin ettei edes heräteostoksia tehdessä tule kiusausta ostaa ympäristölle haitallista muovipussia.
  4. Vaihda muovinen hammasharja  bambuiseen/puiseen. Se toimii aivan yhtä hyvin kuin muoviset hammasharjat eikä hammaslääkärikään valita, kunhan muistat harjata purukalustosi kahdesti päivässä!
  5. Kokeile tehdä jokin hygieniatuotte itse! Tässä ohje kotitekoiseen deodoranttiin.
  1. Ensipäätökseni oli tosiaan lopettaa muovipullojen, kertakäyttömukien ja –aterinten osto sekä käyttö. Tämä osoittautui helpoksi, kun kotoa löytyi kaikki tarpeellinen näiden korvaamiseen: termosmuki, lasinen juomapullo ja normaalit aterimet.

Lempitermoksen tittelistä kamppailevat Nespresson 0,345l ja Steltonin 0,2l termari. Molemmat ovat tyylikkäitä omasta mielestäni, eivätkä vuoda tipan tippaa! Ne ovat sitä paitsi suhteellisen edullisia: Nespressosta maksoin n. 20€ jollain etukupongilla ja Steltonin matkamukista 19,90€. Suosittelisin ehkä Nespressoa enemmän, koska muki on kokonaan terästä, kun taas Stelton on sisältää huomattavasti enemmän muovia. Älä kuitenkaan turhaan osta uutta mukia, jos sellainen jo löytyy kotoa! Käytä ensin se, minkä jo omistat.

img_6267Molemmat ovat maksaneet itsensä takaisin jo aikaa sitten. Laskeskelin yhtenä päivänä ruotsinkurssin esitelmää varten paljonko olen vuodessa säästänyt pelkästään ostamalla sitä omaan termariin koulun kahvilasta: 70€ vuodessa! Laskemalla mukaan vielä säästöt, joita on kertynyt oman kahvin mukaan ottamisesta kotoa, niin voin kyllä hyvin mielin välillä käydä noissa Punavuoren trendikkäissä (lue: hervottoman kalliissa) kahviloissa nauttimassa kupillisen etiopialaista aeropress-laitteella haudutettua kahvia.

img_6265

Aikaisemmin käytin usein muovisia juomapulloja muutaman kerran, ennen kuin ne saivat syöksyä pullonpalautusautomaatin syövereihin. Vaikka ”kierrätinkin” näitä muovipulloja, niin olivat ne kyllä aikamoisia luonnonvarojen haaskaajia. Kun vuosi sitten Hulluilta Päiviltä tarttui mukaan Frooshin 1l smoothiepullo, tuli yksi aamu mieleeni, että ”tämähän on täydellinen juomapullo!” Nautittuani sen hedelmäisen sisällön, irrottelin etiketit pullosta ja se alkoi kulkea mukanani vesipullona koulurepussa. Eikä siinä vielä kaikki! Todettuani lasipullojen monikäyttöisyyden kertyi niitä lisää, ja olen käyttänyt niitä tomaattikastikkeiden, itsetehtyjen kasvislienten sekä esim. kotitekoisen Glögin säilytykseen ja kuljetukseen. Nyt minulla on erikseen kaksi lasista pulloa juomille ja kaksi kastikkeille ja liemille.

img_6264

Termosmuki ja juomapullo maksavat itsensä takaisin kyllä yllättävän nopeasti ja saat nauttia kylmistä ja lämpimistä juomista hyvällä omatunnolla, ja vielä tyylikkäästi! Termosmuki toimii kätevästi myös vesipullona esim. lennoilla tai vaikka töissä, jos laukkuun ei satu mahtumaan kahta eri pulloa. Sen kun kahvin/teen hörrpimisen jälkeen käyt täyttämässä termarin lähimmällä vesipisteellä, jolloin se tulee samalla huuhdeltua puhtaaksi!

  1. Seuraava saattaa kuulostaa hieman tylsältä, mutta on sekin uskomattoman helppo kikka jätteen vähentämiseksi. Nappaa mukaan aterinlaatikosta haarukka, jos olet lähdössä jonnekin, missä teidät olevan ruokaa/naposteltavaa tarjolla. ”Sporkki” (haarukan ja lusikan yhdistelmä) on vielä kätevämpi! Arkisin en yleensä kanna laukussa mukanani haarukkaa/lusikkaa, mutta jos olen menossa johonkin ruokatapahtumaan tai seminaariin, niin nappaan sellaiset mukaan, käärin ne pellavaliinaan tai paperipussiin, ja sujautan kangaskassiin tai takin taskuun. Ei sitten tarvitse sormin napostella erinäisiä herkkuja tai käyttää niitä ties mille haitallisia muoviaterimia.
  1. Kolmanneksi päätin lopettaa muovipussien kuluttamisen. Tämäkin osoittautui helpoksi, kun eteisen kaapissa roikkui noin 7 kangas- ja kestokassia. Aluksi oli hieman vaikeaa muistaa aina ottaa kangaskassi mukaan ovesta ulos lähtiessä, mutta kyllä siihen nopeasti oppi. Jos kangaskassi jäi aamulla kotiin, menin ensin hakemaan sellaisen kotoa ennen lähi-Ässään tepastelemista. Näin tuli samalla tarkistettua mitä jääkapista jo löytyi ja ruokahävikin määrä kääntyi myös laskuun!

Täysin en ole onnistunut muovipusseja välttämään. Esimerkiksi kesällä käydessäni torilla ostamassa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä oli yhdessä kojussa aina tarjolla ”kakkoslaadun” kasviksia (niitä hieman nuutuneita/tummuneita, joita ei kauniiden kasvisten joukosta valita) valmiiksi pakattuina euron pusseissa. Hinta-määrä -suhde oli sen verran hyvä, etten opiskelijana voinut olla ostamatta ainakin viittä pussillista silloin, kun niitä oli tarjolla. Ulkonäöstään huolimatta nuo kasvikset olivat täysin syötäviä! Ainoa miinus olivat ne ohuet kertakäyttöiset muovipussit, joihin kasvikset oli valmiiksi pakattu. Ajattelin kuitenkin asian niin, että säästin ruokahävikkiä ostamalla pois ne ”rumat” vihannesraukat. Ruokahävikin ilmastovaikutus on kuitenkin yksittäistä muovipakkausta suurempi.

Nykyään minulla onvarmuuden vuoksi aina mukana 1-2 kangaskassia jokaisessa laukussa. Joskus saattaa olla mukana myös pieniä (uusiokäytettyjä) paperipusseja, joihin voi laittaa esimerkiksi hedelmiä tai muita irtotuotteita.

Monet kuitenkin käyttävät kauppojen muovikasseja myös roskapusseina, mikä sinänsä lasketaan kierrätykseksi, mutta monet meistä ostavat sen lisäksi vielä erikseen roskapusseja rullakaupalla. Tätä kirjoittaessa on minulla vieläkinkaapissa yli vuosi sitten ostamiani muovipussirullia, jotka aion käyttää loppuun. Poltettavaksi ne päätyvät tavalla tai toisella. Niiden loputtua roskien vieminen sujuu kätevästi pelkän roska-astian avulla! Siis käyttämällä pelkästään sitä laatikkoa, mihin ne pussit laitetaan. Useimmissa on kahvakin, jolla saa astian helposti kannettua roskakatokseen ja sisällön kaadettua roska-astiaan. Ei niitä muovipusseja ihan oikeasti tarvita. Tulee ohessa muutama terveellinen lisäaskelkin otettua, kun vie roska-astian takaisin kotiin sen tyhjentämisen jälkeen, jos on ollut tapana viedä roskat menomatkalla johonkin.

img_6263

Yksi kangaskassi mahtuu aina mukaan koulu-, työ- tai salikassiin. Kun sellainen on valmiiksi mukana, ei tarvitse muovipussin valitsemista edes miettiä! Myös paperipussit kestävät yllättävän kauan, kun ne säilyttää taiteltuina. Ei tarvitse siis myöskään käyttää niitä ohuimpia muovipusseja hedelmien punnitsemiseen!

  1. Luovuin hammasharjoista. Siis niistä muovisista. Ennen ei tullut edes mietittyä, kuinka paljon jätettä yhdestä todella tarpeellisesta hygieniatuotteesta aiheutuu, kun itse harja on valmistettu 100% kierrätyskelvottomasta muovista. Myyntipakkauksesta puhumattakaan.

img_6262

Nykyään käytän maatuvia bambuhammasharjoja, joita löytyy ainakin Ruohonjuuri ja eko-liikkeistä. Harjat tulevat myös kierrätettävistä materiaaleista valmistetuissa suojapakkauksissa, joten hygieenisyyskin on kunnossa. Harjan tultua elinkaarensa loppuun voi sen heittää suoraan biojätteisiin. Harjakset on kuitenkin tehty nailonista, joten ne kannattaa irrottaa pihdeillä ennen kompostiin heittämistä. Harjakset joutuvat sekajätteeseen, ellei paikallinen jätehuoltosi hyväksy niiden lisäämistä muovinkierrätykseen.

img_6261

Huom: Bambuharjojen kohdalla on turha pelätä tikkujen saamista hampaiden pesun yhteydessä. Minua tämä mietitytti ja jännittikin aluksi, mutta nyt melkein vuoden käyttökokemuksella voin kertoa, ettei niistä mitään irtoa. Lisäksi ne toimivat aivan yhtä hyvin, kuin kalleimmat muovihammasharjat kaikkine erityisominaisuuksineen. Harjaustavalla on loppupeleissä harjaksen ominaisuuksia suurempi merkitys. Hampaiden harjaukseen käyttökelvottomia harjoja voi vielä käyttää esimerkiksi siivoukseen tai kenkien puhdistukseen, ennen niiden pois heittämistä!

  1. Oman deodorantin tekeminen, josta kirjoittelinkin jo aikaisemmin.

Huomasin nopeasti alkaneeni miettiä arkipäiväisten tekojen ja valintojen merkitystä paljon syvällisemmin alettuani seuraamaan näitä ”ohjeita”. Enää ei tule edes mieleen käyttää muovipusseja tai ostaa pullotettua vettä (Suomessa ainakaan). Myöskin kaupoilla käydessä tulee ostovalintoja mietittyä enemmän henkilökohtaisten arvojen ja kestävyyden kannalta. Esimerkiksi ostin aikaisemmin lähes viikottain uusia vaatteita, kun halusin pukeutua tyylikkäästi ja trendikkäästi. Nykyään ostan pääsääntöisesti käytettyjä vaatteita. Uusia ostaessa vertailen vaatteiden alkuperää, tuottajaa ja materiaalia, ja sijoitan mieluummin johonkin kestävämpään ja kotimaiseen vaihtoehtoon halvan massatuotannon sijasta. Sama pätee elintarvikkeisiin ja muihinkin tarpeisiin!

Vaikka nämä teot saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä globaalilla tasolla, uskon, että meillä kuluttajilla on oikeasti voima muuttaa vallitsevaa kulutusmallia huomattavasti kestävämpään suuntaan – juurikin omien ostovalintojemme kautta. Suoraan emme pysty vaikuttamaan taloudelliseen valtapeliin tai politiikkaan, mutta loppujen lopuksi me päätämme, että mikä on okei ja mikä ei; omien (kestävien) valintojen avulla!


When I decided to go Zero Waste, I made some simple decisions that would steer my daily choices in regard to different actions. Here I’ve made a short list of the first few things I decided to do in my effort to minimize the amount of trash that I produce daily. These are simple, and efficient, little things to try out and do if you wish to cut back on your waste as well!

  1. Stop buying bottled water/drinks and single-use cups and mugs. Invest in a thermos mug and reusable bottle that you really like. They will pay themselves back pretty quickly and you’ll be stylish. And sustainable of course!
  2. Start bringing your of fork, or better yet spork, to events where you know food is being served. The you won’t have to use that harmful and unrecyclable plastic cutlery!
  3. Stop buying plastic bags. Also give up those thin bags that they give out for free by the fruit and vegetable isles! Make a habit of carrying a canvas bag or two with you always. They don’t take up much space and you won’t have to resort to buying trash (bags)!
  4. Swap your toothbrush for a recyclable one! These Humble Brush bamboo toothbrushes are a great choice for you, and the environment!
  5. Try making your own hygiene products, like deodorant! You’ll skip on all of the nasty ingredients and unnecessary packaging, but still get the benefits!

What I noticed quickly after starting to live by these ”rules”, was that my appreciation for food and other goods increased exponentially. Earlier I used to shop for new clothes almost weekly and just throw out the old ones. I also didn’t care if some food items had gone bad in my fridge and I had to throw them out. I could alway buy new ones, right?

Now, however, I consume more consciously and with waste in mind. I no longer buy cheap clothing just for the sake of being trendy, or buy extra food without checking my fridge first. I don’t see these things as just sources of energy or disposable goods, rather I have an appreciation for the raw materials and the work that has been put into making said goods.

Even though these actions may seem futile on the grand scheme of things, I truly believe that these kind of individual choices and actions will have an effect on susatinability related issues on the long run. We can’t directly change the power dynamics of our global economy and politics, but we can live by example, as individuals. Ultimately it’s us who have the final say in what goes, through our daily choices!

Kahdeksan roska-astiaa

Tämä blogi on seuraus vuosikausien YouTube videoiden ja Netflix-dokumenttien liikakulutuksesta. Tarkemmin sanottuna noiden striimauspalveluiden algoritmien syy, sillä yhtenä päivänä ne ehdottivat minulle katsottavaksi noin tunnin mittaisen puheen Zero Waste elämäntyylistä. Kun ei parempaakaan tekemistä ollut (koululäksyt ehtii kuitenkin aina tekemään myöhemminkin, eikö?) niin päätin kuunnella tuon Bea Johnsonin Googlella pitämän inspiraatioesitelmän.

Se puolitoistatuntinen venähti sitten noin neljän tunnin putkeksi, jonka aikana etsin käsiini kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää tietoa. Oli häkellyttävää katsoa, kuulla ja lukea ihmisistä, jotka tuottivat vähemmän kaatopaikkajätettä vuodessa, kuin minä kahdessa tunnissa ”hyvinä” päivinä. Samalla vilkuilin niitä kahdeksaa eri roskakoria, jotka keittiötäni tuolloin koristivat ja huokailin turhautuneesti.

Suomessa kierrätys- ja roskien lajittelukulttuuri tuntuu luontaiselta osalta arkipäivää, ja minut ainakin kasvatettiin siihen pienestä pitäen. Biojätteet tuohon astiaan, sekajäte toiseen, pahvi kolmanteen, paperi neljänteen, lasit viidenteen, metallit kuudenteen ja ongelmajäte seitsemänteen. Ainiin, ja palautettavat pullot kahdeksanteen astiaan. Vuosien saatossa lajittelusta oli tullut rutiini enkä sitä oikeastaan sen enempää ajatellut arjen kuluessa. Kunnes sitten aloin tietoisesti katsomaan roskakorejani joka kerta kun sinne jotain laitoin. Mieltä alkoi piinaamaan turhautuneisuuden tuomat ajatuksesta siitä, että ”miten me oikein ollaan yhteiskuntana tultu tähän pisteeseen, auttaako tämä lajittelu oikeasti ja pitäisikö muovejakin nyt alkaa lajitella?”. Minun kannalta nuo Zero Waste –teemavideot toivat tuohon pulmaan ilmiselvän ratkaisun.

Miksi lajitella päivät pitkät roskia lukemattomiin eri tilaa vieviin astioihin, kun voisin vain vähentää roskien tuottamista kokonaan?

Siitä ajatuksesta poikiutui sitten uusi arjen ajattelumalli:

  1. Kieltäydy
    • Päätin olla ottamasta vastaan ilmaisjakeluita ja muita asioita, joille ei oikeasti ole tarvetta.
  2. Käytä uudelleen
    • Sen sijaan, että heittäisin jonkun asian pois koska se ei enää kykene suorittamaan ensisijaista käyttötarkoitustaan, niin yritän keksiä sille uuden käyttökohteen.
  3. Karsi
    • Hankkiuduin eroon kaikesta turhasta ja ylimääräisistä tavarankappaleista myymällä, kierrättämällä ja lahjoittamalla. Kun on vähemmän tavaraa niin uusien asioiden kertymisen kaapinhyllylle huomaa helpommin.
  4. Kierrätä
    • Kaiken, minkä voin kierrättää, niin kierrätän. Jos en jotain pysty kierrättämään, niin pyrin etsimään kierrätettävän vaihtoehdon.
  5. Kompostoi
    • Suomessa varsinkin biojätteiden lajittelu on sen verran helppoa, etten sen välttämiselle oikein keksi mitään tekosyytä. Lisäksi, nykyään siitä jalostetaan biopolttoainetta, mikä luo vaihtoehdon fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen.

Jos kahden lapsen täysipäiväisessä työssä käyvä Californialainen äiti pystyi pyörittämään heidän huushollia ilman ainuttakaan roskakoria, niin olihan minun pakko edes yrittää! Vähitellen olen päässyt tilanteeseen, jossa pystyn suhteellisen helposti välttämään kaatopaikkajätteen tuottamista pienten valintojen avulla. Tilanteeseen, jonka toivoisin innostavan muitakin yrittämään samoja pikku niksejä sen oman roskakorin täyttymisen hidastamiseksi.

Aion tässä blogissa kirjoitella mitä mieleen juolahtaa arjesta, ruoasta ja kokemuksista, ilman sitä turhaa jätettä!


This blog is the result of a several year addiction to social media and documentaries. By chance I got introduced to the Zero Waste movement on YouTube, and ever since that day of binge watching, reading and listening to everything I could find on the subject, my mentality towards waste was changed.

Why should I spend a lot of time sorting out my trash into eight, yes 8, different bins, when I could just start reducing the waste I was producing all together?

I decided to implement the following mindset to help me deal with trash:

  1. Refuse the things I don’t need
  2. Reuse what I already have
  3. Reduce the things i don’t use
  4. Recycle everything I can
  5. Rot, i.e. compost all organic waste.

Now I’ve come up with a growing set of daily choices, which have helped me reduce all landfill waste. Choices, which I hope could inspire others to try those same small tips and tricks to reduce their own trash. And so, GetWasteless was born.