12 kuukautta ilman roska-astiaa

Nyt on selonteon aika. Kahden instapostauksen ja aikaisempien blogikirjoitusten (tässä ja tässä) jatkeeksi kerron tänään mitä kaikkea roskapurkissani oikein on ja mitä sinne ei päätynyt. Kiitos kaikista kysymyksistä ja kommenteista, joita olette jättäneet aiempiin julkaisuihin – toivottavasti tästäkin herää keskustelu!

 

Mun vuoden 2018 roskapurkissa on siis kaikki se jäte, josta en voinut kieltäytyä, jota en voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida. Toisin sanoen kaikki vain poltettavaksi kelpaava sekajäte.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kierrätettävää materiaalia kuitenkin kulutin viime vuoden aikana, mutta sitäkin niin vähän kuin vain olosuhteiden mukaan oli mahdollista. Vein kierrätettävät pakkaukset lajitteluun ensimmäistä kertaa 2018 huhtikuun puolenvälin jälkeen. Loppuvuoden kierrätettävät jakautuivat kahteen tyhjennyskertaan, joista toinen oli tämän vuoden helmikuun alussa. Pyrin siis aktiivisesti myös kierrättämään niin vähän kuin mahdollista suosimalla kestopakkauksia ja pakkauksettomia vaihtoehtoja. Nollahukka ei minulle tarkoita roskatonta elämää, vaan resurssiviisasta, ilmaston ja ympäristön huomioonottavaa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää elämäntapaa.

 

 

IMG_3344

Kaikki kierrätettävä materiaali 2018 alusta saman vuoden huhtikuun puoleen väliin asti.

 

 

Nollahukkaelämä ei minulle myöskään tarkoita muovitonta elämää, kuten olen aikaisemmin kertonut. Pyrin silti välttämään kaikkea muovia niin pitkälle kuin mahdollista, sillä se on materiaalina käytännössä luotu polttouuniin – sitä ei voi kierrättää kuin muutaman kerran, kunnes se vääjäämättä kelpaa vain tuhottavaksi. Sen lisäksi muovin kaikkia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisterveyteen yhteydessä muihin aineisiin ei vielä kunnolla tunneta – seuraan omassa elämässäni ja siten Nollahukka-ajattelussa varovaisuusperiaatetta (englanniksi ”precautionary principle”) ja pyrin minimoimaan altistumiseni erilaisille muoveille ja keinokuiduille omassa kodissani. Roskapurkissani on siis kaikki se muovi, jota en pystynyt kierrättämään. Perusteluni sille miksi vielä kulutan joitain kierrätettäviä muovipakkauksia on seuraavat:

 

1. Seuraan kasvipohjaista lähi- ja sesonkiruokiin perustuvaa ruokavaliota niin ilmasto-, terveys-, kuin eettisistä syistä. En osta tai kuluta lihaa, muuta kuin sukulaisteni kalastamaa kotimaista järvikalaa (sitäkin yhdellä kädellä laskettavan verran kertoja viime vuonna). Kulutan maitotuotteita ja muita eläinproteiineja hyvin harvoin, silloinkin pääsääntöisesti hävikin vähentämiseksi. Oman terveyden ja jaksamisen varmistamiseksi (opiskelu ja työ vaatii aivotyötä, urheilen keskimäärin kolmesti viikossa ja liikun paljon jalan tai pyöräillen) kulutan siis kotimaisia kasviproteiinivalmisteita ja myös esimerkiksi luomutofua, joita ei vielä voi löytää pakkauksetta. Kulutan niitäkin säästeliäästi. Joitain näistä saatuja muovipakkauksia olen käyttänyt uudelleen mm. taimien kasvattamiseen, loput ovat päätyneet suoraan kierrätykseen.

 

2. Pelastan ruokaa päätymästä hävikiksi, vaikka se olisikin pakattu muoviin. Ruoan hiilijalanjälki on merkittävästi itse pakkausta suurempi, joten kokonaisvaltaisen ilmastovaikutuksen minimoimiseksi olen valmis välillä tuomaan kotiini muovipakkauksia sekä vähentääkseni hävikkiä että säästääkseni siten rahaa. Esimerkiksi naapurini pystyy pelastamaan ruokaa päätymästä hävikiksi oman työpaikkansa kahvilasta. Hän tuo pelastettua ruokaa meille naapureille välillä kestopakkauksissa ja toisinaan muovipusseissa. Usein hän ottaa pussin uudelleen käyttöön, mutta välillä ne jäävät minulle.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tässä kuvassa näkyvät ne muovipussit, jotka olen hävikkiä vähentämällä kerryttänyt vuoden 2018 aikana. Kuusi ohutta hevipussia (torilta valmiiksi pakattujen hävikkikasvisten tai naapurin hävikkileipien ja -leivonnaisten mukana tulleita), pari leipäpussia (@ravintolaloop’ista ilmaiseksi mukaan saatuja), ja muutama pieni pakastepussi (toisen mummon kesällä pakastamista marjoista). Nämä pussit eivät päätyneet purkkiini, sillä kassi-info.fi:n ja HSY:n jäteoppaan mukaan pussit voi lajitella muovinkeräykseen. Säilytän niitä kuitenkin vielä yrittääkseni löytää niille uusia käyttötarkoituksia.

 

Toinen ”jäte”, josta on tullut useampia kysymyksiä on siivousjäte. Puhuin tästä siivoukseen keskittyvässä Insta-tarinaketjussa alkuvuodesta (voit löytää sen tilini @otsosillanaukee kohokohdista), mutta kertaan pääkohdat tässä vielä uudestaan. Omistan imurin, jota käytän noin kerran kaksi kuukaudessa. En ole joutunut vaihtamaan pölypussia vielä kertaakaan viimeisen kahden vuoden aikana, kun minulla on nykyinen imurini ollut käytössä. Tuo pölypussi kuitenkin päätyy täytyttyään sekajätteeseen, sillä sen sisuksissa on joukossa lasinsiruja muutamasta rikkoutuneesta juomalasista ja lasipurkista.

 

Yritän pitkittää pölypussin käyttöikää siivoamalla välillä nurkat harjalla ja rikkalapiolla. Nämä pölyt kippaan taloyhtiön pihakompostiin muun kompostin, hiusten ja leikattujen kynsien mukana. Teen näin siksi, että olen pyrkinyt minimoimaan kaikki keinokuidut ja -materiaalit kodistani – valtaosa tästä on siis luonnonkuituja ja ulkoa sisälle kulkeutunutta pölyä. Biojätekeräykseen näitä ei voi laittaa, mutta haluan päästää kaikki ne biohajoavat aineet mitkä vaan voin takaisin kiertoon oman kompostin kautta. En usko kodistani kertyvän pienen pölymäärän lisäävän luonnon keinokuitu- ja mikromuovipitoisuutta merkittävissä määrin, sillä niitä erittyy kotiemme ulkopuolella suuret määrät mm. liikenteestä ja luontoon päätyvistä roskista sekä hulevesistä. Meiltä jokaiselta tippuu hiuksia ja vaatteista lähtee pölyä luontoon muutenkin ollessamme ulkona ja julkisissa tiloissa. Mikromuoveja ja -kuituja on jo sitä paitsi kaikkialla luonnossa. Suuri teko, jonka jokainen voimme tehdä, on aktiivisesti vähentää niiden kuluttamista kieltäytymällä turhasta muovista ja suosimalla luonnonmateriaaleja.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Purkissa on siis kaikki vain poltettavaksi kelpaavat jätteeni vuodelta 2018, joista en ole voinut kieltäytyä, joita en ole voinut karsia, käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida kotikompostissa. Kierrätettäviä materiaaleja kulutin, mutta niitäkin niin vähän kuin mahdollista, varsinkin (100% kierrätettävää) muovia.

 

Kommentoi alle, jos jokin asia jäi vielä mietityttämään!

 

-Otso

Anna tarinan jatkua

Kaupallinen yhteistyö: Kierrätyskeskus

 

Päätimme Ainon kanssa aloittaa täällä blogin puolella uuden juttusarjan, jonka teemana on sisustaminen ja asuminen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron hieman entisistä sisustustavoistani sekä kestävämmän kodinsisustuksen ykkösvinkin.

 

”Niin, totta. Oho.” Näin tokaisin, kun norjalainen ystäväni totesi oluen äärellä tuon sinikeltaisen kodintavaralabyrintin tehneen huonekaluille ja sisustusteollisuudelle saman, kuin pikamuotiliikkeet tekivät muotiteollisuudelle. Tähän havahtuminen sai minut tarkastelemaan silloin omistamiani  kalusteita uusin silmin. Kuinka paljon tällaisia pikahuonekaluja maailmassa tänä päivänä oikein on? Monetko niistä hankitaan vain yhteen juhlaan tai yhdeksi sesongiksi?

 

Tunnustan, olen syyllistynyt  pikakiertoon itsekin. Yhden huonekalun hakumatka muuttui helposti täyden auton roudausreissuksi, ja parin kuukauden päästä olinkin jo kauppaamassa monia tuotteita eteenpäin. Tuntuu ihan hassulta kirjoittaa tämä paperille. Olinhan  omille muuttaessani tehnyt päätöksen, että mieluummin odotan ja säästän, voidakseni ostaa ajattomia laatuhuonekaluja tarpeen mukaan.  Kuitenkin hurahdin selailemaan verkkokauppoja aina, kun niiltä tipahti uusi uutiskirje sähköpostiini. Nopeisiin, melkein designhuonekaluilta näyttäviin, halvempien versioiden ostamiseen oli vaan niin helppo sortua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuttaessani nykyiseen, pienempään asuntooni, myin valtataosan kodintarvikkeistani ja tarpeettomiksi kokemani huonekalut. (Olen kirjoittanut Nollahukasta ja karsimisesta enemmän kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille). 20 neliön parvelliseen yksiöön mahtuu vain rajallinen määrä asioita ja halusin käyttää jokaisen neliön mahdollisimman tehokkaasti. Ellen olisi päättänyt lähteä omalle Nollahukka-polulleni olisin varmaankin muuttaessa istahtanut uuden kotini lattialle, avannut koneen, alkanut surffata Finnish Design Shoppia (en halua edes ajatella montako viikkoa eliniästäni olen käyttänyt kyseisen verkkokaupan sivuja selaillen…) ja pistänyt luottokortit haisemaan. Sen sijaan päätin uutta kotiani mittaillessa pistää jäitä hattuun. Asetin sisustamiselleni yhden ainoan vaatimuksen: tavaroiden täytyy olla ensisijaisesti kierrätettyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asetin tämän vaatimuksen siksi, että se on tehokkain yksittäinen teko pienentää kodin sisustamisesta aiheutuvaa materiaali-  ja hiilijalanjälkeä.  Päätös sai minut myös asennoitumaan uudelleen sen ajatuksen pariin, että oikeasti odotan ja etsin sitä oikeaa huonekalua, samalla tutkaillen onko tarpeeni aito ja minkälainen tämä tarve on.

 

Siinä missä ennen sisustin ulkonäkö ja esteettisyys edellä, päätin nyt keskittyä käyttötarkoitukseen ja materiaaliin. Aikaisemmat huonekaluni olivat sieluttomia massatuotteita, joiden ostamisenhalu todennäköisesti kumpusi siitä, kun näin monien muiden omistavan sellaisia. Halusin sisustuksellani ilmentää maailmalle kuuluvuuttani trendikkäseen ja tyylitietoiseen ihmisryhmään. Se hoitui niinkin helposti kuin kuluttamalla – ensin suuri osa vapaa-ajasta töitä tehden ja sitten omistuksia jatkuvasti päivittäen. En oikein missään välissä ollut tyytyväinen kotiini – aina löytyi jotain muutettavaa, joku uusi elementti jolla ”pitää sisustus ajan tasalla”. Mitä ihmettä? 😀

 

Kehtaan väittää, että nämä nopeat kestämättömät ratkaisut ovat seuraus ajan puutteen tuntemuksista. On niin paljon muuta, mitä pitää tehdä—lasten hoito, työnteko, kodin siivous, sähköposteihin vastaaminen, median kuluttaminen, matkustaminen, ystävien tapaaminen arkikiireiden ohella—miten meillä muka olisi aikaa etsiä jotain käytettynä? Kaikkea on niin helppo saada muutamalla hiiren painalluksella, ettei sitä välttämättä edes kahdesti mieti, tarvitseeko tavaraa oikeasti vai ei. Kun ei ole pakko odottaa, niin emme sitä halua tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä odotus voi kuitenkin usein kirkastaa oikeat tarpeemme. Olen nyt asunut tässä asunnossa vuoden ilman hyllyä ja selvinnyt elossa, jopa nauttinut. En minä hyllyä olisi välttämättä oikeasti tarvinnut. Pienessä asunnossa jokainen neliömetri on kuitenkin kullan arvoinen joten halusin vapauttaa lattialta tilaa helpottaakseni siivousta sekä tilankäyttömahdollisuuksia. Varsinkin, kun huonekorkeutta on se kolmisen metriä.

 

Noin vuoden kestänyt etsintä tuli vihdoinkin päätökseen löydettyäni Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta loistavassa kunnossa olevia Lundia-hyllyjen osia. Heiltä löytyi jo tuotannosta poistuneita korkeita hyllytikkaita ja leveitä hyllyjä, joista sain kasailtua juuri omaan tilaani sopivan ratkaisun. Tikkaat ostin itse, hyllyt sain Kierrätyskeskuksesta osana yhteistyötä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos sinulla on pk-seudulla hylly hakusessa niin suosittelen käymään Kierrätyskeskuksen Porttipuiston ja Nihtisillan liikkeissä! Nyt on minulla uusi huonekaluperheenjäsen, joka sopii erinomaisesti myös käytettynä ostettujen pöydän, sohvan ja tuolien joukkoon.

 

Tosiaan, jos minä yhden ohjeen antaisin sisustukseen liittyen, on se, että osta käytettyä. Se nimittäin pakottaa vähentämään kulutusta ja harkitsemaan hankintoja tarkemmin. Käytetyn ostaminen Suomessa tekee sitä paitsi ulkomaisistakin tuotteista Suomen kansantaloutta hyödyttäviä hankintoja. Samalla myös vähennät jätekierrossa olevia tavaroita antamalla niille uuden elämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Facebook-kirppikset, tori.fi ja kirpputorit ovat erinomaisia paikkoja Kierrätyskeskuksen ohella löytää sisustus- ja kodintavaroita. Monissa kaupungeissa on myös useita pienempiä vintage-huonekaluliikkeitä, joista voi tehdä todellisia design-löytöjä!

 

Pidän Kierrätyskeskuksesta erityisesti sen takia, että he  ilmoittavat ostosten yhteydessä kuinka paljon kiinteitä luonnonvaroja heillä asioiminen on säästänyt. Esimerkiksi pelkästään nuo hyllylevyt säästivät 91,50 kg luonnonvaroja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kierrätyskeskuksessa myös todetaan hyvin, että jokainen meistä on ”enemmän kuin kuluttaja”. Meidän ostovalinnoilla on todellakin väliä kestävämmän kulttuurin ja huomisen luomisessa. Hyvää kannattaa odottaa etsien.

 

P.S. opiskelijana saat vielä -20%:n alennuksen kaikista ostoksista! Tämän viikonlopun 17.-18.11. ajan kaikki tuotteet -30%. Tarjolla on kakkukahvit kestävän elämäntavan kunniaksi kaikissa Kierrätyskeskuksen myymälöissä. Tarjolla on myös vegaanikakkua.

-Otso

Apua muutokseen?

Onko jokin asia jätteiden lajittelussa joskus mietityttänyt, tai pelottavatko biojätteiden mahdolliset hajut? Vaikuttaako erilaisten muoviastioiden ja kodintavaroiden kierrättäminen hankalalta ja aikaa vievältä arjen askareelta? Kiinnostaisiko jätteen vähentäminen ja Zero Waste -ajattelu, mutta tuntuuko se mahdottomalta lisäykseltä kiireiseen arkeen?

Tällaiset asiat kuormittivat minun arjen ajatusmaailmaani paljon vielä muutama vuosi takaperin. Vaikka olin jo pienestä pitäen lajitellut roskani, tuntui keittiön roska-astioihin kuluva vaiva ajoittain hyvinkin raskaalta. Mutta näin kahden vuoden yrittämisen jälkeen voin sanoa löytäneeni itselleni sopivan ratkaisun Nollahukka-elämäntavasta, johon olen asteittain, helpoin askel kerrallaan päässyt. Mutta tiedän myös, että se omankaltaisessani pitkälle viedyssä muodossaan saattaa säikäyttää monen tiehensä. Aihetta somessa seuratessa tulee kieltämättä myös helposti sellainen vaikutelma, että kyseessä on tietynnäköinen elämäntyyli, jonka saavuttaakseen täytyy tehdä ja hankkia tietynlaisia asioita. Ja ennenkaikkea saattaa tulla vaikutelma, että täytyy heti alkaa valmistaa kaikki omat siivousaineet ja lopettaa kaikki kuluttaminen. Harvemmin puhutaan siitä, kuinka aikaa vievältä, hankalalta ja turhauttavalta Zero Waste -elämään siirtyminen voi ajoittain tuntua. Samoten tulee harvemmin hehkutettua niitä pienimpiä arkisia voittoja, joihin keskittyminen auttaa jaksamaan muutoksen hidasta työstämistä. Esimerkiksi minä olen siitä iloinen, että jouduin tänään käyttämään ainoastaan kaksi WC-paperiarkkia (T.M.I.?) ja siitä, että jaksoin keittää oman aamukahvin mukaan termariin. Itse keskityn mieluummin näihin pieniin arkisiin onnistumisiin, sillä ne kannustavat minua yrittämään tehdä parempia valintoja joka päivä.

Aina ei kuitenkaan välttämättä tunnu siltä, että jaksaisi yksin kääntyä elämänmuutokseen johtavalle polulle. Muuttunut elämäntilanne ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin tila voivat tehdä arjesta liian raskaan tuntuisen uuden suunnan ottamiseksi. Mutta mitä jos lajittelua ja kierrättämistä askarruttaviin kysymyksiin voisikin saada henkilökohtaista ja omaan elämäntilanteeseen sopivaa apua? Entä tuntuisiko Zero Waste -elämäntyyli helpommin lähestyttävältä, jos voisit käydä kotisi eri huoneet läpi jonkun nollahukkaajan kanssa? Tämä jälkimmäinen onnistuu 2.5. jälkeen omin päinkin, kun kirjani ”Zero Waste – Jäähyväiset jätteelle” ilmestyy, mutta lisää siitä seuraavassa postauksessa!

Innostuin kuullessani, että tällainen henkilökohtainen kestävämmän elämäntavan konsultointipalvelu on kehitteillä Helsingissä. From Waste to Taste ry ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY ovat lyöttäytyneet yhteen pilottihankkeeseen testatakseen Waste Trainer nimisen palvelun toimivuutta ja suunnitellakseen sen kehittämistä. HSY tarjoaa jo nyt ilmaista kierrätyskoulutusta esimerkiksi kouluille, mutta Waste Trainer -palvelussa olisi kyseessä henkilökohtaisempi palvelumuoto, jossa esimerkiksi kierrätysammattilainen tulee auttamaan sinua pistämään kotisi roska-astiat kuriin. Samoten jos olet kiinnostunut Zero Waste -elämäntavasta, voi sillä tapaa elävä henkilö tulla keskustelemaan kanssasi aiheesta ja auttaa sinua löytämään itsellesi sopivat aloituskohdat ja suunnitelemaan kehityspolun suunnan.

wastetrainer

Osallistuin yhdelle Waste Trainer -palvelun pilottikäynnille, kun Johanna Kohvakka From Waste to Taste ry:stä pyysi minua mukaan. Pariskunta, jonka luokse he olivat menossa, oli jo ajatellut ympäristöasioita pitkään ja sitä myötä myös kiinnostunut Zero Waste -elämäntavasta. Olin todella innoissani toisten aiheesta kiinnostuneiden ihmisten kanssa keskustelemaan pääsemisestä ja tällaisen hankkeen kokeilemisesta.

Tapaaminen oli kokonaisuudessaan mielestäni oikein onnistunut, sillä mukana oli myös HSY:n kierrätysasiantuntija, joka osasi tarkemmin vastata pariskunnan kierrättämiseen ja jätteenkäsittelyyn liittyviin kysymyksiin. Kävimme yhdessä läpi heidän keittiön roska-astiat ja annoimme vinkkejä niiden käytön tehostamiseen. Minä taas pääsin heidän kanssa keskustelemaan enemmän Zero Waste -elämäntyylistä, purkamaan siihen liittyviä ennakkoluuloja ja ihmetyksiä, sekä antamaan konkreettisia ohjeita jätteen vähentämisen aloittamiseen kiireisessä arjessa. Hienointa palvelussa on mielestäni se, että kuka tahansa voi saada apua järjestelmällisen muutoksen aloittamiseen juuri omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla.

Mitä mieltä sinä olet? Kiinnostaisiko sinua palvelu, jossa saisit tilata kotiisi tai taloyhtiöösi henkilökohtaisen Waste Trainerin, joka auttaisi jätteiden lajittelussa ja kierrättämisen tehostamisessa? Entä Zero Waste apurista, joka auttaisi löytämään juuri sinun elämäntilanteeseesi sopivat jätettä vähentävät ratkaisut ja kuinka niistä edetään?

roskisKuva: Waste trainer


Help is on its way

When I started going Zero Waste I felt a little overwhelmed, to say the least. Even though I had been sorting my waste ever since I was a small kid, making a bigger change felt a little daunting. But, I found that focusing on small goals and gradually moving forwards worked for me. And now, after a little over two years, I managed to start collecting my landfill waste in a trash jar.

However, I realise this might not work for everyone. Life situations, like we as humans, change all the time and it can sometimes feel too rough to incorporateadditional voluntary lifestyle changes into the mix, no matter how much you’d like to change to some more sustainable habits. So, what if you had someone to help you start and get control over your waste bins? What if you had someone who could answer your questions related to reducing waste and starting a zero waste lifestyle?

I was delighted to hear that there is a pilot program in Helsinki, my home city, where you can invite recycling and waste experts to visit your home to help get on track with smarter waste management. This program, called Waste Trainer, is being tried out as a collaboration between the Helsinki Region Environmental Services Authority (HSY) and the From Waste to Taste association. I was invited to join one of their pilot visits to the home of a couple interested in zero waste. How cool is it to get a chance to sit down and discuss about sustainability with likeminded people? I was thrilled!

I got more excited about the concept as the visit neared its end. The recycling expert from HSY answered the couple’s questions regarding appropriate waste disposal and I could discuss with them about what it’s like to live zero waste, how to get started and how to stay on track. I feel like this kind of service could be a great opportunity for people, interested in managing their household waste better, to get a quick and easy start for their journey to more sustainable living through personalised help from experts. At least I feel like the best way for me to learn is through discussing and working with someone knowledgable of this subject. I can read all I want about something, but things seem to only finally crystallise in my brain after discussing them through with someone.

What do you think about this kind of service idea? HSY currently offers free recycling consultation & education services to e.g. schools, but would you be interested in getting some more personalised help from an expert? Do you feel like a more personal coach could help you get started with reducing waste, or maybe plan on how to start approaching a zero waste lifestyle?

 

Kuinka kierrättää vähemmän

Näyttökuva 2018-1-25 kello 23.41.06(Kuva: Satu Pajuriutta / HS)

Me ihmiset ollaan kyllä outo laji. Me asetutaan jonnekin ja tuhotaan meidän elinympäristö niin, että joudutaan muuttamaan, vaan toistaaksemme saman syklin uudelleen.

Näin totesi naapurini kerran iltateellä, kun keskustelimme taloyhtiömme ylitsepursuavista roskiksista. Ajattelin samaa, kun luin uutisia Helsingissä ylitsepursuavista muovinkierrätysastioista, joita pormestari Vapaavuori kutsui jo skandaaliksi.

Yhdeltä kantilta on hienoa nähdä, että niin monet ihmiset ovat omaksuneet muovinkin kierrättämisen osaksi arkeaan. Se viestittää sitä, että moni haluaa tehdä konkreettisia asioita ympäristön kuormituksen vähentämiseksi.

Sitten taas toisaalta harmittelen sitä, että kierrätyksen lisäämisestä puhutaan ja sen eteen tehdään enemmän, kuin jätemäärän lähtökohtaisen vähentämisen eteen. Kierrättäminen on tärkeä asia, muttei riittävä ratkaisu meidän jäteongelmiin, kuten käy selväksi Helsingin seudun tapauksesta. Meidän täytyy aktiivisesti pyrkiä vähentämään kotona tuotetun jätteen määrää, jos haluamme oikeasti vaikuttaa positiivisesti kestävämmän tulevaisuuden kehittämiseen.

Mutta roska-astian äärellä seistessä tämä saattaa tuntua aika toivottomalta haasteelta. Elämästä aiheutuu jätettä. Siitä ei pääse oikein mihinkään, vaikka kuinka välttäisi muovipakkauksia ruokakaupoissa ja ostaisi kaiken käytettynä. Oon todennut tämän todeksi monta kertaa. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö me voitaisi elää tuottamatta turhaa jätettä. (Tässä kohtaa astuvat luontevasti kehiin nollahukkaelämän 5 K:ta, joista kirjoitin aikaisemmassa postauksessa.)

On olemassa useita konkreettisia asioita, joiden avulla voi vähentää arkista jätettä huomattavasti. Tässä alla on mun viisi vinkkiä siihen, miten voi kierrättää vähemmän:

  1. Lopeta pakkausten ostaminen ruokaostoksilla: ota käyttöön kestopussit tai osta hedelmät ja vihannekset ilman minkäänlaista pakkausta. Lado ne suoraan vaalla ja kiinnitä hintatarra yhteen niistä. Ainoa miinuspuoli on, että pakkaaminen kassalla vie ehkä 5 sekuntia pidempään.
  2. Osta kuiva-aineet uudelleen käytettäviin paperipusseihin tai kankaisiin kestopusseihin. Kahvinkin voi ostaa esimerkiksi vanhaan kannelliseen metallipurkkiin.
  3. Vähennä eläintuotteiden syömistä ja osta niitä omiin pakkauksiin supermarketin tuoretiskiltä tai kauppahallista. Olen itse ostanut kauppahallista esimerkiksi voita, kananmunia, tuoretta kalaa ja mätiä, ja S-Marketista salaattia ja valmisruokia omiin lasiastioihin.
  4. Kieltäydy vastaanottamasta ilmaisjakelua ja vaihda kaikki laskut e-laskuiksi.
  5. Käytä kaikki minkä voit uudelleen: valmista kangaspusseja ja rättejä kulahtaneista t-paidoista, korjaa rikkinäiset farkut, käytä tyhjiä lasipurkkeja kuiva-aineiden säilyttämiseen, ja käytä yksipuoliset tulosteet ostoslistojen tai muistiinpanovihkojen tekemiseen

Mikä on sun paras vinkki jätteen vähentämiseksi?


How to recycle less

Now that plastic recycling has been made available, it’s been encouraging to see how many have made it a part of their everyday lives. But on the other hand it has also highlighted the fact that recycling is a great place to start, but a bad place to stop (as can be seen from these images of recycling stations in the Helsinki area). We need to reduce the amount of trash we produce from the get-go.

But this might seem like Mission Impossible when standing in front of your garbage can. Living as a human being in today’s world means that you will produce trash. But, you can easily say goodbye to most, if not all, of the unnecessary waste that we so easily accumulate when going through our days. And it all starts from saying no and recycling less, so here’s my list of 5 tips on how to keep your recycling bin as empty as possible:

  1. Stop buying packaging when shopping for groceries: start using reusable bags or buy your fruit and veg loose.
  2. Buy your dry goods in reused paper bags or cloth bags. You can even buy freshly ground coffee in your own reused sealable tin can.
  3. Reduce the amount of animal products in your diet, and buy these products in your own containers. I’ve bought for example butter, eggs, fresh fish, salad and ready-made meals into my own glass containers at my closest market hall and at the meal-counter of my supermarket
  4. Refuse paper waste  by attaching a ”no commercial mail” sticker on your mailbox, and change to electronic billing
  5. Reuse and repair everything you can: make cleaning cloths and cloth bags out of old t-shirts, repair ripped jeans, use empty peanut butter glass jars to store dry goods, and use single sided print-outs to make shopping lists or notebooks

What’s your number one tip for reducing waste?