Muovista ruokaa

Elmukelmu, Tupperware ja muoviset kääreet. Ruokaa myydään ja säilytetään nykyään pelkästään muovin ympäröimänä, tai siltä ainakin tuntuu. Pakkausmateriaalina muovi suojaa ruokaa lialta, saasteilta ja se on halpa, kevyt sekä helposti muovattavissa. Muovi ei kuitenkaan ole biohajoavaa, eli jokainen sentti muovikelmua, ruokapakkausta ja Tupperware kulhoa tulee säilymään kaatopaikoillamme satoja, ellei tuhansia vuosia. Tämän lisäksi viime vuosien saatossa on tullut esiin, että muovi ei olekaan niin haitaton meille ihmisille, kuin olemme luulleet. BPA ja muut kemikaalit ujuttautuvat ruokaan ja sitä kautta elimistöihimme, ja mereen dumpatut micromuovit ja muut jätteet päätyvät meidän elimistöön ruokaketjua pitkin. (Tässä hyvä 4min lyhytdokkari)

Henkilökohtaisesti lopetin muoviin pakatun ruoan, muovikelmun ja muovisten ruokakippojen käytön opittuani niiden haitoista. Osallisena oli myös päätös pyrkiä zero waste -elämäntapaa kohti, jolloin kaikki ostamani ja omistamani asiat olisivat kierrätettäviä tai maatuvia. Lopetettuani kelmun käyttämisen olen säilyttänyt ruoantähteitä jääkaapissa lasipurkeissa, lautasella peitettynä tai ihan pelkältään. Kelmu tai muovipakkaukset ovat omasta mielestäni täysin turhia, sillä ruoka säilyy aivan hyvin ilmankin sitä. Laita ruoka kulhoon ja lautanen kulhon päälle. Siinä keraaminen ”kelmu”!

Pari viikkoa sitten löysin Ruohonjuuresta Bee’s Wrap mehiläisvahakääreitä, joihin olin jo aikaisemmin tutustunut netissä. Nämä kääreet ovat luonnonmukainen vaihtoehto elmukelmulle, jotka on tehty mehiläisvahasta, luomukankaasta, puuhartsista ja luomu jojobaöljystä. Ruohonjuuresta löytyy kääreitä yksittäisinä, sekä kolmen kappaleen paketissa.  Kolmen setti kustantaa 21,95€.

Kääreiden pakkaus on ohutta pahvia, joten se on täysin kierrätettävä. Ohjeiden mukaan kääreitä voi käyttää noin vuoden ajan, minkä jälkeen ne voi kompostoida. Käyttökertojen välissä kääreet voi pestä/huuhdella kylmällä vedellä ja tiskiaineella. Ne voi kuivattaa pyykin tavoin roikottamalla. Mehiläisvahakääreitä ei suositella lihan säilyttämiseen. Niitä ei myöskään suositella käytettävän kuumien ja lämpimien ruokien kanssa tai ruoan lämmittämisen yhteydessä. Maalaisjärjellä ajateltuna tämä on itsestäänselvyys, sillä mehiläisvaha sulaa lämmetessään.

Kääreet muovautuvat astian tai säilytettävän ruoan ympärille käsien lämmön avulla. Kuten kuvasta näkyy pitää kääre muotonsa sen jälkeen, kun se on muovattu astiaan sopivaksi.

Parin viikon kokeilun jälkeen voin sanoa, että nämä kääreet toimivat aivan yhtä hyvin kuin muovinen kelmu. Ruoan pinta ei kuivahda tai nahistu ja se pysyy tuoreempana pidempään, ilman BPA:a tai muita synteettisiä kemikaaleja!

Heivaa sinäkin Elmukelmu pois seuraavalta ostoslistaltasi ja kokeile näitä tai Abeego merkkisiä mehiläisvahakääreitä! Opiskelijabudjettiin sopivampi vaihtoehto on tietysti laittaa ruoka tyhjään lasipurkkiin tai peittää kulho lautasella.

Ruoka on parempaa ilman muovia!

---

Plastic, not so fantastic. Even doctors are advising people not to use plastic wrap! The chemicals in Saran wrap and plastic containers seeps into food, and that plastic makes its way back into our bodies even after we’ve ”disposed” of it. Plastic doesn’t decompose, at least for hundreds, if not thousands of years. In other words every single inch of plastic wrap or packaging that we’ve used, either sits in a landfill for centuries, or gets in to the sea, where fish eat it and then we in turn eat the fish. With all of that pollution, that ironically we’ve caused, it’s great to be on top of the food chain, right? (<- 4 minute short film on the issue)

After I learned about the negative effects of plastic, and as a part of my journey towards a zero waste life, I decided to try and quit it completely. Since quitting plastic I’ve been storing my food in glass jars, covered with plates or simply without any protection on it in my fridge. This has worked wonderfully for me so far and when I visited Ruohonjuuri, an eco store chain in Finland, I spotted another alternative.

I found these Bee’s wax wraps that caught my attention. I had seen them before online and heard some good reviews, so I decided to try them out. They’re produced in Vermont USA and they’re made from completely natural and organic materials and ingredients.

The wraps come packaged in a completely recyclable and zero waste friendly packaging, that’s made of cardboard/paper. It also gives clear instructions for how to care for and use the wraps (as seen in the pictures).

After trying them out for a couple weeks now, I can confidently say that they totally work! These, or the Abeego wraps, are a perfect natural and zero waste alternative to plastic wrap. A more student-budget-friendly alternative is to, of course, store your food in reused glass jars, or just by covering the food with another plate or bowl.

Food is so much better without plastic, don’t you agree?

Advertisement

Ne tärkeimmät tarpeellisuudet

Aloittaessani nollahukka-tavoitteeseen pyrkimisen tein muutamia todella yksinkertaisia päätöksiä välttääkseni turhan kaatopaikkajätteen aiheuttamista. Huomasin nopeasti, että salaisuus jätteettömään arkeen todellakin piilee arkipäiväisissä ja pienissä teoissa, joilla on pitkällä aikavälillä merkittävä vaikutus. Nykyään nämä arkiset valinnat tulevat luonnostaan, mutta alussa minun piti tietoisesti ja jatkuvasti muistuttaa itseäni ottamaan termari ja kangaskassi mukaan.

Alle olen listannut viisi vinkkiä, joiden koen auttaneen minua arkisen roskan ja kertakäyttökätteen vähentämisessä.

1. Lopeta muovipullojen ja kertakäyttöastioiden ostaminen/käyttäminen. Sijoita mieluisaan termosmukiin ja juomapulloon (ellei sellaisia jo löydy kotoa), ne maksavat itsensä takaisin yllättävän nopeasti ja ympäristökin kiittää!
2. Ota mukaan omat aterimet tapahtumiin, joissa on ruokaa tarjolla. Näin voit välttää muovisia kertakäyttöaterimia!
3. Lopeta muovipussien ostaminen. Pidän aina mukanani kangaskassia tai kahta, niin ettei edes heräteostoksia tehdessä tule kiusausta ostaa ympäristölle haitallista muovipussia.
4. Vaihda muovinen hammasharja  bambuiseen/puiseen. Se toimii aivan yhtä hyvin kuin muoviset hammasharjat eikä hammaslääkärikään valita, kunhan muistat harjata purukalustosi kahdesti päivässä!
5. Kokeile tehdä jokin hygieniatuotte itse! Tässä ohje kotitekoiseen deodoranttiin.

1. Ensipäätökseni oli tosiaan lopettaa muovipullojen, kertakäyttömukien ja –aterinten osto sekä käyttö. Tämä osoittautui helpoksi, kun kotoa löytyi kaikki tarpeellinen näiden korvaamiseen: termosmuki, lasinen juomapullo ja normaalit aterimet.

Lempitermoksen tittelistä kamppailevat Nespresson 0,345l ja Steltonin 0,2l termari. Molemmat ovat tyylikkäitä omasta mielestäni, eivätkä vuoda tipan tippaa! Ne ovat sitä paitsi suhteellisen edullisia: Nespressosta maksoin n. 20€ jollain etukupongilla ja Steltonin matkamukista 19,90€. Suosittelisin ehkä Nespressoa enemmän, koska muki on kokonaan terästä, kun taas Stelton on sisältää huomattavasti enemmän muovia. Älä kuitenkaan turhaan osta uutta mukia, jos sellainen jo löytyy kotoa! Käytä ensin se, minkä jo omistat.

Molemmat ovat maksaneet itsensä takaisin jo aikaa sitten. Laskeskelin yhtenä päivänä ruotsinkurssin esitelmää varten paljonko olen vuodessa säästänyt pelkästään ostamalla sitä omaan termariin koulun kahvilasta: 70€ vuodessa! Laskemalla mukaan vielä säästöt, joita on kertynyt oman kahvin mukaan ottamisesta kotoa, niin voin kyllä hyvin mielin välillä käydä noissa Punavuoren trendikkäissä (lue: hervottoman kalliissa) kahviloissa nauttimassa kupillisen etiopialaista aeropress-laitteella haudutettua kahvia.

Aikaisemmin käytin usein muovisia juomapulloja muutaman kerran, ennen kuin ne saivat syöksyä pullonpalautusautomaatin syövereihin. Vaikka ”kierrätinkin” näitä muovipulloja, niin olivat ne kyllä aikamoisia luonnonvarojen haaskaajia. Kun vuosi sitten Hulluilta Päiviltä tarttui mukaan Frooshin 1l smoothiepullo, tuli yksi aamu mieleeni, että ”tämähän on täydellinen juomapullo!” Nautittuani sen hedelmäisen sisällön, irrottelin etiketit pullosta ja se alkoi kulkea mukanani vesipullona koulurepussa. Eikä siinä vielä kaikki! Todettuani lasipullojen monikäyttöisyyden kertyi niitä lisää, ja olen käyttänyt niitä tomaattikastikkeiden, itsetehtyjen kasvislienten sekä esim. kotitekoisen Glögin säilytykseen ja kuljetukseen. Nyt minulla on erikseen kaksi lasista pulloa juomille ja kaksi kastikkeille ja liemille.

Termosmuki ja juomapullo maksavat itsensä takaisin kyllä yllättävän nopeasti ja saat nauttia kylmistä ja lämpimistä juomista hyvällä omatunnolla, ja vielä tyylikkäästi! Termosmuki toimii kätevästi myös vesipullona esim. lennoilla tai vaikka töissä, jos laukkuun ei satu mahtumaan kahta eri pulloa. Sen kun kahvin/teen hörrpimisen jälkeen käyt täyttämässä termarin lähimmällä vesipisteellä, jolloin se tulee samalla huuhdeltua puhtaaksi!

2. Seuraava saattaa kuulostaa hieman tylsältä, mutta on sekin uskomattoman helppo kikka jätteen vähentämiseksi. Nappaa mukaan aterinlaatikosta haarukka, jos olet lähdössä jonnekin, missä teidät olevan ruokaa/naposteltavaa tarjolla. ”Sporkki” (haarukan ja lusikan yhdistelmä) on vielä kätevämpi! Arkisin en yleensä kanna laukussa mukanani haarukkaa/lusikkaa, mutta jos olen menossa johonkin ruokatapahtumaan tai seminaariin, niin nappaan sellaiset mukaan, käärin ne pellavaliinaan tai paperipussiin, ja sujautan kangaskassiin tai takin taskuun. Ei sitten tarvitse sormin napostella erinäisiä herkkuja tai käyttää niitä ties mille haitallisia muoviaterimia.

3. Kolmanneksi päätin lopettaa muovipussien kuluttamisen. Tämäkin osoittautui helpoksi, kun eteisen kaapissa roikkui noin 7 kangas- ja kestokassia. Aluksi oli hieman vaikeaa muistaa aina ottaa kangaskassi mukaan ovesta ulos lähtiessä, mutta kyllä siihen nopeasti oppi. Jos kangaskassi jäi aamulla kotiin, menin ensin hakemaan sellaisen kotoa ennen lähi-Ässään tepastelemista. Näin tuli samalla tarkistettua mitä jääkapista jo löytyi ja ruokahävikin määrä kääntyi myös laskuun!

Täysin en ole onnistunut muovipusseja välttämään. Esimerkiksi kesällä käydessäni torilla ostamassa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä oli yhdessä kojussa aina tarjolla ”kakkoslaadun” kasviksia (niitä hieman nuutuneita/tummuneita, joita ei kauniiden kasvisten joukosta valita) valmiiksi pakattuina euron pusseissa. Hinta-määrä -suhde oli sen verran hyvä, etten opiskelijana voinut olla ostamatta ainakin viittä pussillista silloin, kun niitä oli tarjolla. Ulkonäöstään huolimatta nuo kasvikset olivat täysin syötäviä! Ainoa miinus olivat ne ohuet kertakäyttöiset muovipussit, joihin kasvikset oli valmiiksi pakattu. Ajattelin kuitenkin asian niin, että säästin ruokahävikkiä ostamalla pois ne ”rumat” vihannesraukat. Ruokahävikin ilmastovaikutus on kuitenkin yksittäistä muovipakkausta suurempi.

Nykyään minulla onvarmuuden vuoksi aina mukana 1-2 kangaskassia jokaisessa laukussa. Joskus saattaa olla mukana myös pieniä (uusiokäytettyjä) paperipusseja, joihin voi laittaa esimerkiksi hedelmiä tai muita irtotuotteita.

Monet kuitenkin käyttävät kauppojen muovikasseja myös roskapusseina, mikä sinänsä lasketaan kierrätykseksi, mutta monet meistä ostavat sen lisäksi vielä erikseen roskapusseja rullakaupalla. Tätä kirjoittaessa on minulla vieläkinkaapissa yli vuosi sitten ostamiani muovipussirullia, jotka aion käyttää loppuun. Poltettavaksi ne päätyvät tavalla tai toisella. Niiden loputtua roskien vieminen sujuu kätevästi pelkän roska-astian avulla! Siis käyttämällä pelkästään sitä laatikkoa, mihin ne pussit laitetaan. Useimmissa on kahvakin, jolla saa astian helposti kannettua roskakatokseen ja sisällön kaadettua roska-astiaan. Ei niitä muovipusseja ihan oikeasti tarvita. Tulee ohessa muutama terveellinen lisäaskelkin otettua, kun vie roska-astian takaisin kotiin sen tyhjentämisen jälkeen, jos on ollut tapana viedä roskat menomatkalla johonkin.

Yksi kangaskassi mahtuu aina mukaan koulu-, työ- tai salikassiin. Kun sellainen on valmiiksi mukana, ei tarvitse muovipussin valitsemista edes miettiä! Myös paperipussit kestävät yllättävän kauan, kun ne säilyttää taiteltuina. Ei tarvitse siis myöskään käyttää niitä ohuimpia muovipusseja hedelmien punnitsemiseen!

4. Luovuin hammasharjoista. Siis niistä muovisista. Ennen ei tullut edes mietittyä, kuinka paljon jätettä yhdestä todella tarpeellisesta hygieniatuotteesta aiheutuu, kun itse harja on valmistettu 100% kierrätyskelvottomasta muovista. Myyntipakkauksesta puhumattakaan.

Nykyään käytän maatuvia bambuhammasharjoja, joita löytyy ainakin Ruohonjuuri ja eko-liikkeistä. Harjat tulevat myös kierrätettävistä materiaaleista valmistetuissa suojapakkauksissa, joten hygieenisyyskin on kunnossa. Harjan tultua elinkaarensa loppuun voi sen heittää suoraan biojätteisiin. Harjakset on kuitenkin tehty nailonista, joten ne kannattaa irrottaa pihdeillä ennen kompostiin heittämistä. Harjakset joutuvat sekajätteeseen, ellei paikallinen jätehuoltosi hyväksy niiden lisäämistä muovinkierrätykseen.

Huom: Bambuharjojen kohdalla on turha pelätä tikkujen saamista hampaiden pesun yhteydessä. Minua tämä mietitytti ja jännittikin aluksi, mutta nyt melkein vuoden käyttökokemuksella voin kertoa, ettei niistä mitään irtoa. Lisäksi ne toimivat aivan yhtä hyvin, kuin kalleimmat muovihammasharjat kaikkine erityisominaisuuksineen. Harjaustavalla on loppupeleissä harjaksen ominaisuuksia suurempi merkitys. Hampaiden harjaukseen käyttökelvottomia harjoja voi vielä käyttää esimerkiksi siivoukseen tai kenkien puhdistukseen, ennen niiden pois heittämistä!

5. Oman deodorantin tekeminen, josta kirjoittelinkin jo aikaisemmin.

Huomasin nopeasti alkaneeni miettiä arkipäiväisten tekojen ja valintojen merkitystä paljon syvällisemmin alettuani seuraamaan näitä ”ohjeita”. Enää ei tule edes mieleen käyttää muovipusseja tai ostaa pullotettua vettä (Suomessa ainakaan). Myöskin kaupoilla käydessä tulee ostovalintoja mietittyä enemmän henkilökohtaisten arvojen ja kestävyyden kannalta. Esimerkiksi ostin aikaisemmin lähes viikottain uusia vaatteita, kun halusin pukeutua tyylikkäästi ja trendikkäästi. Nykyään ostan pääsääntöisesti käytettyjä vaatteita. Uusia ostaessa vertailen vaatteiden alkuperää, tuottajaa ja materiaalia, ja sijoitan mieluummin johonkin kestävämpään ja kotimaiseen vaihtoehtoon halvan massatuotannon sijasta. Sama pätee elintarvikkeisiin ja muihinkin tarpeisiin!

Vaikka nämä teot saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä globaalilla tasolla, uskon, että meillä kuluttajilla on oikeasti voima muuttaa vallitsevaa kulutusmallia huomattavasti kestävämpään suuntaan – juurikin omien ostovalintojemme kautta. Suoraan emme pysty vaikuttamaan taloudelliseen valtapeliin tai politiikkaan, mutta loppujen lopuksi me päätämme, että mikä on okei ja mikä ei; omien (kestävien) valintojen avulla!

---

When I decided to go Zero Waste, I made some simple decisions that would steer my daily choices in regard to different actions. Here I’ve made a short list of the first few things I decided to do in my effort to minimize the amount of trash that I produce daily. These are simple, and efficient, little things to try out and do if you wish to cut back on your waste as well!

1. Stop buying bottled water/drinks and single-use cups and mugs. Invest in a thermos mug and reusable bottle that you really like. They will pay themselves back pretty quickly and you’ll be stylish. And sustainable of course!
2. Start bringing your of fork, or better yet spork, to events where you know food is being served. The you won’t have to use that harmful and unrecyclable plastic cutlery!
3. Stop buying plastic bags. Also give up those thin bags that they give out for free by the fruit and vegetable isles! Make a habit of carrying a canvas bag or two with you always. They don’t take up much space and you won’t have to resort to buying trash (bags)!
4. Swap your toothbrush for a recyclable one! These Humble Brush bamboo toothbrushes are a great choice for you, and the environment!
5. Try making your own hygiene products, like deodorant! You’ll skip on all of the nasty ingredients and unnecessary packaging, but still get the benefits!

What I noticed quickly after starting to live by these ”rules”, was that my appreciation for food and other goods increased exponentially. Earlier I used to shop for new clothes almost weekly and just throw out the old ones. I also didn’t care if some food items had gone bad in my fridge and I had to throw them out. I could alway buy new ones, right?

Now, however, I consume more consciously and with waste in mind. I no longer buy cheap clothing just for the sake of being trendy, or buy extra food without checking my fridge first. I don’t see these things as just sources of energy or disposable goods, rather I have an appreciation for the raw materials and the work that has been put into making said goods.

Even though these actions may seem futile on the grand scheme of things, I truly believe that these kind of individual choices and actions will have an effect on susatinability related issues on the long run. We can’t directly change the power dynamics of our global economy and politics, but we can live by example, as individuals. Ultimately it’s us who have the final say in what goes, through our daily choices!

Vaihe kaksi: lopeta deodorantin käyttö

”Miten hiki voi haista jo nyt, kun laitoin dödöö kolme tuntia sitten?!”

”Onks mulla ihottumaa kainaloissa?”

”Kuuluuko deodorantin kirvellä??”

Siinä muutamia ajatuksia, joita putkahteli mieleen viikoittain, ellei päivittäin, kun vielä käytin kaupan ja apteekin deodorantteja. Miehenä ei voi elää ilman antiperspiranttia. Tai näin ainakin ajattelin.

Kauppojen hyllyt notkuvat toistaan mahtipontisemmin mainostetuista deodoranteista, jotka lupaavat mm. ”72h ilman pisaraakaan hikeä tai hajua” ja ”yksi kerta viikossa riittää estämään hikoilun kokonaan!” Kokemuksesta voin sanoa, ettei kyllä yksikään kaupa vaihtoehdoista koskaan estänyt hikoilua tai hajua muutamaa kymmentä rapunaskelmaa pidemmälle.

Apteekin dödöt ovat sitten ihan oma luokkansa. Absolut Torr oli vakkaridödö parin vuoden ajan ja olin siihen tyytyväinen suurimman osan tuosta ajasta. Sitä tarvitsi käyttää kerran tai kaksi viikossa ja hikeä ei sitten tullut tippaakaan! Mutta silloin, kun unohdit käyttää sitä uudelleen viiden päivän jälkeen ja teho petti niin oli poikkeus, jos ei ohi kulkiessa kasvi nuutunut tai pikkulapsi kiljaissut. Ikävämpi oire, joka ilmeni vasta noin vuoden käytön jälkeen oli ihon halkeilu pysyvän ärsytyksen ja ihottuman seurauksena. Vaikka deodorantin sisältämä alumiini kätevästi esti hikoilun, niin ei sillä oikein muita hyviä puolia ollut.

Päätin luopua kokonaan kaupan dödistä tutustuttani zero waste –liikkeeseen ja nähtyäni Lauren Singering tekevän deodoranttinsa itse. Koin pienen AHAA-elämyksen, kun sisäistin, ettei minun tarvitse tyytyä siihen mitä isot yritykset tarjoavat markkinoilla, vaan voin tehdä itse itselleni sopivan vaihtoehdon. Plussaa oli myös luonnollisuus ja ympäristöystävällisyys. Tässä vaiheessa suurempi syy antiperspiranteista luopumiseen oli kuitenkin vielä pakkausmateriaalin karsiminen arjesta. En vakuuttunut mistään ekoliikkeiden luontaisista deodoranttikristalleista tai ekodödöistä, joita myytiin aivan liian korkeisiin hintoihin. Niinpä nappasin hetken Googlailun jälkeen ruokasoodan keittiönkaapista, kaadoin sitä pienempään purkkiin ja laitoin purkin suihkukaappiin. Seuraavana aamuna alkoi testaus.

Ruokasoodan hierominen kosteisiin kainaloihin tuntui aluksi hieman oudolta, mutta kyllä siihen parin päivän jälkeen tottui. Melkein välittömästi huomasin, että ruokasoodaa käyttäessä hiki ei alkanut haista päivän aikana läheskään yhtä nopeasti ja että hikoilukin tuntui vähentyneen toisin kuin normidödöjä käyttäessä. Ainoa miinus tässä vaihtoehdossa on se, että kuivuessaan ruokasooda alkaa varista kainaloista. Päivän päätteeksi oli ”hauskaa” ottaa paita pois housuista ja huomata soodapilven pöllähtävän housuille ja lattialle. Aamuisin lavuaarikin peittyi tuohon pölyyn. Sinänsä se ei haitannut, kun ruokasoodaa voi käyttää siivoukseenkin, mutta joka aamu ei tehnyt mieli alkaa jynssätä lavuaaria ja lattiaa.

Kun totesin, ettei ruokasooda ärsyttänyt ihoani, niin aloin testailemaan erilaisia versioita zero waste deodoranteista. Voittava kombinaatio oli:

• Ruokasooda
• Kookosöljy
• Maissitärkkelys

Tässä yhdistelmässä ruokasooda toimii hajujen neutralisoijana, kookosöljy rauhoittaa ja hoitaa ihoa sekä helpottaa levittämistä, ja maissitärkkelys antaa seokselle pehmeästi levittyvän ja kiinteämmän koostumuksen.

Vielä en ole saanut kehiteltyä tarkkaa reseptiä. Pieni purkillinen kestää helposti parikin kuukautta, eikä kertaakaan sekoitusta tehtäessä ole vielä tullut tarkkaan mitattua ainesten suhdetta. Tätä reseptiä on tullut kokeiltua nyt vasta kaksi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana (koska se vaan on niin riittoisaa)! Viimeksi mittasin noin 0,75-1 dl sulaa kookosöljyä kulhoon, kaadoin joukkoon reilusti ruokasoodaa ja sekoitin, kunnes seos alkoi olla sakeaa ja hieman vetelää tahnaa. Lopuksi lisäilin pari teelusikallista maissitärkkelystä kerrallaan ja hieman lisää ruokasoodaa välillä sekoittaen, kunnes koostumus oli tasainen eikä valunut heti kokonaan pois sormelta. Hieman kuin vetelää hammastahnaa. Kun seoksella oli haluttu koostumus, laitoin sen hetkeksi jääkaappiin kovettumaan. Tämä estää kookosöljyn nousemisen pintaan. Kun seos on saanut hyytyä kertaalleen kylmässä, pysyy koostumus kiinteämpänä, mutta silti pehmeänä huoneenlämmössä. Vähän kuin huoneenlämpöinen kookosöljy, mutta helpommin levitettävä.

Tämä sekoitus on toiminut paremmin kuin yksikään aikaisemmin kokeilemani kaupan antiperspirantti tai deodorantti. Sen lisäksi se on halvempi, luonnollisempi ja ympäristöystävällisempi, eikä se sisällä terveydelle haitallisia aineita! Maissijauho tulee kierrätettävässä pahvilaatikossa, ruokasooda isossa paperipussissa ja kookosöljy uusiokäytettävässä lasipurkissa. Enää en tunne hikoilevani yhtä paljoa eivätkä kainalot ala haista oudosti makeille keinotekoisille parfyymeille muutaman tunnin käytön jälkeen. Nyt kainalot tuoksuvat päivän päätteeksi hieman kookokselle eikä paitojakaan tarvitse heittää pyykkikoriin heti yhden käyttöpäivän jälkeen!

Kun lähtee matkalle, voi seosta lusikoida pienempään purkkiin, jolloin se kulkeutuu mukana kätevämmin kuin isot muoviset putelit. Nyt saavat nuo pienet hotellista mukaan otetut hillo- ja hunajapurkit uuden elämän!

---

Som en man måste man bara leva med den verkligheten, att ifall du har köpt en för svag deodorant eller glömmer sätta på det på morgonen, så kommer du att lukta illa och dessutom förstöra dina kläder med samma. Det här lärs ut till unga pojkar i hemmet och i median. Sanningen är ju att svett luktar, men det som erbjuds på butikshyllorna är inte den enda lösningen.

Efter att jag lärde mig om Zero Waste rörelsen, beslöt jag mig för att helt och hållet sluta köpa deodorant som är förpackat i plast. Jag blev inspirerad av Lauren Singer och hennes korta filmklipp i vilka hon visar hur man med små åtgärder kan minska rejält på den mängd skräp som man producerar. Så istället för att köpa deodoranter som inte fungerade eller orsakade obehagliga sidoeffekter och dessutom producerade onödig skräp, började jag laga deodorant själv hemma.

Efter att ha Googlat lite lärde jag mig att med bikarbonat kan man effektivt neutralisera den lukt som orsakas av bakterier då vi svettas. Efter några månaders testande kom jag fram till att den bästa kombinationen av ingredienser för hemmagjord deodorant är: kokosolja, bikarbonat och majsmjöl. Tyvärr har jag ännu inte mätt de exakta mängderna av ingredienser då jag lagat deodoranten. De blandningar jag lagat hittills har innehållit ungefär 1dl smulten kokosolja som jag blandat med tillräckligt av bikarbonat, så att en lös kräm bildas. Efter det har jag lagt till majsmjöl och bikarbonat 1 tsk åt gången, tills en tjock sakta rinnande har bildats. Efter att jag blandat smeten ställde jag den i kylen tills den stabiliserat sig, dvs. hårdnat. Efter detta hålls deodorantens mjuka konsistens bra i rumstemperatur. Konsistensen blir ungefär som det av kokosolja i rumstemperatur, men mjukare och mera bredbart.

Jag kan ärligt säga att den här hemmagjorda deodoranten fungerar bättre än en enda som jag köpt från butiker eller apotek. Jag har märkt att jag inte svettas lika lätt och i stället för att lukta av syntetiska parfymer så doftar skjortan svagt av kokos vid slutet av dagen. Dessutom lagas den här deodoranten av ingredienser som kommer i återvinnbara paketeringar, samt innehåller den inga skadliga ämnen.

Inget onödigt förpackningsskräp, billigt, naturligt och utmärkt fungerande! Varför skulle man inte använda det?

---

As a guy I used to think that I couldn’t live without antiperspirants, until I started experiencing some nasty side effects of the conventional deodorants that I was using. An when I learned about the zero waste movement, I decided to start making my own deodorant from scratch. After a few months of testing different combinations I found that baking soda, coconut oil and corn flour made the best product. Having used it for over half a year now I can genuinely say that it works better than any conventional deodorant that I’ve ever used! And because of this I don’t have to wash my shirts after one day of use anymore. It’s also incredibly easy to take with you in those small single serving glass jars that hotels serve jam and honey from. The ones you take with you thinking ”these will be perfect next Saturday when I have friends over for brunch”, but, which often just end up sitting in the back of your pantry. Now you can repurpose them!

To make the deodorant I mix about 1dl of melted  coconut oil with baking soda and add corn flour (plus a little more baking soda) until I get a nice thick paste, which doesn’t immediately run off of your finger. Then, I put the mixture into the firdge in a jar, so that it sets and the coconut oil doesn’t start to separate. Afterwards, when the mixture has come to room temperature again, the consistensy resembles a slightly grainy whipped paste, and I just store it in room temperature.

This deodorant is natural, environmental, doesn’t have any harmful chemicals and works like a charm; who wouldn’t want to use it?!