Vaihe kaksi: lopeta deodorantin käyttö

”Miten hiki voi haista jo nyt, kun laitoin dödöö kolme tuntia sitten?!”

”Onks mulla ihottumaa kainaloissa?”

”Kuuluuko deodorantin kirvellä??”

Siinä muutamia ajatuksia, joita putkahteli mieleen viikoittain, ellei päivittäin, kun vielä käytin kaupan ja apteekin deodorantteja. Miehenä ei voi elää ilman antiperspiranttia. Tai näin ainakin ajattelin.

Kauppojen hyllyt notkuvat toistaan mahtipontisemmin mainostetuista deodoranteista, jotka lupaavat mm. ”72h ilman pisaraakaan hikeä tai hajua” ja ”yksi kerta viikossa riittää estämään hikoilun kokonaan!” Kokemuksesta voin sanoa, ettei kyllä yksikään kaupa vaihtoehdoista koskaan estänyt hikoilua tai hajua muutamaa kymmentä rapunaskelmaa pidemmälle.

Apteekin dödöt ovat sitten ihan oma luokkansa. Absolut Torr oli vakkaridödö parin vuoden ajan ja olin siihen tyytyväinen suurimman osan tuosta ajasta. Sitä tarvitsi käyttää kerran tai kaksi viikossa ja hikeä ei sitten tullut tippaakaan! Mutta silloin, kun unohdit käyttää sitä uudelleen viiden päivän jälkeen ja teho petti niin oli poikkeus, jos ei ohi kulkiessa kasvi nuutunut tai pikkulapsi kiljaissut. Ikävämpi oire, joka ilmeni vasta noin vuoden käytön jälkeen oli ihon halkeilu pysyvän ärsytyksen ja ihottuman seurauksena. Vaikka deodorantin sisältämä alumiini kätevästi esti hikoilun, niin ei sillä oikein muita hyviä puolia ollut.

img_6129

Päätin luopua kokonaan kaupan dödistä tutustuttani zero waste –liikkeeseen ja nähtyäni Lauren Singering tekevän deodoranttinsa itse. Koin pienen AHAA-elämyksen, kun sisäistin, ettei minun tarvitse tyytyä siihen mitä isot yritykset tarjoavat markkinoilla, vaan voin tehdä itse itselleni sopivan vaihtoehdon. Plussaa oli myös luonnollisuus ja ympäristöystävällisyys. Tässä vaiheessa suurempi syy antiperspiranteista luopumiseen oli kuitenkin vielä pakkausmateriaalin karsiminen arjesta. En vakuuttunut mistään ekoliikkeiden luontaisista deodoranttikristalleista tai ekodödöistä, joita myytiin aivan liian korkeisiin hintoihin. Niinpä nappasin hetken Googlailun jälkeen ruokasoodan keittiönkaapista, kaadoin sitä pienempään purkkiin ja laitoin purkin suihkukaappiin. Seuraavana aamuna alkoi testaus.

Ruokasoodan hierominen kosteisiin kainaloihin tuntui aluksi hieman oudolta, mutta kyllä siihen parin päivän jälkeen tottui. Melkein välittömästi huomasin, että ruokasoodaa käyttäessä hiki ei alkanut haista päivän aikana läheskään yhtä nopeasti ja että hikoilukin tuntui vähentyneen toisin kuin normidödöjä käyttäessä. Ainoa miinus tässä vaihtoehdossa on se, että kuivuessaan ruokasooda alkaa varista kainaloista. Päivän päätteeksi oli ”hauskaa” ottaa paita pois housuista ja huomata soodapilven pöllähtävän housuille ja lattialle. Aamuisin lavuaarikin peittyi tuohon pölyyn. Sinänsä se ei haitannut, kun ruokasoodaa voi käyttää siivoukseenkin, mutta joka aamu ei tehnyt mieli alkaa jynssätä lavuaaria ja lattiaa.

Kun totesin, ettei ruokasooda ärsyttänyt ihoani, niin aloin testailemaan erilaisia versioita zero waste deodoranteista. Voittava kombinaatio oli:

  • Ruokasooda
  • Kookosöljy
  • Maissitärkkelys

img_6131

Tässä yhdistelmässä ruokasooda toimii hajujen neutralisoijana, kookosöljy rauhoittaa ja hoitaa ihoa sekä helpottaa levittämistä, ja maissitärkkelys antaa seokselle pehmeästi levittyvän ja kiinteämmän koostumuksen.

Vielä en ole saanut kehiteltyä tarkkaa reseptiä. Pieni purkillinen kestää helposti parikin kuukautta, eikä kertaakaan sekoitusta tehtäessä ole vielä tullut tarkkaan mitattua ainesten suhdetta. Tätä reseptiä on tullut kokeiltua nyt vasta kaksi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana (koska se vaan on niin riittoisaa)! Viimeksi mittasin noin 0,75-1 dl sulaa kookosöljyä kulhoon, kaadoin joukkoon reilusti ruokasoodaa ja sekoitin, kunnes seos alkoi olla sakeaa ja hieman vetelää tahnaa. Lopuksi lisäilin pari teelusikallista maissitärkkelystä kerrallaan ja hieman lisää ruokasoodaa välillä sekoittaen, kunnes koostumus oli tasainen eikä valunut heti kokonaan pois sormelta. Hieman kuin vetelää hammastahnaa. Kun seoksella oli haluttu koostumus, laitoin sen hetkeksi jääkaappiin kovettumaan. Tämä estää kookosöljyn nousemisen pintaan. Kun seos on saanut hyytyä kertaalleen kylmässä, pysyy koostumus kiinteämpänä, mutta silti pehmeänä huoneenlämmössä. Vähän kuin huoneenlämpöinen kookosöljy, mutta helpommin levitettävä.

img_6128

Tämä sekoitus on toiminut paremmin kuin yksikään aikaisemmin kokeilemani kaupan antiperspirantti tai deodorantti. Sen lisäksi se on halvempi, luonnollisempi ja ympäristöystävällisempi, eikä se sisällä terveydelle haitallisia aineita! Maissijauho tulee kierrätettävässä pahvilaatikossa, ruokasooda isossa paperipussissa ja kookosöljy uusiokäytettävässä lasipurkissa. Enää en tunne hikoilevani yhtä paljoa eivätkä kainalot ala haista oudosti makeille keinotekoisille parfyymeille muutaman tunnin käytön jälkeen. Nyt kainalot tuoksuvat päivän päätteeksi hieman kookokselle eikä paitojakaan tarvitse heittää pyykkikoriin heti yhden käyttöpäivän jälkeen!

img_6130

Kun lähtee matkalle, voi seosta lusikoida pienempään purkkiin, jolloin se kulkeutuu mukana kätevämmin kuin isot muoviset putelit. Nyt saavat nuo pienet hotellista mukaan otetut hillo- ja hunajapurkit uuden elämän!


Som en man måste man bara leva med den verkligheten, att ifall du har köpt en för svag deodorant eller glömmer sätta på det på morgonen, så kommer du att lukta illa och dessutom förstöra dina kläder med samma. Det här lärs ut till unga pojkar i hemmet och i median. Sanningen är ju att svett luktar, men det som erbjuds på butikshyllorna är inte den enda lösningen.

Efter att jag lärde mig om Zero Waste rörelsen, beslöt jag mig för att helt och hållet sluta köpa deodorant som är förpackat i plast. Jag blev inspirerad av Lauren Singer och hennes korta filmklipp i vilka hon visar hur man med små åtgärder kan minska rejält på den mängd skräp som man producerar. Så istället för att köpa deodoranter som inte fungerade eller orsakade obehagliga sidoeffekter och dessutom producerade onödig skräp, började jag laga deodorant själv hemma.

Efter att ha Googlat lite lärde jag mig att med bikarbonat kan man effektivt neutralisera den lukt som orsakas av bakterier då vi svettas. Efter några månaders testande kom jag fram till att den bästa kombinationen av ingredienser för hemmagjord deodorant är: kokosolja, bikarbonat och majsmjöl. Tyvärr har jag ännu inte mätt de exakta mängderna av ingredienser då jag lagat deodoranten. De blandningar jag lagat hittills har innehållit ungefär 1dl smulten kokosolja som jag blandat med tillräckligt av bikarbonat, så att en lös kräm bildas. Efter det har jag lagt till majsmjöl och bikarbonat 1 tsk åt gången, tills en tjock sakta rinnande har bildats. Efter att jag blandat smeten ställde jag den i kylen tills den stabiliserat sig, dvs. hårdnat. Efter detta hålls deodorantens mjuka konsistens bra i rumstemperatur. Konsistensen blir ungefär som det av kokosolja i rumstemperatur, men mjukare och mera bredbart.

Jag kan ärligt säga att den här hemmagjorda deodoranten fungerar bättre än en enda som jag köpt från butiker eller apotek. Jag har märkt att jag inte svettas lika lätt och i stället för att lukta av syntetiska parfymer så doftar skjortan svagt av kokos vid slutet av dagen. Dessutom lagas den här deodoranten av ingredienser som kommer i återvinnbara paketeringar, samt innehåller den inga skadliga ämnen.

Inget onödigt förpackningsskräp, billigt, naturligt och utmärkt fungerande! Varför skulle man inte använda det?


As a guy I used to think that I couldn’t live without antiperspirants, until I started experiencing some nasty side effects of the conventional deodorants that I was using. An when I learned about the zero waste movement, I decided to start making my own deodorant from scratch. After a few months of testing different combinations I found that baking soda, coconut oil and corn flour made the best product. Having used it for over half a year now I can genuinely say that it works better than any conventional deodorant that I’ve ever used! And because of this I don’t have to wash my shirts after one day of use anymore. It’s also incredibly easy to take with you in those small single serving glass jars that hotels serve jam and honey from. The ones you take with you thinking ”these will be perfect next Saturday when I have friends over for brunch”, but, which often just end up sitting in the back of your pantry. Now you can repurpose them!

To make the deodorant I mix about 1dl of melted  coconut oil with baking soda and add corn flour (plus a little more baking soda) until I get a nice thick paste, which doesn’t immediately run off of your finger. Then, I put the mixture into the firdge in a jar, so that it sets and the coconut oil doesn’t start to separate. Afterwards, when the mixture has come to room temperature again, the consistensy resembles a slightly grainy whipped paste, and I just store it in room temperature.

This deodorant is natural, environmental, doesn’t have any harmful chemicals and works like a charm; who wouldn’t want to use it?!

Kahdeksan roska-astiaa

Tämä blogi on seuraus vuosikausien YouTube videoiden ja Netflix-dokumenttien liikakulutuksesta. Tarkemmin sanottuna noiden striimauspalveluiden algoritmien syy, sillä yhtenä päivänä ne ehdottivat minulle katsottavaksi noin tunnin mittaisen puheen Zero Waste elämäntyylistä. Kun ei parempaakaan tekemistä ollut (koululäksyt ehtii kuitenkin aina tekemään myöhemminkin, eikö?) niin päätin kuunnella tuon Bea Johnsonin Googlella pitämän inspiraatioesitelmän.

Se puolitoistatuntinen venähti sitten noin neljän tunnin putkeksi, jonka aikana etsin käsiini kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää tietoa. Oli häkellyttävää katsoa, kuulla ja lukea ihmisistä, jotka tuottivat vähemmän kaatopaikkajätettä vuodessa, kuin minä kahdessa tunnissa ”hyvinä” päivinä. Samalla vilkuilin niitä kahdeksaa eri roskakoria, jotka keittiötäni tuolloin koristivat ja huokailin turhautuneesti.

Suomessa kierrätys- ja roskien lajittelukulttuuri tuntuu luontaiselta osalta arkipäivää, ja minut ainakin kasvatettiin siihen pienestä pitäen. Biojätteet tuohon astiaan, sekajäte toiseen, pahvi kolmanteen, paperi neljänteen, lasit viidenteen, metallit kuudenteen ja ongelmajäte seitsemänteen. Ainiin, ja palautettavat pullot kahdeksanteen astiaan. Vuosien saatossa lajittelusta oli tullut rutiini enkä sitä oikeastaan sen enempää ajatellut arjen kuluessa. Kunnes sitten aloin tietoisesti katsomaan roskakorejani joka kerta kun sinne jotain laitoin. Mieltä alkoi piinaamaan turhautuneisuuden tuomat ajatuksesta siitä, että ”miten me oikein ollaan yhteiskuntana tultu tähän pisteeseen, auttaako tämä lajittelu oikeasti ja pitäisikö muovejakin nyt alkaa lajitella?”. Minun kannalta nuo Zero Waste –teemavideot toivat tuohon pulmaan ilmiselvän ratkaisun.

Miksi lajitella päivät pitkät roskia lukemattomiin eri tilaa vieviin astioihin, kun voisin vain vähentää roskien tuottamista kokonaan?

Siitä ajatuksesta poikiutui sitten uusi arjen ajattelumalli:

  1. Kieltäydy
    • Päätin olla ottamasta vastaan ilmaisjakeluita ja muita asioita, joille ei oikeasti ole tarvetta.
  2. Käytä uudelleen
    • Sen sijaan, että heittäisin jonkun asian pois koska se ei enää kykene suorittamaan ensisijaista käyttötarkoitustaan, niin yritän keksiä sille uuden käyttökohteen.
  3. Karsi
    • Hankkiuduin eroon kaikesta turhasta ja ylimääräisistä tavarankappaleista myymällä, kierrättämällä ja lahjoittamalla. Kun on vähemmän tavaraa niin uusien asioiden kertymisen kaapinhyllylle huomaa helpommin.
  4. Kierrätä
    • Kaiken, minkä voin kierrättää, niin kierrätän. Jos en jotain pysty kierrättämään, niin pyrin etsimään kierrätettävän vaihtoehdon.
  5. Kompostoi
    • Suomessa varsinkin biojätteiden lajittelu on sen verran helppoa, etten sen välttämiselle oikein keksi mitään tekosyytä. Lisäksi, nykyään siitä jalostetaan biopolttoainetta, mikä luo vaihtoehdon fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen.

Jos kahden lapsen täysipäiväisessä työssä käyvä Californialainen äiti pystyi pyörittämään heidän huushollia ilman ainuttakaan roskakoria, niin olihan minun pakko edes yrittää! Vähitellen olen päässyt tilanteeseen, jossa pystyn suhteellisen helposti välttämään kaatopaikkajätteen tuottamista pienten valintojen avulla. Tilanteeseen, jonka toivoisin innostavan muitakin yrittämään samoja pikku niksejä sen oman roskakorin täyttymisen hidastamiseksi.

Aion tässä blogissa kirjoitella mitä mieleen juolahtaa arjesta, ruoasta ja kokemuksista, ilman sitä turhaa jätettä!


This blog is the result of a several year addiction to social media and documentaries. By chance I got introduced to the Zero Waste movement on YouTube, and ever since that day of binge watching, reading and listening to everything I could find on the subject, my mentality towards waste was changed.

Why should I spend a lot of time sorting out my trash into eight, yes 8, different bins, when I could just start reducing the waste I was producing all together?

I decided to implement the following mindset to help me deal with trash:

  1. Refuse the things I don’t need
  2. Reuse what I already have
  3. Reduce the things i don’t use
  4. Recycle everything I can
  5. Rot, i.e. compost all organic waste.

Now I’ve come up with a growing set of daily choices, which have helped me reduce all landfill waste. Choices, which I hope could inspire others to try those same small tips and tricks to reduce their own trash. And so, GetWasteless was born.