7 kuukautta ilman roskista

Yllättävän helppoa, mutta samalla haastavaa. Ajoittain ahdistavaa, mutta silti palkitsevaa. Pääsääntöisesti, no, arkipäiväistä.

 

Se on myös todistanut jälleen kerran, että viiden K:n malli on tehokas ajattelukehys elämän yksinkertaistamiseen ja oman negatiivisen ympäristövaikutuksen minimoimiseen. Uskon, että jos minä yksin elävänä opiskelijana ja yrittäjänä voin elää tuottaen näin vähän jätettä, voi jokainen ainakin vähentää sitä omasta elämästään. Ehkä jopa radikaalistikin. Samalla pienentää omaa hiilijalanjälkeä ja on helpompi alkaa toimia vastuullisemmin pienentääkseen omaa negatiivista ympäristövaikutusta. Kaikin puolin aika positiivista, eikö? Aluksi kuitenkin tietoa siitä, miten olen roskapurkkini kanssa elänyt ja mitä sinne on mennyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan tässä välissä erikseen mainita, että olen päässyt tähän tilanteeseen kahden ja puolen vuoden aktiivisen Nollahukka-elämän harjoittelemisen jälkeen. Kuten kirjassani mainitsin, on roskiksesta loupuminen varmasti nopein tapa päästä Nollahukkaan, mutta en suosittele sitä kellekään – valtavan muutoksen tekeminen äkillisesti päättyy todennäköisimmin epäonnistumisen tunteisiin ja nopeaan paluuseen vanhaan. Mulle roskapurkki on tapa haastaa itseäni vielä enemmän ja todistaa itselleni, että tämän päivän Suomessa (tai ainakin suurissa kaupungeissa) voi elää lähes jätteettä. Toivon tämän oman yritykseni inspiroivan sua näkemään, mikä on mahdollista – mutta sun ei tarvitse itse saavuttaa samaa. Ainakaan heti!

Elämää yhden purkin varassa

En oikein keksi muutakaan tapaa kuvailla elämää pienen roskapurkin kanssa, kun mitä aluksi kirjoitin. Se on asia, jota en ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen oikein ole ajatellut sen enempää. Se vaan on osa päivittäistä elämää, ihan niinkuin elämä kahdeksan roskiksen kanssa oli vielä kolmisen vuotta sitten.

Se on kuitenkin takonut päähän ajatuksen vastuun ottamisesta vieläkin vahvemmin. Jos aiheutan jonkun roskan kodin ulkopuolella, täytyy mun laittaa se reppuun tai taskuun ja viedä kotiin. Myös valtaosa kaikesta kierrätettävästä jätteestä kantautuu mukana kotiin, ellen voi varmistua siitä, että ne kierrätettäisiin kunnolla. Tämä on oma tapani ottaa vastuuta kulutuksestani ja toimia vastuullisesti kodin ulkopuolellakin.

Sekajäteastian pienentäminen yhteen lasipurkkiin on myös entuudestaan havainnollistanut, kuinka paljon kaikkea me kulutamme tänä päivänä. Varsinkin kaikkia sellaisia pieniä, turhia roskia. Hintalappuja, kertakäyttöisiä hammaslankaimia, pillejä, kertisaterimia, bränditarroja, vaatteita, lääkkeitäkin. Uskon todella, että yksi pääsyistä sille ettemme tiedosta aiheuttamamme jätteen valtavaa määrää on se, ettei meidän itse tarvitse käsitellä niitä. Kun ne vaan nakkaa pussiin ja pussin ulkona olevaan astiaan, katoavat kaikki ne turhat kuluttamisen merkit mielestä. Roskapurkin kanssa, jos sen tekee niin kuin minä, ei voi käydä samaa.

Mitä kaikkea purkista löytyy?

Lyhykäisyydessään siellä on kaikki se mistä en ole voinut kieltäytyä, mitä en ole voinut karsia, käyttää uudelleen ja korjata, kierrättää tai kompostoida. Purkissa on kaikki vuoden 2018 aikana aiheuttamani jäte, joka kelpaisi ainoastaan poltettavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roskapurkin kanssa eläminen ei kuitenkaan tarkoita, että olisin korvannut kaikki kertakäyttötavarat ja pakkaukset kierrätettävillä vaihtoehdoilla. Viiden K:n malli, tarkassa järjestyksessä, ohjaa toimintaa:

  1. Kanna mukana ja kieltäydy: ensisijaisesti kieltäydyn siitä mitä en tarvitse. Esimerkiksi en tarvitse muovi- tai paperipusseja, sillä käytän omia kestokasseja sekä -pusseja.
  2. Karsi: olen luopunut myymällä, lahjoittamalla ja kierrättämällä asioista, joille mulla ei ole käyttöä. Näin olen saanut yksinkertaistettua elämääni niin, että jätteiden vähentämisestä, turhan kulutuksen karsimisesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä on tullut huomattavasti helpompaa.
  3. Käytä uudelleen ja korjaa: ennen kuin harkitsen kierrättämistä, yritän korjata ja käyttää asioita uudelleen niin pitkään kuin mahdollista.
  4. Kierrätä: kierrätän kaiken sen mistä en ole voinut kieltäytyä, mitä en ole voinut karsia, käyttää uudelleen tai korjata. Tämä on tärkeää – kierrättämistäkin tulee pyrkiä vähentämään!
  5. Kompostoi: kaikki jäljelle jäävä päätyy pihakompostiin tai biojäteastiaan – ainakin ideaalimaailmassa. Mutta me emme sellaisessa elä. Siksi mullakin on roskapurkki.

Haluan myös sanoa, etten elä täysin muovitonta elämää. Olen tämän vuoden aikana ostanut muun muassa kahvia, tofua, jäätelöä (Choicen vegaaninen caramel-tuutti vaan on niin syntisen hyvää – kiitos vinkistä PS Olen Vegaanien Minni ja Paju!) ja nyhtökauraa muovipakkauksissa. Olen kuitenkin voinut joko käyttää niitä uudelleen (nyhtökaurapakkauksia idätyslaatikkoina) tai kierrättää ne muovinkeräyksessä. Yhdestä muovilaadusta valmistetut pakkaukset kelpaavat parhaiten kierrätykseen, sillä ne on helppo eritellä laadun mukaan. Kierrätettävät muovipakkaukset ovat silti vasta viimeisenä vaihtoehtona mun ostoslistalla. Joskus jätelönhimoa ei vaan voi hillitä – mutta sen voi tyydyttää vastuullisesti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kuvissa näkyy on roskapurkissa kaikennäköistä pientä roskaa: punnitustarroja, lääkeliuskoja, hammaslankaimia, teipinpalasia, muovisia hintalapun kiinnikkeitä käytettynä ostetuista vaatteista, pillejä, muovisia etikettejä lasipurkeista, ja muuta sekalaista, kuten kuivahiivapaketti, muovipinnoitettu paperikääre, SIM-kortti ja viinipullon suojakääre.

Alkuvuodesta tein vielä valtaosan ostoksistani S- ja K-Marketeissa, kunnes huomasin kuinka paljon roskaa mun jätteettömistäkin ostoksista aiheutuu punnitustarrojen muodossa. Purkki olisi täyttynyt jo aikaa sitten, ellen olisi alkanut ostaa ruokaa Lidlistä. Ihmettelen, mikseivät muutkin ketjut tee samaa, että he punnitsevat hevi-tuotteet suoraan kassalla. Luulisi kauppojen säästävän kustannuksissakin, kun ei koko ajan tarvitsisi ostaa lisää tarrarullia ja huoltaa vaakoja.

Toiseksi suurin jätteenlähde mun elämässä on lääkeliuskat. Testit eivät ole selittäneet miksi mun iho alkaa syyhytä, ellen syö antihistamiinia vähintään joka toinen päivä. Mutta joudun niitä popsimaan lähes päivittäin – eikä ole vielä ainakaan löytänyt niitä irtona suurissa muovipurkeissa. Liuskat ovat yksi jäte, joista en voi kieltäytyä, joita en voi karsia, käyttää uudelleen tai kierrättää. Tarpeellisia lääkkeitä ei pidä karsia, vaikka ne jätettä aiheuttavatkin. En pystyisi tätäkään postausta kirjoittamaan ilman antihistamiinia – vaikutusta kannattaa miettiä laajasti.

Oon kuitenkin alkanut kieltäytyä ja karsia muita turhaksi käyneitä roksaa aiheuttavia lääkkeitä kiitos roskapurkin. Sairastin kovan flunssan alkuvuodesta, jonka olisin normaalisti lääkinnyt useammalla Finrexin-paketilla ja vitamiinipastilleilla. Totesin tuolloin, että ihan luonnolliset vaihtoehdot (esim. sitruuna, inkivääri, valkosipuli, hunaja sekä vihreä tee ja eteerinen oreganoöljy) auttoivat mun kroppaa nitistämään taudin. Pahimpina aikoina apuna toimi myös ihan ibuprofeeni, jota ostan suurissa kierrätettävissä muovipurkeissa. Aikaisemmin luulin että nuo apteekkien flunssalääkkeet ovat tarpeellisia taudin peittoamiseen, nyt olen kuitenkin alkanut katsoa niitä kriittisemmin silmin. Mediassakin puhutaan kasvavissa määrin siitä, miten monet syövät useita lääkkeitä turhaan (HS 2013, HS 2018, HS 2018) vaikka ilmankin pärjäisi tai niille olisi jätteettömiä vaihtoehtoja olemassa. Lääketeollisuuskin tavoittelee jatkuvasti kasvavia voittoja, kuten muutkin alat – tämä kannattaa pitää mielessä. Älkää kuitenkaan kuunnelko vain minua, vaan tehkää oma tutkimuksenne asiasta ja keskustelkaa terveydenalan ammattilaisten kanssa. Nämä ovat vain omia ajatuksiani ja kokemuksiani.

Saatat ihmetellä miksi purkistani löytyy kertakäyttöisiä hammaslankaimia. No, ne ovat ajalta ennen Nollahukkaa ja haluan käyttää ne loppuun ennen kuin ne päätyvät poltettavaksi. Olisin voinut lahjoittaa ne eteenpäin, mutta silloin en olisi varmistunut siitä että ne oikeasti käytetään loppuun. Vaikka näitä lankaimia markkinoidaan kertakäyttöisinä, voin kokemuksella kertoa että yksi voi kestää jopa kolme kuukautta. Käytän itse lankainta niin kauan, kunnes se katkeaa, kuten hammaslääkäri on minua ohjeistanut. Niitä on myös jäljellä sen verran, että joudun ehkä vasta viiden vuoden päästä alkaa harkita niille Nollahukka-ystävällistä korvaavaa vaihtoehtoa. Siihen asti ne päätyvät yksitellen roskapurkkiini (mikäli päätän jatkaa sen pitämistä tämän vuoden jälkeenkin).

Purkissa on myös tuollaisia muovisia hammasväleille tarkoitettuja harjoja. Hammaslääkärini suositteli lankainten vaihtoa tikkuihin, ja aloin käyttää näitä jo omistamiani muovisia harjaksia. Löysin kuitenkin apteekista puisia hammastikkuja, joita myydään kierrätettävässä pahvipakkauksessa. Muoviset harjakset ovat sittemmin vaihtuneet puisiin tikkuihin, sillä ne voi kompostoida!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuten nuo sekalaiset roskat ovat aiheutuneet omasta huolimattomuudestani. Pillit siitä, etten vieläkään tahdo muistaa pyytää juomia ilman niitä, niinä harvoina kertoina kun ulkona käyn. Ja sitten esimerkiksi tuo ruskea voipaperilta näyttävä kääre: kävin aamiaisella Wayne’s Coffeessa ja otin siellä vegaanisen bagelin. Ennen kuin ehdin asiasta huomauttaa, oli työntekijä tuikannut lämmitetyn leivän kääreeseen. Kysyin, että onko se kompostoituva, johon hän sanoi että ei, sillä paperi on sisäpuolelta pinnoitettu muovilla. En uskaltanut luottaa siihen, että he käyttäisivät kääreen uudestaan, joten otin sen sitten mukaani. Mainitsin tietysti heille siitä, että voisivat mieluummin käyttää ihan vaikka leivinpaperia, sillä sen voi ainakin lajitella biojätteeseen. Kerroin myös että kääre päätyy nyt pieneen roskapurkkiini, kun sitä ei voi kierrättää, siinä toivossa että se saisi työntekijät ajattelemaan asiaa. Leipä tarjoiltiin kuitenkin myös lautasella – mielestäni kääre on täysin turha!

Tämä tarina havainnollistaa myös sen, että nykyään teidän mistä jokainen purkissa olevan roska on aiheutunut. En enää kuluta asioita ja heitä niitä pois ajattelematta. En edes pakkauksia. Tässä on mielestäni yksi Nollahukka-ajattelun ydinperiaatteista – mitään ei pitäisi kuluttaa tiedostamatta sen vaikutusta tai ottamatta vastuuta asian mahdollisista haittapuolista. Sitä paitsi eikö ole ihan päätöntä, että tänä päivänä on normaalia käyttää paljon rahaa asioihin, jotka heitämme melkein suoraan yhden käyttökerran jälkeen roskiin? Mua myös ihmetyttää se, miten oon joskus voinut heittää pois asioita välittämättä niistä sen enempää – käytin suuria summia rahaa vaatteisiin ja sisustustavaroihin, jotka sitten vaan heitin pois kun halusin ostaa uutta tilalle. En ymmärrä miten silloin ei tuntunut pahalta heittää rahaa roskiin. Rahaa, jonka eteen tein paljon työtä täyspäiväisen opiskelun ohella.

Mielestäni kaikki pitäisi pystyä vähintään kierrättämään, kuten kiertotalous vaatii. Meidän täytyy aktiivisesti alkaa keksiä vaihtoehtoisia tapoja nykyisille kulutustottumuksillemme, jos haluamme selviytyä nykyisestä globaalista jäteongelmasta ja estää ilmastonmuutosta riistäytymästä käsistämme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen voin vielä sanoa roskapurkin kanssa elämisestä, että ekologisemman elämäntyylin toteuttamisessa on todellakin kyse pienistä arkisista teoista, joita jokainen voi tehdä. Roskien vähentäminen ja välttäminen ympäristön ja ihmisten kannalta vastuullisella tavalla onnistuu tekemällä pieniä muutoksia arjessa. Isojen haasteiden pilkkominen pieniin välietappeihin auttaa pysymään polulla, sillä jokainen onnistuminen kannustaa jatkamaan. Oman negatiivisen ympäristövaikutuksen pienentämistä kannattaakin ajatella elämän pituisena matkana – jokaisella meillä on aikaa ja oikeus oppia uutta ja muuttua sen pohjalta. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, tai tehdä kaikkea heti. Ja vaikket koskaan pääsisikään roskapurkkia kokeilemaan, on oman kulutuksen vähentäminen jo iso teko – jokainen säästetty roskapussi on askel eteenpäin!

-Otso

18 thoughts on “7 kuukautta ilman roskista

  1. Hei, HSY:n sivuilla lukee että leivinpaperi pitäisi kierrättää sekajätteeseen. Olen ihmetellyt ja harmitellut asiaa, ja miettinyt pitäisikö ostaa uudelleenkäytettäviä leivinpapereita. Miten asia on? Eri puolilla Suomea on ilmeisesti joissain kierrätysasioissa erilaiset ohjeet, eli samat säännöt eivät päde joka paikassa.

    Tykkää

    1. Moikka! Lajitteluohjeet on tosiaan erilaisia ympäri Suomen, harmi ettei pk-seudulla näemmä voi laittaa leivinpaperia biojätteeseen. Sillä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että pk-seudun biojätteistä valmistetaan joko multaa tai biopolttoainetta – jälkimmäisen valmistamiseen ei kai voi sitten käyttää leivinpaperin kaltaisia raaka-aineita.

      Leivinpaperin pitäisi kuitenkin olla kompostoituvaa (kannattaa tarkastaa paketista), sillä toisaalla Suomessa sen voi lajitella biojätteeseen ja jätehuolto kertoo sen kelpaavan myös kompostiin.

      Kestoleivinpapereita on erilaisia ja monissa käytetään esim silikonia. Kestoleivinpaperin käyttäminen voi vähentää ruokahävikkiä (kun paistettava ei tartu peltiin). Itselläni on vielä tallella aikoinaan lapsuudenkotiin ostettuja kestoleivinpapereita, jotka voi pestä käsin tiskiaineella. En kuitenkaan valitettavasti tiedä mitä materiaalia ne ovat. Suurimman osan kasviksista paistan ilman leivinpaperia suoraan pannulla öljyn kanssa, ja sämpylöiden alle voi sirotella jauhoja ehkäisemään tarttumista!

      Tykkää

  2. Oletko koskaan kokeillut akupunktiota? Sillä voi saada apua myös allergioihin tai mihin vaan. Suosittelen! Kannattaa kuitenkin selvittää että akupunktiohoitaja on käynyt pitkän PKL- koulutuksen!

    Tykkää

    1. En ole kokeillut akupunktiota – pitääkin tutkiskella asiaa. Luulen, että mun kutina aiheutuu herkästä ihosta tai dermatografiasta, toimiikohan se tällaisiin vaivoihin?
      Kiitos vinkistä!

      Tykkää

      1. Akupunktiossa haetaan mun ymmärryksen mukaan tasapainoa elimistöön ja vahvistetaan heikkoa. Itse olen saanut apua todella moneen vaivaan akupunktiosta (mm. erilaiset naistenvaivat, kiputilat, lihasjumit ja tulineulotuksella sain oudon allergisen ihoreaktion pois) ja tiedän esim sisäilmaongelmista kärsivien, siitepölyallergikkojen, astmaatikkojen saaneen apua siitä.

        Tykkää

  3. Moikka! Oon Instagramissa seurannut Nollahukkaa ja nyt löysin tännekin. Loistava blogi, joka inspiroi itseäni entistä enemmän nollahukka-periaatteeseen! 🙂

    Tykkää

  4. Mitä materiaalia nuo punnitustarrat oikein ovat? Olen vuosia lajitellut näitä joko kotikompostiin siinä samassa kun heitän esim banaaninkuoren sinne tai sitten laittanut välillä paperinkeräykseen? En ole huomannut että kotikompostissa nämä jäisivät mitenkään kovin näkyvinä elämään sinne, eli ne ovat kai biohajonneet…? Oon alkanut nyt kyseenalaistamaan kun muiden purkeissa nämä elää ja tulee jatkuvasti esille.

    Tykkää

    1. Moikka! Lapun materiaalista en valitettavasti osaa sanoa, sillä en löytänyt tietoa googlailemalla tai HSYn sivuilta. Oletettavasti se on osittain paperia ja muovia, jossa on liimapinta. Liimat eivät yleisimmin ole biohajoavia, minkä takia olen itse laittanut nämä roskat roskapurkkiini. Kiinnostavaa kuulla, että ne ovat suurimmaksi osaksi hajonneet sinun kotikompostissa! Pitääkin yrittää olla yhteydessä HSYn asiakaspalveluun ja kysyä tästä heiltä.

      Tykkää

      1. En minäkän tiedä mitä materiaalia noi punnitustarrat ovat, mutta luultavimmin paperin ja muovin sekoitus liimalla höystettynä. Itse laitan ne yleensä pesään, koska meillä on puuhella, puulämmiteinen saunan kiuas sekä vesipata. Kovin muovisia roskia en polttele, mutta monenlaisia joutavia paperisilppuja kylläkin käyttelen sytykkeinä. Polttaminen pesässä on kätevä hävityskeino sellaisille paperiroskille, joita ei jostain syystä tykkää laittaa yleiseen paperinkeräykseen. Esim. jotkut vanhentuneet reseptit, jos ne sattuu vielä olemaan paperiversioita, on mukavempi käyttää sytykkeenä kuin laittaa keräyspaperiin, jossa joku utelias sen moukantuurilla bongaa.

        Liked by 1 henkilö

  5. Hei!

    Hammaslanka-asiaa olen itsekin miettinyt. Tuntuu typerältä ostaa se pikkuinen muovirasia ja heittää se sitten aina roskikseen lopuksi. En edes tiennyt, että sille olisi joku vaihtoehto, kunnes ihan vahingossa törmäsin tähän tuotteeseen:
    https://oranssiorava.fi/epages/oranssiorava.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2018010103/Products/160
    Tuota aion itse jatkossa käyttää!

    Kiitos kiinnostavasta blogista ja todella hyvästä kirjastasi!

    Tykkää

    1. Moikka Heli ja kiitos kommentista! Tuo hammaslanka on ollut mullakin syynissä jo jonkun aikaa – käytän vieläkin loppuun ennen Nollahukkaa saamiani hammaslankaimia. Niiden jälkeen vaihdan johonkin tällaiseen ratkaisuun, sillä tuossahan saa tilattua täyttörullia, eikö? Ei tarvitse ostaa uutta pakkausta joka kerta 🙂

      Tykkää

  6. Moi. Minusta on mielenkiintoinen ajatus, että roskansa voi lajitella niin tarkasti, että tommosella pikkuruisella sillitölikllä pärjää pitkälle sekajätteen osalta. Itse aloin pohtia, että minne sitten tungen loppuunkävelemäni saappaat tai kengät – ne kun eivät mahdu sillitölkkiin sitten niin mitenkään. Mutta hetken miettimisen jälkeen oivalsin, että ne loppuunkävellyt kengät voisivat olla sen sillitölkin sijaan se ”astia”, jonne mahdollisen sekajätteen voi sujauttaa -saappaaseen tosin mahtuu monta sillitölkillistä roskaa, joten pitää vielä pohtia miten toimia kaameasti hasevien roskien kanssa (niille nopeampi toimitus ulos talon jäteastiaan on tarpeen). Yhden hengen taloudessa syntyvien jätteiden lajittelu käy helpommin, koska kuluttamisen ja jätteiden määrään, laatuun ja lajittelun tarkkuuteen voi vaikuttaa aivan itse ja vain itse. Itselläni on samassa asunnossa asumassa puolisoni ja kaksi poikaa – tästä seuraa, että taloudessamme on suurpiirteisempiä (pojat) ja pikkutarkempia (minä) roskan ”tuottajia” ja lajittelijoita; saan myös kuulla olevani millon mikäkin hippi, kun yritän tehdä esim, ruokakauppareisun mahdollisimman vähän roskaavia tuotteita ostaen. Olen pitänyt muutamia vuosia jonkin verran kirjaa siitä minkä verran huushollistamme kertyy erilaisia roskajakeita; näyttäisi että esim. kompostiin menevää tavaraa tulee vuositasolla kymmeniä kilorammoja vähemmän kuin 5 vuotta sitten, muoviroska on myös vähentynyt (mikä helpotus!), vaatejätettä meiltä tulee varmasti keskimääräistä vähemmän, koska kudon mattoja itse, uusiokäytän tekstiilimateriaalia muutenkin (esim vanhoista teepaidoista saa materiaalia lyhyisiin alushousuihin) ja kirpputorilta teen vaatehankintoja aina kuin suinkin se onnistuu ja vaatehankinnat muutenkin vain sillon kun on tarvis. Palautuspullojen määrä on pysynyt vakiona, paperin määrä on romahtanut: lehtitilauksia on karsittu kovalla kädellä ja toisaalta luettu sanomalehti on vielä käyttökelpoista tavaraa kertakäyttöisenä pöytäliinana, lahjan käärepaperina (jouluiseksi paketin saa tuunattua liimaamalla sen sanomalehtikääreen päälle mieleisen määrän viime vuonna saatuja joulukortteja) jne. Että haparoivin askelin kohti nollaroskaa tässä mennään, tuli mitä tuli!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s