Sinussa on voima muuttaa maailmaa

”No matter what you do it will never amount to anything more than a single drop in a limitless ocean” uhosi Hanskell Moore kynttilänvalossa. Hiljaisen henkäyksen jälkeen, Adam Ewing vastasi usko silmissään ”What is any ocean, but a multitude of drops?”

Tämä on yksi David Mitchellin Cloud Atlas (suomeksi Pilvikartasto) teoksesta muistiini parhaiten jäämistä kohtauksista. Elokuvan dramaattinen kohtaus tuo esiin tuon samaisen uskon yksilön merkitykseen: meidän jokaisen teoilla on merkitystä ja meissä jokaisessa on voimaa muuttaa maailmaa. Ja tämä asenne pätee eritoten nollahukka-ajatusmaailmassa.

Kaikki alkaa välittämisestä. Mistä muusta loppupelissä olisikaan kyse? Meidän täytyy välittää itsestämme, muista ympärillä olevista ja luonnosta, jossa elämme. Oman matkani myötä olen joutunut opettelemaan arvostamaan itseäni ja omia halujani uudella tapaa. Tiedän ja tunnen sisälläni, että haluan elää tavalla, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa ympäröivässä maailmassa. Minun on täytynyt opettella, ettei minun tarvitse pyytää anteeksi tai hävetä tätä halua. Olen myös opetellut olemaan itsevarmempi tekojeni suhteen, sillä uskon niillä todella olevan merkitystä paremman tulevaisuuden kehittämisessä. Olen opetellut rohkeammin kyseenalaistamaan, vastustamaan ja aktiivisesti tuomaan esille kokemiani yhteiskunnallisia epäkohtia. Voin omassa elämässäni välttää muovia ja vähentää pois heitettävien asioiden määrää, mutta kestävämmän tulevaisuuden kehittäminen vaatii tämän innon viemistä myös oman elämän ulkopuolelle. Olemme jatkuvasti kosketuksissa meidän ulkopuolella olevan maailman ja muiden ihmisten kanssa erilaisten suhteiden, sopimusten ja elinympäristön kautta. Vaikutus kumpuaakin siitä, että saamme muutoksen siemenen itämään myös muissa. Olen innostunut tästä viimeisimmästä kohdasta enemmän tämän kevään aikana. Kerronpa miksi.

Asuessani viime syksynä Singaporessa podin tukahduttavaa maailmanahdistusta lukiessani normaalia enemmän ihmisen aiheuttamista ympäristöongelmista ja yhteiskunnallisista haitoista. Aloitin joka aamun lukemalla The Guardianin ympäristöuutisia, päivät sain opiskellessa lukea monia varoittavia tieteellisiä julkaisuja, ja illat kulutin sydäntä raastavien dokumenttielokuvien parissa. Koneen ääressä istuminen alkoi jo tuntua itsetuhoiselta harrastukselta, sillä sisäinen positiivisuuteni ja usko tulevaisuuteen alkoivat heikentyä. Kun koko arki täyttyi hälyttävistä, pelottelevista ja toivottomia maailmankuvia luovista viesteistä, alkoi uskoni yhteiskunnallisesta suunnanmuutoksesta kohti kestävämpää tulevaisuutta haihtua ilmaan. Mitä väliä minun arkisilla teoilla on, jos maailman merissä todennäköisimmin tulee olemaan enemmän muovia kuin kalaa noin 30 vuoden päästä? Millaisessa yhteiskunnassa minun täytyy elää, kun miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen tehtyä suuren osan maapallosta asuinkelvottomaksi? Mitä minä, yksi ainut opiskelija voisin tehdä selvitäkseni työn murroksesta ja AI-teknologian kehittymisestä seuraavista yhteiskuntamuutoksista? Eihän minulla ole vaikutusvaltaa tai resursseja puskea toivomaani kehitystä eteenpäin kansainvälisellä tasolla. Ja jos/kun minulla siihen olisi mahdollisuus, onko silloin jo liian myöhäistä?

Ahdistavuudestaan huolimatta innostuin näitä uutisia ja tiedejulkaisuja lukiessa tilaamaan itselleni Nature-tiedejulkaisun vuodeksi. Tekojeni pohjaaminen faktoihin on minulle keskeinen asia kaikessa mitä teen, ja halusin myös pysyä tiedekehityksen aallonharjalla oppiakseni uutta. Saapuessani takaisin Suomeen huomasin eteisen lattialla kaksi kauniisti muoviin pakattua lehteä. Veri valahti kasvoilta ja jäin hetkeksi vain tuijottamaan alaspäin. En ollut aluksi uskoa, että viikottain julkaistava Nature niminen tiedejulkaisu, jossa on kirjoitettu muovinkin ympäristöhaitoista ja ilmastonmuutoksen uhista, lähetettäisiin muoviin käärittynä. Pienen sisäisen aktivistini raivonpuuskan innoittamana istuin jo hetken päästä koneen ääressä kirjoittamassa viestiä tiedejulkaisun asiakaspalveluun. Pitkän keskustelun jälkeen kävi ilmi, etten ollutkaan saanut ainoastaan digilehteä niin kuin luulin, vaan tarjouskampanjaan kuului myös fyysinen lehti, jota ei voinut irrottaa tilauksesta. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja hyvin avuliasta, mutta päädyin lopulta lähettämään heille viestin, jossa pyysin tilauksen kokonaisvaltaista peruuttamista niinkin, etten saisi maksamiani rahoja takaisin. Mainittakoon, että samalla jo puolitäysi roskapurkki mulkoili minuun keittiönpöydältä ja vieressäni pöydällä oli kaksi suurta muovikääreeseen pakattua lehteä.

Mainitsin parissa viestissä heille myös, kuinka tämä käytäntö minusta kuluttajan näkökulmasta oli täysin tiedejulkaisun tavaramerkin vastaista. Toin myös esille, että he kirjottavat muovin ympäristöhaitoista ja ettei se ainakaan vahvista brändin uskottavuutta muovin haittoja tiedostavien tilaajien keskuudessa. Vielä parin viikon ajan sain muoviin käärittyjä lehtiä. En saanut heiltä suoraa vastausta näihin kysymyksiin, mutta toisaalta oletin jo heidän peruuttaneen tilaukseni ja viimeisten jo postitettujen lehtien vain saapuvan minulle.

Kunnes kaksi viikkoa sitten perjantaina postiluukustani kuului ryminää. Istuin keittiönpöydän ääressä vieraan kanssa kahvilla keskustelemassa yksilön voimasta ja vallasta kuluttajana, kun eteiseen tipahti paksu ruskea kierrätyspaperista valmistettu kuori. Sen sisällä oli uusin Nature lehden julkaisu.

28342564_10212522855080240_889343258_o

En tiedä millainen oli ilmeeni, mutta vieraanikin alkoi hymyillä todetessani ääneen tämän positiivisen ihmetykseni. Ja pian kahvittelun jälkeen istuinkin taas läppärini ääressä kirjoittelemassa iloista kiitosviestiä Naturen asiakaspalveluun. En tietenkään voi sanoa, että minä sain aikaan tämän muutoksen, tai varmuudella todeta heidän täysin vaihtaneen muovikääreet paperisiin (en vielä ole saanut heiltä vastausta). Mutta ainakin minun lehdet ovat tähän päivään asti saapuneet paperiin käärittyinä.

Tätä postausta kirjoittaessa muistui mieleeni muitakin kertoja, kun koin osallistuneeni jonkinlaisen muutoksen käynnistämiseen. Toisen opiskeluvuoteni aikana jätin parin viikon ajan useampaan otteeseen palautetta yliopistoni ruokalaan, pyytäen heitä tarjoamaan keraamisia kuppeja take-away kuppien ohella. Suurin osa kahvin ostajista kuitenkin vain käveli kuppi kädessä kirjastoon tai tunnille, mistä johtuen roskakorit olivat aina täynnä käytettyjä pahvimukeja. Yhtenä päivänä kahviosaston viereen oli ilmestynyt keraamisia kuppeja ja näin monien vielä käyttävänkin niitä! Sitten vielä kerta, kun keskustelustamme innostuneena äitini kertoi työpaikkansa johtajana päättäneen, että organisaatio luopuu muovipulloista, kertakäyttömukeista ja yksittäispakatuista herkuista kaikissa neuvotteluhuoneissa. Hän pyysi saada tilalle vesikannut, pestävät lasit ja irtoherkkuja.

Tarvitsemme kaikkia sektoreita yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa, mutta suurimmatkin organisaatiot ja yhteiskunnalliset elimet koostuvat meistä yksittäisistä ihmisistä. Muutos alkaa ja kehittyy meidän jokaisen sisällä, josta saamme sen toivottavasti pulppuamaan ulos. Kunhan välitämme tarpeeksi, voimme tuoda meille tärkeitä asioita esiin kaikissa elämämme eri aihepiireissä ja sillä tapaa työntää pienen muutoksen lumipallon liikkeelle rinteen huipulta. Positiivisesti ja kannustaen tietenkin!

Olen nollahukkaelämän myötä tajunnut myös sen, että meidän täytyy ajoittain pysähtyä hetkeksi ja iloita aikaansaamiamme asioita. Ei pelkästään siksi, että pysyisimme jätteenvähennystavoitteidemme perässä, vaan ihan myös yleisen henkisen hyvinvoinnin vuoksi. Iloitsemalla pieniäkin arkisia voittoja saa ylläpidettyä sisäistä positiivisuuden liekkiä ympärille satelevista rankoista uutisista huolimatta. Kannustamalla ja innostamalla itseään ja ympärillä olevia saa enemmän aikaan, kuin epäonnistumisia syynäämällä ja tekemättömistä asioista valittamalla. Tai näin olen ainakin itse kokenut päässeeni irti synkkyyden kierteestä, johon olin vajoamassa viime syksyn aikana.

Pidin sukulaisiani välillä jopa ärsyttävinä, kun he jatkuvasti toitottivat minulle positiivisesta ajattelutavasta ja pienimpienkin onnistumisten iloitsemisesta. Yritin jatkuvasti haastaa, että ”miten te ette nää tän tilanteen vakavuutta?” ja ”mut etkö sä ymmärrä, että kohta on jo liian myöhäistä?” Lopulta ymmärsin kuitenkin, että minä tulen elämään tällä planeetalla X määrän vuosia, enkä voi muuhun vaikuttaa kuin omaan asenteeseeni siitä, miten käsittelen ympärilläni olevat tapahtumat. Valtaosa niistä on kuitenkin sellaisia, joihin en millään voi vaikuttaa. Kuten Waltari kirjoitti Turms Kuolemattomassa: ”Sillä astian kerran säryttyä ei kiukkuilu mitään auta, vaan paras on kerätä sirpaleet kokoon ja tehdä niistä mitä voi.” (Aika hyvä asenne Zero Waste elämäänkin, eikö?) En voi pakottaa ympärilläni olevia ihmisiä ja tahoja muuttamaan heidän käyttäytymistään. Voin varmuudella vaikuttaa ainoastaan omaan elämääni. Siinä mielessä olen vain se yksi tippa loputtomassa ihmisyyden meressä. Mutta nyt huomaan, että minusta on tullut innostavien sukulaisteni kaltainen, kun haluan teille sanoa, että

etsi joka päivä yksi asia, josta voit iloita. Se voi olla ihan mitä vain, josta voit ainakin yrittää olla aidosti onnellinen. Siihen auttaa positiivisten puolien etsiminen tilanteessa kuin tilanteessa, olivat ne sitten kuinka ahdistavia tahansa. Vain löytämällä oman sisäisen innon voit saada muut ympärilläsi olevat pisarat värähtelemään ja meren aaltoilemaan, täten saaden muutoksen aallot leviämään ympäriltäsi kaikkiin ilmansuuntiin.

Negatiivinen ajattelutapa ei innosta ketään samalla kun se kuluttaa sinua. Positiivisuus voi taas olla voimavara, joka säteilyllään voi saada muutkin hehkumaan. Sinulla on yksin määräysvalta asenteestasi ja omista teoistasi. Voit muuttaa maailmaa jo tänään. Sinun tarvitsee ainoastaan pysähtyä ja kuunnella itseäsi, sillä tapa löytyy itsestään oikealla hetkellä.

Että tällaista tänään – hyvää viikonloppua!
– Otso


You have the power to change the world

My favorite quote comes from Cloud Atlas, a terrific sci-fi novel by David Mitchell. I feel like it truly speaks of the kind of internal approach to life, that is essential for a more sustainable lifestyle and for the creation of a more sustainable society:

“My life amounts to no more than a drop in a limitless ocean. Yet what is any ocean, but a multitude of drops?”

I truly believe that sustainability, and especially Zero Waste, starts from caring. Being brave enough to care about all the small things, yourself, people around you and our shared environment is the first step to changing your attitude and habits. This is, in my opinion, crucial for creating a lasting change in oneself. Only by fundamentally changing ourselves can the change start rippling from inside and reach others on the outside.

I’ve had to learn many new things through my journey to Zero Waste/more sustainable living. The most fundamental one has been changing my attitude towards myself and my own actions. I’ve had to teach myself that I don’t need to apologize or be ashamed of the things I do, because I truly believe that they have a significant impact on creating a kind of future in which I would like to live in. I’ve also had to teach myself that I in fact need to start more openly questioning and challenging current practices, which I feel are unsustainable or don’t make any sense, because raising grievances into daylight is the only way of starting a discussion, which hopefully ultimately leads to change. This has been especially hard, because stereotypically it’s difficult for Finns to want to stand out of the crowd or be a bother to someone. But, I’ve realized that I can “bother” someone, if I feel like an issue needs to be realized or discussed more.

One of these kinds of things is unnecessary single-use plastic waste. In this post I wanted to talk a little bit about how I’ve realized that being brave enough to extend your values to other domains than your own home is important, if you feel like you want to help change the world.

Last fall I started reading more about waste, climate change and societal issues. I spent my days reading environmental news from The Guardian, scholarly articles, journals and watching documentaries. They made me disheartened about my own and our common future. I became more anxious and started question whether anything I currently do will have any impact, or when I get to a position of influence will it be too late? But no matter how depressing most of the news were, I felt it was important to stay updated on what is happening and what is being discovered out there. Which is why I decided to purchase a subscription to Nature, while still living abroad.

When I moved back to Finland, I came home to two magazines conveniently wrapped in plastic. Yes, the weekly scientific journal called Nature, which has written about plastic waste and climate change, was being mailed to me wrapped in single-use plastic. At the same time, my half-full trash jar was glaring at me, so I decided to contact Nature to see if there was anything I could do to stop this plastic from coming into my apartment.

After a lengthy discussion I realized my only option would be to cancel my subscription without getting my money back (as I purchased the subscription through a set deal). In my messages I mentioned how I as a consumer found it very contradictory that Nature would post its issues wrapped in plastic, and how it doesn’t strengthen the brand among environmentally knowledgeable subscribers (with encouraging words of course). But, I ended up asking them to cancel my subscription. For two more weeks I received journals wrapped in plastic, but I thought that they were the last ones to arrive before my subscription would be terminated.

Until on Friday two weeks back I received a brown paper envelope, which contained the newest issue of Nature (see picture above). I was overjoyed and quickly sat down by my computer to write a thank you letter to their customer service.

Of course, I can’t say that I was the sole source for this change, and I don’t know whether they’ve changed mailing system away from plastic, but at least all my journals have arrived in brow recyclable paper envelopes since that day. It also got me thinking of the other times I feel like I can say that I at least participated in encouraging organization or other people to move away from unsustainable practices.

During my second year of university I left feedback to the cafeteria at my campus for two weeks, asking them to provide reusable ceramic mugs as an option to take away cups for coffee and tea. Most people just bought the drink and walked to class or the library anyway, ultimately filling all hallway trash cans with empty single-use waste. One day I walked in to buy some coffee into my tumbler and saw ceramic cups smiling at me next to the coffee station. What made me even happier was seeing that people actually switched to using them surprisingly fast!

Another time – I think inspired by our discussions – my mother explained to me how she, leader of a governmental organization, had decided that they would get rid of all plastic bottles, single use cups and plastic wrapped snacks in all meeting rooms, and instead start serving water in jugs and package free snacks in bowls.

We do need all levels of our society to change, but even the biggest organizations are made up of us individuals. This is why I truly believe that change starts from every single one of us, and hopefully it also ripples out around us. We just need to be brave enough to speak out and start discussions. We can’t directly change the way other people and entities function. We can only hope to inspire other to think about their actions and the surrounding world in new ways.

We can choose to try and stay positive whenever we can, no matter the situation. As Mika Waltari, a famed Finnish author, whose books I would definitely recommend putting on your list of things to read, wrote in his book The Etruscan (warning: loose translation):

“Getting angry won’t help in any way once the dish is broken. The best thing to do is gather the pieces and make what you can out of them.”

(Speaks pretty well about the Zero Waste mentality as well, right?)

A negative attitude won’t get you anywhere while it also depletes you of your life force. Positivity, on the other hand, can be an internal flame that makes you radiate in a way that lights up other people as well. You alone determine your attitude and your actions. And you can change to world today. You only need to stop to listen to yourself, find the flame of change inside of you, and feed it.

Hope you have a great weekend!
– Otso

14 thoughts on “Sinussa on voima muuttaa maailmaa

  1. Hienoa että ihmiset tiedostaa edes jotain ympäristöongelmia! Ärsyttää vaan kun hiekkalaatikoilla lojuu nykyään lelut vuoden ympäri. Eiköhän ne kestäisi paremmin jos nostettaisiin leikin jälkeen suojaan ja näinkin tulisi vähemmän muovijätettä. Ja lapset ja teinit istuskelee maassa miten sattuu ja vaatteet kuluu.

    Tykkää

    1. Muovilelut on kyllä hieman harmillinen asia. Just niin kuin sanoit, niin voisi ne ehdottomasti kerätä leikin jälkeen suojaan jottei ne hajoa käytössä yhtä nopeasti. Jos tulee eteen mahdollisuus niin siitä voisi kannustavalla tavalla mainita leikkivien vanhemmille tai itse lapsille – heidän kykyä ymmärtää näitä asioita ei pidä aliarvioida, kunhan niistä puhutaan lapsen sanoin! 🙂

      Ja sellasiahan ne lapset ja teinit vähän tuppaa olemaan 😀 Saan edelleen isovanhemmilta kommenttia repaleisista farkuista… Mutta mä uskon, että merkittävintä heidän suhteen olisi keskustella yhdessä nuorten kanssa heille paasaamisen sijaan. Muistan omasta lapsuudestani sen, että vastustin kahta kauheammin vaatteiden käyttöä, jos mut oltiin kerrankin pakotettu pitämään niitä. Sen sijaan, kun vanhemmat keskustelivat mun kanssa tavaroiden arvosta ja merkityksestä, tuli niistä pidettyä paremmin huolta. Tuskin kuitenkaan nuorisoa saa ikinä täysin tottelemaan tai toimimaan täysin ekologisesti ja pitkän tähtäimen kannalta viisaasti (koska kuka meistä ”aikuisistakaan” niin tekee ihan aina?) Mutta ainakin voi yrittää aloittaa keskustelun, jossa molemmilla osapuolilla on samat mahdollisuudet yhdessä ihmetellä maailmaa ja meidän asennoitumista sen eri osa-alueisiin. Ehkä silloin voisi nuorenkin mieleen putkahtaa ajatus siitä, että ”hei, mulla onkin asiat aika hyvin ja mä haluun pitää parempaa huolta mun kamoista!” Sen ajatuksen täytyy tulla nuoresta itsestään, ulkopuolelta voi vain tulla ideaa herättävät kysymykset. Tietenkin jos vaatteita ja asioita ei arvosteta niiden halpuuden takia, niin on kyseessä hieman eri tilanne. Silloin pitää ehkä jokaisen lapsen ympärillä olevan katsoa peiliin ja miettiä, mistä lapsi on sen vaikutelman saanut (kavereiden toimilla on tietysti merkitystä, mutta niin on myös perheen yhteisillä arvoilla!)

      Mutta ihmiset on ihmisiä ja se pitää heille sallia. Jos tekee mieli kurata farkut, niin sitten saa kokea sen seurauksetkin – joko ne pesee itse tai on ilman! (Ja vanhemmat osallistuu prosessiin asettamalla rajat, mutta tukemalla henkisesti) 🙂

      Toivottavasti saat mun löpisevän kommentin ideasta kiinni – oon täällä kotisohvalla jo viikonloppufiilinkeissä koira kainalossa ja teekuppi kädessä!
      – Otso

      Tykkää

  2. Hei! Rohkaisee kyllä itseä antamaan palautetta epäkohdista. Jos jokainen toimii omassa vaikutuspiirissään tehden pieniä hyviä juttuja ja muutoksia niin kyllähän niillä alkaa olla merkitystä. Yksikin oikeaan suuntaan tehty asia on enemmän kuin ei yhtään 🙂 Inspiroiva blogi ja hyvällä otteella kirjoitettua tekstiä! Kiva kun on meitä miespuolisiakin jätteen määrän vähentäjiä ja ylipäätään huomata se, että onhan meitä muitakin.

    Tykkää

    1. Se on juuri näin! – kiitos kommentista! Mukava kuulla, että kirjoituksesta oli inspiraatioksi 🙂 Meidän miestenkin täytyy vaan rohkeasti alkaa puhua tästä asiasta, kun kyseessä on kuitenkin kaikkien ihmisten yhteinen tulevaisuus. Kaikkia tarvitaan!

      Tykkää

  3. Todella inspiroiva blogi! Innostuin, kun nyt tuli ensimmäistä kertaa vastaan suomenkielinen blogi. Nollahukka on ihan loistava termi! Tykkään sun kirjoitustyylistä ja arvostan sitä, että kirjoitat niin suomeksi kuin englanniksikin 🙂

    Tykkää

    1. Moikka Venla! Kiva kuulla että eksyit tänne mun Nollahukka-blogiin, ja vielä kivempi kuulla että pidän mun kirjoituksista 🙂 Oon itekin aika ihastunut Nollahukka-termiin, kuten varmaan arvata saattaa! Kiitos paljon sydäntä lämmittävästä kommentista 🙂

      Liked by 1 henkilö

  4. Otso, kiva että löytyy idealistisia ihmisiä. Nyt on vain niin, että ennekuin puhuu muoveista ja niiden jäteongelmista pitäisi selvittää mitä ne on, miksi niitä käytetään, mistä roskaantuminen rannoillemme tulee ja eritoten miten maailma pelastuu niiden oikean käytön avulla. Jos esim. pakkausmuovit kiellettäisiin pallomme tuhoutuminen (kasvihuonekaasut) ja nälänhätä olisi entistä ilmeisempää. Sinun osaamista tarvittaisiin jätehuollon kehittämiseen Aasiassa ja Etelä Euroopassa. Meillähän kierrätys on järjestetty. Lähetän sulle gmailillä lisätietoa, ja uskon, että ymmärrät ettei muovin kieltäminen ja oma painava lasipurkkisi milläänmuotoa ole ympäristöteko, ainakaan täällä Suomessa.

    Tykkää

    1. Hei Erkki ja kiitos kommentistasi! En ole omasta mielestäni missään vaiheessa ehdottanut muovin totaalista kieltämistä, vaan mieluummin kannustanut turhasta kertakäyttökulttuurista kieltäytymistä ja kertakäyttömuovin karsimista arkisista asioista. Pahoittelen, jos en ole kommunikoinut asiaa tarpeeksi selvästi. On aivan totta, että esimerkiksi ruokahävikkiä aiheutuisi huomattavasti enemmän ilman muovipakkauksia, mutta tarvitsemmeko me muovisia pusseja joihin laittaa niitä muovipakkauksia? Muovi on myös mahdollistanut kansanterveyden kohoamisen nykyiselle tasolle, mutta tarvitsemmeko esimerkiksi kertakäyttöisiä muovisia hammaslankaimia ja mikromuovilla kyllästettyjä muoviin pakattuja synteettisiä hammastahnoja, joiden luonnossa hajoaminen mikromuoveiksi voi viedä satoja vuosia samalla aiheuttaen tuhoa muille eläville olennoilla ja globaalille ekosysteemille? Ja vaikka me kuinka osaammekin kierrättää täällä Suomessa, päätyy meiltäkin jätettä meriin ja metsiin. Kaduilla, rannoilla ja metsissä kävellessä tämä on ilmiselvää. Emme pääse varmaan koskaan eroon roskaamisesta, mutta voimme mielestäni yrittää muuttaa käyttäytymistämme paremmaksi. Minusta on väärä tapa ajatella, että koska meillä suomalaisilla on mahdollisuus kierrättää, niin meidän ei tarvitse enää muuttaa toimintatapojamme tai yhteiskuntaamme. Kierrätys on kuitenkin vain yksi tapa hoitaa kestämättömistä kulutustottumuksistamme aiheutuvia oireita osittain. Se ei ratkaise itse ongelmaa tai sen muita haittoja.

      Olisi hienoa päästä edistämään näitä jäteasioita kansainvälisellä tasolla, ja se tuntuu kutsuvan minua muodossa tai toisessa puoleensa tulevan uran osalta. Haluankin jatkaa opiskeluani paremmin sitä vastaavan koulutuksen parissa. Olen kuitenkin vain 23-vuotias opiskelija, ja yritän tehdä parhaani mukaan sen, minkä voin omalla ajallani ja resursseillani tehdä joka päivä. Tiedostan sen hyvinkin, ettei minun yksittäinen roskapurkki ole mikään ekoteko. Kuten kirjoitin olen vain yksi ihminen ja se on vain yksi teko. Mutta keskittymällä henkilökohtaisen jätemäärän minimoimiseen olen myös oppinut muuttamaan käyttäytymistäni ja muita elämäni osa-alueita kohti kestävämpää suuntaa. Pyrin välttämään matkustamista ja varsinkin lentämistä niin paljon kuin mahdollista, suosin kävelyä ja pyöräilyä liikkuessani, olen vaihtanut omat energianlähteeni 100% uusiutuvaan aurinko- ja tuulisähköön, syön lähes täysin sesonkipainotteisen kasvisruokavalion mukaan, suosin kotimaisia tuotteita aina kun voin, pyrin ostamaan kaiken tarpeellisen käytettynä ja käyttämään rahani siellä, missä ne voivat hyödyttää yhteistä hyvää. Uskoisin sillä kuitenkin olevan merkittävä vaikutus, jos edes osa suomalaisista saisi vähennettyä hiilijalanjälkeään esimerkiksi kolmanneksella. Ei minun yksittäisellä elämällä ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden mittakaavalla, mutta uskon siihen, että näyttämällä turhan jätteen ja hukan minimoimisen olevan mahdollista voin inspiroida joitain toisia ihmisiä ajattelemaan käyttäytymistään ja kulutustottumuksiaan uudella tapaa, ja ehkä jopa muuttamaan niitä. Mielestäni on tärkeää, että jokainen meistä pyrkisi vaikuttamaan meidän yhteiseen yhteiskuntaan jollain positiivisella tavalla, ja parhaiten se onnistuu eniten kiinnostavan aihepiirin ympärillä. Meidän suomalaisten tulee muuttaa omaa käyttäytymistämme ja yhteiskuntaa kestävämpään suuntaan samalla auttaen kehittyviä maita tekemään samoin. Emme voi vain vaatia muita toimimaan paremmin samalla kun itse jatkamme monia kestämättömiä käytäntöjämme. Vain yhdessä voimme muuttaa kansainvälisiä kokonaisuuksia kestävämmiksi, tasa-arvoisemmiksi ja parempaa elämänlaatua mahdollistavaksi.

      En minä vältä muovia pelkän muovin takia tai siksi että siitä puhutaan paljon nyt, vaan ensisijaisesti sen ylenpalttiseen käyttöön liittyvien kestämättömien käytäntöjen takia, sillä koen niiden edistävän eriarvoisuutta monella eri alalla kansainvälisesti. Muovipakkauksia suurempia ongelmia ovat kansainväliset logistiikkaketjut ja eri alojen teollisuudet, joiden monimutkaisuus vaikeuttaa vaikutusten todellisen arvioimisen, täten antaen huonoille ja kestämättömille käytännöille mahdollisuuden jatkua. Tietysti myös meidän käyttäytymisemme on suuri ongelma, sillä se myös ajaa yrityksiä jatkamaan harjoittamiaan käytäntöjä. Näitä asioita on kuitenkin yhden ihmisen vaikea käsittää tai edes saada niistä tietoa. Minäkin olen vain sen tiedon varassa, jota itse olen yrittänyt opiskella yliopisto-opintojeni ulkopuolella lukemalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla. Uskon kuitenkin, että puhumalla näistä asioista ja keskittymällä yhteen näistä ongelmista aiheutuvaan näkyvimpään oireeseen, eli valtavaan kansainväliseen jätemäärään, voimme paremmin aukaista silmämme ja mielemme vastaanottamaan lisää tietoa sen aiheuttajista sekä muista vaikutuksista. Vain tällä tapaa voimme jokainen tehdä parempia valintoja, joiden vaikutuksesta maailma muuttuisi meille kaikille ihmisille paremmaksi paikaksi.

      Odotan innolla sähköpostiasi!

      Tykkää

  5. Kiitos Otso. HS tapansa mukaan, antoi susta ja mielipiteistäsi väärän kuvan. Olen kolmasti yrittänyt saada läpi mielipidettäni toiselta kannalta katsottuna, turhaan. Ollaan yhteyddessä.

    Tykkää

  6. Muovi on hyvä ja kestävä materiaali, mutta sille pitäisi kehittää vaihtoehtoja kertakäyttökohteisiin ja pakkaukseen . . .

    Kyllä meillä muovin käyttö ja käsittely esim. vesistöihin heittämisen osalta on erinomaisella tolalla. Maailmalla löytyy paljon alueita, joissa edelleen jätteet dumpataan lähimpään jokeen, josta ne valuu täysin käsittelemättöminä eteenpäin.

    Toki se, että ylimääräistä muovipakkausten käyttöä vähennetään maailmalla, välillisesti vähentäisi tämäkin käytöksen haittavaikutuksia.

    Tavallisen kulutustavaran osalta asioita saisi huomattavasti kestävämmälle pohjalle pelkästään sillä, että tuotteet suunniteltaisiin alusta pitäen paremmin kierrätettäviksi ( tähän suuntaan lainsäädäntö toki meneekin pikkuhiljaa ). Eihän luontokaan tunne jätettä, vaan yhden jäte on toiselle resurssi ja kaikki pystytään käyttämään hyödyksi.

    Tykkää

  7. Sinulla on aivan mahtava blogi ja hyviä arjen oivalluksia mm. instagramissa. Olen iloinen, että löysin blogisi. Itselläni zero waste elämäntapa on vielä aluillaan, mutta tuntuu hienolta, kun pienin askelin huomaa suuria muutoksia valinnoillaan. Juuri siitä mielestäni sinunkin ajatuksissasi on kyse. Se on tärkeää, että ihmiset heräisivät ajattelemaan kuinka paljon omilla valinnoilla on oikeasti merkitystä . Ja jos useampi ihminen muuttaisi tapojaan ja kulutustottumuksiaan, maailmasta tulisi parempi paikka elää meille kaikille. Joten kyllä sillä pienellä lasipurkilla on merkitystä, oli se sitten Suomessa tai maailmalla. Melkein tuli itku viikonloppuna, kun istuin autossa odottamassa kaupan pihassa. Katselin, kun kaksi nuorta miestä tuli ostosten kanssa autolle ja sitten kului hetki, kun toinen heistä avasi auton oven ja heitti ensimmäisen muovi roskan auton viereen, hetken päästä ikkunasta lensi toinen ja sitten vielä kolmas roska pihaan. Sitten lähtivät pois. Roskis oli ihan vieressä. Vaikka ihmisten välinpitämättömyys on arkipäivää, mutta kun sen näki noin silmiinpistävästi, se sai voimaan pahoin. Nykyään on vaikeaa ja jopa vaarallista puuttua tuollaiseen käytökseen, kun ei tiedä mitä sieltä tulee vastaan. Ei voi muuta kuin kerätä roskat itse pois. Itselle on vaikeaa ymmärtää mistä moinen välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan johtuu. Tähän ympäristön roskaamiseen törmää melkein päivittäin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s